LOHKOJA JA RUHJEITA

Suomen vanha kallioperä on useaan kertaan poimuttunut. Poimuuntumisten yhteydessä on syntynyt kallioperään kapeita ruhjevyöhykkeitä, jotka erottavat ehyen kiviaineksen lohkot toisistaan. Tämä kallioperän pirstoutuminen itsenäisiin lohkoihin on ominaista koko Suomen kallioperälle. Kallioperän murroslinjat ja ruhjevyöhykkeet erottuvat maisemassa pitkinä, kapeina ja yleensä suoraviivaisina laaksoina, joita reunustavat usein jyrkkärinteiset kalliot. Ruhjeet vaikuttavat yleisesti jokiemme kulkuun ja monet liuskaiset ja sokkeloiset järvialtaamme (esim. Päijänne) ovat saaneet perusmuotonsa kallioperämurrosten määrääminä. Huomattavia eroosion kuluttamia murroslaaksoja ovat mittavat Oulankajoen, Utsjoen, ja Lemmenjoen laaksot. Erityisen selvästi kallioperän rikkonaisuus tulee näkyviin Saaristomeren alueella.

Kallioperän ryhjeet ovat syntyneet useimmiten jo poimutusvaiheiden yhteydessä ja ne saattavat olla jopa kivilajeja vanhempia;tällöin sulaa kiveä on tunkeutunut ruhjeeseen syvältä maan kuoresta. Lapista on kuitenkin löydetty joitain viimeisen mannerjäätikön häviämisen jälkeen syntyneitä kallioperän siirroksia, joista pisin (40 km) on Kolarin Ruokojärvellä.