Suomi on pitkä maa ja niin ilmasto maan eteläosissa selvästi lämpimämpi kuin pohjoisosassa. Ilmastossamme on kuitenkin havaittavissa myös manner- ja meri-ilmaston erityispiirteitä. Mantereiset vaikutukset tulevat Euraasian suurelta mantereelta ja vuodenaikojen väliset erot korostuvat. Välillä mantereinen ilmamassa leviää Suomeen ja pysyy pitkään paikallaan. Tällöin kesällä voi olla pitkiä hyvin lämpimiä ja vähäsateisia jaksoja ja talvella voi olla taas kireät pakkaset.

Länsirannikon ilmastoa leudontaa Pohjanlahti, Suomenlahden vaikutus taas ulottuu kapeana vyöhykkeenä etelärannikolle. Meren lämmittävän vaikutuksen ja maan alavuuden takia rannikolla on talvella lämpimämpää kuin sisämaassa ja lumipeite on ohuempi. Alavassa sisämaassa ilmavirtaukset pääsevät liikkumaan esteettömästi ja siten kulloinkin vaikuttava ilmamassa tuntuu suuressa osassa Suomea.

Suomessa sataa kasvillisuuden kannalta riittävästi ja tasaisesti ympäri vuoden. Eniten, yli 600 mm /vuosi, sataa Etelä-Suomen rannikkoalueella. Lapissa sen sijaan sademäärä on vain 400 mm vuodessa. Eniten sateita saadaan heinä-elokuussa, vähiten maaliskuussa. Vuorokauden korkein lämpötila saavutetaan yleensä heinäkuun alussa ja alhaisin tammikuussa.

Vuodenajat johtuvat maapallon kiertoliikkeestä auringon ympäri. Kun pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä kohti Aurinkoa, on Suomessa kesä. Tällöin vuorokauden keskilämpötila on yli +10 C. Vastaavasti kun eteläinen pallonpuolisko on kääntynyt Aurinkoon päin, Suomessa vallitsee talvi. Pohjoisessa talvi on paljon ankarampi kuin etelässä, sillä tammikuussa keskilämpötilojen ero on 13 astetta. Talvi alkaa, kun keskilämpötila laskee alle nollan. Talven pituus vaihtelee Suomessa eri puolilla maata. Keski-Suomessa talvi kestää noin viisi kuukautta. Keski-Lapissa talvi alkaa lokakuun 10. päivän tienoilla, Keski-Suomessa kuukautta myöhemmin ja lounaissaaristossa vasta joulukuun puolivälissä