|
Maassamuutto Suomen alueella maassamuuttaa vuosittain yli 700 000 henkeä. Näistä kaksi kolmasosaa muuttaa oman kuntansa sisällä. Pääosa muuttomatkoista on varsin lyhyitä. Maassamuutto ei vaikuta koko maan väestönkehitykseen, vaan sen seuraukset ovat havaittavissa alueellisen väestönkasvun muutoksina. Muuttopäätöksen takana voi olla monia syitä. Yleensä asuinpaikan vaihdolla tavoitellaan parempaa toimeentuloa ja elämän laatua. Palkkaan liittyvää asuin- ja työpaikan vaihtoa kutsutaan tavoitemuutoksi. Vähemmän valinnanvaraa on pitkäaikaistyöttömällä, joka siirtyy toiselle paikkakunnalle työpaikan vuoksi. Hänen muuttonsa on luonteeltaan pakkomuuttoa. Maatalousvaltaisen yhteiskunnan aikana väestönkasvun seurauksena asutus tihenee ja samalla levittäytyy ydinalueilta reuna- alueille. Suomessa tämä liike suuntautui 1940-1950 luvuilla itään ja pohjoiseen. Tällöin perustettiin vielä asutustiloja. Osa näille tiloille muuttaneista oli sotien aikana menetettyjen alueiden siirtoväkeä. Itärajan taakse jääneiltä luovutetuilta alueilta joutui lähtemään yli 420 000 henkeä eli 11 % maan silloisesta väkiluvusta. Siirtoväen asuttaminen sotien jälkeen on ollut maamme suurin sisäinen muuttotapahtuma. Toinen suuria muuttovirtoja aikaansaanut tekijä on ollut sotien jälkeinen ja varsinkin 1960-luvulla vahvistunut elinkeinorakenteen muutos. Suomen nopea teollistuminen sekä maa- ja metsätalouden koneellistuminen sai aikaan maaseudun muuttoliikkeeseen työntövoimaa (työttömyys) ja kaupunkeja kohtaan vetovoimaa (työvoiman kysyntä). Siellä missä lähtömuutto on ollut vilkasta, väestönkasvu hidastuu tai väkiluku alkaa laskea. Muuttajat ovat yleensä nuoria ja tämän vuoksi vanhusten ja eläkeläisten osuus selvissä muuttotappiokunnissa nousee korkeaksi. Muuttotappiokuntien verotulojen väheneminen pakottaa supistamaan kunnan palveluja ja lisäksi esim. kouluja joudutaan sulkemaan oppilaspulan vuoksi. Runsaan tulomuuton alueilla väestönkasvu nopeutuu. Tulomuuttoalueilla on tavallista enemmän lapsiperheitä ja seurauksena onkin mm. asuntopula ja päivähoitopaikkojen niukkuus, lisäksi uuteen ympäristöön muuttaminen aiheuttaa usein sopeutumisongelmia sekä lapsille että aikuisille. Maassamuuttoa on Suomessa myös kuntien reuna- alueilta keskustaajamiin, monet tilat autioituvat, kun muuttaneiden tilalle ei tule ketään. Viime
aikoina maassamuuttoliike Suomessa on kohdistunut selvimmin ns. kasvukeskuksiin
ja niiden lähiympäristöön. Muuttajat tulevat yleensä
maalta ja osa myös hitaamman kasvun kaupungeista. Suurimpina kasvukeskuksina
ovat Helsingin seutu ja Uusimaa, Tampereen seutu ja Oulun alue. Syynä
tähän kehitykseen on lähinnä työpaikkojen tarjonnan
nopea kasvu juuri kasvukeskusten alueella. Maaseudun autioituminen ja maaseudun
palvelujen turvaaminen sekä hyvinvoinnin jakautuminen alueellisesti
ovat kasvaneet ongelmiksi, joiden ratkaisuun tarvitaan aluepoliittisia
toimia. Toisaalta kasvukeskusten alueella on kasvukipuja, kuten asuntopula
jonka ratkaisussa tarvitaan myös erityistoimia. Tulevaisuudessa voi
olettaa muuttotappioalueilta muuton ja kasvukeskusten kasvun jatkuvan ellei
työpaikkojen jakautumisessa alueellisesti tapahdu muutoksia.
|
|
|
|
|
|