Energiantuotto pohjautui Suomessa varsin pitkään pääosin uusiutuviin energianlähteisiin, puupolttoaineisiin ja vesivoimaan. Vuonna 1930 näiden yhteinen osuus oli yli 80 % primäärienergiasta, vuonna 1950 yli 70 % ja vuonna 1962 noin 60 % (Lehtilä, 1999).

1960-luvulla energiankulutuksen jyrkkä kasvu oli keskimäärin 5,8 % vuodessa. Kasvu johtui pääosin poikkeuksellisen kovasta talouskasvusta ja tuontipolttoaineiden hintojen huomattavasta reaalisesta alenemisesta. Primäärienergiassa kasvu kohdistui erityisesti öljyn käyttöön, jonka osuus1970-luvulle tultaessa oli yli 50 % (Lehtilä, 1999).

1960-luvulla tuontienergian (pääosin öljy) osuus kasvoi huomattavasti - teollisuustuotanto kasvoi, autokanta kolminkertaistui ja asuntojen lämmityksessä siirryttiin puusta öljyyn. Turve ja tuontienergioista maakaasu, ydinvoima ja sähkö tulivat valikoimaan 1970-luvulla (Suomen energiatalous, 1997).

Energiakriisit ja niiden uhka leimasivat 1970- ja 1980-lukujen energiataloutta. Öljyn kulutus laski näinä vuosikymmeninä Suomessa 27 %, vaikka primäärienergian kokonaiskulutus kasvoi samana aikana yli 30 %. Ydinvoimalaitosten käyttöönoton ansiosta Suomen riippuvuus tuontienergiasta laski (Lehtilä, 1999).

Energian kokonaiskulutuksen kasvu hidastui selvästi 1980- ja 1990-luvuilla. Keskimääräinen kasvu oli 1980-1997 enää 1,7 % vuodessa. Talousenergian lisäksi yksi merkittävimmistä tekijöistä energian kulutuksen kasvun taustalla on ollut sähköenergian merkityksen korostuminen Suomen energiataloudessa (Lehtilä, 1999).

Lähteet:

Hoffman, K & M. Kara (1999). Energia kautta aikojen suomalaisessa yhteiskunnassa. Teoksessa: Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Helsinki: VTT Energia/EDITA

Lehtilä, A. (1999). Energia tulevaisuuden Suomessa. Teoksessa:Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Helsinki: VTT Energia/EDITA

Suomen energiatalous (1997). Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 8/1997. Helsinki: EDITA