SUOMEN VÄESTÖ

Asutushistoria ja väestökehitys

Suomen asuttaminen alkoi pian jääkauden jälkeen. Varsin kauan maassa harjoitettiin vain pyyntielinkeinoja ja asutus pysyi harvana. Vielä 1200-luvulle saakka vakinaista asutusta oli vain pienessä osassa Suomea. Maamme asutushistoria onkin ollut pitkälti riippuvainen maamme luonnonoloista. Entisaikojen uudisasukkaat ovat suosineet syystä tai toisesta muuta ympäristöä parempia asuinpaikkoja. Asuinpaikan valinta on määräytynyt suurelta osin vesistöjen mukaan, vesi on ollut oiva liikenneväylä ja ruoka- aitta. 1500-luvulle asti asutus on keskittynyt rannikolle, Keski- Suomen järvialueille ja Pohjanmaan jokivarsille.

1500-luvulta alkaen maatalouteen perustuvan elinkeinon yleistyessä asutus levittäytyi etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Asutuksen leviämistä tuettiin kruunun toimesta. Tähän olivat syynä sen ajan suurvaltapoliittiset näkökohdat ja toisaalta väestöpaineen keskittymisen purkaminen. Asutuksen leviäminen ja väestönkasvu kokivat kuitenkin vastoinkäymisiä nälänhätien ja venäläisvainojen seurauksena. Suomen väkiluku ylitti puolen miljoonan rajan 1690-luvun puolessavälissä, mutta vuosien 1696-1697 suuri nälänhätä aiheutti taantumisen, noin neljännes Suomen väestöstä kuoli. Maamme väestönkasvu jatkui taantumista huolimatta ja asutus levisi entistä laajemmalle. Noin vuonna 1810 Suomen väestö ylitti jo niukasti miljoonan asukkaan rajan.

Viime vuosisadan puolivälissä, ennen varsinaisen teollistumisen alkua, väestö oli Suomessa jakaantunut verraten tasaisesti kautta koko maan. Ennen vuosisadan vaihdetta maamme kaupungit olivat vaatimattomia, vasta 1800- luvun lopulla alkanut teollistuminen nopeutti erityisesti suurten kaupunkien kasvua.

Sotien jälkeisen aktiivisen asutustoiminnan ja muun uudisraivauksen yhteisvaikutuksena Suomen peltopinta - alan painopiste siirtyi pohjoisemmaksi. Täten asutustoiminta siirsi maatalouden harjoittamista luonnonolosuhteiltaan aikaisempaa vaikeammille alueille. Maa- ja metsätalouden koneellistumisen myötä maaseudun tarjoamat työpaikat ovat vähentyneet. Väestökato onkin voimakkaimmin koetellut juuri maamme syrjäisimpiä haja- asutusalueita. Suomen asuttamista on viime vaiheissaan luonnehtinut väestön kasaantuminen taajamiin ja valtakunnallisiin kasvukeskuksiin.

Kuva 1. Suomen väkiluvun kehitys 1900-luvulla.