Ihmiselle ja luonnolle haitallisia tai vahingollisia jätteitä
sanotaan saasteiksi. Saasteisiin kuuluvat esimerkiksi poisheitetyt tavarat,
erilaiset kemialliset aineet ja savu, mutta myös epämieelyttävät voimakkaat
äänet ovat saasteita.
Epäorgaaniset saasteet
Liikenne- ja teollisuuspäästöissä on monenlaisia
haitallisia kaasuja ja hiukkasia. Hiilidioksidipäästöt ovat pääsyynä
kasvihuoneilmiöön ja siitä seuraavaan maapallon lämpenemiseen. Niitä syntyy
fossiilisten polttoaineiden palamisesta. Typpioksidipäästöt reagoivat muiden
ilman saasteiden kanssa. Ne voivat muuttua typpihapoksi ja reagoida
rikkidioksidin kanssa. Sen seurauksena syntyvät happamat sateet, jotka
vaurioittavat ekosysteemejä.
Hiilimonoksidi eli häkä voi muodostaa muiden saasteiden kanssa saastesumua eli
smogia, joka lisää maanpinnan lähellä olevan otsonin määrää.
Pintaotsonin lisääntyminen aiheuttaa esimerkiksi hengityselinsairauksia.
Lue lisää: Furman, E., Salemaa, H. and Vähäpakka,
P. 1993. Baltic Sea. Environment and Ecology. Kotka: Painokotka.
Berninger, K., Tapio, P. ja Willamo, R. 1996. Ympäristönsuojelun perusteet.
Gaudeamus s. 64-121.
Orgaaniset saasteet
Hitaasti hajoavat orgaaniset saasteaineet eli
POP-yhdisteet (persistent organic pollutants) ovat myrkyllisiä, rikastuvat
ravintoketjussa, säilyvät ympäristössä ja kulkeutuvat kauaksi saastelähteestä.
Suunnnilleen tuhannen aineen tiedetään olevan ns. ympäristömyrkkyjä. Noin
puolessa niistä on klooria. Klooria käytetään esimerkiksi PVC-muoveihin (polyvinyylikloridi),
jota on muovikääreissä, kengänpohjissa ja autojen osissa sekä lääketieteellisessä
käytössä.
Hyönteismyrkyistä monet ovat vaarallisia, esimerkiksi DDT (dikloorifenyyli-trikloorietaani),
jonka käyttöä on nykyisin rajoitettu terveydellisistä ja ympäristöllisistä
syistä.