Dialoguerizer - koulutus- ja sivistysteknologiahankkeen lähtökohdista

(Kasvatustieteen päivien esitelmä 2001 / Luonnos!!!Online: http://cc.oulu.fi/~epikkara/ihtml/ktp002.htm)

Esa Pikkarainen
Oulun yliopisto
epikkara@ktk.oulu.fi

Abstrakti

Esitelmässä käsitellään projektinimellä Dialoguerizer kulkevaa internet-perustaista tietokonevälitteisen kommunikaation ja yhteistyön ohjelmaa. Hanke sijoittuu historialliseen jatkumoon, jossa on kasvatustieteellisen ja opettajankoulutuksen monimuotoistamiseksi edetty main frame sähköpostista BBS:n, sähköpostilistojen ja www-arkistoinninkautta nykyiseen WWW-foorumiin. Hankkeen teoreettisena perustana on tätä nykyä klassinen pedagogisen toiminnan teoria, josta lähtien tällainen väline pyritään näkemään sekä kasvatus/opetustoiminnan että omaehtoisen sivistystoiminnan apuvälineenä. Käytännöllisinä lähtökohtina on ollut vaatimus ohjelmien ja laitteistojen edullisuudesta sekä instituution että opiskelijan näkökulmasta, sekä kehiteltävän sovelluksen monikäyttöisyys, joustavuus ja muunneltavuus. Resurssivaatimuksina ovat käyttäjällä internet selain (tai sähköpostiohjelma), instituutiolla www-palvelin ja iHTML palvelinlaajennus (ja sähköpostipalvelin).

Sovellusohjelma perustuu kaupalliseen iHTML ohjelmointikieleen mutta on itse avoinkoodinen ja täysin ylläpitäjän laajennettavissa ja muokattavissa. Tällä hetkellä sovelluksen kehittely on vielä alkutekijöissään, mutta sitä käytetään jo reaalisesti sekä työryhmätyöskentelyyn, yhteistoiminnalliseen opetukseen että akateemiseen keskusteluun ja tiedottamiseen.


1. Projektihistoriaa

1.      Haave-projekti (1990) Monimuotoinen opettajan(poikkeus)koulutus:

·        IBM sähköposti, (Unix-sähköposti), BBS (Wildcat) - pääte: Dialoguer -liittymä Kermitiin

2.      Aineenopettajakoulutuksen kasvatustieteen pienryhmäseminaari - aikojen sovittamisongelma:

·        1. sähköpostilista; 2 WWW-sivulle materiaalia; 3 Wordillä www-arkistosähköposteista; 4 arkiston jäsentäminen aihepiireihin (ja juonteisiin)

·        Automatisoitu arkistointi: a) WWW -serverillä ohjelma, joka tallettaa jokaisen listalle tulleen viestin Html-tiedostoksi ja liittää otsikkotiedot kahteen indeksitiedostoon (kronologinen ja jäsennettävä); b) ohjelma omalla koneella, jolla voi jäsentää indeksiä;
c) cgi-ohjelma, joka mahdollistaa joustavan jäsennetyn indeksin selaamisen (järjestelmä vastaava kuin Mhonarch, mutta keveämpi, joustavampi ja nopeampi) Tämä järjestelmä on edelleen käytössä tiedekuntamme tutkijankoulutuksen ilmoitustauluna ja keskustelualueena (http://wwwedu.oulu.fi/tutkimus/outlind.htm)

Keskeinen opittu periaate: sähköposti on opiskelijan (ja opettajan) normaali jokapäiväinen kommunikaatioväline, jonka kautta on mahdollista saavuttaa jokainen. Opiskelijat käyttävät joustavasti sähköpostia jatkuvaan kanssakäymiseen ja www-arkistoa kertaamiseen tarvittaessa - ei tarvitse säilyttää arkistoja itsellä. Silti arkiston välitön päivittyminen koettiin erittäin tärkeäksi.

2. Teoreettisia periaatteita

Edellä kuvailtu teknologian kehittäminen ja käyttö on perustunut jokseenkin pragmaattisiin lähtökohtiin. Yksikössämme tehdyn kasvatusteoreettisen tutkimuksen yhteydessä on käynyt ilmeiseksi, että myös tätä uutta teknologiaa voidaan tarkastella perinteisen pedagogisen teorian kautta. Klassisen (mannermaisen) pedagogisen teorian peruslähtökohtana on ns. pedagogisen paradoksin ongelman selvittely. Lyhyesti kuvattuna tässä ongelmassa on kysymys kahden välttämättömän, mutta keskenään ristiriitaisina ja toisensa poissulkevina näyttäytyvien teoreettisten näkökulmien yhdistämisestä tai yhteensovittamisesta. Saksaksi näitä näkökulmia kutsutaan termeillä Erziehungstheorie ja Bildungstheorie. Asiallisesti täsmällisimmät suomennokset lienevät kasvattavan vaikuttamisen teoria ja sivistysteoria. Sivistysteoreettinen näkökulma korostaa kasvavan ja oppivan ihmisen omaehtoisuutta ja kykyä vapaaseen itsensä tuottamiseen ja toteuttamiseen (vrt. konstruktivismi). Kasvattavassa vaikuttamisessa taas on kyse siitä, että joku toinen ihminen voi ja hänen tulee vaikuttaa kasvavan ja oppivan ihmisen toimintaan ja tämän itsensä tuottamiseen. Klassinen kiteytys tästä ongelmasta on I Kantin kysymys itselleen kasvattajana: "Kuinka voin edistää vapautta pakolla?"

Koulutusteknologian alueella tämän paradoksin ongelma heijastuu mm. enemmän tai vähemmän toisistaan irronneissa näkökulmissa, jotka kiteytyvät esim. käsitteisiin CAL (… learning) ja CAI/CAT (instruction/teaching) (? esitelmä tässä teemaryhmässä). Teknologian käyttöä voidaan todella tarkastella sekä kasvatus- että sivistysteoreettisesti. Edellisestä näkökulmasta ehkä puhdasverisin esimerkki olisi ajatus ohjelmoidusta opetuksesta, jossa oppijan jokainen mahdollisen teko on ennakoitu ja siihen valmisteltu vastatoimi, jonka avulla hänet vääjäämättä pakotetaan "oikeaan" lopputulokseen. Vastaavasti taas johdonmukainen sivistysteoreettinen näkökulma edellyttäisi oppijan täysin vapaata ja itsemääräytynyttä teknologian käyttöä. Näistä esimerkeistä hyvin näkyy se, että paradoksia ei todellakaan voida ratkaista omaksumalla pelkästään ja puhtaasti toista näkökulmaa. Toisaalta näyttää uhkaavalta, että paradoksin tietoisen selvittämisen puute johtaa hämääviin näennäisratkaisuihin, joissa muodista riippuen korostetaan teoriassa vain jompaakumpaa näkökulmaa, mutta käytännön pakon takia se sovitetaan kuitenkin "piiloisesti" ja ilman riittävää teoreettista pohdintaa toiseen näkökulmaan.

Eräs suosittu näkökulma pedagogisen paradoksiin on pedagogisen toiminnan näkeminen siirtymänä "alaikäisyydestä" kohti "täysi-ikäisyyttä", mikä samalla tarkoittaa siirtymistä suuremmasta "pakosta" eli kasvattavan vaikuttamisen osuudesta kohti suurempaa "vapautta" eli omaehtoista sivistystä. Tällöin aloittelevan oppijan toimintaa täytyy kasvatuksellisesti ohjata ja suunnata, mutta pidemmälle edistyneen voi antaa valita itse omat etenemistapansa ja jopa -suuntansa. Omat kysymyksensä liittyvät tässä sekä varsinaisen opittavan asian hallintaan että niiden apuvälineiden käytön hallintaan, joiden avulla asiaa käsitellään. Useimmiten teknologia on nimenomaan apuväline, mutta ei kuitenkaan aina. Tässä puheena olevaa teknologiaa on kehitelty nimenomaan yliopistotasoiseen koulutukseen, missä täytyy edellyttää opiskelijoilta yleensä ja periaatteessa hyvin suurta vapautta ja sivistystä, mutta tämä ei missään tapauksessa poista kokonaan kasvattavan vaikuttamisen tarvetta.

Tällä hetkellä lupaavimmalta pedagogisen paradoksin ratkaisuyritykseltä vaikuttaa pedagogisen toiminnan teoria, jossa paradoksi on tietyllä tavalla jaettu uudelleen osiin ja liitetty myös hieman laajempiin perspektiiveihin. Perinteisen käsittelytavan ongelmana voisi nimittäin pitää liiallista rajoittumista pedagogisen suhteen abstraktiin alkusoluun: kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen; ja joiden ihmisten roolit on samalla käsitetty hyvin mustavalkoisesti. Pedagogisen toiminnan teoria koostuu neljästä pääperiaatteesta: 1) Sivistyksellisyys, joka tarkoittaa ennen kaikkea kasvattajan välttämättä tekemää oletusta kasvatettavan potentiaalisesta, mutta ei vielä (täydellisesti) toteutuneesta kyvystä sivistyä; 2) Kasvattava vaikuttaminen, joka toteutuu vaatimuksena itsenäiseen toimintaan; 3) Yhteiskunnallis-historiallinen kontekstuaalisuus, joka tuottaa ne kulttuuriset sisällöt ja vaatimukset, joiden suhteen kasvatettavan tulisi sivistyä; ja 4) Korkeamman sivistyksen ideaali, jonka mukaan sivistys ei ole mukautumista vallitseviin oloihin, vaan niiden muokkaamista paremmiksi tai "inhimillisemmiksi".

Pedagogisen toiminnan teorian periaatteiden voi katsoa asettavan tiettyjä yleisiä vaatimuksia koulutusteknologialla: Teknologisen välineistön täytyy toisaalta sallia riittävästi oppijan omatoimisuutta ja vapautta, mutta toisaalta sen täytyy toimia myös jonkinlaisena haasteena, vaatimuksena itsenäiseen toimintaan. Sivistyksellisten ja pedagogisten tilanteiden ainutkertaisuuden takia teknologisen välityksen täytyy olla hyvin joustava ja läpäisevä kasvattajan ja kasvatettavan välillä, jotta se ei tekisi ns. pedagogista tahdikkuutta eli kasvattajan herkkää ja harkitsevaa tilanteisiin puuttumista mahdottomaksi. Myöskään teknologia ei saa rajoittaa kasvatettavaa (ja kasvattajaa) omaan maailmaansa, vaan sen täytyy avata yhteys ympäröivään kontekstiin, mutta taas tämä yhteys ei saa olla liian välitön vaan sen täytyy olla pedagogisesti tarkoituksenmukainen ja mahdollistaa myös neljännen periaatteen vaatima kriittisen etäisyyden ottaminen. Tähän kontekstuaalisuuteen liittyy myös sosiaalinen kanssakäyminen oppijoiden kesken.

3. Käytännöllisiä kehittämistavoitteita

Koulutusteknologisen välineistön kehittämisen konkreetteja vaatimuksia ja tavoitteita voidaan tarkastella sekä käyttäjän eli sivistysteoreettisesta että ylläpitäjän eli kasvatusteoreettisesta näkökulmasta. Käyttäjän, opiskelijan näkökulmasta näyttäisi korostuvan seuraavat seikat:

-         alhainen resurssihinta (aika, vaiva, raha)

-         helppokäyttöisyys (välineen opiskelu ei saa muodostua pääasiaksi)

-         käytön houkuttelevuus tai luontevuus (jotta tulee käytettyä)

-         rikkaus, antoisuus

-         suoriutuminen/oppiminen

-         aineiston saatavuus

-         vuorovaikutuksen saatavuus

-         interaktiivisuus ja mukautettavuus

-         selkeys, jäsentyvyys,

-         haastavuus

Ylläpitäjän tai kouluttajan näkökulmasta korostuvat osittain samansuuntaiset asiat, mutta hieman eri tavalla:

-         ylläpidon (ja kehittämisen) vaivattomuus / miellyttävyys

-         laajennettavuus (laadullinen) skaalautuvuus

-         integraalisuus (ei sovellusten ja apuohjelmien viidakkoa)

-         opiskelijoiden kontrollointimahdollisuus (mm. arviointi)

-         opiskelijoiden tavoitettavuus (ohjaaminen)

-         oppimateriaalin tuottaminen, poimiminen ja erityisesti opiskelijoiden tuottaman materiaalin muokkaaminen (jäsentäminen, kommentointi)

4. Dialoguerizerin tekninen perusta

Tuskastuneena luvun 1 lopussa kuvatun järjestelmän hankaluuksiin törmäsin parivuotta sitten jokseenkin sattumalta iHTML työkaluun, jonka sain hankituksi sitä kautta, että se tuli WWW-palvelinohjelman WebSite pro:n päivityksen mukana ilmaiseksi. Kyseessä on palvelinlaajennin joka sisältää jokseenkin laajan ohjelmointikielen. Järjestelmä on samantapainen kuin tunnetummat ColdFusion ja PHP, mutta poikkeaa näistä edukseen ainakin seuraavasti: Se on keveämpi ja nopeampi kuin nämä erilaisen teknisen toteutuksensa ansiosta (dll). Se on halvempi[1] ja monipuolisempi kuin ColdFusion. Toisaalta se on helppokäyttöisempi (mutta kalliimpi kuin ilmainen) kuin PHP. Erityisesti kiinnostuin tästä järjestelmästä, koska sen avulla näytti voivan ratkaista toivottomalta tuntuneen WWW-arkistoinnin ja -käyttöliittymän saumattoman ja automaattisen integroinnin sähköpostin kanssa.

iHTML ohjelma on kehitetty ja sitä myydään erityisesti voimakkaasti laajenevan nettikaupan tarpeisiin, mutta se on löytänyt myös paljon ei-kaupallisia sovelluksia. Sen omistava firma (Inline corp. http://www.inline.com) on vielä kohtalaisen pieni ja panostaa harvinaisen ponnekkaasti asiakaskuntansa tukemiseen ja välittömään vuorovaikutukseen. Käyttäjät ja iHTML -sovellusten kehittäjät pitävät aktiivisesti ja toverillisesti yhteyttä s-postilistan kautta. Käyttäjätuki on nopeaa ja tehokasta: kun lähettää kysymyksen sähköpostilistalle saa joko heti tai viimeistään vuorokauden kuluessa yleensä useita vastauksia sekä kyseisen firman johtajalta että käyttäjiltä eri puolilta maailmaa.

Kun olin aloittanut Dialoguerizer -hankkeen suunnitellun ja harjoitellut sitä varten iHTML:n ohjelmointikielen käyttöä, alkoi em. käyttäjien sähköpostilistalla viritä keskustelua iHTML:llä toteutetun juonteistetun WWW-keskustelufoorumisovelluksen tarpeellisuudesta. Keskustelussa sovittiin vapaaehtoisen avoinkoodisen yhteistyöprojektin aloittamisesta ja tulevan sovelluksen nimeksi päätettiin iForum. Käytännössä tapahtui kuitenkin niin, että minulla oli niin kiire saada pedagoginen Dialoguerizer käyntiin, että kirjoitin nopeasti omin päin aika epäortodoksisella (sotkuisella) koodilla laajan iForum sovelluksen, jota muutamat tahot ovat yrittäneet sovittaa omiin tarpeisiinsa, mutta mitään todellista yhteistyöprojektia jonkin GNU:n tai Linux:in tapaan iForumista ei vielä ole syntynyt.

Oheinen kaavio kuvaa kehitellyn sovelluksen teknisen perustan. Käyttäjän tietokoneessa on www-selain ja/tai sähköpostiohjelma. WWW-selain lähettää tiedekuntamme www-palvelimelle tavallisen http pyynnön (kaaviossa nuoli n.1), jonka osoitteena on IHTML -sivu (iforum.ihtml). Palvelin hakee tämän tiedoston, joka sisältää IHTML -ohjelmakoodia ja siirtää sen käsittelyn ihtml.dll -aliohjelmalle, joka suorittaa koodatut komennot. Tärkeimpiä näistä komennoista ovat sellaiset, jotka hakevat käyttäjän haluamia tietoja tietokannasta (ODBC -yhteyden kautta) tai tiedostoista ja lähettävät ne hänelle tai tallettavat hänen lähettämiään tietoja tiedostoiksi tai tietokantaan. Käyttäjä saa aina selaimelleen joko normaalin HTML tiedoston tai halutessaan muun tyyppisen arkistossa olevan tiedoston esim. tekstikäsittelyohjelman asiakirjan. Toinen vaihtoehto, miten käyttäjä voi olla järjestelmään yhteydessä on se, että hän lähettää sähköpostiviestin tietyn foorumin osoitteeseen. IHTML -järjestelmään kuuluva ajastintoiminto (back page processing engine) käynnistää määräajoin tietyn IHTML -sivun, joka käy hakemassa POP3 protokollalla järjestelmälle lähetetyt sähköpostit tiedekunnan postipalvelimelta ja arkistoi ne niille kuuluville paikoille tietokantaan sekä lähettää järjestelmään tulleet uudet viestit postituslistoilla oleville käyttäjille.

5. Dialoguerizerin ominaisuudet

iFORUM järjestelmän keskuksen muodostavat keskustelufoorumit. Foorumille voi lähettää viestejä ja lukea niitä sekä sähköpostitse että www-liittymän kautta. Viestiarkisto järjestyy automaattisesti juonteisiin (aina tämä ei toimi sähköpostiviestien kanssa) ja lisäksi niitä voi jäsentää väliotsikoiden avulla aihepiireittäin. Tällä hetkellä ainoastaan foorumin ylläpitäjä voi tehdä jäsentämistä, mutta tarkoitus on lisätä käyttäjille mahdollisuus laatia omia jäsennyksiä kaikesta materiaalista ja liittää niihin omia kommentteja. Lisäksi on tarkoitus kehittää mahdollisuus ylläpitäjän asettamien otsikoiden avulla perustaa eritavoin toimivia keskustelualueita kunkin foorumin sisälle. Foorumille voi tuoda erilaisia tiedostoja viesteihin liitettynä. Tätä käytetään erilaisten seminaaritöiden jakeluun ja käsittelyyn.

Sovelluksen käyttöliittymä perustuu kolmeen kehykseen, joista selaimen ikkunan yläreunassa on Windows -ohjelmien tapainen päävalikko, jossa on sekä yleisiä että kyseiseen foorumiin kuuluvia keskenään erityyppisiä toimintoja. Vasemmassa reunassa on kapea luettelokehys, johon tulostuu päävalikosta valitun toimintatyypin sisäisiä valintaluetteloita, esim. uudet viestit tms. Luettelosta valitun kohdan sisältö tulostuu sitten pääkehykseen.

Viestien ja niihin mahdollisesti liitettyjen tiedostojen lisäksi käytettävissä olevia resursseja ovat tiedot foorumin jäsenistä ja WWW-linkit. Nämä kaksi ovat jo periaatteessa olemassa. Kehittelyn alla ovat kirjallisuus luettelot, kalenteri ja chat-toiminto. Edelleen joihinkin foorumeihin voidaan liittää erilaisia palautelomakkeita - tällä hetkellä (ei) toiminnassa opetuksen itsearviointifoorumi ja (opiskelijoille tarkoitettu) opetuksen arviointifoorumi.

Tällä hetkellä järjestelmässä on n. 15 toimivaa foorumia, joista selkeästi opetuskäytössä on kaksi ja opetukseen liittyvänä palautefoorumina kaksi. Muut foorumit ovat vapaamuotoisempia keskustelu tai tiedotusfoorumeita, ja niistä 3 on yksikön sisäisiä työryhmäfoorumeita, 3 yksikön sisäisiä avoimia keskustelufoorumeita, yksi valtakunnallisen foorumi ja yksi kansainvälinen foorumi. Yksikkömme on tehnyt alustavan periaatepäätöksen, että iFORUMia käytetään hyväksi yksikön sähköisen tiedotusjärjestelmän kehittämiseen.

Palvelun osoite: http://wwwedu.oulu.fi/iforum/

Lähteitä

·        Benner, D. 1991 Allgemeine Pädagogik. Eine systematisch-problemgeschichtliche Einführung in die Grundstruktur pädagogischen Denkens und Handelns. Weinheim/München: Juventa.

·        Kant, I. 1992. Kant on Education (Ueber Pädagogik). Bristol: Thoemmes Press. (Uusintapainos vuoden 1899 Englanninkielisestä laitoksesta.)

·        Kivelä, A., Peltonen, J. & Pikkarainen, E. 1996. Lähtökohtia pedagogisen toiminnan teorialle ja tutki-mukselle. Kasvatus 27 (2), 126-140. (On myös luettavissa WWW:ltä: http://wwwedu.oulu.fi/homepage/kkttpp/yptr/kasvfin.htm)

·        Pikkarainen, Esa. 1992. Distance Education and the New Media in the Decentraliced Teacher Training Experiment: the Haave project. In Developing Rural Schools - A Key to Community Growth. Interskola Conference 1992 in Bodø, Norway July 24-31. Lectures, papers, documents. Nordland County Director of Education.

·        Siljander , P. (toim.) 1997. Kasvatus ja sosialisaatio. Helsinki: Gaudeamus.

·        Siljander, P. (toim.) 2000. Kasvatus ja sivistys. Helsinki: Gaudeamus.

·        Van Manen, M. 1991. The tact of teaching: The meaning of pedagogical thoughtfulnes. Ontario: Althouse Press.



[1] iHTML 2.1 Pro $590 US
iHTML 2.1 Pro (educational) $175 US
ColdFusion Server 4.5 Professional for Windows $1,295