Semiotiikka, merkitys ja kasvatus:
kohti kokonaisvaltaista merkityksen teoriaa

Eetu Pikkarainen, eetu.pikkarainen@oulu.fi, http://cc.oulu.fi/~epikkara/merkitys

Miksi merkityksen teoriaa?. 2

Kasvatus ja semiotiikka. 3

Mistä maailma koostuu?. 4

Kausaalisuhde vs. merkityssuhde. 5

Toiminta. 6

Semioottinen järjestelmä. 8

Makrosemioottiset järjestelmät 10

Inhimillisen / kulttuurisen tason erityiskysymyksiä. 11

 

Miksi merkityksen teoriaa?

Semiotiikka on merkityksiä ja merkityksellisyyttä tutkiva tiede.

"Semioottinen teoria on nähtävä signifikaation teoriana.
Sen ensimmäinen tehtävä -- on esittää eksplisiittisesti
merkityksen havaitsemisen ja tuottamisen edellytykset.
Tämä on tehtävä käsitteellisen konstruktion muodossa. --
signifikaatio on 'erojen' tuottamista ja/tai havaitsemista."
Greimas & Courtés. Dictionary, 292.

Kasvatus ja semiotiikka

Miksi kasvatus (tai pedagoginen teoria) on semiotiikalle (ja ihmistutkimukselle ylipäänsä) tärkeää?

Kasvatustiede tutkii ihmisen tulemista ihmiseksi:
ei voida ymmärtää, mitä ihminen on (esim. filosofinen ihmistutkimus), jollei ymmärretä, miten ihmiseksi tullaan.

Ihmisen tuleminen ihmiseksi:
siirtymä bio- ja zoosemiotiikan alueelta kulttuurisemiotiikan sfääriin.

Kasvatuksen semiotiikan on tutkittava tätä siirtymää, miten se tapahtuu, mitä ääripäissä on ja mitä välillä.

Mistä maailma koostuu?

"... perfused with signs"
Kaikki oleva voi olla merkkinä, so. merkityksellinen.
Olemme tekemisissä ainoastaan merkityksellisen todellisuuden kanssa.

Fundamentaaliontologia: oleminen =

·       muuttuvaisuus,

·       pysyvyys,

·       rakenteellisuus

Yksittäinen oleva on olio. Oleva voidaan jakaa olioihin eli olioida eri tavoin.

Olion laatu, ominaisuudet yms. = olemisen tapa.

Rakenne: Jokainen olio koostuu toisista olioista (= sisäinen rakenne) ja muodostaa yhdessä toisten kanssa muita olioita (=ulkoinen rakenne)

Oliot sekä pysyvät (toistaiseksi, osittain) että muuttuvat (pysyvällä tai muuttuvalla tavalla).

Kausaalisuhde vs. merkityssuhde

Kausaalisuhde (kausaalivaikutus):

Vastavuoroinen, olioiden välinen ulkoinen rakenne, joka määrittää niiden sisäistä rakennetta jollakin luonnontieteen (fysiikan) tutkimalla tavalla (kausaalimekanismi)

Mitkä hyvänsä oliot voivat olla kausaalisuhteessa keskenään.

Merkityssuhde:

(Toiminnan) subjektin ja objektin välinen suhde, jossa subjekti kokee objektin jonkinlaisena.

Yksisuuntainen: objektin merkitys subjektille.

Edellyttää elävän (biologian tutkimassa mielessä) subjektin.

Saattaa edellyttää aina myös kausaalisuhteen.

Toiminta

Toiminnan kehämäinen perusmalli
(Fichte, von Uexküll, Devey yms.)
Systeemin (laite, eliö) toiminta; palautekehä:

Elävä subjekti:

·       autopoieettinen olio, joka olioi sekä itsensä että ympäristönsä

·       intentio säilyttää oma organisaatio

·       kyky kokea ympäristön oliot merkityksellisinä kohteina suhteessa em. intentioon = semioottinen kompetenssi

·       kyky vaikuttaa ympäristönsä kohteisiin (toimintakompetenssi)

Tällä perustasolla merkityksiä on periaatteessa vain kaksi:
positiivinen ja negatiivinen (suhteessa intentioon ja subjektin toimintaan). (= merkitys on alun perin modalisoitu!)

Muilla semioottisilla tasoilla, erityisesti inhimillisen kielen ja kulttuurin alueella tehdään paljon muita, monimutkaisia ja hienovaraisempia erotteluja, mutta perusdynamiikka säilyy koko ajan samana: jotta jollakin asialla olisi jokin tietty merkitys, se edellyttää ensisijaisesti sitä, että se erotetaan muista mahdollista ja vaihtoehtoisista merkityksistä.

’Korkeamman’ eliön, esim. ihmisen toiminta; psyykkinen ja esineellinen toiminta:

·       Mieli = semioottinen kompetenssi + semioottiset järjestelmät

·       Tietoisuus = metasemioottinen kompetenssi

Semioottinen järjestelmä

Semioottinen järjestelmä = abstraktio (kodifikaatio) yksilöllisistä semioottisista kompetensseista.

Semiotiikka (semioottinen teoria) tutkii semioottisia järjestelmiä (ei niinkään yksilöllisiä kompetensseja)

Sem. järj.          langue
Sem. komp.       parole

Eläimillä erityisesti lajikohtaisia yhteisiä järjestelmiä
Ihmisillä kulttuurisia

Vastavuoroinen kommunikaatio edellyttää yhteistä semioottista järjestelmää (samankaltaiset kompetenssit).

Ihmisen kulttuuriset semioottiset järjestelmät välittyvät uudelle sukupolvelle kasvatuksen kautta.
Samalla ne muotoutuvat uudelleen ja kehittyvät.

Kasvatuksessa kommunikoidaan olemassa olevilla semioottisilla järjestelmillä (myös bio- ja zoo-)
tavoitteena luoda uusia yhteisiä järjestelmiä tai
tuoda toinen osapuoli sille uuteen järjestelmään.
(= muokata semioottista kompetenssia)

Semioottisesti nähtynä kasvatus tarkoittaa siis sellaista kommunikaatiota, jossa kasvattaja manipuloi kasvatettavaa toimimaan sellaisella tavalla, että tämä kasvatettava oppisi hallitsemaan uusia semioottisia järjestelmiä. Tämä kommunikaatio on siitä erikoista, että siinä täytyy periaatteessa viestiä sellaista, mitä toinen ei voi vielä ymmärtää.

Makrosemioottiset järjestelmät

Kaikki ihmisen semioottiset järjestelmät perustuvat, rakentuvat, kahdelle semioottiselle makrojärjestelmälle:

o      Luonnollinen maailma (fyysinen ympäristö)

o      Luonnollinen kieli (äidinkieli)

Molemmat ovat kulttuurisesti muotoutuvia.
Edellinen on perustavampi (?):
- lähempänä bio-/zoo- tasoa
- opitaan ensin
- jälkimmäisen ilmausten sisältönä usein edellisen ilmauksia (referenssi)
Mutta silti jälkimmäinen voi määrittää, muokata edellistä!
(Evolutionismin ongelma).

(1. ja 2. tason mallintamisjärjestelmät)

Inhimillisen / kulttuurisen tason erityiskysymyksiä

Tasojen sisäinen ja välinen dynamiikka

Kulttuuriset järjestelmät sisältävät oman dynamiikkansa, joka ei palaudu biologiseen – tasojen vuorovaikutus ja jännitteet.

Biosemiotiikka

 

Luonn. maailma

 

idiolektinen diskurssi

 

Elämä vs. Kuolema

Kulttuurisem.

 

Luonn. kieli

 

sosiolektinen diskurssi

 

Kulttuuri vs. Luonto

Aktanttirakenteet

Olennainen muutos bio- tasolta, ehkä jo zoo- tasolla:
Subjekti mukana merkityksellisessä kohteessa -> aktanttirakenteet:

o      toinen subjekti objektina

o      toinen subjekti objektin lisäksi (dysforinen: kateus; euforinen: yhteistyö)

o      subjekti itse tai subjekti yleensä (-> itsetietoisuus)

Yleistäminen ja abstrahointi, suhteessa:

o      kontekstiin, yleisyys

o      konkreettiin, olemassa olevaan ("materiaaliseen")

o      subjektiin (yksilöön), objektiivisuus / yleisyys

o      intentioon: demodalisaatio
=> modaliteettien itsenäistyminen

Normatiivisuus

Kulttuuristen järjestelmien kollektiivinen (normatiivinen, ideologinen) sitovuus, joka (voi osittain) sivuuttaa biologisen tarkoituksenmukaisuuden.

Deonttinen, pitämisen modaliteetti.

Vapaus: pakoton, omaehtoinen, itse valittu, mutta jonkin ideaalin näkökulmasta järkevä ja oikein; tai joidenkin sääntöjen sallima (ei erehdys, virhe, rikos tai väärin).
(Huom. voi olla ristiriitaisia ideaaleja.)

Traditio: mahdollisuus poiketa vallitsevasta järjestelmästä (rikkoa vastaan) niin, että tuleva vallitseva järjestelmä arvioisi teon oikeaksi. (vrt. sivistys)

Semioottisen järjestelmän (sallima) vapaus kasvaa sen metasemioottisen funktion myötä.
Runous, taide rajojen rikkomisena, mutta myös pedagogiikka yms.

Eksistentiaali- / transsendentaalisemioottiset ongelmat:

Transsendointi: abstrahointi olemassa olevasta tulevaan tai mahdolliseen (vrt. kielen ei-referentiaalisuus)

Arvojen absoluuttisuus: yleistäminen yli kaikkien olemassa olevien ja mahdollisten asiantilojen: idea arvosta, joka pätisi kaikkialla (vrt. kategorinen imperatiivi)