Esipuhe

"Reducing the arbitrariness of the description really is the proper definition of scientific explanation." (Thom 1977, 637.)

Siitä, mistä ei voi puhua täsmällisesti, on tyydyttävä puhumaan sanoin.

Tämä poikkitieteellinen – semioottis-kasvatustieteellinen – tutkimus tarkastelee ensisijaisesti kahta ongelmaa: merkityksen käsitettä ja kasvatuksen merkitystä. Alkuperäinen tavoite on ollut selvittää kasvatuksen merkitystä, siis kysymystä, mitä kasvatus on. Mutta tämän kysymyksen käsittely johti väistämättä perustavampaan kysymykseen, mitä merkitys on, siis mitä tarkoittaa se, että jokin on jonkinlainen, niin että sillä voidaan sanoa olevan jokin merkitys. Niinpä olen käsitellyt ja kehittänyt sekä semioottista merkityksen teoriaa, että semioottisesti viritettyä yleistä kasvatuksen tai paremminkin pedagogisen toiminnan teoriaa. Näiden kahden laajan kentän sovittaminen toisiinsa on ollut sangen haastava tehtävä, ja epäilemättä myös tutkimuksen lukija tullee kohtaamaan tässä suhteessa ongelmia. Työn rakennetta on tarkemmin kuvailtu omassa alaluvussaan (luku 1.5 Tutkielman rakenne ja sisältö), mutta yleisenä lukuohjeena voisi sanoa, että eri lukijoiden ehkä kannattaa lukea teosta eri järjestyksissä. Mikäli olet kiinnostunut syvälle kahlaavasta semioottis-filosofisesta pohdinnasta, voit painottaa lukemistasi lukuihin kolmannesta kuudenteen. Mikäli taas olet enemmän kiinnostunut pedagogiikkaan liittyvästä teoreettisesta keskustelusta, sinun kannattaa ehkä aluksi hypätä yli nuo mainitut luvut ja keskittää lukeminen kirjan B-osaan. Kaikkien, jotka haluavat mahdollisimman nopeasti hahmottaa työni teoreettisen ytimen ja suunnan – sen "tulokset", jos näin voi sanoa – kannattaa aloittaa lukeminen toiseksi viimeisestä luvusta (luku 13).

Tutkimus on valmistunut hyvin pitkän ajan kuluessa ja hyvin monet henkilöt ja tahot ovat vaikuttaneet tänä aikana ajatuksiini ja työni edistymiseen. Ensimmäiseksi on ehkä syytä kiittää Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaa, joka on tarjonnut virikkeellisen työympäristön ja mahdollisuuden tehdä pikkuhiljaa tätä tutkimusta, jota ainakaan minä en olisi voinutkaan juuri nopeammin saada tähän pisteeseen. Professori Pauli Siljanderia haluan kiittää pitkämielisestä ja suvaitsevaisesta ohjauksesta, joka auttanut työtäni etenemään kaikista ongelmista huolimatta.

Olennaisen tärkeää suuntautumiselleni ja kasvulleni kasvatusajattelijana on ollut mahdollisuus työskennellä epämuodollisessa ja -virallisessa Yleisen pedagogiikan tutkimusryhmässämme sen perustamisesta lähtien. Suurin kiitos rakentavista keskusteluista tässä yhteydessä lankeaa assistentti Ari Kivelälle, joka on myös kommentoinut tämän teoksen sekä varhaisempia että viimeisiä versioita.

Imatran kansainvälinen semiotiikkainstituutti on tarjonnut tärkeimmät puitteet päästä sisään keskusteluihin semiotiikasta. Erityisesti olen kiitollinen keskusteluista FT Kari Salosaaren ja professori Peter Stockingerin kanssa Imatran konferensseissa.

Hyödyllisiä kommentteja sekä ystävällistä opastusta ja tukea antaneista haluan vielä kiittää erityisesti KL Jouni Peltosta varsinkin metodisista ja kielifilosofisista keskusteluista työni ja yleisen pedagogiikan tutkimusryhmän alkuaikoina, FT Gerhard Schmittiä ajatuksia herättävistä uusista näköaloista työn loppuvaiheessa sekä KT Asko Karjalaista mm. käsikirjoituksen kommentoinnista. Lopuksi suuri kiitos esitarkastajille, jotka tekivät erittäin ansiokkaita ja kriittisiä huomautuksia työstäni – osan niistä sain otettua huomioon työtä korjaillessani ja osan yritän ottaa opiksi jatkoa tulevaisuutta varten.

Ehdottomasti suurin kiitos kaikesta kuuluu kuitenkin rakkaalle puolisolleni, Minna Paarmalle, joka onneksi myös käytännössä ymmärtää sekä kasvatusta että asioiden merkityksiä. Hänelle sekä paremman tulevaisuuden toivein lapsille kahdessa polvessa, Teemulle, Tuukalle, Katrille, Anni-Veeralle, Ronjalle, Ronille ja Rasmukselle, haluan omistaa tämän teoksen.