G W F HEGEL (1770-1831)

·       hengen filosofia, käsite: subjektiivinen, objektiivinen ja absoluuttinen henki

·       metafyysinen, objektiivinen idealismi: todellisuuden perusolevainen on ns. maailman henki, joka kehittyy omalakisesti ja omaehtoisesti kohti suurempaa rationaalisuutta ja vapautta.

·       Dialektiikka: teesi, antiteesi, synteesi; oleminen, ei-oleminen (kieltäminen), tuleminen (sovitus uudella tasolla); edistysuskoa?

Hengen kehityksen vaiheet:

·       (Luonto, itsestä vieraantunutta, jähmettynyttä henkeä)

·       Subjektiivinen henki (viittaa yksittäiseen ihmiseen)

o      sielu: unenomainen tietoisuus; rotu, kansa, sukupuoli

o      tietoisuus: syntyy muusta todellisuudesta eroava MINA, joka kykenee reflektoimaan itseään, saavuttaa itsetietoisuuden

o      järki: MINÄn ja todellisuuden aktiivinen ja tietoinen yhdistyminen:

§       teoreettinen minä: tahdon ja tiedon aktiivinen yhteys, jota

§       käytännöllinen minä alkaa toteuttaa ja syntyy

§       järkevä tahto, joka on jo siirtymä seuraavaan päävaiheeseen

·       Objektiivinen henki (viittaa yhteiskuntaan)

o      abstrakti oikeus, ihminen (oikeus)persoonana (abstr vapaus)

o      moraali: velvollisuus ja hyve, subjekti syntyy

o      siveellisyys: (perinteen merkitys, tavat)

§       perhe (sisäinen altruismi, rakkaus)

§       kansalaisyhteiskunta (egoismi; taloudellinen toiminta)

§       valtio (täydellinen altruismi?)

·       Absoluuttinen henki (kehityksen päämäärä; filosofia, uskonto)

Hegel-kritiikkiä: F D Schleiermacher, L Feuerbach

·       yksilö(llise)n merkitys

·       historian avoimuus

·       filosofian -"-

·       dialogisuus

·       S. -> hermeneutiikka; F. -> marxismi

 

Original document: W:\public_html\opetus\kfil\hegel.doc