MARXILAINEN KASVATUSTIEDE

Hegeliläistä perua oleva dialektiikka -metodi, jonka keskeiset piirteet ovat:

·              olemuksen ja ilmiön ero;

·              muutoksen ja kehityksen korostus;

·              suhteiden (ja kokonaisuuden) merkitys; ja

·              ristiriidan välttämättömyys.

Materialistinen historian käsitys:

·              tarkoittaa lähinnä 'tämänpuolisuutta' - ei saa sekoittaa oppeihin, joiden mukaan ns. henkiset ilmiöt voitaisiin täysin palauttaa aineellisiin, selittää niillä.

·              Korostaa ihmisen aktiivista toimintaa olosuhteidensa muokkaajana, ei niihin passiivisesti mukautuvana. (mm: tuotantosuhteiden ja tuotantotavan vastaavuus; tuotantotavan välttämättömyys ja tahdosta riippumattomuus);

·              Perusta (=tuotantotapa) on ylärakenteen (tuotantosuhteet, juridiset ja kulttuurisuhteet) ehtona;

·              Yhteiskunnallinen oleminen (so. myös tekeminen) määrää ihmisen tietoisuutta;

·              Vallankumouksellinen toiminta muutoksen edellytyksenä)

Abstraktista konkreettiin kohoamisen metodi:

·              kokonaisuus (aistimellis-konkreettinen) analysoidaan kaikkein yksinkertaisimpiin osiinsa, abstrahoidaan peruskäsitteisiinsä. Näistä abstraktioista palataan dialektista ajattelua käyttäen (vastakohdat ja ristiriidat huomioon) yksityiskohdista rikkaaseen konkreettiin kokonaisuuteen.

Pedagogiikassa

·              painottaa sekä yleissivistystä (kulttuuriperintö) että kasvatuksen ja tuotannon läheistä kytkentää

·              NL:ssa tärkein auktoriteetti oli koulutuksen 'sosialistinen' uudistaja, kollektiivipedagogi Anton MAKARENKO (1888-1939).

·              sittemmin pedagogiikkaa kehitelty läheisessä yhteydessä psykologiaan (ns. toiminnan psykologia; Vygotsky yms. -> sosiaalinen konstruktivismi)

·              länsimaissa vaikuttanut erityisesti kasvatussosiologian kriittisyyteen (esim. koulutuksen luokkaluonne)

 

Original document: W:\public_html\opetus\kfil\marxilai.doc