KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI ()

Esa Pikkarainen, esa.pikkarainen@oulu.fi, Avoin yliopisto, syksy 2003
http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/ktpk03.htm


Tenttit 30.9.2003, 29.10.2003; palautetta


Tavoitteet: perehdytään kasvatustieteen peruskäsitteistöön ja pääsuuntauksiin sekä kasvatusalan käytännön tehtäviin

Sisältö: Kasvatustieteen peruskäsitteitä: kasvatus, sivistys, sivistyksellisyys, sosialisaatio, pedagoginen toiminta, opetus; Kasvatustieteen pääsuuntaukset, historia ja osa-alueet;
Suuntautuminen kasvatusalan käytännön tehtäviin;
Ammatillisen kasvun ja kehityksen perusteet

Kirjallisuus:

Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. (toim.). 2000. Johdatus kasvatustieteisiin.

Siljander, P. 2002. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen.


Suosittelen tutustumaan myös pedagogiikan perusteita käsittelevään materiaaliin, johon tämä luento osittain perustuu.

Tällä www-sivulla on luennolla käytetty kalvomateriaali. Uudet kalvot ilmestyvät tämän tiedoston loppuun ja yritän saada niitä jatkossa sinne aina ennen kuin ne ovat luennolla käsiteltävänä. Teen myös jälkikäteen tänne korjauksia ja lisäyksiä, joita olen tehnyt kalvoihin luennolla. Tulostamisen kannalta tämä on vähän hankalaa, mutta www-selaimissa löytyy yleensä jonkinlainen tulostuksen esikatselutoiminto, josta voi katsoa mitkä sivut haluaa kulloinkin tulostaa.


Lähtökohtia

1. "yliopistopedagoginen lähtökohta": opetuksen, tutkimuksen ja opiskelun ykseyden idea

2. Kasvatustieteellisten / pedagogisten opintojen ongelmat ja laaja-alaisuus -> teorian merkitys

3. Toiminnan käsite lähtökohtana

Aiheita:

1. Mitä on pedagogiikka; pedagogiikan alueista: käytännöllinen pedagogiikka, yleinen pedagogiikka, kasvatustiede

2. Pedagogisen ajattelun historiaa; Pedagoginen paradoksi: kasvun ja kasvattamisen, tai sivistyksen ja kasvatuksen suhde

3. Pedagogisen toiminnan ja ajattelun perusrakenne: sivistyksellisyyden, kasvattavan vaikuttamisen, kontekstuaalisuuden ja sivistyneemmän tulevaisuuden periaatteet

4. Muita pedagogisen teorian peruskäsitteitä: toiminta, prosessi, oppiminen...

5. Kasvatustieteen suuntauksista ja kehityslinjoista ja osa-alueista; kohde- ja metateoria; empiristinen ja tulkitseva kasvatustiede

Tiede: tutkimus ja yliopistollinen opiskelu

tutkimuksen ja opetuksen ykseys
Objektiivisuus / subjektiivisuus? -> sekä että? -> intersubjektiivisuus!
(Universaalisuus?)
Problematisointi
Rationaalisuus; perusteleminen
Systemaattisuus, (eksaktius), eksplisiittisyys
Analyysi ja synteesi: jakaminen ja yhdistely
Näkökulmat (aspektit)
Kielellisyys: kirjallisuus, käsitteellisyys
Teoreettisuus

Yliopistollinen opiskelu

vrt. koulu, jossa a) opetetaan annettuna tietoja ja b) toimintatapoja ja c) vähäisemmässä määrin sovelletaan. Mistä nämä tiedot tulevat? ainakin osittain tieteestä, jossa tietoja ei voida pitää niin annettuina.

Luento on aina samalla sovellustehtävä, joka vaatii ponnistelua ja aktiivisuutta; omat ajatukset mukaan. On ymmärrettävä (opittava), mitä luennoitsija sanoo, mutta samalla ymmärrettävä, mitä itse ajattelee - suhteutettava omat ja luennoitsijan ajatukset toisiinsa: tieteellisen keskustelun idea.
Opiskelijoilla on runsaasti kokemuksia kasvatuksesta - hyviä ja huonoja. Niiden arviointi edellyttää ponnistelua - kasvatustieteen itseterapeuttinen tehtävä? Reflektio

normatiivisuus? vakaumus?

akateeminen vapaus; autonomia

Tutkimus: kehämäisyys

On aina ensin tiedettävä / sanottava jotain tutkimuskohteesta ennen kuin voi tutkia sitä, on määriteltävä tutkimuskohde ja käytettävät käsitteet ja päätettävä menetelmien sopivuudesta, siitä että tutkimuskohde on sellainen, että sitä voi tutkia sellaisilla menetelmillä.

-> hermeneutiikka, hermeneuttinen kehä

-> hypoteesit

Tieteen synty

Jonkin toiminnan alueen (esim. kasvatus) tiedolliset, pohdittavat, selvitettävät ongelmat, joita ei enää pysty/ehdi tutkia toiminnan osana.

Teknologiavaje ja ymmärrysvaje (tiedonintressit).

Kasvatusalan ongelmana moninaisuus:

erilaisia: toiminta-alueita, koulutusaloja ja -tasoja, sisältöjä, ikäkausia, ongelmia, yksilöitä, tilanteita...

- yleinen opettajapätevyys?

- yhteinen keskustelu?

- yhteistyö?

-> yhteinen pohja, perusta: yleinen teoria

Teoria: käsitteet, käsitejärjestelmä, kieli (käsittää, käsitellä, ymmärtää, keskustella -> reflektio)
- mykkä t. hiljainen ja "oikea" teoria
- kieli: a) kommunikaatio, b) mallintaminen
- Kieli koostuu kielellisistä merkeistä (semiotiikka: merkki voi olla luonnollinen tai kielellinen; merkki sisältää ainakin ilmauksen ja sisällön )
- merkitysten käsittely
- kulttuuri

Pedagogiikan käsitteitä: kasvatus, kasvu, opetus, oppiminen, koulutus, sivistys, opiskelu, sosialisaatio...

Mitä on kasvatustiede?

Kasvatustieteen kieli on jossain määrin vakiintumatonta, epäsystemaattista ja vaikeaa, mutta lähellä arkikieltä tai populaaria tiedekieltä.

Kasvatustieteen tärkein (ajankohtainen) ongelma on: "mikä on kasvatustieteen tutkimuskohde?"; (ts. mitä on kasvatus?)

Kasvatustieteen arvosanaopetus Oulussa. Approbatur koostuu neljästä kurssista, joita  voi pitää kasvatustieteen perinteisinä perus-osa-alueina: Kasvatuspsykologia, Didaktiikka, Kasvatussosiologia ja Kasvatusfilosofia. Cum laudessa korostuu Kasvatus- ja sivistysteoria, Kasvatustieteen tieteenteoria ja tutkimuksen tekeminen (Tutkimuskurssi ja Proseminaari). Appro kuvaa aika yleisesti Suomessa vallitsevaa näkemystä kasvatustieteen luonteesta ja Cumu taas erityisesti "oululaista näkemystä".



Yksi keskeinen lähtökohta on metateoria - kohdeteoria -jäsennys. Kohdeteoria (eli objektiteoria) on teoriaa, joka kohdistuu kasvatustieteen tutkimuskohteeseen, siis teoriaa kasvatuksesta (tai kasvatus- ja sivistysteoriaa). Metateoria taas on teoriaa kasvatustieteestä itsestään tieteellisenä toimintana (eli kasvatustieteen tieteenteoriaa). Nämä teoriat ovat suhteellisen erillisiä, mutta ne viittaavat ja vaikuttavat monella tavalla toisiinsa.

(kuvio)

 

 

 

 

Teorian käsitteestä

Teoria = tietojen muodostama kokonaisuus

2. Eksplisiittinen (kielellinen) t.                  1. Hiljainen ("mykkä") t.: taito, tapa, rutiini

4. Tieteellinen teoria                                      3. Arkiteoria

- deskriptiivinen                                            - (yleensä) normatiivinen

- systemaattinen metodi                                   (määräyksiä, toiveita, haluja...)

- tieto: tosi, perusteltu uskomus/väite

- koherenssi, kattavuus, taloudellisuus

Teorian käsite: kielellistä tietoa; "joukko väitteitä, joista muodostuu koherentti (johdonmukainen) kokonaisuus"; "tyhjentävä kuvaus jostakin kohteesta t. asiasta"; neutraalius (kasvatustiede vs. kasvatusoppi);
objektiivisuus - yksimielisyys (tieteissä on tietyt vakiintuneet, toimivat tavat toimia ja tavoitella yksimielisyyttä);
teoria = tutkimusta, teoretisointia (elävää)

Tutkimuksen kehämäisyys: tutkimus lähtee kohdeteoriasta ja tuottaa metateorian avulla ja sen ohjaamana kohdeteoriaa.

(Perus-/itsenäinen tiede vs. soveltava tiede)

Pedagogiikan ja kasvatustieteen suhteesta

Pedagoginen toiminta

Mitä on kasvatus / pedagoginen toiminta?

Huomioon otettavia seikkoja mm:

a)               kasvatus on käytännöllistä toimintaa (ei tieteenala, ei pohdiskelua; ei myöskään luonnonilmiö) - siten sillä on myös toimijan asettama tai hyväksymä päämäärä

b)               kasvatukseen liittyy aina sukupolvisuhde tai sen tapainen (ei puhtaasti tasa-arvoinen tai vastavuoroinen) suhde (itsekasvatus on erityistapaus, johon liittyy omat käsitteelliset ongelmansa)

c)                suhteen toinen osapuoli on kasvattaja, joka yrittää vaikuttaa (on kyseenalaista, miten tämä voi tapahtua) toisen osapuolen, kasvatettavan, toimintaan ja kehitykseen

d)               kasvatettava toimii ja kehittyy myös omasta puolestaan, ei pelkästään kasvattajan vaikutuksen takia

e)               kasvatus ja kasvatettavan kasvu toteutuvat kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksessa

g)               ihminen on ennen kaikkea sosiaalinen olento, joten sosiaalistuminen, yhteiskunnan jäseneksi tuleminen on olennainen osa kasvatusta

f)                 kasvatettava on toisaalta jo yhteiskunnan jäsen ja toisaalta vasta kasvatuksen kautta tulossa sellaiseksi.

h)               yhteiskunnan historiallisen muutoksen (käsitteen) aiheuttamat (käsitteelliset) seuraukset kasvatuksen käsitteelle, kasvatuksessa tähdätään ennalta tuntemattomaan tilanteeseen, kasvatuksella yritetään vaikuttaa tulevaisuuteen

Kasvatus, kasvu = ihmiseksi tulemista; ihmisen, ihmisyyden tuottamista!

IHMISYYS

*      Inhimillinen subjekti (aika moderni idea): yksilö, vastuullinen, itsemäärääminen, ihmisoikeudet jne.

*      Mihin yo. perustuu? Aika heikko periaate: helppo rikkoa (molemmilta puolin). Ei pakottavaa objektiivista perustaa?

- perustuu:

a) näkemykseen ("päätökseen", "sopimukseen" vrt. esim. ihmisoikeuksien julistus) -> kunnioitus ("ulkoa")

b) omaksuttuun toimintatapaan -> inhimillinen toiminta ("sisältä")

Toiminnan käsite

1)     Systeemin (laite, eliö) toiminta; palautekehä

2)     (’korkeamman’) eliön, subjektin toiminta; psyykkinen ja esineellinen toiminta

3)     Inhimillinen toiminta: vahva kulttuurisesti määrittynyt itsetietoisuus;

(edelliseen kuvaan pitäisi ainakin lisätä sopivaan kohtaan kolmas kehä...)

1.     Vapaus (negatiivinen ja positiivinen)

2.     Kielellisyys (kielellisesti mallinnettu merkityksellisyys: reflektio, dialogi)

3.     Historiallisuus (ajallis- paikallinen kulttuuri, traditio)

- rationaalisuus, ymmärrettävyys, oikeellisuus

Inhimillinen praksis (D. Benner)


Eräitä peruskäsitteitä:

Rakenne: määrittelemätön peruskäsite; muoto, hahmo; muuttuva tai pysyvä; myös muutoksen rakenne; koostuu suhteista; kuvailun, tiedon, osaamisen yms. perusedellytys

Tapahtuma: asiantilan, rakenteen muutos (tai myös säilyminen ennallaan)

Teko: jonkin subjektin aiheuttama - tavoitteellinen - muutos (tai muutoksen estyminen)

Prosessi: tapahtumien sarja, joka jostakin näkökulmasta katsottuna muodostaa ehyen kokonaisuuden

Toiminta: jonkin subjektin (subjektien) tekojen sarja, joka muodostaa ehyen kokonaisuuden (vs. käyttäytyminen)

Systeemi: kokonaisuus, jonka osien tapahtumat ovat sidotut toisten osien tapahtumiin (periaatteessa yksi prosessi)

Ympäristö (konteksti): ne prosessit, joihin suhteessa subjekti toimii, eli tavoittelee omien tavoitteidensa saavuttamista. Subjekti ja ympäristö yhdessä muodostavat enintään väljän systeemin.

Osaaminen, kyky, taito (kompetenssi): subjektin ominaisuus (tapa?), että se saavuttaa joillakin teoillaan tavoitteensa

Oppiminen: subjektissa tapahtuva muutos, jossa se saavuttaa jonkin osaamisen

Ns. modernin ajan synty:

1.                taloudellis-tuotannollisen toiminnan monimutkaistuminen; ja lisääntyvät vaatimukset työvoimalle

2.                tieteiden kehitys; muutos tiedon varastoinnista tiedon tuottamiseen:
(kaaos -> järjestys)

3.                moraalisen varmuuden häviäminen sosiaalisesta elämästä; elämänpiirin laajeneminen (hyve-etiikan romahdus)

4.                valtiomuodon kehittyminen porvarilliseksi demokratiaksi; tasa-arvoisen julkisen järjenkäytön idean nousu poliittisen järjestelmän (ideologiseksi) keskiöksi (Mündigkeit; velvollisuus-etiikan nousu)

5.                "esteettisen" yksilöllisyyden idean synty (luova nero)

6.                aikaperspektiivin murros: tulevaisuuden muodostuminen avoimeksi ongelmaksi; determinismi / indeterminismi

Ristiriita:

lapsuuden kyvyt                    vs.        aikuisuuden vaatimukset

perheen moraalinen selkeys   vs.        yhteiskunnan monenlaiset vaihtoehdot

menneisyyden menestys        vs.        tulevaisuuden riskit

Kasvatus joutuu (yhdeksi) näiden ongelmien ratkaisijaksi. Kasvatus = uusien aikuisten tuottaminen = uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan tuottaminen; tulevaisuuden hallinta.

(sukupolvi- t kompetenssisuhde on kasvatuksen ”ikuinen” tunnuspiirre, futurologinen aspekti on ominainen modernin pedagogiikan itsetietoisuudelle)


Pedagogiikan historiaa

(esi)historiaa:

·        hoiva, sosialisaatio, initiaatio, opetus

Antiikin kasvatusfilosofinen merkitys

- käytännöllisen filosofian ja kysymyksen ”mitä on ihminen?” nousu filosofian keskiöön Sokrateen ja sofistien toimesta

Comenius 1600-l, mm. peruskoulun isä (Didactica Magna):

- kasvatuksen tehtävä parantaa yhteiskunta (valmistaa taivasten valtakuntaa);

- kunnollinen kasvatus ihmisyyden edellytys

Valistus: Hyvän maallistuminen, järki

Rousseau 1700-l, "vapaan t. luonnonmukaisen kasvatuksen" isä (Emile)

- kasvatuksella voitaisiin palauttaa "luonnonmukainen" hyvä yhteiskunta

Kant (1724-1804): (Pedagogiikan luennot)

- (ns.) "PEDAGOGINEN PARADOKSI"

- a) "ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta"

- b) "Kuinka voin edistää vapautta pakolla?"

Pakko = saada toinen toimimaan siten, miten tämä ei muuten (itse) toimisi

a) ihminen on aina jo ihminen

b) ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta
(Kasvatus = uuden ihmisen tuottaminen)

-> Siirtymän ongelma: miten ei-ihmisestä (ei itseisarvoa) voi tulla ihminen (itseisarvo) ("alkemistinen" ongelma)

"ihminen on aina jo ihminen" -> lapsia ei voi kasvattaa. (vrt. ns. konstruktivismi)

 ‘Kahden valtakunnan’ ongelma: Missä kulkee raja lapsen ja aikuisen; ei-vielä-kasvatetun ja kasvatetun ihmisen välillä? Käytännössä tämä kysymys konkretisoituu oppivelvollisuuden ja täysi-ikäisyyden käsitteisiin, mutta teoreettisina, käytännön kasvatustoimintaa määrittävänä kysymyksenä ”rajan” ongelma on äärimmäisen kompleksinen.

1.     Sivistys = subjektin vapaata spontaania toimintaa, itsensä tuottamista (Bildung)

2.     Kasvattava vaikuttaminen = ulkoista puuttumista subjektin toimintaan, (Erziehung)

Pedagogisen toiminnan perusrakenne, perusperiaatteet

Pedagogisen toiminnan rakenne voidaan hahmottaa neljän toisiinsa viittaavan periaatteen muodostamana kokonaisuutena (Benner, Mollenhauer, Kivelä):

1. Sivistyksellisyys (sivistyskykyisyys, Bildsamkeit) = Pedagogisessa interaktiossa kasvatettavalle välttämättä oletettava lajityypillinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä inhimilliseksi autonomiseksi subjektiksi. Tämä kasvattajan tietoinen tai tiedostamaton tulkinta kasvavan kasvu- ja kehitysmahdollisuuksista ohjaa kasvatusinteraktiota määrittäen samalla kasvavan reaalisia kehityspotentiaaleja.

2. Vaatimus itsenäiseen toimintaan (kasvattava vaikuttaminen) = Autonominen subjektiviteetti kehittyy ainoastaan vuorovaikutuksessa ja vastakkainasettelussa maailman kanssa. Pedagogisessa interaktiossa kasvattaja tietoisesti vaatii kasvatettavaa kehittymään itsenäiseen toimintaan kykeneväksi.

3. Kontekstuaalisuus (yhteiskunnallisen määräytymisen muuttaminen pedagogiseksi määräytymiseksi) = Lapsi syntyy jo olemassa olevaan kulttuuristen merkitysrakenteiden kokonaisuuteen, jonka osalliseksi hänen on tultava. Kasvavan on opittava hallitsemaan yhteisönsä normit ja roolit sekä kielellisten ja muiden symbolisten ilmausten käyttö. Inhimillinen sivistysprosessi on siirtymistä kulttuuristen ja kielellisten konventioiden, tradition piiriin, joka samalla määrittää ihmisen toiminta- ja todellisuuden tulkintamalleja. (Sosialisaatio)

4. Sivistyneempi tulevaisuus (korkeampi ihmisyys, Höherbildung der Menschheit, sivistysideaali,) = Kasvavalle sukupolvelle on välitettävä sellaisia kulttuurisisältöjä, joilla ovat mielekkäitä heidän tulevan elämänmuotonsa kannalta. Tämä ja kulttuurin monimutkaistuminen vaativat erityisten simuloivien oppimistilanteiden järjestämistä. Se, ettei kasvava ole vielä sosiaalistunut vallitsevaan kulttuuriin, mahdollistaa myös tradition muokkaamisen ja siten valitsevaa olotilaa paremman tulevaisuuden tavoittelemisen kasvatuksen kautta.

Periaatteiden kokonaisuus Bennerin mukaan

 

Pedagogisen toiminnan ja ajattelun periaatteet

 

Yksilöllisen puolen konstitutiiviset periaatteet

Yhteiskunnallisen puolen regulatiiviset periaatteet

A Kasvatuksen (Erziehung) teoria (2) : (3)

(2) Vaatimus itsenäiseen toimintaan

(3) Yhteiskunnallisen määräytyneisyyden muuntaminen pedagogiseksi määräytymiseksi

B Sivistyksen teoria
 (1) : (4)

(1) Sivistyskykyisyys ihmisen määräytyneisyytenä vapauteen, kieleen ja historiallisuuteen

(4) Inhimillisen kokonais­käytännön tasa-arvoisesti järjestynyt yhteys

 

C Pedagogisten instituutioiden ja niiden kehittämisen teoria (1) / (2) : (3) / (4)

Kuvio: Kasvatustoiminnan periaatteiden suhde kasvatustieteen teoria-alueisiin (Benner 1991, 106)

Pedagoginen tahdikkuus:

·        kasvattajan taitavuus toimia pedagogisesti oikein; edellyttää reflektiota:

·        reflektio ennen toimintaa, toiminnassa, toiminnan jälkeen; Toiminnan kehämäisyys.

·        Tilanteiden nopeus edellyttää valmiita taitoja.

·        Tilanteiden erilaisuus estää valmiiden taitojen käytän (sellaisenaan).

·        Herkkyys ja kosketus suhteessa kasvatettavaan (mutta myös kulttuuriin).

·        Vaikuttamisen määrä ja aika (vrt. tahti).

Kasvatustieteen osa-alueita

Kasvatustieteen osa-aluejako perustuu epäsystemaattisiin kriteereihin ja on siten muuttuvainen ja epäselvä. Jakoperusteita ovat kasvatettavan erityisominaisuudet esim. ikä; tutkijan näkökulma, metodologinen ote ja ennen kaikkea aputiede. Keskeisimmät aputieteet: psykologia, sosiologia, filosofia. Ongelmana tutkimuskohteen muuntuminen ko. tieteen teoreettisten sitoumusten takia.

Jossain määrin ongelmallista on myös sektorijakojen käsittäminen tai kiinnittäminen virallisiksi ja pysyviksi. Pisimmilleen tämä menee kun osa-alueet aletaan nähdä omina tieteinään, kuten aikuiskasvatus ja erityispedagogiikka. Näihin on omat historialliset syynsä, jotka liittyvät sekä kyseisen tutkimusalueen erityiseen yhteiskunnalliseen funktioon, sen omalaatuiseen vaativuuteen tutkijalta ja akateemisiin peleihin. Pirstoutuvasta kentästä voidaan yrittää koota ehyttä kuvaa parhaiten objektiteoreettisesti, katsomalla, miten eri osa-alueet rajaavat tutkimuskohteensa, miten ne suhtautuvat yleisen pedagogiikan määrittelemään kasvatustieteen tutkimuskohteeseen.

Kasvatus- ja sivistysteoria (Yleinen pedagogiikka)

Kasvatustapahtuman, -prosessin ja kasvatustoiminnan analyysi; kasvatustieteen kohteen teoreettinen analyysi. Yleisen pedagogiikan (kasvatus- ja sivistysteorian) tehtävä on (olisi) taata kasvatustieteelle jonkinasteinen teoreettinen yhtenäisyys hajoamistendensseistä huolimatta kehittämällä teoriaa ja käsitteistöä kasvatustoiminnan yleisen perusluonteen hahmottamiseksi:

Kasvatusfilosofia

·        Käsiteanalyysi: kasvu, kasvatus, kasvatusoikeus, kasvatustavoitteet, kasvatustietoisuus; indoktrinaatio

·        Etiikka: arvot, moraali (-kasvatus) / kasvatuksen päämääräkysymykset

·        Tieto(-oppi/-teoria)

·        Ontologia: olevainen

·        Logiikka: johdonmukainen päättely

·        Dialektiikka: ristiriitojen analyysi

Kasvatussosiologia

·        sosiaalinen, sosialisaatio; makro - mikro; individualisaatio

·        Instituutio (esim perhe, ydin-, suur-, valtio, kirkko, jne)

·        ideologia(kritiikki); konflikti - konsensus; luokka, kerrostuma; koulutusrakenne

·        rooli; normi; vuorovaikutus; kommunikaatio; manipulaatio;

·        (sosiaalinen) asema; (habitus)

·        (konteksti, situaatio)

Kasvatuspsykologia

·        psyyke - miten ihminen ohjaa itseään (tai mikä ihmistä ohjaa sisältä käsin?)

·        Yksilölliset erot (-> erityispedagogiikka)

·        perinnöllisyys; kehitys; kypsyminen; oppiminen; motiivi, motivaatio

·        emootio; kognitio, kognitiivinen; kyky, taito (kompetenssi);

·        käyttäytyminen (behaviorismi); motorinen

·        muisti; persoonallisuus; asenne

·        yliminä (psykoanalyysi, psykodynamiikka)

Didaktiikka

·        opetus; oppiminen; koulu; koulutus

·        Kouluteoria!

·        opetusmenetelmä; opetussuunnitelma; opetustapahtuma; oppimateriaali

·        palaute; siirtovaikutus; integraatio

·        koulusaavutukset; arviointi; evaluaatio; vaikuttavuus

·        koulutussuunnittelu; koulutusteknologia

·        kontrolli: kuri, pakko, valta, rangaistus, sanktio yms

Kasvatusantropologia

Vähän harrastettu Antropologia voidaan ymmärtää omaksi tieteekseen (erit. kulttuuriantr.), mutta myös yleisnimikkeeksi sekä humanistiselle, yhteiskuntatieteelliselle että luonnontieteelliselle ihmistutkimukselle: kulttuuri; maailmankuva; ihmiskäsitys. Kasvatusantropologia voidaan ymmärtää laaja-alaiseksi empiiriseksi tutkimukseksi siitä, mitä kasvatus inhimillisenä toiminnan ja kulttuurin alueena on.

Kasvatuksen historia

Eri aikojen kasvatuksen ja kasvatusajattelun vertailu. Historiallinen jatkumo. Dokumentti-aineisto. Lähdekritiikki.

Vertaileva kasvatustiede

·        Vertailu yhtenä tietämisen perusmuotona.

·        Erilaisuus ja samanlaisuus vertailun perustana

·        Vertaileva kasvatustiede on nykyajan historiaa, jota on laajennettu eri maiden, kansojen, ja kulttuurien kasvatusjärjestelmien tutkimiseen.

·        Koulu- ja koulutusjärjestelmät (formaali); kasvatusjärjestelmä (informaali)

·        kuvaileva ja tasapainotettu vertailu

Erityispedagogiikka

Poikkeavuus; erityistoimenpiteiden tarve kasvatuksessa; korostuu myös poikkeavuuksien luokittelu ja luokittelujen legitimointi

Aikuiskasvatus

·        Andragogiikka: aikuisten opettaminen (kasvatus?)

·        yhteiskunnallinen, harrastustavoitteinen ja ammatillinen aikuiskasvatus;
gerontogogia

Varhaiskasvatus

·        Päivähoito; esiopetus; alkuopetus

·        leikki; hoito

·        kotikasvatus

Esim. Musiikkikasvatus, tiedekasvatus, käsityökasvatus jne. jne.

Kasvatustieteellinen tutkimus

Tieteelle voidaan hahmottaa kaksi päätehtävää:

1. Teoreettinen selkeyttäminen

- tuottaa käsitejärjestelmiä, joiden avulla pystytään:

  a) ajatuksellisesti hallitsemaan tietoja, havaintoja ja toimintoja ja

  b) keskustelemaan asioista

2. Empiirinen tutkimus

- kuvailla erilaisia tapahtumia ja asiaintiloja arkihavaintoa perusteellisemmin

- tarkistaa oletusten paikkansapitävyyttä (yrittämällä kumota niitä)

Empiirinen tutkimus on aina välttämättä samalla myös teoreettinen!
(Teoreettinen tutkimus ei (yleensä) ole empiirinen.)
Kaikessa tutkimuksessa olennaista kirjallisuuteen, käytyyn tieteelliseen keskusteluun, tutkimuksiin, tuloksiin ja käsitteistöihin perehtyminen ja kannan ottaminen niihin!

Asetelma:

Metateoria - kohdeteoria - metodologia - metodit

Selittävä / ymmärtävä ; Määrällinen / laadullinen ?????

·        Ymmärrysvaje: ymmärtävä, (teoreettinen), yleensä laadullinen; hermeneuttinen perinne

·        Teknologiavaje: selittävä, yleensä määrällinen; empiristinen perinne (empiiris-analyyttinen)

Empiiris-analyyttinen (kasvatus)tiede

·        Määrällisen tutkimuksen taustalla useimmiten (W. Brezinka)

·        Lähtökohtia: Positivismi, looginen empirismi, analyyttinen filosofia

·        Hypoteettisdeduktiivinen menetelmä

·        Analyysi (vs. synteesi): Jaetaan kokonaisuudet (erilaisiin) osiinsa. Teoreettinen kokonaisuus ("hahmo") voidaan palauttaa yksinkertaisiin singulaarisiin tosiasioihin.

·        Kaikkeen tieteeseen pätee sama metodologia (kuin luonnontieteeseen; empirismi, hypoteettis-deduktiivinen, deskriptiivinen; tekniset normit)

·        Teorian perustana on todellisuutta koskevat lakilauseet (kuvaavat todellisuuden säännönmukaisuuksia)

Selittäminen: vastaa kysymykseen: miten.
Tarvitaan selittäjä: a) alkuehdot ja b) laki tai lait sekä
c) selitettävä tapahtuma tai asia (Ennustaminen on sama takaperin.)

Tutkimusongelma: kysytään selitettävän suhdetta selittäjiin. (tyypillisesti: "miten X vaikuttaa Y:hyn?")

Taustalla ajatus kausaalisuhteesta (käsitteellisesti vaikea!)

Kasvatustieteessä valtava määrä alkuehtoja; ja mahdollisesti, mutta erittäin huonosti tunnettuja lakeja!

Kausaalisuusoletus ongelmallinen ihmisten toiminnan suhteen.

Hypoteettisdeduktiivinen menetelmä

1.    keksitään hypoteettinen teoria / malli

2.    päätellään siitä deduktiivisesti oletettavia (havainto)seurauksia (empiirisiä hypoteeseja)

3.    operationalisoidaan havaintoseuraamukset mitattaviksi (laaditaan mittarit)

4.    testataan toteutuvatko oletetut seuraamukset

5.    päätellään takaisin malliin.

Mikäli mittaukset osoittavat, että empiirinen hypoteesi ei pidä paikkaansa, kumoutuu alkuperäinen hypoteettinen malli. (Falsifiointi!)

Mikäli mittausten mukaan empiirinen hypoteesi pitää paikkansa, "jää malli voimaan". (Ei todistu, mutta "vahvistuu".)

Mikäli hypoteesit eivät ole mitattavissa, ei kyseessä ole tieteellinen teoria.

Hermeneuttinen kasvatustiede

·        Ei mittaamista/selittämistä, vaan ymmärtäminen (vrt. ilmauksen ymmärtäminen), tulkinta

·        Hermeneuttinen kehä: ymmärrys perustuu ymmärrettyyn

·        Tavoitteena parempi, sivistyneempi ymmärrys, ei niinkään oikea tai "tosi" ymmärrys.

·        Osittain laadullisen tutkimuksen taustalla, mutta ei aina!!!

·        Ei yleensä ajatusta täsmällisestä tutkimusmetodista; vaan ymmärrys perustuu vain tutkijan omaan sivistykseen.