KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI
(Yleinen kasvatustiede I), syksy 2004

http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/ktpk04.htm

Anneli Lauriala, anneli.lauriala@oulu.fi &
Eetu Pikkarainen, eetu.pikkarainen@oulu.fi,


Eetu Pikkaraisen luento-osuus
(versio: 7.9.2004 7:26; aineisto vielä hiukan elää luennon myötä.)

Oheisaineistoa (mm):

·        Orientaatio opettajan pedagogisiin opintoihin,

·        Esitelmä: Semiotiikka, merkitys ja kasvatus: kohti kokonaisvaltaista merkityksen teoriaa (Imatralla 6.6.04)

·        Väitöskirjani: Merkityksen ongelma kasvatustieteessä


Virittäytyminen:
määrittele oppiminen ja kasvatus
[Esitetyt määritelmät - ja lisätehtävä]

Loppuvirittäytyminen:
Esitä kysymyksiä luennosta
[Kysymykset & vastaukset]


Pedagogisen ajattelun peruskäsitteet - Pedagogisen toiminnan perusrakenne

Idea yleisestä pedagogiikasta:
pedagoginen toiminta inhimillisen toiminnan erityislajina
yleinen pedagogisen toiminnan teoria (silta käytännön erilaisten ongelmien käsittelyn välillä, teorian merkityksestä)

Kasvatusalan ongelmana moninaisuus:

Erilaisia: toiminta-alueita, koulutusaloja ja -tasoja, organisaatioita, sisältöjä, ikäkausia, ongelmia, yksilöitä, tilanteita...

- yleinen opettajapätevyys?:

Maisteri +
Pedagogiset opinnot (35 ov) +
Opetettavan aineen opinnot (35 ov)
(poikkeukset: lukio (syv.), ammat. (työkok.))

- yhteinen keskustelu?

- yhteistyö?

-> yhteinen pohja, perusta: yleinen teoria

 

 

Teoria: käsitteet, käsitejärjestelmä, kieli (käsittää, käsitellä, ymmärtää, keskustella -> reflektio)
- mykkä t. hiljainen ja "oikea" teoria
- kieli: a) kommunikaatio, b) mallintaminen
- Kieli koostuu kielellisistä merkeistä (semiotiikka: merkki voi olla luonnollinen tai kielellinen; merkki sisältää ainakin ilmauksen ja sisällön )
- merkitysten käsittely
- kulttuuri

Kasvatustieteen kieli on jossain määrin vakiintumatonta ja epäsystemaattista, mutta lähellä arkikieltä tai populaaria tiedekieltä. Lainailee kritiikittä eri tieteistä.

=> Ns. kotoperäisten käsitteiden ohjelma!!! (Herbart ->)

Kasvatustieteen (mielestäni) tärkein (ajankohtainen) ongelma on: "mikä on kasvatustieteen tutkimuskohde?"; (ts. mitä on kasvatus?)

 

 


Teorian käsitteestä

Teoria = tietojen muodostama kokonaisuus

2. Eksplisiittinen (kielellinen) t.          1. Hiljainen ("mykkä") t.: taito, tapa, rutiini

4. Tieteellinen teoria                                      3. Arkiteoria

- deskriptiivinen                                            - (yleensä) normatiivinen

- systemaattinen metodi                                   (määräyksiä, toiveita, haluja...)

- tieto: tosi, perusteltu uskomus/väite  

- koherenssi, kattavuus, taloudellisuus

Teorian käsite: kielellistä tietoa; "joukko väitteitä, joista muodostuu koherentti (johdonmukainen) kokonaisuus"; "tyhjentävä kuvaus jostakin kohteesta t. asiasta"; neutraalius (kasvatustiede vs. kasvatusoppi);
objektiivisuus - yksimielisyys (tieteissä on tietyt vakiintuneet, toimivat tavat toimia ja tavoitella yksimielisyyttä);
teoria = tutkimusta, teoretisointia (elävää)

Tutkimuksen kehämäisyys: tutkimus lähtee kohdeteoriasta ja tuottaa metateorian avulla ja sen ohjaamana kohdeteoriaa.

(Perus-/itsenäinen tiede vs. soveltava tiede)

 

 

Pedagogiikan ja kasvatustieteen suhteesta

 

 

 

Mitä on kasvatus / pedagoginen toiminta?

Huomioon otettavia seikkoja mm:

a)               kasvatus on käytännöllistä toimintaa (ei tieteenala, ei pohdiskelua; ei myöskään luonnonilmiö) - siten sillä on myös toimijan asettama tai hyväksymä päämäärä

b)               kasvatukseen liittyy aina sukupolvisuhde tai sen tapainen (ei puhtaasti tasa-arvoinen tai vastavuoroinen) suhde (itsekasvatus on erityistapaus, johon liittyy omat käsitteelliset ongelmansa)

c)                suhteen toinen osapuoli on kasvattaja, joka yrittää vaikuttaa (on kyseenalaista, miten tämä voi tapahtua) toisen osapuolen, kasvatettavan, toimintaan ja kehitykseen

d)               kasvatettava toimii ja kehittyy myös omasta puolestaan, ei pelkästään kasvattajan vaikutuksen takia

e)               kasvatus ja kasvatettavan kasvu toteutuvat kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksessa

g)               ihminen on ennen kaikkea sosiaalinen olento, joten sosiaalistuminen, yhteiskunnan jäseneksi tuleminen on olennainen osa kasvatusta

f)                 kasvatettava on toisaalta jo yhteiskunnan jäsen ja toisaalta vasta kasvatuksen kautta tulossa sellaiseksi.

h)               yhteiskunnan historiallisen muutoksen (käsitteen) aiheuttamat (käsitteelliset) seuraukset kasvatuksen käsitteelle, kasvatuksessa tähdätään ennalta tuntemattomaan tilanteeseen, kasvatuksella yritetään vaikuttaa tulevaisuuteen

Kasvatus, kasvu = ihmiseksi tulemista; ihmisen, ihmisyyden tuottamista!


... TÄHÄN PÄÄSTIIN PERJANTAINA ...


 

 

 

 

Eräitä perustavia käsitteitä:

Rakenne: Olion olemisen tapa; määrittelemätön peruskäsite; muoto, hahmo; muuttuva tai pysyvä; myös muutoksen rakenne; koostuu suhteista; kuvailun, tiedon, merkityksen yms. perusedellytys

Ominaisuus: rakenteen erottuva osa

Tapahtuma: rakenteen (ominaisuuden) muutos (tai myös säilyminen ennallaan)

Teko: jonkin subjektin aiheuttama - tavoitteellinen - tapahtuma (muutos tai muutoksen estyminen) jossakin objektissa; (edellyttää ongelman, tavoitteen subjektilla)

Prosessi: tapahtumien sarja, joka jostakin näkökulmasta katsottuna muodostaa ehyen kokonaisuuden

Toiminta: jonkin subjektin (subjektien) tekojen sarja, joka muodostaa ehyen (ymmärrettävän) kokonaisuuden (vs. käyttäytyminen)

Kompetenssi: subjektin ominaisuus, jonka ansiosta se voi toimia kuten se toimii (kompetenssi näkyy vain toiminnassa.)

Systeemi: kokonaisuus, jonka osien tapahtumat ovat sidotut toisten osien tapahtumiin (periaatteessa yksi prosessi)

Ympäristö (konteksti - situaatio): ne prosessit, joihin suhteessa subjekti toimii, eli tavoittelee omien tavoitteidensa saavuttamista. Subjekti ja ympäristö yhdessä muodostavat väljän systeemin.

Merkitys: miten jokin ympäristön osa (objekti, kohde) liittyy subjektin toimintaan (ongelmiin, tavoitteisiin yms.)

Osaaminen, kyky, taito (vrt. kompetenssi): subjektin ominaisuus (toiminnan tapa), että se saavuttaa joillakin teoillaan tavoitteensa

Oppiminen: subjektissa tapahtuva muutos, jossa se saavuttaa jonkin osaamisen

Kausaalisuhde: luonnon kausaliteetti, ilman tai riippumatta merkityksellisyydestä tapahtuva vaikutus tai vallitseva riippuvuus. Vs.

Merkityssuhde: merkityksellisyyden kautta tapahtuva ympäristön ja subjektin välinen vuorovaikutus.

 

 

 


IHMISYYS

Kasvatus oli ihmisyyden tuottamista, mutta mitä on ihmisyys???

*      Inhimillinen subjekti (aika moderni idea): yksilö, vastuullinen, itsemäärääminen, ihmisoikeudet jne.

*      Mihin yo. perustuu? Aika heikko periaate: helppo rikkoa (sekä ulkoa että sisältä). Ei pakottavaa objektiivista perustaa?

- perustuu:

a)   näkemykseen ("päätökseen", "sopimukseen" vrt. esim. ihmisoikeuksien julistus) -> kunnioitus ("ulkoa")

b)   omaksuttuun toimintatapaan -> inhimillinen toiminta ("sisältä")

 

 

 


 

Toiminnan käsite

1)           Systeemin (laite, eliö) toiminta; palautekehä

 

 

2)           (’korkeamman’) eliön, subjektin toiminta; psyykkinen ja esineellinen toiminta

 

 

 

3)           Inhimillinen toiminta: vahva kulttuurisesti määrittynyt itsetietoisuus;

(edelliseen kuvaan pitäisi ainakin lisätä sopivaan kohtaan kolmas kehä: kulttuuri, semioottisissa järjestelmissä asuva yhteinen ajattelu ja tietoisuus.)

0.            Ruumiillisuus/kehollisuus(!)

1.            Vapaus (negatiivinen ja positiivinen)

2.            Kielellisyys (kielellisesti mallinnettu merkityksellisyys: reflektio, dialogi)

3.            Historiallisuus (ajallis- paikallinen kulttuuri, traditio)

- rationaalisuus, ymmärrettävyys, oikeellisuus

 

 

 

Inhimillinen praksis (D. Benner)

 

 

 


Pedagogiikan historiaa

(esi)historiaa:

·        hoiva, sosialisaatio, initiaatio, opetus

Antiikki

- käytännöllisen filosofian ja kysymyksen ”mitä on ihminen?” nousu filosofian keskiöön Sokrateen ja sofistien toimesta; ("modernia")

- ns. anamnesia -ongelma (oppiminen palautumisena), syklinen aikakäsitys (Aristoteles), ideaoppi (Platon)! ("epä-modernia")

 

 

 


Ns. modernin ajan synty:

1.                taloudellis-tuotannollisen toiminnan monimutkaistuminen; ja lisääntyvät vaatimukset työvoimalle

2.                tieteiden kehitys; muutos tiedon varastoinnista uuden tiedon tuottamiseen:
(kaaos >< järjestys)

3.                moraalisen varmuuden häviäminen sosiaalisesta elämästä; elämänpiirin laajeneminen (hyve-etiikan romahdus)

4.                valtiomuodon kehittyminen porvarilliseksi demokratiaksi; tasa-arvoisen julkisen järjenkäytön idean nousu poliittisen järjestelmän (ideologiseksi) keskiöksi (Mündigkeit; velvollisuus-etiikan nousu)

5.                "esteettisen" yksilöllisyyden idean synty (luova nero)

6.                aikaperspektiivin murros: tulevaisuuden muodostuminen avoimeksi ongelmaksi; determinismi / indeterminismi

(epävarmuuden ja varmuuden ongelma)

 

 

Ristiriita:

lapsuuden kyvyt                    vs.        aikuisuuden vaatimukset

perheen moraalinen selkeys   vs.        yhteiskunnan monenlaiset vaihtoehdot

menneisyyden menestys        vs.        tulevaisuuden riskit

Kasvatus joutuu (yhdeksi) näiden ongelmien ratkaisijaksi. Kasvatus = uusien aikuisten tuottaminen = uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan tuottaminen; tulevaisuuden hallinta.

(sukupolvi- t kompetenssisuhde on kasvatuksen ”ikuinen” tunnuspiirre, futurologinen aspekti on ominainen modernin pedagogiikan itsetietoisuudelle)

 

 


Comenius 1600-l, mm. peruskoulun isä (Didactica Magna):

- kasvatuksen tehtävä parantaa yhteiskunta (valmistaa taivasten valtakuntaa);

- kunnollinen kasvatus ihmisyyden edellytys

 

Valistus: Hyvän maallistuminen, järki (usko ihmis- ja/tai universaaliin järkeen; edistysusko)

 

 

Rousseau 1700-l, "vapaan t. luonnonmukaisen kasvatuksen" isä (teos: Emile)

- kasvatuksella voitaisiin (yrittää) "palauttaa luonnonmukainen" hyvä yhteiskunta
(HUOM: ei väittänyt, että sellainen olisi ollut joskus olemassa.)

 

 

 


Kant (1724-1804): (Pedagogiikan luennot)

- (ns.) "PEDAGOGINEN PARADOKSI"

- a) "ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta"

- b) "Kuinka voin edistää vapautta pakolla?"

(Pakko = saada toinen toimimaan siten, miten tämä ei muuten (itse) toimisi
Taustalla luonnon kausaliteetin ja järjen vapauden välinen erottelu.)

a) ihminen on aina jo ihminen

b) ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta
(Kasvatus = uuden ihmisen tuottaminen)

-> Siirtymän ongelma: miten ei-ihmisestä (ei itseisarvoa) voi tulla ihminen (itseisarvo) ("alkemistinen" ongelma)

"ihminen on aina jo ihminen" -> lapsia ei voi kasvattaa. (vrt. ns. konstruktivismi)

 ‘Kahden valtakunnan’ ongelma: Missä kulkee raja lapsen ja aikuisen; ei-vielä-kasvatetun ja kasvatetun ihmisen välillä? Käytännössä tämä kysymys konkretisoituu oppivelvollisuuden ja täysi-ikäisyyden käsitteisiin, mutta teoreettisina, käytännön kasvatustoimintaa määrittävänä kysymyksenä ”rajan” ongelma on äärimmäisen kompleksinen.

1.            Sivistys = subjektin vapaata spontaania toimintaa, itsensä tuottamista (Bildung)

2.            Kasvattava vaikuttaminen = ulkoista puuttumista subjektin toimintaan, (Erziehung)

-> kasvatus- ja sivistysteoreettiset näkökulmat (esim. ns. behaviorismi vs. konstruktivismi)

Pedagogiikan perusongelma niin käytännöllisenä toimintana kuin teorianakin on "ratkaista" pedagoginen paradoksi, ylittää kasvatus- ja sivistysteorian yksipuolisuudet (mutta samalla säilyttää näkökulmien ero?)

-> Herbart: erityinen pedagoginen kausaliteetti

 

 

 

 


Pedagogisen toiminnan perusrakenne, perusperiaatteet

Pedagogisen toiminnan rakenne voidaan hahmottaa neljän toisiinsa viittaavan periaatteen muodostamana kokonaisuutena (Benner, Mollenhauer, Kivelä/ns. kirjekuorimalli):

1. Sivistyskykyisyys (sivistyksellisyys, Bildsamkeit) = Pedagogisessa interaktiossa kasvatettavalle välttämättä oletettava lajityypillinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä inhimilliseksi autonomiseksi subjektiksi. Tämä kasvattajan tietoinen tai tiedostamaton tulkinta kasvavan kasvu- ja kehitysmahdollisuuksista ohjaa kasvatusinteraktiota määrittäen samalla kasvavan reaalisia kehityspotentiaaleja. (Oletettu peruskompetenssi)

2. Vaatimus itsenäiseen toimintaan (kasvattava vaikuttaminen) = Autonominen subjektiviteetti kehittyy ainoastaan vuorovaikutuksessa ja vastakkainasettelussa maailman kanssa. Pedagogisessa interaktiossa kasvattaja tietoisesti vaatii kasvatettavaa kehittymään itsenäiseen toimintaan kykeneväksi.

3. Kontekstuaalisuus (yhteiskunnallisen määräytymisen muuttaminen pedagogiseksi määräytymiseksi) = Lapsi syntyy jo olemassa olevaan kulttuuristen merkitysrakenteiden kokonaisuuteen, jonka osalliseksi hänen on tultava. Kasvavan on opittava hallitsemaan yhteisönsä normit ja roolit sekä kielellisten ja muiden symbolisten ilmausten käyttö. Inhimillinen sivistysprosessi on siirtymistä kulttuuristen ja kielellisten konventioiden, tradition piiriin, joka samalla määrittää ihmisen toiminta- ja todellisuuden tulkintamalleja. (vrt. Sosialisaatio)

4. Sivistyneempi tulevaisuus (korkeampi ihmisyys, Höherbildung der Menschheit, sivistysideaali,) = Kasvavalle sukupolvelle on välitettävä sellaisia kulttuurisisältöjä, joilla ovat mielekkäitä heidän tulevan elämänmuotonsa kannalta. Tämä ja kulttuurin monimutkaistuminen vaativat erityisten simuloivien oppimistilanteiden järjestämistä. Se, ettei kasvava ole vielä sosiaalistunut vallitsevaan kulttuuriin, mahdollistaa myös tradition muokkaamisen ja siten valitsevaa olotilaa paremman tulevaisuuden tavoittelemisen kasvatuksen kautta.

 

 

Periaatteiden kokonaisuus Bennerin mukaan

 

Pedagogisen toiminnan ja ajattelun periaatteet

 

Yksilöllisen puolen konstitutiiviset periaatteet

Yhteiskunnallisen puolen regulatiiviset periaatteet

A Kasvatuksen (Erziehung) teoria (2) : (3)

(2) Vaatimus itsenäiseen toimintaan

(3) Yhteiskunnallisen määräytyneisyyden muuntaminen pedagogiseksi määräytymiseksi

B Sivistyksen teoria
 (1) : (4)

(1) Sivistyskykyisyys ihmisen määräytyneisyytenä vapauteen, kieleen ja historiallisuuteen

(4) Inhimillisen kokonais­käytännön tasa-arvoisesti järjestynyt yhteys

 

C Pedagogisten instituutioiden ja niiden kehittämisen teoria (1) / (2) : (3) / (4)

Kuvio: Kasvatustoiminnan periaatteiden suhde kasvatustieteen teoria-alueisiin (Benner 1991, 106)

 

 


Pedagoginen tahdikkuus:

·        kasvattajan taitavuus toimia pedagogisesti oikein; edellyttää reflektiota:

·        reflektio ennen toimintaa, toiminnassa, toiminnan jälkeen; Toiminnan kehämäisyys.

·        Tilanteiden nopeus edellyttää valmiita taitoja.

·        Tilanteiden erilaisuus estää valmiiden taitojen käytän (sellaisenaan).

·        Herkkyys ja kosketus suhteessa kasvatettavaan (mutta myös kulttuuriin).

·        Vaikuttamisen määrä ja aika (vrt. tahti).

(vrt. luennon toisessa osuudessa esitettyihin näkemyksiin pedagogisesta tahdikkuudesta!)

 


Periaatteiden suhde kasvatustieteen pääosa-alueisiin: kasvatuspsykologia, didaktiikka, kasvatussosiologia, kasvatusfilosofia.