KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI
(Yleinen kasvatustiede I), syksy 2004

Eetu Pikkaraisen luento-osuuden loppuvirittäytymisenä oli tehtävä:
Esitä kysymyksiä luennosta.
Jokainen pohti asiaa hetken yksinään ja sitten parin hengen porinaryhmissä.
Jokaista ryhmää pyydettiin sitten lähettämään kysymykset s-postilla luennoitsijalle vastattavaksi.
Alla on saapuneet kysymykset vastauksineen tulojärjestyksessä.
Kiitos kysyjille ja kysymysten lähettäjille!

LÄHETTÄKÄÄ LISÄÄ KYSYMYKSIÄ!!
SEKÄ UUSISTA AIHEISTA ETTÄ JATKOKYSYMYKSIÄ ALLE OLEVIIN!!!!

(EP 13.9.2004 13:44)


Sisältö:

1          Pedagoginen kausaliteetti 2

2          Kausaalisuhde/merkityssuhde: 2

3          Anamnesia. 2

4          Ei-ihminen, josta tulee ihminen... 3

5          Komptenssista. 3

6          Mitä pedagogiikka viime kädessä tutkii?. 4

7          Mikä on tämän kurssin olennaisin sisältö/sanoma?. 4

8          Vapauden olemuksesta. 4

9          Tenttikysymyksiä. 5

10       Luennon erittäin teoreettinen lähestymistapa. 5

11       palautetta. 6

12       Sivistyksestä. 7

13       Merkityssuhde. 7

 


1         Pedagoginen kausaliteetti

Mitä tarkoittaa pedagoginen kausaliteetti (Herbart)

Herbart alkoi pohtia tätä kysymystä Kantin asettaman paradoksin ratkaisuksi. Pedagoginen kausaliteetti ei olisi luonnon kausaliteettia eli puhdasta pakkoa, mutta ei myöskään puhdasta vapautta, vaan jotain muuta. Hänen ratkaisunsa tai ratkaisun suuntansa oli vaatimus itsenäiseen toimintaan -idea (Aufforderung zu Sebstätigkeit).

Kasvattava vaikuttaminen ei siis voi tapahtua puhtaan kausaalisuhteen kautta, mutta sen täytyy kuitenkin vaikuttaa jotenkin. Oma näkemykseni on, että merkityssuhteen ja merkitysvaikutuksen käsite on tässä olennaisen välttämätön, mutta sekään ei vielä tyhjentävästi ratkaise pedagogisen kausaliteetin ongelmaa. Pedagogisen toiminnan perusperiaatteet täytyy olla läsnä ja lisäksi kasvattajan itsensä toiminta täytyy ohjautua kasvatettavan toiminnan aiheuttamien merkitysvaikutusten perusteella. (Siis kasvattaja saa palautetta kasvatettavan kasvusta / oppimisesta ja sen onnistumisesta.)


2         Kausaalisuhde/merkityssuhde:

Onko kausaalisuhde aina läsnä myös merkityssuhteessa?

Minun näkemykseni on, että merkityssuhde on aina kausaalisuhteen välittämä, mutta niiden ei tarvitse olla esim. yhtä aikaa olemassa.
Kun näen jonkin esineen, niin siihen liittyy välttämättä kausaalisuhde esineen ja minun välillä - tarkemmin sanottuna esineestä heijastuvan valin ja minun silmäni kautta. Mutta esineen merkitys minulle voi muuttua myöhemmin, vaikka se ei enää olisi kausaalisesti vaikuttamassa minuun.


3         Anamnesia

Antiikin anamnesia -ongelma jäi myös hieman epäselväksi

Esitin asian hieman epätarkasti luennolla. Termi anamneesi (anamnesis) tarkoittaa tarkkaan ottaen muistoa eikä muistinmenetystä. Pedagoginen anamnesia -oppi tarkoittaa kuitenkin sitä, että ihminen on ikään kuin menettänyt muistinsa ja oppiminen on (aina!) asioiden uudelleen muistamista, mieleen palautumista.

Usein erilaiset oivallus-oppimiset ovat tämän kaltaisia tapahtumia siten, että henkilö on periaatteessa jo tiennyt asian, mutta oivaltaa , hoksaa siinä yhtäkkiä jotain uutta ja tärkeää, mitä ei ollut ennen hoksannut. (Ja sanoo tällöin tyypillisesti: "Ah, niinpä tietenkin!")

Kuitenkaan kaikkea tai edes olennaista osaa oppimisesta ei voida pitää anamnesia -tapahtumana, koska silloin emme ikinä oppisi mitään aidosti uutta. (Ei mitään uutta auringon alla...) Tällöin kasvatuksella voisi olla sitä futurologista aspektia, joka sillä moderin ajattelutavan mukaan on.


4         Ei-ihminen, josta tulee ihminen...

Tämän päivän (8.9.) luennolla puhuttiin siitä että ihminen on aina jo jossain määrin ihminen, ja seuraavaksi pohdittiin että miten ei-ihmisestä (ei itseisarvoa) voi tulla ihminen (itseisarvo)... Mikä siis on tämä ei-ihminen jos ihminen kuitenkin on aina jo jossain määrin ihminen?

Ensiksikin tähän ei tietenkään ole olemassa yksiselitteistä vastausta, koska tämä on osa pedagogista paradoksia. Mutta jos silti haluaisi lyhyesti vastata, mikä on "tämä ei-ihminen" niin vastaus voisi olla: kasvatusta tarvitseva ihminen. Siis sellainen, joka ei ole jossakin suhteessa riittävän sivistynyt ja täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, vaan jota täytyy kasvattaa.

Näin ongelman voi kääntää myös toisin päin: paitsi että ihminen aina on jo ihminen, niin lisäksi ihminen aina pysyy myös ei-ihmisenä, eli jonakin, jonka on tultavat ihmiseksi. Ihminen on siis olennaisesti keskeneräinen olento. Ja siksi hän on myös sivistyskykyinen.


5         Komptenssista

Mikä ero on kompetenssilla ja ominaisuudella? Ominaisuudet näkyy päällepäin ja kompetenssi näkyy toiminnassa... Mutta esim. pallon kimmoisuudesta puhuttiin "erikoisena ominaisuutena" ja sehän ei näy päällepäin (ominaisuus) vaan vasta toiminnassa (kompetenssi) eli silloin kun pallo pomppii... Onko siis ihmisillä ainoastaan kompetensseja ja esineillä "erikoisia ominaisuuksia"?

Tuollaisia "erikoisia ominaisuuksia" on usein nimitetty dispositioiksi. Asiaan liittyy hankalia filosofisia ongelmia, joista tässä ei tarvitse välittää. Kompetenssi on tavallaan disposition kaltainen ominaisuus ja joskus niitä (kompetensseja, kykyjä yms.) on kasvatustieteen alueellakin ja varsinkin psykologiassa nimitettykin dispositioiksi (taipumuksiksi).

Ero on siinä, että kompetensseja on vain subjekteilla. Kannatan näkemystä, että esineet eivät voi olla (aidosti) subjekteja eli ne eivät toimi. Siksi niillä ei voi olla kompetensseja, vaan ainoastaan muita ominaisuuksia. Ihminen on sekä subjekti että esine eli ihmisellä on kompetenssien lisäksi kaikenlaisia muita ominaisuuksia (siis tavallisia ja dispositioita).

Dispositio tulee esille, kun esineelle tapahtuu jotain, kun se joutuu jonkin kausaalivaikutuksen kohteeksi. Kompetenssi tulee esille subjektin toiminnassa tai täsmällisemmin, se voidaan päätellä subjektin toiminnasta.


6         Mitä pedagogiikka viime kädessä tutkii?

Mitä pedagogiikka viime kädessä tutkii? Kasvatusta? Mitä kaikkea on/sisältää kasvatustiede?

Laaja kysymys, koko kurssin laajuinen ja vielä paljon laajempikin!!!
Käytännöllinen pedagogiikka ei välttämättä tutki, mutta toivottavasti ainakin pohtii. Kasvatustiede on se pedagogiikan osa-alue, jonka erityinen tehtävä on tutkia. Kasvatustiede tutkii pedagogista toimintaa (ja ajattelua).


7         Mikä on tämän kurssin olennaisin sisältö/sanoma?

Mikä on tämän kurssin olennaisin sisältö/sanoma, joka meille on haluttu välittää sekä yleisesti ottaen että aineenopettajina?

1)    kasvatustieteellä on laaja, mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuskohde

2)    kasvatustieteen tutkimuskohde on pedagoginen toiminta

3)    pedagogisessa toiminnassa ja ajattelussa kasvatustieteen teoria ja pedagoginen käytäntö kohtaavat

4)    pedagoginen käytäntö tarvitsee pedagogista teoriaa (ja tietysti myös päinvastoin)


8         Vapauden olemuksesta

Jäin vaan miettimään vapauden olemusta ja merkitystä. Mitä on vapaus?
Totta kai ihminen on vapaa tietyllä tavalla. Esim. sellissä olevalla vangilla on tietyt vapaudet ja oikeudet, kuten myös koululaisilla koulun sääntöjen puitteissa. Ainahan yhteiskunta luo kaikki normit ja lait, joiden puitteissa toimitaan.
Se, että pyritään vapauteen ns. pakottamisen kautta?? ( opetuksen, kasvatuksen kautta ), mitä on se vapaus, mihin pyritään. Siis näin teoreettisesti ajatellen, ei käytännössä.

Tavattoman laaja ja monitahoinen - ja mielenkiintoinen - pohdintakysymys!

Luennolla asia esitettiin lyhyesti niin, että se vapaus, johon pyritään, on järjen mukaista, järkevää vapautta. Ajatus meni siis niin, että järki on ihmisen olennainen ominaisuus, jos ihminen saa toimia vapaasti, niin hän toimii järkevästi. Kuitenkaan ihminen tunnetusti ei toimi aina järkevästi ja usein näyttää, että mitä vapaammin saa toimia, niin sitä vähemmän järkevästi. Siksi on normeja, sääntöjä, pakkoja, poliiseja, vankiloita jne. Kasvattavasti "pakottamalla" ihminen voidaan saada sellaiseksi, että häntä sen enempää ei tarvitse pakottaa, vaan hän alkaa toimia itse, siis vapaasti, järkevällä tavalla.

Ihmiselle täytyy opettaa monenlaisia asioita, jotta hän kykenee toimimaan järkevästi modernin yhteiskunnan erilaisissa tilanteissa.

Kannattaa muistaa tai ajatella, että on olemassa (ainakin) kahdenlaista vapautta:
1) pelkkää, tyhjää vapautta, joka on pakon puuttumista (tätä kutsutaan perinteisesti negatiiviseksi vapaudeksi) ja
2) järkevää vapautta, vapautta johonkin järkevään (positiivinen vapaus)
Ensimmäinen vapaus on jälkimmäisen edellytys, mutta jälkimmäiseen pääseminen voi edellyttää myös ensimmäisen vapauden ainakin tilapäistä loukkaamista.


9         Tenttikysymyksiä

Meille jäi hieman epäselväksi minkä tyyppisiä kysymyksiä halusit: Avoimista epäselväksi jääneistä asioista, vaiko omasta mielestämme hyviä, tenttitehtäviksikin sopivia, kysymyksiä luentojesi aihepiiristä?
Tässä kuitenkin kysymyksiä:
- Esitä ideoita miten ratkaisisit (yrittäisit ratkaista) pedagogisen  paradoksin.
- Miten määrittelet kasvatuksen?
- Ovatko yhteiskunnan tavoitteet ristiriidassa kasvatustieteen ideaalien kanssa?

Tarkoitin ihan aitoja kysymyksiä epäselviksi jääneistä asioista (joita varmasti on paljon!). Nämä ovat erinomaisia pohdintakysymyksiä, jotka sopisivat tenttiinkin. Siksipä en aiokaan niihin nyt tässä vastata...
Viimeiseen kysymykseen sisältyy kompa: kasvatustieteen ideaalit ovat tietonkin aivan eri asia kuin kasvatuksen ideaalit, joita tässä ehkä on ajateltu, ja joita kysymyksen pohtija varmaan ensiksi ajattelisi.


10    Luennon erittäin teoreettinen lähestymistapa

miten luennon erittäin teoreettinen lähestymistapa palvelee käytännön opettajan työtä? miten sitä voi soveltaa? Lisäksi ihmettelimme luennon filosofista sisältöä.

Ensiksi huomauttaisin, että teoreettisilta opinnoilta ei pidä odottaa liian suoraa ja välitöntä sovellutusarvoa käytännön toimintaan. Teoria ei tarjoa valmiita ohjeita, neuvoja, ratkaisuja, menettelytapoja jne. Pikemminkin asia on päinvastoin. Teorian tehtävä on auttaa pysähtymään, tarkastelemaan käytännön ongelmia hieman kauempaa, hieman hitaammin, hieman tarkemmin ja hieman yleisemmällä tasolla.

Erityisen tärkeää on saavuttaa yleisnäkemystä, yleisen tason teoreettista tuntumaa siihen, mikä tekee pedagogisista tilanteista pedagogisia. Ei siis siihen, mikä tekee niistä kaikista juuri konkreettisti tietynlaisia. Teoria on abstrahointia ja abstraktia. Teorian tehtävänä on antaa yleisen tason käsitteitä, joita sitten voi soveltaa pohtimalla käytännön tilanteita ja ongelmia niiden avulla ja niiden avaamista näkökulmista. Yleisten käsitteiden avulla pitäisi myös pystyä keskustelemaan ongelmista.

Pedagogisen ajattelin ja filosofian perinteiden läheistä suhdetta ei voi kieltää, vaikka korostaisinkin mielelläni niiden eroa. Pedagogisiin kysymyksiin sisälle pääseminen usein edellyttää jonkin verran filosofiseen perinteeseen tutustumista. Menetelmältään kaikki aito teoretisointi (siis ei pelkkä tutkimustulosten yhdistely) on filosofista.


11    palautetta

Tulevaisuutta varten vinkkinä: jos luennolla olisi ollut esimerkiksi luentorunko, opiskelijat olisivat joutuneet aktivoimaan enemmän itseään ja keskittymään tärkeiden asioiden auki-kirjoittamiseen, eikä taululta kopiointi olisi vienyt kaikkea keskittymiskykyä. myöskään materiaalin nettiin laitto ja sieltä tulostaminen ei ole kovinkaan mielekästä, sillä sen seuraaminen passivoittaa kuulijan täydellisesti. tai jos nettiin niin etukäteen ja maininta ennen luennon aloitusta, että hakekaa materiaali (luentorunko!) netistä. esimerkiksi Jaakko Luukkosella oli kasvatuspsykologiassa opiskelijoiden mieleinen luentorunko, joka toimi muistiinpanojen apuna, muttei sisältänyt itse asioita.
Tämä edellinen on palautteemme myös Annelin luento-osuudesta!

Kiitoksia kovasti. Asiallinen palaute, jossa osoitetaan selviä puutteita ja korjausmahdollisuuksia on tavattoman arvokasta!!!

Olen samaa mieltä, kalvomateriaalia suppeampi runko etukäteen toimitettuna olisi varmasti hyvä asia, yritetään toteuttaa.


12    Sivistyksestä

Voiko sivistys tulla vasta kasvattavan vaikutuksen jälkeen, vai onko se koko ajan mukana kasvatuksessa?
Voiko toisaalta olla niin, että sivistys lisääntyy kasvatettavan aikuistuessa?

Sivistys oikeastaan koostuu kahdesta puolesta: sivistysprosessi ja sivistysideaali (eli sivistyneisyys).

Sivistysideaali on aina normatiivinen käsite, eli kussakin yhteiskunnassa on erilaisia näkemyksiä siitä, mikä sivistyksen päämäärä pitäisi olla. Yleisesti siitä voidaan sanoa, että se on siis vapaata, järkevää ihmisyyttä. (Sivistysideaali ei voi koskaan olla täsmällisesti ja konkreettisti määritelty, vaan se on muuttuva ja kehittyvä asia.)

Prosessina sivistys on periaatteessa olemassa riippumatta kasvattavasti vaikuttamisesta, mutta silloin se tapahtuu satunnaisesti ja voi johtaa mihin hyvänsä. Kasvattavan vaikuttamisen avulla sitä yritetään suunnata ja aktivoida, niin että se toteutuisi sivistysideaalin suuntaan.

Sivistyksen lisääntymisellä voit tarkoittaa sivistysideaalin lähentymistä tai sivistysprosessin "voimistumista". On tietysti toivottavaa, että kun kasvatettava aikuistuu, hänestä tulee sivistyneempi, eli hän lähestyy jollakin tavalla sivistysideaalia. Toisaalta voidaan ajatella, että mitä enemmän ja mitä laajemmalla kentällä ihminen toimii, sitä enemmän hän sivistyy prosessin mielessä. Tässä mielessä sivistys ilmeisesti joskus lisääntyy ja joskus vähenee ihmisen aikuistuessa tai ikääntyessä.


13    Merkityssuhde

Voiko merkityssuhde olla esim. sellainen, että lihansyöjä huomaa niityllä vihreää ruohoa ja ei mene sinne syömään, koska ruoho ei ole sen ruokaa? (ts. tekemättä jättäminen)

Lihansyöjälle ruoho EI merkitse ruokaa. Se ei mahdollisesti merkitse mitään, mutta se voi merkitä esim. saaliseläimen tai omaa piilopaikkaa. Eläimet toimivat suhteessa merkityksiinsä usein sangen automaattisesti. Sen sijaan ihmisen kohdalla voidaan esittää selvempi esimerkki: Minä näen suklaapatukan ja se merkitsee ruokaa. Mutta en silti syö sitä, vaikka olen nälkäinen, koska olen päättänyt viedä se tuliaisiksi lapsille.