KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI
(Kasvatuksen ilmiö, teoriat ja käytännöt)
syksy 2006 Avoin yliopisto

Eetu Pikkarainen, eetu.pikkarainen_(at)_oulu.fi


8. Pedagogisen toiminnan perusrakenne, perusperiaatteet

Pedagogisen toiminnan rakenne voidaan hahmottaa neljän toisiinsa viittaavan periaatteen muodostamana kokonaisuutena (Benner, Mollenhauer, Kivelä/ns. kirjekuorimalli):

1. Sivistyskykyisyys (sivistyksellisyys, Bildsamkeit) = Pedagogisessa interaktiossa kasvatettavalle välttämättä oletettava lajityypillinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä inhimilliseksi autonomiseksi subjektiksi. Tämä kasvattajan tietoinen tai tiedostamaton tulkinta kasvavan kasvu- ja kehitysmahdollisuuksista ohjaa kasvatusinteraktiota määrittäen samalla kasvavan reaalisia kehityspotentiaaleja. (Oletettu peruskompetenssi)

2. Vaatimus itsenäiseen toimintaan (kasvattava vaikuttaminen) = Autonominen subjektiviteetti kehittyy ainoastaan vuorovaikutuksessa ja vastakkainasettelussa maailman kanssa. Pedagogisessa interaktiossa kasvattaja tietoisesti vaatii kasvatettavaa kehittymään itsenäiseen toimintaan kykeneväksi.

3. Kontekstuaalisuus (yhteiskunnallisen määräytymisen muuttaminen pedagogiseksi määräytymiseksi) = Lapsi syntyy jo olemassa olevaan kulttuuristen merkitysrakenteiden kokonaisuuteen, jonka osalliseksi hänen on tultava. Kasvavan on opittava hallitsemaan yhteisönsä normit ja roolit sekä kielellisten ja muiden symbolisten ilmausten käyttö. Inhimillinen sivistysprosessi on siirtymistä kulttuuristen ja kielellisten konventioiden, tradition piiriin, joka samalla määrittää ihmisen toiminta- ja todellisuuden tulkintamalleja. (vrt. Sosialisaatio)

4. Sivistyneempi tulevaisuus (korkeampi ihmisyys, Höherbildung der Menschheit, sivistysideaali,) = Kasvavalle sukupolvelle on välitettävä sellaisia kulttuurisisältöjä, joilla ovat mielekkäitä heidän tulevan elämänmuotonsa kannalta. Tämä ja kulttuurin monimutkaistuminen vaativat erityisten simuloivien oppimistilanteiden järjestämistä. Se, ettei kasvava ole vielä sosiaalistunut vallitsevaan kulttuuriin, mahdollistaa myös tradition muokkaamisen ja siten valitsevaa olotilaa paremman tulevaisuuden tavoittelemisen kasvatuksen kautta.

 

 

1.1     Periaatteiden kokonaisuus Bennerin mukaan

 

Pedagogisen toiminnan ja ajattelun periaatteet

 

Yksilöllisen puolen konstitutiiviset periaatteet

Yhteiskunnallisen puolen regulatiiviset periaatteet

A Kasvatuksen (Erziehung) teoria (2) : (3)

(2) Vaatimus itsenäiseen toimintaan

(3) Yhteiskunnallisen määräytyneisyyden muuntaminen pedagogiseksi määräytymiseksi

B Sivistyksen teoria
 (1) : (4)

(1) Sivistyskykyisyys ihmisen määräytyneisyytenä vapauteen, kieleen ja historiallisuuteen

(4) Inhimillisen kokonais­käytännön tasa-arvoisesti järjestynyt yhteys

 

C Pedagogisten instituutioiden ja niiden kehittämisen teoria (1) / (2) : (3) / (4)

Kuvio: Kasvatustoiminnan periaatteiden suhde kasvatustieteen teoria-alueisiin (Benner 1991, 106)


1.2     Periaatteiden suhde kasvatustieteen pääosa-alueisiin:

Kasvatuspsykologia

Sivistyskykyisyys

Didaktiikka

Vaatimus itsenäiseen toimintaan

Kasvatussosiologia

Kontekstuaalisuus

Kasvatusfilosofia

Sivistyneempi tulevaisuus (?)

 

Kasvatustieteen osa-alueista (ks. Rinne ym.)

 

 

 

 


1.3     Pedagoginen tahdikkuus:

·        kasvattajan kompetenssi toimia pedagogisesti (taitavuus toimia pedagogisesti oikein); edellyttää reflektiota:

·        reflektio ennen toimintaa, toiminnassa, toiminnan jälkeen; Toiminnan kehämäisyys.

·        Tilanteiden nopeus edellyttää valmiita taitoja.

·        Tilanteiden erilaisuus estää valmiiden taitojen käytän (sellaisenaan).

·        Herkkyys ja kosketus suhteessa kasvatettavaan (mutta myös kulttuuriin).

·        Vaikuttamisen määrä ja aika (vrt. tahti).


 

 

 

1.4     Opettajan ammatti:

·        Professio = korkeasti arvostettu itsenäinen asiantuntija


 

 

 

1.5     Kasvatustieteen suuntauksista(ks. Siljander)

·        Kasvatus/sivistysteoreettiset

·        Tiedon intressit??


 

 

 

 

2         LOPUKSI

Merkitys lienee tärkeimpiä kokoavia käsitteitä, joiden avulla pedagogiikan ongelmia voi teoreettisesti (ja käytännössä) käsitellä.

Merkitystä, merkityksien välittymistä ja syntymistä merkkien ja merkkijärjestelmien avulla tutkii semiotiikka, jonka pitäisi ehkä olla kasvatustieteen tärkein aputiede.

Oheisaineistoa (mm):

·        Orientaatio opettajan pedagogisiin opintoihin (aineenopettajaksi opiskeleville tarkoitettu muutaman vuoden takainen aineisto)

·        Merkityksen ongelma kasvatustieteessä (väitöskirjani)

·        Semiotiikka, merkitys ja kasvatus: kohti kokonaisvaltaista merkityksen teoriaa (Esitelmä)

Mikäli semiotiikka kiinnostaa, voit opiskella sitä syventäviin ja jatko-opintoihin asti valtakunnallisessa semiotiikan verkostoyliopistossa, (hakuaika loppukeväällä / alkukesällä). ks:
http://www.semiotics.fi/


 

Original document: D:\epikkara\Omat tiedostot\www_doc\opetus\ktpk06-ay\KTPK06_ay8.DOC