KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI (410067P)
(Kasvatuksen ilmiö, teoriat ja käytännöt)
syksy 2007

Eetu Pikkarainen, eetu.pikkarainen_(at)_oulu.fi,


HUOM: LISÄTENTTI KEVÄÄLLÄ:

Koska kaikki eivät ole kirjojen saannin ja muiden esteiden takia voineet käyttää syksyn tenttikertoja, järjestetään vielä yksi ylimääräinen tenttimahdollisuus keväällä 29.2.2008 yleisessä tentissä, ilmoittautuminen normaalisti.


HUOM: AO-ryhmä, lähettäkää alkuvirittäytymistehtävät s-postilla osoitteeseen alkuviritys_(at)_kasope.oulu.fi !


Luentomateriaali: http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/ktpk07.htm
Oheismateriaalia: Orientaatio opettajan pedagogisiin opintoihin: http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/pedor/orientaa.htm
[2006 avoimen yliopiston luentomateriaali videon kera]
Luentoaikataulu / -vaihtoehdot: http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/ktpk07-lu.htm

[Ohje aineiston tulostamisesta]


Sisältö: (Huom: kalvon kohdan pituus ei vastaa aina asian tärkeyttä)

KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI (410067P) (Kasvatuksen ilmiö, teoriat ja käytännöt) syksy 2007. 1

Aluksi 2

OPS: 2

Suoritus: 3

ALKUVIRITTÄYTYMINEN. 5

Yliopistollinen opiskelu. 6

Tutkimus - opiskelu: kehämäisyys. 6

Pedagogiset opinnot 7

Teorian käsitteestä. 8

Pedagogiikka teoriana ja käytäntönä! 11

Pedagogiikan ja kasvatustieteen (ja kasvatuksen) suhteesta. 13

Mitä on kasvatus / pedagoginen toiminta?. 13

Eräitä perustavia (apu)käsitteitä: 15

IHMISYYS. 18

Toiminnan käsite. 19

Inhimillinen praksis (D. Benner) 21

Pedagogiikan historiaa. 22

(esi)historiaa: 22

Antiikki 22

Ns. modernin ajan synty: 22

J A Comenius 1600-l, mm. peruskoulun isä (Didactica Magna): 23

Valistus: 23

Rousseau 1700-l, "vapaan t. luonnonmukaisen kasvatuksen" isä (teos: Emile) 24

Kant (1724-1804): (Pedagogiikan luennot) 24

-> Herbart: 25

Pedagogisen toiminnan perusrakenne, perusperiaatteet 26

Periaatteiden kokonaisuus Bennerin mukaan. 27

Periaatteiden suhde kasvatustieteen pääosa-alueisiin: 28

Pedagoginen tahdikkuus: 28

Opettajan ammatti: 29

Kasvatustieteen suuntauksista(ks. Siljander) 29

LOPUKSI (viittaus semiotiikkaan) 29


Aluksi

OPS:

Laajuus: 4.0 op (107 h)

Kurssilla perehdytään kasvatustieteen tiedeluonteeseen, sen historiaan, pääsuuntauksiin, osa-alueisiin ja peruskäsitteisiin, sekä tarkastellaan ammatillisen kasvun ja kehityksen perusteita, kasvatusalan käytännön tehtäviä, ja ammatti-identiteetin hahmottamista eri kasvatusalan tehtävissä.

Sisällöt:

      kasvatustieteen tiedeluonne, pääsuuntaukset (ks Siljander) ja osa-alueet (ks. Rinne)

      peruskäsitteet: kasvatus, sivistys, opetus, pedagoginen toiminta

      kasvatustieteen historia ja sen kehitys Suomessa (ks. Rinne)

      kasvatustiede käytännössä

      ammatillisen kasvun ja kehityksen perusteet

      suuntautuminen kasvatusalan käytännön tehtäviin, sekä ammatti-identiteetin hahmottaminen opettajana ja muissa kasvatusalan tehtävissä

Toteutus:

– luentoja ja muuta kontaktiopetusta 18 t, luento- ja kirjallisuustentti

Arviointi: hyv/hyl = (hyvin tiedoin: väh. 3/5)

Kirjallisuus:

      Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. (toim.) 2000. Johdatus kasvatustieteisiin.

      Siljander, P. 2002. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen.

Yllä olevassa laatikossa on koko kurssin opetussuunnitelma. Luennolla lähestytään tätä asiakokonaisuutta johdattaen tietystä suunnasta, painottaen luennoitsijan tärkeinä pitämiä asioita ja täydentäen kurssikirjoja. Anna luennoitsijalle palautetta, mitä Sinun mielestäsi luennolla pitäisi käsitellä.


Suoritus:

·       Kertaustehtävät / Nettitentti
HUOM: Avoimessa yliopistossa toteutetaan OPTIMAssa.
Koulutusohjelmissa (päiväopetuksessa, AO, LO, TAIKA. TEKNO, KT, yms. ja sivuaine):
https://wwwedu.oulu.fi/intra/?oid=24851
Nettitentti-lomakkeen osoite ilmoitetaan luennon lopulla - kyseessä on kertaustehtävä
OHJE: Kirjaudu omilla tunnuksilla sisään palveluun, vastaile kysymyksiin ja tallenna vastaukset OK -painikkeella lomakkeen lopussa. HUOM: jos et ole tallentanut vastauksia ja koneesi esim. sammuu, niin vastaukset häviävät!
Kun tulet omalle lomakkeellesi uudestaan, näet vastauksesi ja sivun yläreunassa linkin "[Muokkaa]", josta pääset jatkamaan vastaamista.
Voit muokata ja tallentaa useaan kertaan, kunnes ruksaat kysymyksen:
"Vastaukseni on valmis (en aio enää muokata sitä)?" - sen jälkeen saat erittäin tiiviit "mallivastaukset" (vihjevastaukset) nähtäväksesi.
Vastaa nettitenttiin samalla kun valmistaudut varsinaiseen tenttiin.

·       Tentti: (ks. luentoaikataulut; Avoimessa yliopistossa: Optiman alueen etusivu)

·       Uusintatentit (ks. luentoaikataulut; Avoimessa yliopistossa: Optiman alueen etusivu)
Tutkinto-opiskelijat: kahtena yleisenä tenttipäivänä pe klo 14-17 salissa L5. Tentteihin tulee ilmoittautua viikkoa ennen (torstaihin mennessä; tenttilomakekuorilla lo/ao -koulutusten opintotoimiston, huone ktk261, ovenpielessä olevaan laatikkoon)

Tenttiin:

·       Siljander: (Kertaa ja vertaa luentoon kirjan alkuosaa.) Tenttiin jokin kasvatustieteen suuntaus; tulee pari vaihtoehtoa, joista valita

·       Rinne ym: Luvut 4, 6, 7 - Tässä tärkeysjärjestyksessä, tulee vaihtoehtoisia kysymyksiä. (Ks. myös alussa oleva tieteellisen tiedon tarkastelu.) (Joillakin ryhmillä harjoitukset tms. voi korvata tämän osuuden)

·       Luento: ks nettitentti, tentissä laajempi vastaus!

TARKEMMIN KIRJOISTA JA NIIDEN OSUUDESTA TENTISSÄ [TÄÄLLÄ]

HUOM: luentomateriaaliin tutustuminen ei kunnolla korvaa tai vastaa luennon kuuntelemista.
Jos et pääse luennolle, yritä saada muistiinpanoja tai keskustella jonkun luennolla olleen kanssa ja lue tentti (ja mahdollista oheis-) kirjallisuutta tämän luentomateriaalin rinnalla.
Yritä saada itsesi ja eri materiaalit keskustelemaan keskenään!

ALKUVIRITTÄYTYMINEN

Pienissä ryhmissä, pohtikaa määritelmät seuraaville käsitteille:

-       oppiminen

-       kasvatus

Miettikää myös kysymyksiä tai ehdotuksia tällä luennolla käsiteltäväksi.

Lähettäkää määritelmät ja kysymykset/ehdotukset s-postitse: eetu.pikkarainen_at_oulu.fi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Yliopistollinen opiskelu

Luento (myös kirjallisuus) on aina samalla sovellustehtävä, joka vaatii ponnistelua ja aktiivisuutta; omat ajatukset mukaan. On ymmärrettävä (opittava), mitä luennoitsija sanoo, mutta samalla ymmärrettävä, mitä itse ajattelee - suhteutettava omat ja luennoitsijan ajatukset toisiinsa: tieteellisen keskustelun idea.

* akateeminen vapaus; autonomia

Opetuksen ja tutkimuksen (ja opiskelun) ykseys - sivistysyliopiston idea!

Tutkimus - opiskelu: kehämäisyys

On aina ensin tiedettävä / sanottava jotain tutkimuskohteesta ennen kuin voi tutkia sitä, on määriteltävä tutkimuskohde ja käytettävät käsitteet ja päätettävä menetelmien sopivuudesta, siitä että tutkimuskohde on sellainen, että sitä voi tutkia sellaisilla menetelmillä.

Samoin on tunnettava jo asia jota opiskelee...

Opiskelijoilla on runsaasti kokemuksia kasvatuksesta - hyviä ja huonoja.
Niiden arviointi edellyttää ponnistelua - kasvatustieteen itseterapeuttinen tehtävä? Reflektio
(vrt. A.Miller, opettajakoulutustutkimus)


Pedagogiset opinnot

Kasvatustieteen perusopinnot ovat monille osa opettajan pedagogisia opintoja:

Pedagogiset opinnot ovat (yliopistollisia) teoreettis-käytännöllisiä opintoja (ei "ammattikoulu" ei edes ammattikorkeakoulu);

Opettaja = arvostettu, korkeatasoinen oman alansa ja ammattinsa asiantuntija (professionaali)
-> Opettajan tulee hallita teoreettisesti (ainesisällön lisäksi) myös työnsä pedagoginen puoli!

Pedagoginen= kasvatus, opetus yms. kokoava perus- ja yleiskäsite (perusmerkitys!)

Pedagogiikan teoreettisen hallinnan perusongelma:

Käytännön monimuotoisuus vs. yleinen, yhteinen ja yhtenäinen teoria

Erilaisia: toiminta-alueita, koulutusaloja ja -tasoja, organisaatioita, sisältöjä, ikäkausia, ongelmia, yksilöitä, tilanteita...

Vrt. Yleinen opettajapätevyys (muualla kuin päiväkodissa ja yliopistossa):

Maisteri +
Pedagogiset opinnot (60 op - lisättävä kuvaus sisällöstä!) +
Opetettavan aineen opinnot (60 op)
(poikkeukset: lukio (syv.), ammat. (työkok.))

-> yleinen teoria pitäisi saavuttaa hyvin pienellä opintomäärällä! (Skandaali?)

Kasvatus on yhteistoimintaa:

- yhteinen keskustelu?
- yhteistyö?
-> yhteinen pohja, perusta: yleinen teoria (= yhteinen kieli + yhteinen näkemys!)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Teorian käsitteestä

(theoreien = katsella...)

Teoria = tietojen muodostama kokonaisuus

2. Eksplisiittinen (kielellinen) t.            1. Hiljainen ("mykkä") t.: taito, tapa, rutiini

4. Tieteellinen teoria                           3. Arkiteoria

- deskriptiivinen                                  - (yleensä) normatiivinen/preskriptiivinen

- systemaattinen metodi (tutkimus)       (määräyksiä, toiveita, haluja...)

- tieto: tosi, perusteltu uskomus/väite   

- objektiivisuus - yksimielisyys
(tieteissä on tietyt vakiintuneet, toimivat
tavat toimia
ja tavoitella yksimielisyyttä);
- koherenssi, kattavuus, taloudellisuus

 

teoria = tutkimusta, teoretisointia (elävää, reflektointia)

Deskriptio vs. preskriptio!
Arvovapausongelma, normatiivisuus, orientaatio

Arkiteoriat ohjaavat toimintaa!!!

 


Tutkimuksen kehämäisyys: tutkimus lähtee kohdeteoriasta ja tuottaa metateorian avulla ja sen ohjaamana (uutta) kohdeteoriaa.

Kohdeteoria = teoria tutkimuksen kohteesta
Metateoria = teoria tutkimuksen tekemisestä

 

Metateorian kaksinainen luonne: deskriptiivinen ja preskriptiivinen tehtävä

Jokaisen tutkijan velvollisuus olla sekä meta- että kohdeteoreetikko

Kohdeteoria I (tutkimuksen alussa) ja kohdeteoria II (tutkimuksen lopussa - ja seuraavan alussa)

Kohdeteorian metateoreettinen tehtävä: ohjata tutkimusta!


 

 

 

(Aito) Teoria: käsitteet, käsitejärjestelmä, kieli (käsittää, käsitellä, ymmärtää, keskustella -> reflektio)
- mykkä t. hiljainen -> "oikea" teoria
- kieli: a) kommunikaatio, b) mallintaminen
- Kieli koostuu kielellisistä merkeistä (näitä kysymyksiä tutkii semiotiikka; merkki voi olla luonnollinen tai kielellinen; merkki sisältää ainakin ilmauksen ja sisällön )
- merkitysten käsittely
- merkitykset: kulttuuri

Kasvatustieteen kieli on jossain määrin vakiintumatonta ja epäsystemaattista, mutta lähellä arkikieltä tai populaaria tiedekieltä. Lainailee kritiikittä(?!) eri tieteistä.

=> Ns. kotoperäisten käsitteiden ohjelma!!! (Herbart ->)

Kasvatustieteen tärkein ongelma on: "mikä on kasvatustieteen tutkimuskohde?"; (ts. mitä on 'kasvatus' / 'X'?)

Perus-/itsenäinen tiede vs. soveltava tiede ???
/ (teoria vs. metodologia)

Toiminnantieteet vs. "tietotieteet"
(toiminnan teoria: eksplikoi toiminnan mykkiä teorioita reflektoitavaksi; arvioi arkiteorioita, teoretisoi, etsii yleistä, "objektiivista")


 

 

 

 

 

Pedagogiikka teoriana ja käytäntönä!

"Kasvatusoppi" (pedagogiikka) -> "kasvatustiede" 1950-60 l. !

Teorian ja käytännön suhteen ongelma????

Teoria ei voi tarkasti ohjata käytäntöä - teorialta odotettu tässä suhteessa liikoja.

Yleinen teoria voi auttaa ymmärtämään käytäntöä ja suhteuttamaan se puolia ja yksityiskohtia toisiinsa.

Idea yleisestä pedagogiikasta:  

pedagoginen toiminta inhimillisen toiminnan erityislajina

Pedagogisen ajattelun peruskäsitteet - Pedagogisen toiminnan perusrakenne

(paidagogos = alunperin lapsen opastaja -> kasvavan opastus)


Pedagogisen teoretisoinnin kenttä


 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä on kasvatus / pedagoginen toiminta?

Huomioon otettavia seikkoja mm (HUOM: alustavasti):

a)             kasvatus on käytännöllistä toimintaa (ei tieteenala, ei pohdiskelua; ei myöskään luonnonilmiö) - siten sillä on myös toimijan asettama tai hyväksymä päämäärä

b)             kasvatukseen liittyy sukupolvisuhde tai sen tapainen (ei puhtaasti tasa-arvoinen tai vastavuoroinen) suhde

c)              suhteen toinen osapuoli on kasvattaja, joka yrittää vaikuttaa (miten?) toisen osapuolen, kasvatettavan, toimintaan ja kehitykseen

d)             kasvatettava toimii ja kehittyy myös omasta puolestaan, ei pelkästään kasvattajan vaikutuksen takia

e)             kasvatus ja kasvatettavan kasvu (-> sivistys) toteutuvat kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutuksessa

f)                ihminen on ennen kaikkea sosiaalinen olento, joten ns. sosiaalistuminen, yhteiskunnan jäseneksi tuleminen on olennainen osa kasvatusta

g)             kasvatettava on toisaalta jo yhteiskunnan jäsen ja toisaalta vasta kasvatuksen kautta tulossa sellaiseksi.

h)             yhteiskunnan historiallisen muutoksen (käsitteen) aiheuttamat (käsitteelliset) seuraukset kasvatuksen käsitteelle, kasvatuksessa tähdätään ennalta tuntemattomaan tilanteeseen, kasvatuksella yritetään vaikuttaa tulevaisuuteen

***

Kasvatus, kasvu ≈ ihmiseksi tulemista; ihmisen, ihmisyyden tuottamista!

***

 

 

 

 

 


 

 

IHMISYYS

Kasvatus oli ihmisyyden tuottamista, mutta mitä on ihmisyys???

*     Inhimillinen subjekti (aika moderni idea): yksilö, vastuullinen, itsemäärääminen, ihmisoikeudet, ihminen itseisarvona jne.

*     Mihin yo. perustuu? Heikko periaate: helppo rikkoa (sekä ulkoa että sisältä; ks. esim. Isakson, P. & Jokisalo, J. 2005. Historian lisälehtiä: Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Like: Helsinki). Ei pakottavaa objektiivista perustaa?

- perustuu:

a)  näkemykseen ("päätökseen", "sopimukseen" vrt. esim. ihmisoikeuksien julistukset) -> kunnioitus ("ulkoa")

b)  omaksuttuun toimintatapaan -> inhimillinen toiminta ("sisältä")

 

 

 

 

 

 

 


Eräitä perustavia (apu)käsitteitä (toiminnanteoriaan):

EXCURSIO (tarkemmin esim. kasvatusfilosofiassa):

ontologiaa = oppi olevasta olevana t. olemisesta; perimmäinen t. ensimmäinen filosofia

Oleminen: Olion olemisen tapa; määrittelemätön peruskäsite; rakenne, muoto, hahmo; muuttuva tai pysyvä; koostuu suhteista; kuvailun, tiedon, merkityksen yms. perusedellytys

Ominaisuus: rakenteen (olemisen tavan) erottuva (erotettavissa oleva) osa (vrt. empiria, empiirinen)

Tapahtuma: ominaisuuden muutos (tai myös säilyminen ennallaan)

-> Prosessi: tapahtumien sarja, joka jostakin näkökulmasta katsottuna muodostaa ehyen kokonaisuuden

Teko: jonkin subjektin aiheuttama - tavoitteellinen - tapahtuma (muutos tai muutoksen estyminen) jossakin objektissa; (edellyttää ongelman, tavoitteen subjektilla)

-> Toiminta: jonkin subjektin (subjektien) tekojen kokonaisuus, joka muodostaa ehyen (ymmärrettävän) kokonaisuuden (vs. käyttäytyminen)

Kompetenssi: subjektin ominaisuus, jonka ansiosta se voi toimia kuten se toimii (HUOM: kompetenssi on pääteltävissä vain toiminnasta.)

Ympäristö (konteksti - situaatio): ne prosessit, joihin suhteessa subjekti toimii, eli tavoittelee omien tavoitteidensa saavuttamista. Subjekti ja ympäristö yhdessä muodostavat väljän systeemin.

Merkitys: miten jokin ympäristön osa (objekti, kohde) liittyy subjektin toimintaan (ongelmiin, tavoitteisiin yms.)

Kausaalisuhde / -vaikutus: luonnon kausaliteetti, ilman tai riippumatta merkityksellisyydestä tapahtuva vaikutus tai vallitseva riippuvuus.

Merkityssuhde / -vaikutus: merkityksellisyyden kautta tapahtuva ympäristön ja subjektin välinen vuorovaikutus.

 

 

-->

 

Osaaminen, (vrt. kompetenssi): subjektin kompetenssi, että se saavuttaa joillakin teoillaan jonkin tavoitteen (kyky, taito - vrt. toimintatapa)

Oppiminen: subjektissa tapahtuva tapahtuma tai prosessi, kompetenssin muutos, jossa se saavuttaa jonkin osaamisen; tapahtuu subjektin oman toiminnan kautta (muuten kypsymistä, kehitystä tms.).

Opettaminen: Suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on tietty oppiminen - jos subjektit ovat samat, kyseessä on opiskelu

 - Opiskelu:

1)             opiskelija tietää häneltä puuttuvan jonkin osaamisen (miten?)

2)             opiskelija ryhtyy toimintaan, jonka uskoo tuottavan tarvittavia kompetensseja
(mistä voi tietää mikä toiminta tuottaa niitä?)

3)             opiskelija jatkaa toimintaa samanlaisena tai erilaisena kunnes saavuttaa puuttuvan kompetenssin tai luopuu

 - Opetus: A:

1)             opettaja tietää oppilaalta puutuvan jonkin kompetenssin

2)             opettaja aiheuttaa ympäristössään vaikutuksia, joiden seurauksena oppilaan ympäristö muuttuu

3)             oppilaaseen kohdistuu merkitysvaikutuksia, joiden takia oppilas alkaa toimia tavalla, jonka opettaja uskoo tuottavan tarvittavia kompetensseja.

4)             opettaja jatkaa toimintaansa samanlaisena tai erilaisena, jotta oppilas jatkaisin toimintaansa samanlaisen tai erilaisena, kunnes oppilas opettajan mielestä saavuttaa puuttuvan kompetenssin

- Opetus: B:

Muuten sama kuin edellä, mutta opettaja yrittää saada oppilaan opiskelemaan

 

 


Pari esimerkkiä oppimisesta (vrt alkuvirittäytyminen)

Oppia kävelemään;

oppia kertotaulu;

oppia tupakoimaan;

lopettaa tupakointi = oppia olemaan tupakoimatta

-> Oppiminen sinänsä liian väljä käsite pedagogiikassa - psykologinen käsite.


 

 

 

 

 

Toiminnan käsite


1)         Systeemin (laite, eliö) "toiminta"; palautekehä


2)         (’korkeamman’) eliön, subjektin toiminta; psyykkinen ja esineellinen toiminta

 


3)         Inhimillinen toiminta:

Edelliseen kuvioon lisättävä perusta itsetietoisuudelle (tietoisuus itsestä tietävänä subjektina, tietoinen tietäminen) ja ajattelutoiminnan korostumiselle.

Itsetietoisuuden, tietoisen ajattelun edellytyksenä on kieli, kulttuuri, semioottisissa järjestelmissä asuva yhteinen ajattelu ja tietoisuus.

(D. Benner:)

0.                                 Ruumiillisuus/kehollisuus(!)

1.                                 Vapaus (negatiivinen ja positiivinen)

2.                                 Kielellisyys (kielellisesti mallinnettu merkityksellisyys: reflektio, dialogi)

3.                                 Historiallisuus (ajallis- paikallinen kulttuuri, traditio, tapahtumien ja toiminnan historiallinen määräytyminen)

- rationaalisuus, ymmärrettävyys, arvioitavuus (yleisestä näkökulmasta, oikeellisuus)


Inhimillinen kokonaistoiminta (-käytäntö) (D. Benner)


 

 

 

 

 

 

Pedagogiikan historiaa

(esi)historiaa:

·       hoiva,
sosialisaatio (yhteisön jäseneksi tuleminen yhteisössä elämällä),
initiaatio (erityinen yhteisön jäseneksi ottaminen),
opetusta

Antiikki

- käytännöllisen filosofian ja kysymyksen ”mitä on ihminen?” nousu filosofian keskiöön Sokrateen ja sofistien toimesta; ("modernia")

- ns. anamnesia -ongelma (oppiminen mieleen palautumisena), ideaoppi (Platon)! syklinen aikakäsitys (Aristoteles), ("epä-modernia")


Ns. modernin ajan synty:

1.              taloudellis-tuotannollisen toiminnan monimutkaistuminen; ja lisääntyvät vaatimukset työvoimalle

2.              tieteiden kehitys; muutos tiedon varastoinnista uuden tiedon tuottamiseen

3.              moraalisen varmuuden häviäminen sosiaalisesta elämästä; elämänpiirin laajeneminen (hyve-etiikan romahdus)

4.              valtiomuodon kehittyminen porvarilliseksi demokratiaksi; tasa-arvoisen julkisen järjenkäytön idean nousu poliittisen järjestelmän (ideologiseksi) keskiöksi (Mündigkeit = aikuisuus, kypsyys; valistus; velvollisuus-etiikan nousu)

5.              "esteettisen" yksilöllisyyden idean synty (luova nero)

6.              aikaperspektiivin murros: tulevaisuuden muodostuminen avoimeksi ongelmaksi; determinismi / indeterminismi

(epävarmuuden ja varmuuden ongelma)

Ristiriita:

lapsuuden kyvyt

vs.

aikuisuuden vaatimukset

perheen moraalinen selkeys

vs.

yhteiskunnan monenlaiset vaihtoehdot

menneisyyden menestys

vs.

tulevaisuuden riskit

Kasvatus joutuu (yhdeksi) näiden ongelmien ratkaisijaksi. Kasvatus = uusien aikuisten tuottaminen = uuden ihmisen ja uuden yhteiskunnan tuottaminen; tulevaisuuden hallinta.

(sukupolvi- t kompetenssisuhde on kasvatuksen ”ikuinen” tunnuspiirre, futurologinen aspekti on ominainen modernin pedagogiikan itsetietoisuudelle)


J. A. Comenius 1600-l, mm. peruskoulun isä (Didactica Magna):

-       kasvatuksen tehtävä parantaa yhteiskunta (valmistaa taivasten valtakuntaa);

-       kunnollinen kasvatus ihmisyyden edellytys

Valistus:

-       Hyvän maallistuminen, järki (usko ihmis- ja/tai universaaliin järkeen; edistysusko)

J.J.Rousseau 1700-l, "luonnonmukaisen kasvatuksen" isä (EI "vapaan kasvatuksen")(teos: Emile)

-       kasvatuksella voitaisiin (yrittää) "palauttaa luonnonmukainen" hyvä yhteiskunta
(HUOM: ei väittänyt, että sellainen olisi ollut joskus olemassa.)


I.Kant (1724-1804): (Pedagogiikan luennot)

- (ns.) "PEDAGOGINEN PARADOKSI"

- a) "ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta"

-> b) "Kuinka voin edistää vapautta pakolla?"

(Pakko = saada toinen toimimaan siten, miten tämä ei muuten (itse) toimisi, esim. "ohjaaminen"
Taustalla luonnon kausaliteetin ja järjen vapauden välinen erottelu.)

1) ihminen on aina jo ihminen

2) ihminen tulee ihmiseksi vain kasvatuksen kautta
(Kasvatus = uuden ihmisen tuottaminen)

-> Siirtymän ongelma: miten ei-ihmisestä (ei itseisarvoa) voi tulla ihminen (itseisarvo) ("alkemistinen" ongelma)

"ihminen on aina jo ihminen" -> lapsia ei voi kasvattaa. (vrt. ns. konstruktivismi)

 ‘Kahden valtakunnan’ ongelma: Missä kulkee raja lapsen ja aikuisen; ei-vielä-kasvatetun ja kasvatetun ihmisen välillä? Käytännössä tämä kysymys konkretisoituu oppivelvollisuuden ja täysi-ikäisyyden käsitteisiin, mutta teoreettisina, käytännön kasvatustoimintaa määrittävänä kysymyksenä ”rajan” ongelma on äärimmäisen kompleksinen.

Paradoksin osapuolet:

-       Sivistys = subjektin vapaata spontaania toimintaa, itsensä tuottamista (Bildung)

-       Kasvattava vaikuttaminen = ulkoista puuttumista subjektin toimintaan, (Erziehung - 'kasvatus')

-> kasvatus- ja sivistysteoreettiset näkökulmat ja niiden eritymisen mahdollisuus (esim. ns. behaviorismi vs. konstruktivismi)

Pedagogiikan perusongelma niin käytännöllisenä toimintana kuin teorianakin on "ratkaista" pedagoginen paradoksi, ylittää kasvatus- ja sivistysteorian yksipuolisuudet (mutta samalla säilyttää näkökulmien ero - ja niiden luoma dynaaminen jännite!)


-> J. F. Herbart (1776-1841):

- systemaattisen kasvatustieteen perustaja: kotoperäistenkäsitteiden ohjelma

- erityinen pedagoginen kausaliteetti l. pedagogisen vaikuttamisen tapa;

 

 

 

 

 


Pedagogisen toiminnan perusrakenne, perusperiaatteet

Pedagogisen toiminnan rakenne voidaan hahmottaa neljän toisiinsa viittaavan periaatteen muodostamana kokonaisuutena (Benner, Mollenhauer, Kivelä/ns. kirjekuorimalli):

1. Sivistyskykyisyys (sivistyksellisyys, Bildsamkeit) = Pedagogisessa interaktiossa kasvatettavalle välttämättä oletettava lajityypillinen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä inhimilliseksi autonomiseksi subjektiksi. Tämä kasvattajan tietoinen tai tiedostamaton tulkinta kasvavan kasvu- ja kehitysmahdollisuuksista ohjaa kasvatusinteraktiota määrittäen samalla kasvavan reaalisia kehityspotentiaaleja. (Oletettu peruskompetenssi)

2. Vaatimus itsenäiseen toimintaan (kasvattava vaikuttaminen) = Autonominen subjektiviteetti kehittyy ainoastaan vuorovaikutuksessa ja vastakkainasettelussa maailman kanssa. Pedagogisessa interaktiossa kasvattaja tietoisesti vaatii kasvatettavaa kehittymään itsenäiseen toimintaan kykeneväksi.

3. Kontekstuaalisuus (yhteiskunnallisen määräytymisen muuttaminen pedagogiseksi määräytymiseksi) = Lapsi syntyy jo olemassa olevaan kulttuuristen merkitysrakenteiden kokonaisuuteen, jonka osalliseksi hänen on tultava. Kasvavan on opittava hallitsemaan yhteisönsä normit ja roolit sekä kielellisten ja muiden symbolisten ilmausten käyttö. Inhimillinen sivistysprosessi on siirtymistä kulttuuristen ja kielellisten konventioiden, tradition piiriin, joka samalla määrittää ihmisen toiminta- ja todellisuuden tulkintamalleja. (vrt. Sosialisaatio)

4. Sivistyneempi tulevaisuus (korkeampi ihmisyys, Höherbildung der Menschheit, sivistysideaali,) = Kasvavalle sukupolvelle on välitettävä sellaisia kulttuurisisältöjä, joilla ovat mielekkäitä heidän tulevan elämänmuotonsa kannalta. Tämä ja kulttuurin monimutkaistuminen vaativat erityisten simuloivien oppimistilanteiden järjestämistä. Se, ettei kasvava ole vielä sosiaalistunut vallitsevaan kulttuuriin, mahdollistaa myös tradition muokkaamisen ja siten valitsevaa olotilaa paremman tulevaisuuden tavoittelemisen kasvatuksen kautta.

 

 

Periaatteiden kokonaisuus Bennerin mukaan

 

Pedagogisen toiminnan ja ajattelun periaatteet

 

Yksilöllisen puolen konstitutiiviset periaatteet

Yhteiskunnallisen puolen regulatiiviset periaatteet

A Kasvatuksen (Erziehung) teoria (2) : (3)

(2) Vaatimus itsenäiseen toimintaan

(3) Yhteiskunnallisen määräytyneisyyden muuntaminen pedagogiseksi määräytymiseksi

B Sivistyksen teoria
 (1) : (4)

(1) Sivistyskykyisyys ihmisen määräytyneisyytenä vapauteen, kieleen ja historiallisuuteen

(4) Inhimillisen kokonais­käytännön tasa-arvoisesti järjestynyt yhteys

 

C Pedagogisten instituutioiden ja niiden kehittämisen teoria (1) / (2) : (3) / (4)

Kuvio: Kasvatustoiminnan periaatteiden suhde kasvatustieteen teoria-alueisiin (Benner 1991, 106)


Periaatteiden suhde kasvatustieteen pääosa-alueisiin:

1) Sivistyskykyisyys

Kasvatuspsykologia

2) Vaatimus itsenäiseen toimintaan

Didaktiikka

3) Kontekstuaalisuus

Kasvatussosiologia

4) Sivistyneempi tulevaisuus

Kasvatusfilosofia

 

Kasvatustieteen osa-alueista (ks. Rinne ym.)

 

 

 

 


Pedagoginen tahdikkuus:

·       (Herbart --> van Manen: The tact of teaching. 1991)

·       kasvattajan kompetenssi toimia pedagogisesti (taitavuus toimia pedagogisesti oikein); edellyttää reflektiota:

·       reflektio ennen toimintaa, toiminnassa, toiminnan jälkeen; Toiminnan kehämäisyys.

·       Tilanteiden nopeus edellyttää valmiita taitoja.

·       Tilanteiden erilaisuus estää valmiiden taitojen käytän (sellaisenaan).

·       Herkkyys ja kosketus suhteessa kasvatettavaan (mutta myös kulttuuriin).

·       Vaikuttamisen määrä ja aika (vrt. "tahti").


 

 

 

Opettajan ammatti:

·       Professio = korkeasti arvostettu itsenäinen asiantuntija


 

 

 

Kasvatustieteen suuntauksista(ks. Siljander)

·       Kasvatus/sivistysteoreettiset

·       Tiedon intressit??


 

 

 

 

LOPUKSI (viittaus semiotiikkaan)

Merkitys lienee tärkeimpiä kokoavia käsitteitä, joiden avulla pedagogiikan ongelmia voi teoreettisesti (ja käytännössä) käsitellä.

Merkitystä, merkityksien välittymistä ja syntymistä merkkien ja merkkijärjestelmien avulla tutkii semiotiikka, jonka pitäisi ehkä olla kasvatustieteen tärkein aputiede.

Oheisaineistoa (mm):

·       Semiotiikka, merkitys ja kasvatus: kohti kokonaisvaltaista merkityksen teoriaa (Esitelmä)

·       Merkityksen ongelma kasvatustieteessä (väitöskirjani)

Mikäli semiotiikka kiinnostaa, voit opiskella sitä syventäviin ja jatko-opintoihin asti valtakunnallisessa semiotiikan verkostoyliopistossa, (hakuaika loppukeväällä / alkukesällä). ks:
http://www.semiotics.fi/


 

Original document: C:\Documents and Settings\epikkara\Omat tiedostot\www_doc\opetus\KTPK07.DOC