KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSI syksy 2004, avoin yliopisto

Eetu Pikkarainen, eetu.pikkarainen@oulu.fi, OSA 4 (torstai 23.9.04)
 [Alkuun] [Edellinen osa] [Seuraava osa]


Eräitä perustavia (apu)käsitteitä:

(ontologiaa = oppi olevasta olevana t. olemisesta
perimmäinen t. ensimmäinen filosofia)

Rakenne: Olion olemisen tapa; määrittelemätön peruskäsite; muoto, hahmo; muuttuva tai pysyvä; myös muutoksen rakenne; koostuu suhteista; kuvailun, tiedon, merkityksen yms. perusedellytys

Ominaisuus: rakenteen erottuva osa

Tapahtuma: rakenteen (ominaisuuden) muutos (tai myös säilyminen ennallaan)

Teko: jonkin subjektin aiheuttama - tavoitteellinen - tapahtuma (muutos tai muutoksen estyminen) jossakin objektissa; (edellyttää ongelman, tavoitteen subjektilla)

Prosessi: tapahtumien sarja, joka jostakin näkökulmasta katsottuna muodostaa ehyen kokonaisuuden

Toiminta: jonkin subjektin (subjektien) tekojen sarja, joka muodostaa ehyen (ymmärrettävän) kokonaisuuden (vs. käyttäytyminen)

Kompetenssi: subjektin ominaisuus, jonka ansiosta se voi toimia kuten se toimii (kompetenssi näkyy vain toiminnassa.) (Käytettävä deskriptiivisesti!)

Ympäristö (konteksti - situaatio): ne prosessit, joihin suhteessa subjekti toimii, eli tavoittelee omien tavoitteidensa saavuttamista. Subjekti ja ympäristö yhdessä muodostavat väljän systeemin.

Merkitys: miten jokin ympäristön osa (objekti, kohde) liittyy subjektin toimintaan (ongelmiin, tavoitteisiin yms.)

Kausaalisuhde / -vaikutus: luonnon kausaliteetti, ilman tai riippumatta merkityksellisyydestä tapahtuva vaikutus tai vallitseva riippuvuus.

Merkityssuhde / -merkitys: merkityksellisyyden kautta tapahtuva ympäristön ja subjektin välinen vuorovaikutus.

---

Osaaminen, kyky, taito (vrt. kompetenssi): subjektin ominaisuus (/toiminnan tapa), että se saavuttaa joillakin teoillaan tavoitteensa (normatiivinen käsite?)

Oppiminen: subjektissa tapahtuva (kompetenssin) muutos, jossa se saavuttaa jonkin osaamisen