KASVATUSTIETEEN TIETEENTEOREETTISET PERUSTEET (411048A)

Esa Pikkarainen, esa.pikkarainen@oulu.fi, Avoin yliopisto, syksy 2003

http://cc.oulu.fi/~epikkara/opetus/ktt03kal.htm

Loput kalvopohjat


Tiedonintressit

Minkälaisista motiiveista tiedonhankinta lähtee liikkeelle? J Habermas on esittänyt seuraavanlaisen kolmiluokkainen tiedonintressiteorian:

ONGELMANA SUHDE

VÄLITYS

INTRESSI

TIETEENALAT

LUONTOON

TYÖ

TEKNINEN

LUONNONTIETEET

YHTEISÖÖN 

KIELI

PRAKTINEN

HISTORIALLIS-HERMENEUTTISET TIETEET

VALTAAN

HERRUUS

EMANSI­PATORINEN

KRIITTISET YHTEISKUNTA TIETEET

 

Kysymys tieteiden synnystä ja perustyypeistä - ei yksittäisten tutkijoiden intresseistä.

 

Empiiris-analyyttinen (kasvatus)tiede

Määrällisen tutkimuksen taustalla useimmiten

Lähtökohtia: Positivismi, looginen positivismi, looginen empirismi, analyyttinen filosofia

Hypoteettisdeduktiivinen menetelmä

Analyysi (vs. synteesi): Jaetaan kokonaisuudet (erilaisiin) osiinsa. Teoreettinen kokonaisuus ("hahmo") voidaan palauttaa yksinkertaisiin singulaarisiin tosiasioihin.

(Wolfgang Brezinka, 1978: Metatheorie der Erziehung; 1992, Philosophy of Educational Knowledge: an introduction to the foundations science of education, philosophy of education and practical pedagogies.)

·        Kaikkeen tieteeseen pätee sama metodologia (kuin luonnontieteeseen; empirismi, hypoteettis-deduktiivinen, deskriptiivinen; tekniset normit)

·        Teorian perustana on todellisuutta koskevat lakilauseet (kuvaavat todellisuuden säännönmukaisuuksia)

·        Selittäminen: vastaa kysymykseen: miten.
Tarvitaan selittäjä: a) alkuehdot ja b) laki tai lait sekä
c) selitettävä tapahtuma tai asia (Ennustaminen on sama takaperin.)

Tutkimusongelma: kysytään selitettävän suhdetta selittäjiin. (tyypillisesti: "miten X vaikuttaa Y:hyn?")

Taustalla ajatus kausaalisuhteesta (käsitteellisesti vaikea!)

Kasvatustieteessä valtava määrä alkuehtoja; ja mahdollisesti, mutta erittäin huonosti tunnettuja lakeja!

Kausaalisuusoletus ongelmallinen ihmisten toiminnan suhteen.

Hypoteettisdeduktiivinen menetelmä

1)                keksitään hypoteettinen teoria / malli

2)                päätellään siitä deduktiivisesti oletettavia (havainto)seurauksia (empiirisiä hypoteeseja)

3)                operationalisoidaan havaintoseuraamukset mitattaviksi (laaditaan mittarit)

4)                testataan toteutuvatko oletetut seuraamukset

5)                päätellään takaisin malliin.

Mikäli mittaukset osoittavat, että empiirinen hypoteesi ei pidä paikkaansa, kumoutuu alkuperäinen hypoteettinen malli. (Falsifiointi!)

Mikäli mittausten mukaan empiirinen hypoteesi pitää paikkansa, "jää malli voimaan". (Ei todistu, mutta "vahvistuu".)

Mikäli hypoteesit eivät ole mitattavissa, ei kyseessä ole tieteellinen teoria.

Operationalisointi: konkreettisimmat käsitteet muutetaan niitä vastaaviksi muuttujiksi, jotka mittaoperaation seurauksena saavat erilaisia arvoja.

Tieteen kielen (teorian) eri tasot:

3. Teoria

2. Empiria

1. "Todellisuus"

Teoreettiset käsitteet

Havainnot, empiiriset käsitteet

oliot ja ominaisuudet

Väli 2 - 3: abstrahointi - operationalisointi

Väli 2 - 1 "sopimus", itsestään selvyys...

Päättely, tiedon perusta yms. käsitteellisiä ongelmia

Päättely voi olla:

·        induktiivista (yksittäisistä yleiseen, epävarmaa)

·        deduktiivista (yleisestä yksittäiseen tai yleiseen, "totuuden säilyttävää", varmaa, logiikka)

·        abduktiivista (luovaa perusteltua arvaamista, Peirce)

 

Tiedon perustoja:

·        empirismi: tieto perustuu aistihavaintoon (-> jyrkkä muoto: positivismi)

·        rationalismi: järkeen

·        transsendentalismi (Kant); Voidaan tutkia, mitä on jo edellytettynä; metafysiikan kritiikki

 

 

Hermeneuttinen kasvatustiede

·        Ei mittaamista/selittämistä, vaan ymmärtäminen (vrt. ilmauksen ymmärtäminen), tulkinta

·        Hermeneuttinen kehä: ymmärrys perustuu ymmärrettyyn

·        Tavoitteena parempi, sivistyneempi ymmärrys, ei niinkään oikea tai "tosi" ymmärrys.

·        Osittain laadullisen tutkimuksen taustalla, mutta ei aina!!!

·        Ei korrespondenssinäkemystä, vaan koherenssi tai konsensus.

·        Ei yleensä ajatusta täsmällisestä tutkimusmetodista; vaan ymmärrys perustuu vain tutkijan omaan sivistykseen.

Historiallista taustaa

Immanuel KANT (1724 - 1804)

·        klassinen saksalainen idealismi, transsendentaalifilosofia

·        yritys empiirisen ja rationaalisen sekä subjektivistisen ja objektivistisen tieto-opin sovittamiseen. Todellisuus sinänsä Ding an sich on meistä riippumaton ja saavuttamaton, transsendentti. Tietomme - vaikka osittain perustuu aistihavaintoihin todellisuudesta - ei ole tämän todellisuuden mukaan määräytynyt vaan tiedolle antaa muodon ihmisen tietämistapa, "tietokoneisto", joka koostuu aistien, ymmärryksen ja järjen toimintatavoista (kategoriat). Objektiivinen, yhteinen tieto on mahdollista, koska ihmisten tietämisjärjestelmät toimivat samalla tavalla. Modernin konstruktivismin edeltäjä.

J G FICHTE (1762-1814)

·        sosiaalisuuden transsendentaalinen merkitys (-> vaatimus itsenäiseen toimintaan)

J F Herbart (1776-1841)

·        pedagogiikan transendentaalit peruslähtökohdat, peruslauseet (kotoperäiset käsitteet); -> normatiivinen pedagogiikka, ns. Herbartilaisuus; (-> pedagogisen toiminnan teoria)

G W F HEGEL (1770-1831)

·        hengen filosofia, käsite: subjektiivinen, objektiivinen ja absoluuttinen henki

·        metafyysinen, objektiivinen idealismi: todellisuuden perusolevainen on ns. maailman henki, joka kehittyy omalakisesti ja omaehtoisesti kohti suurempaa rationaalisuutta ja vapautta.

Hengen kehityksen vaiheet:

·        (Luonto, itsestä vieraantunutta, jähmettynyttä henkeä)

·        Subjektiivinen henki (viittaa yksittäiseen ihmiseen)
- sielu: unenomainen tietoisuus; rotu, kansa, sukupuoli
- tietoisuus: syntyy muusta todellisuudesta eroava MINA, joka kykenee
  reflektoimaan itseään, saavuttaa itsetietoisuuden
- järki: MINÄn ja todellisuuden aktiivinen ja tietoinen yhdistyminen:
        -teoreettinen minä: tahdon ja tiedon aktiivinen yhteys, jota
        -käytännöllinen minä alkaa toteuttaa ja syntyy
        -järkevä tahto, joka on jo siirtymä seuraavaan päävaiheeseen

·        Objektiivinen henki (viittaa yhteiskuntaan)
 -abstrakti oikeus, ihminen (oikeus)persoonana (abstr vapaus)
 -moraali: velvollisuus ja hyve, subjekti syntyy       
 -siveellisyys: (perinteen merkitys, tavat)
        -perhe (sisäinen altruismi, rakkaus)
        -kansalaisyhteiskunta (egoismi; taloudellinen toiminta)
        -valtio (täydellinen altruismi)

·        Absoluuttinen henki (kehityksen päämäärä; filosofia, uskonto)

·        Hegel-kritiikkiä: F D Schleiermacher, L Feuerbach
-yksilö(llise)n merkitys
-historian avoimuus
-filosofian -"-
-dialogisuus
S. -> hermeneutiikka; F. -> marxismi

Wilhelm DILTHEY (1833-1911)

·        henkitiede vs. luonnontiede

·        tutkimuksen kohteena historialliset 'hengen objektivaatiot' (muodostavat historiallis-yhteiskunnallisen todellisuuden)

·        tutkija on osa kohdettaan, ja myös historiasidonnainen

·        henkitieteeseen kuuluvat myös normatiiviset lauseet

·        kohteen tiedostaminen mahdollista ymmärtämällä

·        elementtien väliset yhteydet alkuperäisesti koettuja (luonnontieteessä hypoteettisia)

·        objektiivinen henki mahdollistaa elementaarisen ymmärryksen (arkiymmärrys)

·        korkeampi ymmärtäminen perustuu edelliselle mutta edellyttää osa -kokonaisuussuhteen uudelleen pohdintaa

·        ymmärtäminen metodina muotoutuu kohteensa mukaisesti; ei ole kohteesta riippumatonta ymmärtämisen metodia -> pedagogiikan autonomia perustuu kasvatuksen autonomiaan

·        koska kasvatuskäytännöstä voidaan johtaa tieteen normit voidaan siitä johtaa myös sen omat normit -> tutkijan tehtävä on ymmärtää myös, mikä tietyssä historiallisessa tilanteessa on oikeutettua tai suositeltavaa ( vs. ns. normatiivisen pedagogiikan ylihistorialliset normit). (Vaarana on traditionalismi: tutkimus vain oikeuttaa faktiset normit.)

Hermeneuttinen KEHÄ (spiraali) tutkimuksen 'metodina:

1.Tutkimus ei koskaan ala tyhjästä, vaan tutkijalla on aina kohteestaan ns. ESIYMMÄRRYS. Täysin tutkimattomastakin aiheesta on olemassa arkiymmärrys.

2.Tutkimusprosessissa tutkijan esiymmärrys muuttuu; se syvenee ns. TEOREETTISEKSI YMMÄRRYKSEKSI. Muutos on aina vain suhteellinen: saavutettu teoreettinen ymmärrys on aina vain esiymmärrys suhteessa uuteen tutkimusrupeamaan, jossa saadaan yhä syvällisempi teoreettinen ymmärrys. Tieteellinen tieto on aina muuttuvaa ja kehittyvää.

3.Olennaista ymmärryksen syventämisessä on liikkuminen rajatusta ilmiöstä kokonaisuuteen, jonka osa se on ja takaisin (samaan tai toiseen) yksittäiseen ilmiöön. KOKONAISUUTTA ymmärretään sen OSIEN kautta ja päin vastoin.

Hermeneuttisen pedagogiikan Pääedustajia ja -suuntauksia:

 

W Dilthey (1833-1911)
|

 

E Spranger
(uuskantilaista)

--------- H Nohl -------
|

T Litt
(dialektinen)

E Weniger
|

------- W Flitner -------

0 Bollnow                   |
(eksistentialismi)        |

K Mollenhauer
(kriittis-hermeneuttinen)

 

J Derbolav
D Benner

Empiristisen pedagogiikan historiaa

KLASSINEN EKSPERIMENTAALINEN PEDAGOGIIKKAA

Lähtökohtana tuoreen kokeellisen psykologian (W Wundt) esimerkki ja myös klassinen positivismi (A Comte, J St Mill). Pääedustajat A Lay ja E Meuman (1900 -luvun vaihde).

Empiirinen pedagogiikka on monia tieteitä apunaan käyttävä itsenäinen tiede, joka rakentuu kasvatustapahtuman mukaisesti neljästä osa -alueesta:
1 kasvatusfilosofia (päämääräoppi),
2 kasvatusja kehityspsykologia,
3 kasvatussosiologia ja
4 didaktiikka.
Empiirisen tutkimuksen on vastattava kaikkien näiden alueiden kysymyksiin, myös päämääräkysymyksiin. (so päämäärien on oltava sopusoinnussa kehityspsykologisten lakien, kasvatettavan yksilöllisten edellytysten ja käytännön toteutusmahdollisuuksien kanssa.)

Jotta havainto voisi olla tieteellinen metodi, sille on asetettava seuraavia kriteerejä:
 - tavoitteellisuus (tarkoituksellisuus)
 - suunnitelmallisuus (ei satunnaista tai mielivaltaista)
 - käsitteellistä (käsitteet määräytyvät tarkoituksesta ja tutkittavasta kohteesta)

Koe 1. eksperimentti on pisimmälle kehittynyt muoto tieteellistä havainnointia (myös muita muotoja käytetään: tilastointia, systemaattista tarkkailua jne.). Koe edellyttää tutkittavan ilmiön analysointi peruselementteihin etukäteen ja sitten kontrolloitua vaikuttamista näihin elementteihin, jolloin nähdään niiden väliset riippuvuudet. Tiedon pätevyys on koeteltava vielä kasvatuksen käytännössä.

DESKRIPTIIVINEN PEDAGOGIIKKA

Taustana E Husserlin deskriptiivinen fenomenologia, jonka mukaan tiedostaminen on mentaalinen akti, joka intentionaalisesti 'luo' kohteensa: jokin havaitaan aina jonakin, jonka olemus riippuu myös havaitsijan intentiosta. Näin fenomenologia, josta piti tulla itsensä ja kaikkien muiden tieteiden viimekätinen perustiede, on tavallaan inhimillisen havaitsemisen ja tietämisen tavan tutkimusta. Asioiden (siis intentionaalisessa aktissa konstituoitujen tiedon kohteiden) olemus paljastetaan ns. eideettisen reduktion menetelmällä, jossa sulkeistetaan kaikki satunnainen (asian joihinkin yksittäisiin erityistapauksiin kuuluva) sekä kaikki tutkijan ennakkoluulot ja asenteet.

Deskriptiivinen pedagogiikka (Aloys Fischer) suuntautui kuitenkin 'suoraan tajunnan aktin ohi' objektiin, joka oletettiin "annetuksi" so. ongelmattomasti yksiselitteisellä tavalla havaittavissa olevaksi. Fischer kritisoi pedagogiikkaa tieteenä siitä, että se olettaa voivansa selittää ja auttaa kasvatuskäytäntöä tekemättä koskaan selväksi, mikä sen tutkimuskohde olemukseltaan on. Hänen mukaansa kaikkea eksaktia tieteellistä tutkimusta täytyy edeltää tutkittavan ilmiön täsmällinen kuvailu.

Sittemmin suuntauksesta kehittyi ns. pedagoginen tosiasiatutkimus (P ja E Petersen), joka kehitteli kuvailevia menetelmiä kasvatuksen kenttätutkimukseen. Atomismi: tosiasiat ovat yksittäisiä kasvatuksen kannalta merkityksellisiä asioita, joista kokonaistilanne koostuu. Tutkija kirjaa muistiin tosiasioita (esim. yksittäisiä tekoja), jotka luokitellaan ja joiden muodostamasta luettelosta johdetaan kasvatustapahtuman kokonaiskuva.

Kasvatustieteen määrittelemiseksi arvovapaaksi tieteeksi. Tähän liittyy myös terminologinen muutos: pedagogiikka (kasvatusoppi) -> kasvatustiede.

 

Kriittinen kasvatustiede

KRIITTIS-HERMENEUTTINEN PEDAGOGIIKKA l. EMANSIPATORINEN KASVATUSTIEDE

Liittyy kriittisellä suhteella hermeneuttiseen traditioon. Vaikutteita Marxilta ja Freudilta. Korostaa tieteen kriittistä merkitystä - erityisesti ns. ideologiakritiikkinä l vääristyneen tietoisuuden oikomisena.

Taustaa:

1. Frankfurtin koulukunta (1. sukupolvi, 30-40-luv):

Traditionaalinen vs.

kriittinen teoria

-suuntautuminen olemassa olevaan
-ns puhtaat faktat
-epäkriittinen suhtautuminen tieteen alkuperään
-erityistieteiden ja filosofian isolaatio

-suuntautuminen emansipaatioon
-historiallisuus faktoissa ja tieteen itseymmärryksessä
-tieteiden yhdistäminen

2. Habermasin tiedonintressiteoria

3. Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria:

Teko suuntautuu:

Teon tilanne:

menestykseen

yhteisymmärrykseen

ei-sosiaalinen

instrumentaalinen toiminta

????

sosiaalinen

strateginen toiminta

kommunikatiivinen toiminta

Kommunikatiivisen toiminnan rationaalisuus [(joka teorian mukaan perustuu yhteisymmärrykseen tähtäävien puheaktien pätevyyden vaatimuksiin)] on kaiken rationaalisuuden perusta

-kielen ja ajattelun kytkentä; antisolipsismi: yhteisö tieton ja ajattelun mahdollisuuden ehtona

-Rationaalisuus voi täysin toteutua vain (herruudesta) vapaassa kommunikaatiossa.

-emansipatorinen intressi on tieteen (arvo)rationaalisuuden ehto

-pedagogiikan(kin) on pyrittävä paljastamaan ja hävittämään rationaalisen kommunikaation esteitä

-integraatio: tieteen yhdistettävä a) empiiriset metodit b) hermeneuttis-historiallinen ymmärrys ja c) ideologiakritiikki (ideologia on vääristynyttä tietoisuutta, joka peittää herruussuhteita)

-ideologiakritiikki määrittää muiden momenttien aseman tieteessä.

Emansipatorinen kasvatustiede käsittää itsensä kriittiseksi yhteiskuntatieteeksi, joka pyrkii ideologiakritiikin kautta (käyttäen apuna sekä empiirisiä metodeja että hermeneuttista ymmärrystä) kasvattamaan emansipoituneita ihmisiä. Emansipoitunut ihminen on ennen kaikkea rationaalinen ja kommunikoiva, mitkä ominaisuudet liittyvät kiinteästi yhteen.


MARXILAINEN KASVATUSTIEDE

-hegeliläistä perua oleva dialektiikka-metodi, jonka keskeiset piirteet ovat: olemuksen ja ilmiön ero; muutoksen ja kehityksen korostus; suhteiden (ja kokonaisuuden) merkitys; ja ristiriidan välttämättömyys.

-materialistinen historian käsitys: tarkoittaa lähinnä 'tämänpuolisuutta' - ei saa sekoittaa oppeihin, joiden mukaan ns. henkiset ilmiöt voitaisiin palauttaa aineellisiin, selittää niillä. Korostaa ihmisen aktiivista toimintaa olosuhteidensa muokkaajana, ei niihin passiivisesti mukautuvana. (mm: Tuotantosuhteiden ja tuotantotavan vastaavuus; Tuotantotavan välttämättömyys ja tahdosta riippumattomuus; Perusta (=tuotantotapa) on ylärakenteen (tuotantosuhteet, juridiset ja kulttuurisuhteet) ehtona; Yhteiskunnallinen oleminen (so. myös tekeminen) määrää ihmisen tietoisuutta; Vallankumouksellinen toiminta muutoksen edellytyksenä)

-abstraktista konkreettiin kohoamisen metodi: kokonaisuus (aistimellis-konkreettinen) analysoidaan kaikkein yksinkertaisimpiin osiinsa, abstrahoidaan peruskäsitteisiinsä. Näistä abstraktioista palataan dialektista ajattelua käyttäen yksityiskohdista rikkaaseen konkreettiin kokonaisuuteen. -pedagogiikassa painottaa sekä yleissivistystä (kulttuuriperintö) että kasvatuksen ja tuotannon läheistä kytkentää

-NL:ssa tärkein auktoriteetti on koulutuksen 'sosialistinen' uudistaja, kollektiivipedagogi Anton MAKARENKO (1888-1939).

-sittemmin pedagogiikkaa kehitelty läheisessä yhteydessä psykologiaan (ns. toiminnan psykologia)

-kap.maissa vaikuttanut erityisesti kasvatussosiologian kriittisyyteen (esim. koulutuksen luokkaluonne)

 

 

 

AMERIKKALAINEN KRIITTINEN KASVATUSTIEDE

Giroux, McLaren, Freire

(marxismi, postmodernismi, feminismi yms.)

Interaktionismi (Symbolinen i.)

Ns. subjektifilosofiasta intersubjektiivisuusfilosofiaan (ensisijassa kohdeteoreettinen käänne)

Pragmatismi (Peirce, Dewey) -> sosiologia

G H Mead (1863-1931)

Postuumi: Mind, Self and Society

I (subjektiminä) ja me (objektiminä)

Ihminen kasvaa interaktiossa; interaktio tapahtuu yhteisten symbolien välityksellä; kasvatuksessa opitaan symboleita.

(ks. Sutinen A. 2003. Kasvu ja kasvatus)

Ihmiset toimivat tilanteen tai asian merkityksen perusteella;
Merkitykset ovat sosiaalisia konstruktioita, mutta myös subjektiivisesti määräytyneitä
-> (Mikro)kasvatussosiologia