OPS - Kysymyksiä ja vastauksia

Liittyen erityisesti Hoitotieteen laitoksen Opetuksen ja oppimisen suunnittelu -kurssin luentoon. (Luennon www-materiaalia) Kysymykset ovat kursiivilla ja vastaukset sisennettyinä. 20.11.1998 Esa Pikkarainen. Otan mielelläni lisää kysymyksiä vastaan: epikkara@ktk.oulu.fi


Subject: Re: OPS ASIAA
Date sent: Fri, 6 Nov 1998 14:26:42 +0300

Tässäpä näitä kysymyksiä kahdelta ihmiseltä koskien ops-luentoja. 1. Miten käytännössä yhdistetään ops:a koskeva tieto. Jos ajatellaan että käytäntö (hoitotyössä) eli asiakkaat ja käytännön työtä tekevät asettavat hoitotyölle kvalifikaatiovaatimukset, samoin "opettajakunta" niin miten tähän yhdistetään tutkimuksella saatu tieto? Elikkä mikä on käytäntö tiedon yhdistämisessä pelaa OPS:a uudistettaessa jotta teoria tieto ja käytäntö vastaisivat toisiaan siten että koulutus tuottaisi "pätevää" ammattikuntaa??? Mitkä yhteydet tutkimuksella on itse dokumenttiin??? Elikkä miten OPS saa uusinta tietoa???

Se, että miten opetussuunnitelma ylipäänsä käytännössä syntyy, saattaa vaihdella vaikka kuinka paljon. Periaatteessa kaikki tieto kulkee aina ihmisten kautta, joten paljon on kiinni siitä, keitä on siinä työryhmässä, joka OPS:a laatii. Valtakunnallisella tasolla komiteat ja paikallisella tasolla työryhmät pyritään kokoamaan niin, että niissä on edustettuna eri asinatuntija- ja asianomaistahot. Jos ajatellaan koulukohtaista opetussuunnitelmaa, niin sen laadinnassa tämä uuden tieteellisen tiedon välittyminen tapahtuu käytännössä kai yleensä sitä kautta, että työryhmän jäsenet tutustuvat alalla tehtyyn tutkimukseen kirjoista ja julkaisuista. Kannattaa muistaa kuitenkin, että hyvin paljon valmistuvien oppilaiden pätevyys on kiinni opettajien asinatuntemuksesta. Vaikka OPS-dokumentissa olisi mitä, niin viimekädessä opettajasta riippuu kuitenkin se, mitä opetuksessa tapahtuu.

2. Miksi päädyt tähän filosofiseen lähestymistapaan OPS:n esittelyssä?

En itse nimittäisi sitä mielelläni filosofiseksi, vaan pikemminkin teoreettiseksi. Se ei perustu "filsofointiin" tai johonkin "filosofiaan" vaan pedagogisen toiminnan teoriaan. Päädyn siihen siksi, että se on paras käytettävissä oleva lähestymistapa - minusta; ks. seuraava.

3. Mainitse muutamia vallitsevia teorioita OPS:n taustalla!

Siinäpä se. Varsinaisia opetussuunnitelmateorioita ei oikeastaan ole olemassa. Ennen oli; tai ne oli pikemminkin malleja: ops:n rakenteen ja laadinnan malleja. Toisaalta tämä on aika hyväkin tilanne: mitä teorioita siellä tarvitaan? Toisaalta teoria/teorioita käsiteltävistä asioita / sisällöstä, siis oppiaineiden teorioita (esim hoitotieteen teorioita tässä tapauksessa). Toisaalta kasvatustoiminnan teoriaa/teorioita. Huonoa tilanteessa on se, että ei tehdä aluella teoreettista tutkimusta: Opetusuunnitelmia vähänkään yleisellä ja/tai teoreettisella tasolla tarkastelevia tutkimuksia ei ole ilmestynyt minun silmiini asti 10-20 vuoteen. Olen tosin seurannut vain kirjastoomme ilmestyviä lähteitä ja hieman epäsystemaattisesti. Mitä tulee kasvatustoiminnan teoriaan, niin siihen liittyviä tutkimuksia on jonkin verran. Englanninkielisellä alueella on viime aikoina rynninyt mm. kriittis-kommunikatiivinen Habermasiin nojaava lähestymistapa, jota itse pidän sangen epäonnistuneena. Toinen mainittava vaihtoehto on konstruktivismi, joka myöskään ei ole kovin toimiva malli. Se teoria, joka perustuu mannermaiseen Allgemeine Pädagogik perinteeseen, johon itse nojaan opetuksessa, tuntuu selvästi kestävimmältä lähtökohdalta.

4. Kysymys kolmannelta henkilöltä, koskee esseen tekoa: Laitetaanko essee-kirjoitelmaan lähteet itse tekstiin vai riittääkö lähdeluettelo perään? (Henkilö oli epävarma niin kuin me muutkin käytännöstä eri tiedekuntien välillä!!)

Lähdeviittaukset kannattaa aina laittaa sinne, missä niihin viittaa. Vaikka käytännöt vaihtelevat, niin hyvänä osviittana voi pitää lukijaystävällisyyttä, pyrkimystä mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja asiantuntemuksensa osoittamiseen. Eli aina kun on aiheellista, viitataan lähteisiin ja tämä viittaaminen tehdään mahdollisimman tarkasti, jotta lukija tietäisi milloin viitataan mihinkin ja miksi.


Subject: Re: Opetuksen ja oppimisen suunnittelun kurssiin liittyviä kys
Date sent: Fri, 6 Nov 1998 14:39:23 +0300

Tarkoitetaanko koulun yhteiskunnallisista tehtävistä ideologisilla tehtävillä samaa kuin integroinnilla eli, kun on kyse kansakunnan yhtenäistämisestä ja eri väestökerrosten ristiriitojen yhteensovittamista? Vai tarkoitetaanko ideologisella tehtävällä vielä jotakin muuta?

Lisäksi sillä on aina jokin sisältö: minkä ympärille kansakunta yhtenäistetään. Ennen kaikkea ideologia tarkoittaa maailmankuvaa tai -katsomusta. Lisäksi se ajatellaan yliyksilölliseksi eli vähintään ihmisryhmälle kuuluvaksi. Tällöin yhtenäistäminen kannattaa ajatella myös suhteessa valikointifunktioon: eri luokille tai ryhmille täytyy luoda myös omat ideologiansa. Näin ideologinen funktio vaoi vaihdella tilanteen mukaan: joskus tarvitaan koko kansakunnan yhtenäisyyttä, joskus ehkä jotain muuta.

Toiseksi kysyisin piilo-opetussuunnitelmasta eli miten paljon se vielä nykyisin näkyy opetuksessa? Onko se tullut näkyvämmäksi opetussuunnitelmissa vai onko se yhä edelleen piilevä?

Jos se tulee näkyväksi, niin sittenhän se ei enää ole piilo-opetussuunnitelma... Tämä on yksi mielenkiintoinen käsitteellinen ongelma. Vaikea sanoa. Se on empiirisen tutkimuksen asia osoittaa, millä tavalla toteutuva opetus poikkeaa opestussuunnitelmasta. Se poikkeaa joka tapauksessa (OPS koostuu muutamasta kymmenestä sivusta tekstiä - opetus koostuu äärettömän suuresta määrästä erilaisia tapahtumia), mutta vaikeampi kysymys on, kuinka merkittävää tämä poikkeaminen on tai kuinka merkittävänä sitä halutaan pitää. Kun puhutaan Piilo-OPS:sta, niin yleensä halutaan kiinnittää huomiota siihen, että tapahtuu huomattavaa (ja ei-toivottua) poikkeamista. On aivan mahdoton tehtävä arvioida yleisesti tätä asiaa: Eri oppilaitoksissa ja eri OPS:ien alueella tilanne voi olla ihan eri.


Subject: Re: opetussuunnitelma-asiaa
Date sent: Wed, 18 Nov 1998 16:04:08 +0300

Ajattelin tehdä pitämääsi opetussuunnitelmakurssiin liittyen esseeni aiheesta arvokeskustelu opetussuunnitelman pohjana tai jotain sinne päin. Tätä pähkäillessäni olen miettinyt sitä, mikä teoreettinen ajattelu ohjaa opetussuunnitelmia. Tuntuu, että sieltä voisi löytyä viitteitä vaikka mihin teorioihin, mutta varsinaista opetussuunnitelmateoriaa ei tunnu ainakaan se kirjallisuus tuntevan, jota olen käynyt läpi.

Näin se näyttää olevan. Opetussuunnitelmateoreettista tutkimusta ei näytä nykyään juuri kukaan tekevän.

Onko se niin, että esimerkiksi terveydenhuolto-oppilaitosten opetussuunnitelmia ohjaa ensisijaisesti hoitotieteessä kehitetyt hoitotyön mallit jos aina nekään, ja jos mitään mallia ei ole pohjana käytetty, niin ei myöskään mitään varsinaista opetussuunnitelmateoriaakaan (jos sellaisia on olemassakaan)?

Opetussuunnitelmateorioilla on huono maine. Niitä on toki ollut, mutta on hyvin vähän enää. Ks. toisia vastauksiani.
Hoitotyön, eli opetettavan asiasisällön teoriat ovat tietysti tärkeitä opetussuunnitelmassa. Ja niiden asema on ehkä hieman korostunut hoitoalall, kun sen tieteellisyyttä on yritetty muutenkin kovasti osoittaa.
Kun katsoo kirjastomme (yliopisto) valikoimia, niin nimenomaan hoidon opetuksen opetusuunnitelmakysymyksistä on kuitenkin enemmän tuoretta kirjallisuutta kuin miltään muulta alalta.

Kertoisitko mielipiteesi olenko uppoavassa suossa esseeni aiheenvalinnassa, kun tuntuu, että kaikki palautuu viimekädessä aina arvoihin!

Olipa apuna millaisia teorioita (deskriptiivisiä kuvauksia) hyvänsä, niin opetussuunnitelmaratkaisut pohjautuvat aina kuitenkin arvoihin (preskriptiivisiin valintoihin). Siten aiheesi on erittäin hyvä.


Subject: Re: Kysymyksi{ opetussuunnitelma -kurssin tiimoilta
Date sent: Thu, 19 Nov 1998 16:08:32 +0300

Olin mukana hoitotieteen laitoksella luennoillasi, ensimmäiselle kerralle en valitettavasti päässyt mukaan, joten en aivan tarkkaan tiedä, millaisia kysymyksiä on tarkoitus sähköpostin välityksellä käsitellä, mutta minua kiinnostaisi keskustelu opetussuunnitelman käytöstä laajana opetusta ohjaavana viitekehyksenä. Luennoillasi määrittelit opetussuunnitelmaa mm. prosessina, jolla yritetään vaikuttaa oppimiseen, joten:

1. Millä tavalla OPS voi toimia opetuksen laadunvarmistajana parhaimmillaan eri tasoilla valtakunnallisesta HOPS:iin?

Aivan liian laaja ja vaikea kysymys vastattavaksi! Korostaisin sitä, että OPS ei missään tapauksessa voi toimia laadun VARMISTAJANA, vaan enintään apuna laadun saavuttamisessa. Vaikka sen tarkoitus tietysti on taata tietty laatu. Varsinkin valtakunnallisten yms hierarkioiden yläpäässä olevien OPSine tärkeä tehtävä on yrittää taata esim. se, että valmistuipa sairaanhoitaja mistä oppilaitoksesta hyvänsä, voitaisiin luottaa, että hänellä on vähintään tietyt samat perus- kvalifikaatiot, kuin muualtakin valmistuneilla. Kuitenkin kyse on toiminnasta, joka joskus saattaa onnistua tai epäonnistua vaikka suunnitelmat olisivat kuinka hyvät.

2. Opetussuunnitelman kautta välitetään aina myös arvoja monenlaisia. Millä foorumilla ja kenen niitä oikeastaan pitäisi pohtia?

Lyhyesti: kaikkien (joita asia jonkinkaan koskee). Foorumit arvojen pohtimiseen ovat nykyaikana ehkä vähän hakusalla. Viimeaikoina on taas korostettu kyllä arvokeskustelun tarpeellisuutta, mutta ei ehkä kovin suurella menestyksellä. Takavuosina erehdyttiin ehkä liikaa kuvitelemaan, että tällaiset kysymykset voitaisiin ratkaista tieteellisesti ja pelkällä asiantuntemuksella. (Sekoitettiin deskriptiivinen ja preskriptiivinen ote asioihin.) Kasvatuksessa tietysti kasvattajilla on erityinen vastuu pohtia arvoja. Tällöin kaikki OPS:in laatijat ovat kasvattajia.

3. Nykyään korostetaan yhä enemmän opiskelijoiden ja sidosryhmien osuutta opetussuunnitelman laatimisessa, mutta onko sellaisen toteutumisesta kokemuksia ja onnistuneita esimerkkejä - vai voiko sellainen koskaan aidosti edes toteutua?

Se ei voi täydellisesti toteutua, koska kasvattajalla on aina viimekätinen vastuu valinnoista kasvatustilanteessa. Kasvatettava ei voi vastaavalla tavalla osallistua valintojen tekemiseen, koska hän on kuitenkin nimenomaan kasvatettavana. Toisaalta viiteryhmillä ei voi olla samaa näkemystä kasvatustilanteen vaatimuksista kuin kasvattajalla, vaan ne katsovat asioita vain omasta näkökulmastaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kasvatettavan ja viiteryhmien näkökannat olisi tärkeitä, vaan sitä, että niiden tulisi välittyä kasvattajan tekemän arvioinnin ja käsittelyn kautta. Näitä kasvattajan ja kasvatettavien / viiteryhmien välisiä neuvotteluja voidaan toki kehittää ja ne eivät varmasti toimi aina niin hyvin kuin voisivat, mutta kehittämisen tavoitteena ei tule olla täydellinen tasa-arvo, vaan hyvä kasvatus.