Kysymyksiä ja vastauksia 21.11.1997

[alkuun]

Palautetta on tähän mennessä tullut kaikkiaan 22 kappaletta: kolme op-arv@ktk.oulu.fi -listan kautta (joista kaksi lomakkeella ja yksi sähköpostitse lähetetty), kolme suoraan sähköpostilla, kolme paperilla postilokerooni ja 13 tentin yhteydessä. Kahdeksassa palautteessa oli mukana kysymyksiä. En käsittele palautteita tässä yhteydessä, ne kaikki ovat nähtävissä osoiteessa: http://wwwedu.oulu.fi/homepage/epikkara/ytt1pal.htm Sen sijaan menen suoraan kysymyksiin.


1. Yhteys graduun?

Lähdetään siitä, että tämä opettajankoulutus on tieteellistä koulutusta (näin sen ei välttämättä tarvitsisi olla eikä se kaikissa maissa ja kaikkina aikoina ole näin ollut). Tämä liittyy siihen, että koulutus tapahtuu yliopistossa. Tämän tieteellisen peruskoulutuksen keskeisimpiä suorituksia tai etappeja on juuri gradu-tutkimuksen tekeminen. Siinä kiteytyy ja ruumiillistuu tuo mainittu tieteellisyys. Tiede nimittäin on perustaltaan tutkimusta, tutkimuksen tekemistä. Gradun täytyy olla tieteellinen ja siksi gradun tekijä tarvitsee tietoa tieteen tekemisestä. Koska mikään tutkimus ei tapahdu seuraamalla mekaanisesti jotain reseptiä, vaan tutkimuksessa aina sovelletaan tietoa ja sääntöjä, siis sovelletaan joka kerta eri tavalla. Jotta tämä soveltaminen onnistuisi, niin tarvitaan hyvin yleistä perustietoa tieteen tekemisestä. Vasta sen jälkeen on hyötyä yksityiskohtaisista ja käytännöllisistä ohjeista ja resepteistä. Tätä kautta yleinen tieteenteoria on välttämätön osa tieteellistä opiskelua ja valmistautumista gradun tekoon. Sitä tarvitaan jo gradun suunnittelua aloitettaessa. Tietysti sitten pitää kerrata ja tarkentaa sitä mukaa, kun gradun suunnittelu ja tekeminen etenevät.

2. Olisiko hyvä tietää ja seminaaria tehdessä?

Tässä tarkoitetaan ilmeisesti sitä, mitä ennen kutsuttiin proseminaariksi. Tämä seminaarityöhän on tavallaan "pikkugradu". Se on tieteen cum laude opintojen (aineopintojen) lopputyö ja periaatteessa alemman korkeakoulututkinnon lopputyö. Siten se on samalla tavalla tieteellinen työ, tosin vain paljon vähemmän vaativa. Siksi tietysti ensimmäiset tieteenteorian opinnot pitäisi toki olla ennen seminaarityön tekemistä. Tämä pitää mielestäni paikkansa vaikka seminaarityö onkin enemmän perusteellinen essee tai teoreettinen tarkastelu kuin varsinainen (empiirinen) tutkimus. Siinä harjoitellaan kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen kuuluvaan teoreettista työskentelyä, tutkimista ja pohdiskelua.

3. Kuuluiko tutkimuksen teon tekniset ohjeet (mm kirjallinen muoto) ja seminaariin? vai opiskellaanko ne itsenäisesti?

En tieteenkään tiedä ovatko ne teillä kuuluneet, mutta minun mielestäni niiden tietysti pitäisi kuulua ja niitä pitäisi opettaa. Tosin taas kannattaa edetä tyvestä puuhun ja opetella ensin vain selkeää kirjoittamista ja joitakin perusasioita ja edetä erilaisiin tieteellisen kirjoittamisen tyylin ja sääntöjen knoppeihin ja jippoihin opintojen edetessä.

4. Palveleeko ulkolukutentti tarkoitusta, voisiko seuraavilla kursseilla olla open book -tentti tai muu vaihtoehto?

Nimenomaan palvelee. Mutta se ei saa tietenkään olla itsetarkoitus. Näitä asioita on kuitenkin opeteltava myös muistamaan ja hahmottamaan ilman kirjoja ja muita apuvälineitä. Erityisesti tällä luennolla on tullut hyvin vähän asioita, joita ylipäänsä voisi opetella ulkoa. Termejä tietysti, mutta niiden väärin muistaminen ei tentissä ole kovin vakavaa. Sen sijaan niiden väärin muistaminen on todella vakavaa tieteellisessä keskustelussa, missä niitä ei voi koko ajan tarkistaa jostakin kirjasta. Siksi ne ennemmin tai myöhemmin on opittava "ulkoa". Tietenkään ulkoa osaamisella ei ole mitään merkitystä, jos ei samalla ymmärrä mitä asiat tarkoittavat - ja päin vastoin. Tietysti oppimista voisi arvioida muutenkin kuin perinteisellä tentillä. Vaihtoehtoisten suoritustapojen tarjoaminen on muuten hyvä asia, mutta se vie paljon opettajan resursseja ja ne ovat sitten jostakin muualta pois.
Toivon, että antaisitte myös tentin jälkeen palautetta siitä, oliko se tarkoitusta palveleva.

5. Miten voi olla varma siitä, mikä tieto on totta ja mikä ei, kun sitä nykyään tulvii joka tuutista?

Ei mitenkään. Johonkin on kuitenkin jokaisen uskottava ja joitakin asioista me joka tapauksessa olemme varmoja. Epäily on toisaalta välttämätöntä: olisi typerää uskoa kaikkea, varsinkin kun meille tarjoutuu ristiriitaista tietoa. Toisaalta se on "ylellisyyttä": voimme epäillä niin paljon kuin ehdimme ja jaksamme, mihin resurssimme riittävät. Jotta epäilyllä olisi jotain merkitystä, sen täytyisi toteutua perustelujen hakemisena ja vaatimisena. Emme koskaan saa mistään täysin varmoja perusteluja, mutta toiset perustelut voivat olla parempia, pitävämpiä kuin toiset. Ei siis pitäisi uskoa muuta kuin hyvin perusteltua tietoa. (Tieteellinen koulutus auttaa etsimään, arvioimaan ja vaatimaan perusteluja.)

6. Ongelmia mielestäni tulee varsinkin silloin, kun kuulin juuri laitoksessamme tapahtuneesta gradun julkisesta levityskiellosta. Nain kuulemma kävi, kun gradun tulokset eivät miellyttäneet jotakin henkilöä ja siitä syystä gradu hyllytettiin. Eikö gradu kuitenkin ole tieteellisen tutkimuksen kriteerien täyttävä työ ja siksi tieteellistä aineistoa? Vai huijataanko meitä?

En ole kuullut tällaisesta tapauksesta, mutta se on varmasti mahdollinen. Kuten luennon alussa oli puhetta, gradun kuten minkä hyvänsä tutkimuksen tekeminen ja sen arviointi on epävarmaa ja riskaabelia puuhaa. Siksi ei kannata luottaa yhden ihmisen arvioon. Mitä useammat arvioijat hyvaksyvät jonkun tutkimuksen, sitä varmempaa on, että se on hyvä tutkimus. Mutta jos sen on hyväksynyt vain joku, niin joku toinen voi löytää siitä sellaisia ratkaisevia puutteita, joita tämä ensimmäinen ei huomannut.

7. Miten ylipaataan voidaan hyvaksya uusi tieto tiedoksi, ellei se ole jotenkin samansuuntainen vanhan tiedon kanssa?

Ei oikeastaan mitenkään. Mutta uusi tieto voi olla hyvin monella tavalla ja enemmän tai vähemmän samansuuntainen vanhojen tietojen kanssa. Jos uusi tieto on uutta, eli se myös lisää jotain vanhoihin eikä vain toista niitä, niin silloin myös jotenkin poikkeaa näistä vanhoista. Lisäksi vanhat tiedot voivat sisältää (ja sisältävät) ristiriitoja, joita uudet tiedot paljastavat. Silloin hyväksytään uusi tieto, koska se on yhteensopiva joidenkin vanhojen tietojen kanssa ja hylätään joitakin vanhoja tietoja koska ne ovat ristiriidassa muiden vanhojen tietojen (ja sen uuden) kanssa.

8. Miten voidaan kiistella asioiden/ilmioiden, jotka eivat ole empiirisesti todistettavissa, totuudesta luotettavasti, koska talloinhan kiistely kaydaan vain mielipide-eroista ihmisten uskomusten, maailmankatsomusten valilla???

Monia mahdollisuuksia. Voi osoittaa toisen näkemyksen ristiriitaiseksi. Tai voi osoittaa sen jonkin päättelyketjun kautta yhteensopimattomaksi empiiristen tai muuten luotettavampien tietojen kanssa. Osaksi tällaiset kiistat ovat kuitenkin epätieteellisiä, eli niissä on kysymys esim. siitä on joku eettinen periaate parempi kuin joku toinen tai onko joku taideteos kauniimpi kuin joku toinen. Tällaisista asioista täytyy kiistellä, mutta ne eivät kuulu tieteeseen.

9. Mista tiedamme mika teoria on oikea, kun samasta havainnostakin voidaan tehda monenlaisia, erisuuntaisiakin teorioita? Silla ainahan havaintojen taustalla on inhimillinen ihminen, jolla oma teoriapohja. Entapa tieto, joka pohjautuu havaintojen lisaksi myos johonkin muuhun?

Kahdesta kilpailevasta teoriasta me joko tiedämme (voimme selvittää) kumpi on oikeampi tai sitten emme voi. Jälkimmäisessä tapauksessa saamme valita kumman haluamme (ne ovat silloin tavallaan "yhtä oikeita"). Yleensä kuitenkin yritämme etsiä niin kauan, että löydämme jonkin perusteen valinnalle. Mitä tämä muu voisi olla havainnon lisäksi? Luennolla käsittelimme päättelyä ja määritelmäntapaisia lähtökohtia. Tieteessä pyritään rajoittumaan tällaisiin "selkeisiin" tiedon perusteisiin ja jättämään muut (esim uskonasiat) muihin elämänalueisiin.

10. Miten voidaan tehda tiedetta parhaalla mahdollisella motivaatiolla, ns. elaman tyona, kun aina on se mahdollisuus, etta se romutetaan ja kaikki on aloitettava alusta, jonkun "paremman" teorian pohjalta?

Siksi, että tiede on tutkimusta - ei tuloksia. Tiedettä pitää tehdä sillä mielin, että tärkeintä on tutkiminen. Tällöin yksi varmistus sille, että tutkimista tulee aina olemaan ja se tulee olemaan tärkeää, on juuri se, että tulokset kumoutuvat.

11. En henkilokohtaisesti pida ajatuksesta, etta tieteellisissa keskusteluissa toisen osapuolen taytyy antaa periksi ja luopua omasta nakemyksestaan. Miksei voi seista omien nakemysten takana loppuun asti?

Katkeraan loppuunko? Totta kai voi seistä, mutta se ei ole tieteellistä. Harvalla muullakaan elämän alueella arvostetaan sellaista jääräpäisyyttä, että pitää kiinni mielipiteestään, vaikka kaikki perusteet osoittaisivat sen typeräksi ja vahingolliseksi mielipiteeksi. Itse asiassa me muutamme mielipititämme voidaksemme ylipäänsä seistä pitempään ja siirtää loppua kauemmaksi. Tätä ei saa käsittää niin, että näkemyksestä pitäisi heti luopua kun joku sitä kritisoi. Ei vaan on puolustauduttava ja hyökättävä vastaan niin kauan kuin perusteluita riittää. Mutta sitten kun se loppuvat, on osattava omaksua paremmin perusteltu näkemys.

12. Mitä tarkoitti "teorioiden alimääräyneisyyden käsite"?

Se tarkoitti teorioiden empiiristä alimääräytyneisyyttä, sitä, että empiiriset havainnot eivät tyhjentävästi määritä teorioita, vaan teorioihin sisältyy aina empiirisistä havainnoista riipumatonta ainesta. Siten samat empiiriset havainnot voivat mahdollistaa ja tukea ueampia keskenään ristiriitaisia teorioita. Tai toisinpäin katsottuna kaksi tai ueampia keskenään ristiriitaisia teorioita voivat selittää yhtä hyvin samat empiiriset havainnot. Tästä seuraa, että teoriat määrittyvät jossain määrin myös jostain muusta kuin pelkästään havainnoista käsin. Teoria ei tietenkään saa olla havaintojen kanssa ristiriidassa, mutta jos joudutaan valitsemaan kahden teorian välillä, jotka sopivat havaintojen kanssa yhtä hyvin yhteen, joudutaan käyttämään valintaperusteena muita kriteerejä: esim teorian esteettistä kauneutta, jännittävyyttä tms. ja joskus jopa sen suhdetta arvomaailmaamme.

13. Mitä tarkoitti tiedon kaksitasoteoria?

Kyseessä oli ns tieteenkielen kaksitasoteoria. Emme oikeastaan käsitelleet sitä ollenkaan, vaan käytin vaan siihen liittyvää kuviota (kalvoa) apuna realismi/instrumentalismi - kiistan käsittelyssä. Kyseessä on ns. loogisen positivismin (tai empirismin) puitteissa vuosisadan puolenvälin tienoilla muotoiltu näkemys, jolla yritettiin hahmottaa empiiristen havaintojen ja teorian suhdetta tieteessä asettamalla nämä kahdeksi erilliseksi tasoksi tieteen kielessä, joilla on tietty yhteys keskenään. Nykyään tämä näkemys tuntuu ehkä hieman liian jäykältä ja kaavamaiselta. Tarkempia tietoja aiheesta löytyy esim Niiniluoto: Johdatus tieteen filosofiaan s.219-228.

14. Voiko uusi havainto kumota premissit, vai ovatko ne ehdottomia totuuksia?

Tieteessä tuskin mikään on ehdoton totuus. Falsifikationismi tarkoittaa juuri sitä, että uudet havainnot voivat kumota (mutta eivät todistaa todeksi) teorian premissejä.

15. Mikä on hyvä teoria ja mitä tarkoittaa riittävä perustelu? Eikö hyvä ja riittävä ole aika selittämättömiä ja arvosidonnaisia käsitteitä?

Tieteen teoriaan sisältyy preskriptioita, kuten kaikkeen toimintaa ohjaavaan ajatteluun ja teoretisointiin. Tieteen tekemisen näkökulmasta tieteen teoria (erityisesti tieteenfilosofia) on siis hyvin käytännöllistä! Hyvä ja riittävä ovat ongelmallisia käsitteitä, mutta monessa suhteessa niistä vallitsee aika selkeitä yksimielisyyksiä, mutta ne riippuvat tilanteesta, tieteenalasta, tutkimusaiheesta yms.

16. Onko Habermasin kehitelmät nykyistä paradigmaa?

Tähän täytyy ensiksi sanoa, että kasvatustieteessä ei ole varsinaista paradigmaa, vaan on olemassa monelaisia keskenään ristiriitaisiakin lähestymis- ja ajattelutapoja. Habermasiin nojaavia kasvatustieteilijöitä on olemassa. Suomessa ja englanninkielisissä maissa nämä saattavat olla jopa vielä lisääntymässäkin, mutta on hiukan kyseenalaista, kuinka habermasilaisia he oikeastaan ovat (ovatko ymmärtäneet hänet "oikein"). Saksankielisellä aluella Habermas näyttää jo selvästi olevan menossa pois muodista. Itse en pidä häntä niin kovin keskeisenä kasvatustieteen kannalta, mutta hän on kuitenkin (ollut) sen verran suosittu, että hänen näkemyksensä on syytä tuntea.

17. Haluaisin tietää hieman syvemmin käsitellyistä asioista

Tähän ei varmaan odotetakaan varsinaista vastausta. Suosittelen vain kaikille a) lukemista ja b) pohtimista. Jos haluatte tehdä edes kohtalaisen gradun ja jos haluatte, että kasvatustieteellä on teille ylipäätään jotain merkitystä, niin teidän on joka tapauksessa opiskeltava omatoimisestikin näitä asioita.


Kiitoksia kysymyksistä ja palautteista. Otan niitä jatkossakin mielellään vastaan.

[alkuun]