Semiotiikan alkeita kasvatustieteilijöille -luentosarja keväällä 1996 / Esa Pikkarainen

(päivitetty 20.5.1996 / toiseus ja kolmannuus käännökset korjattu - vasta - keväällä 2000)

Alkeita ja virikkeitä semiotiikkaan tutustumista varten. n 24 h

Aineistoja esille www:n (http://grafi.oulu.fi/ktl/kasv_tiede/personnel/epikkara) ja riipparin kautta.

Kirjallisuutta: luettelo ohessa

Suorittaminen:

Tentti / Essee / (Luentopäiväkirja)

Tentit:

  1. 23.5.1996 klo 10:00-12:00 salissa ktk303
  2. Uusinnat: Kesä- ja heinäkuun kasvatustieteen yleiset tenttipäivät (ilmoittautuminen!)

Essee: Normaali tutkielmatyyppinen kohtalaisen vapaamuotoinen kirjoitelma kurssin aihepiiristä. Käytävä ilmi kuten tentistäkin, että on oppinut ja hallitsee kurssin sisällötöä riittävästi. Aiheen saa tarkentaa ja rajata oman kiinnostuksensa mukaan.

(HUOM Arviointi: hyväksytty / hylätty)


Ensimmäinen määritelmä:
Semiotiikka = merkkejä, merkkijärjestelmiä ja merkityksiä tutkiva tiede / tutkimusalue

Suomessa esim E Tarasti, Synteesi-lehti

"Runkoa":

Klassikot:

Merkki (osa 1: alustava luonnehdinta)

kreikaksi:

(semeion, merkki / sema; merkki tai signaali)

esim: sanat, oireet (symptomit) yms

Semiotiikka (Semiotics) / Semiologia

Merkki = jokin, jolla on merkitys (merkki jostakin tai merkitsee jotakin)

Merkitseminen = signification, semiosis (ei: "merkin laittaminen"); Ensimmäisen "jonkin" ja toisen "jonkin" välinen suhde; usein aktiiviseksi tapahtumaksi ymmärrettynä

Kieli (l. semioottinen järjestelmä)

= merkkijoukko + säännöt (koodi?)

(Koodi = 1 käyttäytymissääntö tai -säännöstö;2 yksiselitteinen käännössäännöstö (esim Morse-koodi); 3 semioottinen järjestelmä tai 4 jotain näiden väliltä)

Säännöt (kielitieteen osa-aluejaon mukaisesti):

  1. semanttiset: mitä merkki (lingvistiikassa yleensä sana) merkitsee
  2. syntaktiset: miten merkit voivat (saavat) yhdistyä, esiintyä yhdessä (esim sanajärjestys)
  3. pragmaattiset: kielen ja käyttäjien väliset suhteet, esim miten tietyssä tilanteessa täytyy sanoa.

Luonnollinen kieli: äidinkielet, lingvistiikan tutkimuskohde

(Ks. Fred Karlsson: Johdatusta yleiseen kielitieteeseen. Helsinki: Gaudeamus. 1976.)

Semiotic, semioottinen järjestelmä on yläkäsite, joka kattaa kaikenlaiset "kielet"

Paralingvistinen viesti on luonnollisen kielen viestiin mahdollisesti liittyvä oheisviesti: esim äänen sävy. Lingvistinen ja paralingvistinen viesti voivat olla yhtäpitäviä tai ristiriitaisia.

Kielifilosofia

(taustalla lingvistiikan huima kehitys tieteenä; tämän seurauksena rajoittuminen luonnollisen kielen piiriin)

Tietoisuusfilosofia:

Kielifilosofia:

Meta-taso

Metakieli - objektikieli - asiat

(vrt analogia: hallinto/tutkimus - toiminta - kohde/tuote)

Luonnollisen kielen metakielellinen funktio

Metadiskurssi, metateksti (mm tyylikeinot, vrt. paralingvistiikka): meta- ja objektitasoja vaikea aina erottaa, voivat olla hyvin sekoittuneena samassa ilmaisussa.

Äärettömän regression mahdollisuus: meta-metakieli, meta-meta-metakieli jne

Metasemiotiikka (metasemiotic): yhdellä kielellä voidaan puhua toisen kielen ilmaisuista.

Luonnollinen kieli voi toimia kaikkien muiden kielten (semiotiikkojen) metasemiotiikkana.

Metakommunikatiivinen axiomi: ihminen ei voi ei-käyttäytyä, ei-viestiä, eikä ei-metaviestiä, vaan käyttäytyy, viestii ja metaviestii koko ajan, myös silloin kun "ei tee mitään".

Logiikka: kieli, jolla on metakielellinen funktio (erityisesti mahdollisuus arvioida väiteiden totuutta) on risttiriitainen ja todistumaton: esim. valehtelijan pradoksi: "Minä en puhu koskaan totta"-lauseella on ristiriitainen totuus.

Kääntäminen on yksi metasemiotiikan erityistapaus. Kääntämisen onnistuminen riippuu kielten saman kaltaisuudesta, erityisetsi siitä, voidaanko niiden ajatella puhuvan samoista asioista. Täydellinen kääntäminen mahdotonta tai epätodennäköistä.

Määritelmän tilapäinen tarkennus:

Semiotiikka = Yleistä metasemiotiikkaa (metasemiotiikkaa eri semiottisten järjestelmien yleisistä piirteistä)

[Seuraava tiedosto]

Esa Pikkarainen, epikkara@ktk.oulu.fi>