HISTORIANOPISKELIJOIDEN TYÖLLISTYMISKYSELY
 
 
 
 

Sisällysluettelo

I Työllistymiskysely ja sen tavoitteet

II Aineenopettajat

* Yleistä alasta

* Hyödylliset sivuaineet ja kokonaisuudet

* Puutteita

* Aineen hallinta

* Lisäkoulutus

III Tutkijat

IV Kirjastoala

V Viestintä

VI Muut

VII Toimintaehdotuksia

VIII Opettajina työskentelevien kommentteja

IX Viestinnän alalle työllistyneiden kommentteja

X Muille aloille sijoittuneiden komentteja

XI Tiivistelmä opintovinkeistä ja –suosituksista aloittain
 
 
 
 

I Työllistymiskysely ja sen tavoitteet

Työllistymiskysely lähetettiin vuosina 1995- 2000 valmistuneille historianopiskelijoille. Kyselyn lopullinen vastausprosentti aineittain oli aate- ja oppihistoria 35 %, (eli 6/17 vastasi) Suomen ja Skandinavian historia 40 %, (36/90) ja yleinen historia 31 % (18/59). Kysely toteutettiin yhdessä Työllistymispalvelujen humanistien työllistymiskyselyn kanssa. Selvityksessä painottuvat juuri historian laitoksen toiminnan kannalta kiinnostavat seikat. Tarkoituksena oli selvittää miten opinnot vastaavat työelämää ja miten opiskelijoiden kannattaa toimia työllistymisen suhteen. Erityisesti aineenopettajien tilanteeseen kiinnitettiin huomiota. Myös vähemmän perinteinen tapa työllistyä oli erityisen huomion kohteena, sillä siitä ei aikaisemmin ole paljoa tiedetty. Kyselyn koonnissa siis keskitytään niihin asioihin, joista voi olla hyötyä opetuksen ja opinto-ohjauksen kehittämisessä.

Kyselyn avoimiin kysymyksiin oli vastattu varsin laajasti ja ahkerasti. Joissain vastauksissa oli marginaalitkin täytetty. Etenkin kysymykset "Mitä vinkkejä antaisit muille opiskelijoille työllistymisen ja tutkinnon rakentamisen suhteen", "Jos nyt voisit valita, olisitko ja miten olisit toiminut toisin opintojesi suhteen" ja "Miten opintosi historian laitoksella ovat tukeneet työtehtäviäsi" osoittautuivat hedelmällisiksi. Koska kyselyn vastausprosentti jäi matalaksi, ei kyselyn tilastollinen osio anna riittävän luotettavaa kuvaa työllistymisestä. Selvityksen tulokset pohjautuvatkin avoimien kysymysten vastauksiin, eli jokaisen vastaajan omakohtaisiin kokemuksiin työelämästä. Osa vastaajista halusi, että heidän vastauksensa käsitellään anonyymisti. Siksi vastauksia ei voitu kokonaisuudessaan liittää luettaviksi. Selvityksen loppuun on kuitenkin lisätty otteita kyselyn vastauksista. Pyrin valitsemaan otteet niin, että ne edustavat kaikkia kantoja. Poimin mukaan erityisesti ne, joissa on hyödyllisiä vinkkejä muille opiskelijoille ja ehdotuksia opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen.

Kyselyn vastauksista ei selvinnyt mitään kovin uutta tai yllättävää. Monet vastaajista olisivat toivoneet opinto-ohjausta opintojensa aikana. Yleensä ottaen kaivattiin selkeitä ohjeita siitä, mitä kannattaa valita ja millaisilla aineyhdistelmillä työllistyy minnekin. Aineyhdistelmillä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan suurta merkitystä työpaikan saannissa muilla kuin viestinnän alalla, opettajilla ja informaatikoilla: täysin idioottivarmoja suosituksia ei tämän kyselyn perusteella voida edelleenkään antaa. Työkokemuksella, henkilösuhteilla ja hakijan persoonalla oli varsin suuri vaikutus työllistymiseen. Kyselystä kuitenkin selvisi hyviä sivuainesuosituksia ja jonkinlainen kuva siitä, mitä työelämässä tarvitaan. Vastauksia tuli melko vähän, joten vain opettajat, informaatikot, tutkijat ja viestinnän alalla toimivat pystyi erottelemaan omiksi aloikseen.

Koulutuksen parhaina puolina vastaajat pitivät hyvää yleissivistystä, kykyä etsiä, tuottaa ja hallita tietoa ja suhtautua siihen kriittisesti, analyyttisyyttä, kykyä erottaa nopeasti epäolennainen olennaisesta. Koulutuksen katsottiin harjoittavan myös sujuvaa tekstin tuottamista ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn ja itsekuriin. Ylipäätään itse opiskeluprosessissa karttuneet taidot osoittautuivat tärkeimmiksi työelämän kannalta. Kyselyyn vastanneiden mielestä opetuksen kehittämisessä tulisi entistä enemmän kiinnittää huomiota juuri edellä mainittujen taitojen kehittämiseen. Opetuksen sisällöllä oli suurin merkitys aineenopettajille, mutta myös muilla aloilla työskentelevät arvostivat koulutuksen tuomaa yleissivistystä. Opetuksen sisällön toivottiin antavan entistä enemmän välineitä nykypäivän asioiden ymmärtämiseen. Koulutusta moitittiin siitä, ettei se anna mitään käytännön taitoja. Vastauksista ei kuitenkaan aina selvinnyt, mitä käytännön taitoja koulutukselta kaivattiin. Vastaukset koulutuksen hyvistä puolista olivat jopa epäilyttävän identtisiä alasta riippumatta ja jo opiskelun alkuvaiheessa kuullun virallisen kaanonin kanssa. Lienee mahdotonta selvittää, kuinka paljon jo ennen työllistymistä saadut mielikuvat ovat vaikuttaneet vastaajien näkemyksiin koulutuksen hyvistä puolista. Alasta riippumatta vastaajien näkemykset koulutuksen hyvistä puolista olivat hyvin samanlaisia.
 

II Aineenopettajat

Yleistä alasta

Historianopettajista on ylitarjontaa: virkoihin voi syrjäseuduillakin olla 25 pätevää hakijaa. Kyselyyn vastanneet ehdottivat jopa historianopiskelijoiden sisäänottomäärien puolittamista. Ehdottomasti opettajaksi haluavan kannattaa siis hankkia myös esimerkiksi äidinkielen, uskonnon tai psykologian opettajan pätevyys, sillä avoimia virkoja on vähän. Muiden kannattaa ottaa huomioon tutkinnossaan, että alaa saattaa haluta tai joutua vaihtamaan. Osa kyselyyn vastanneista oli vaihtanut alaa ja siirtynyt opettajan työstä muihin tehtäviin tai toisin päin. Historian laitoksen tai yksittäisen opiskelijan ei siis kannata rakentaa opintoja vain opettajan tehtäviin sopiviksi. Sekin kuitenkin kannattaa ottaa huomioon, että kiinnostus opettajan työtä kohtaan voi herätä valmistumisen ja muiden työtehtävien jälkeenkin. Työllisyystilanteen vuoksi henkilösuhteet ovat hyvin tärkeitä historian opettajiksi aikoville. Kannattaa siis esimerkiksi esittäytyä paikkakunnan opettajille ja käydä tarjoamassa itseään sijaiseksi. Työkokemuksella, henkilösuhteilla, esiintymistaidolla ja persoonalla oli suuri vaikutus työn saamiseen. Opettajien työllistymistilanne voi kuitenkin muuttua lähivuosina suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.

Hyödylliset sivuaineet ja kokonaisuudet

Sivuaineista taloustieteen tarvetta korostettiin kaikkein eniten; se tullee ylä-asteelle pakolliseksi. Aineenhallinnan kannalta etenkin historian perus- ja aineopinnot olivat hyödyllisiä. Opettajuuden kannalta taas seminaarit, esitelmät, sekä pari- ja ryhmätyöt olivat tärkeitä. Yleistä historiaa tarvitaan aineen hallinnan kannalta enemmän kuin Suomen ja Skandinavian historiaa, sillä Ssh on ainakin lukioissa sivuroolissa. Yhteiskunnallisista aineista taloustiede, valtio-oppi ja lakitiede ovat tärkeimpiä, sosiologian opiskelu taas koettiin turhaksi. Filosofia, uskonto, taidehistoria ja elämänkatsomustieto eli ET ovat myös hyödyllisiä. Opinto-ohjaajista on pulaa, joten sen suorittamista sivuaineena kannattaa harkita. Vastaajat toivoivatkin opinto-ohjausta sivuaineeksi Ouluun. Myös opettajat pitivät kielitaitoa ja atk-taitoja tärkeinä. Atk-taitoja tarvitaan etenkin etäopetuksen lisääntymisen vuoksi. Opettajiksi haluavien kannattaa harjoittaa sosiaalisia taitoja: esiintymistä, itsevarmuutta ja yhteistyötaitoja. Etenkin kaikkien pari- ja ryhmätöiden on katsottu auttavan tässä, samoin kaiken seminaarimuotoisen opetuksen. Luentoja, ongelmakeskeisten esseiden kirjoittamista ja seminaarimuotoista opiskelua pidettiin opettajuuteen paremmin valmentavina kuin kirjatenttejä. Myös työhakemusten kirjoittamista ja työnhakua pitäisi harjoitella. Opetustyön tekemistä opintojen ohella suositeltiin.

Puutteita

Osa piti kasvatustieteen opintoja täysin turhina, osa taas hyödyllisimpinä osana koulutustaan. Vakavimmaksi puutteeksi todettiin se, etteivät kasvatustieteelliset opinnot ole tarpeeksi käytännönläheisiä, eivätkä vastaa itse työtä: opetusharjoittelua pitäisi olla enemmän, opetusharjoittelua tulisi olla muuallakin kuin harjoittelukoululla, eikä ongelmatilanteiden ratkomiseen anneta valmiuksia/ohjeita (esim. oppimishäiriöt ja etenkin oppilaiden käyttäytyminen ja järjestyshäiriöt) Lisäksi psykologiaa pidettiin väärin suunnattuna, "ei olla ala-asteelle menossa." Vastaajat kaipasivat myös lisää erityispedagogiikkaa ja maahanmuuttajaopetusta ja tietoa myös koulumaailman muusta toiminnasta, esimerkiksi hallinnosta ja opettajanhuoneiden toiminnasta, sekä niissä esiintyvistä ristiriidoista.

Yhteiskunnallisten aineiden opetus yliopistossa ei anna eväitä opetustyöhön: pitäisi saada opettajille suunnattua taloustietoa, lakitietoa ja valtio-oppia. Myös yhteiskuntaopin ainedidaktiikka toivottiin osaksi kasvatustieteellisiä opintoja. Myös ET:n ainedidaktiikkaa kaivataan kipeästi.

Aineen hallinta

Historian laitoksen katsottiin antavan ihan hyvät perustiedot historiasta aineen hallinnan kannalta; palaute oli neutraalia ja positiivista. Kritiikkiä ja toivomuksia kuitenkin annettiin. Historian laitoksen opetus painottuu opettajan työn kannalta liikaa Aasiaan, henkilökunta tulisi valita tutkimusalueiltaan monipuolisemmin. Suppeiden aiheiden luennoista ei ole hyötyä opetuksessa. Toivottiin myös, ettei tutkintoja kovin supistettaisi. Opintojen ongelmana opettajan työn kannalta pidettiin sitä, että historia aiheena on niin laaja, ettei kaikkea opettavaa voi opiskella etukäteen. Aukkoja historian tietämyksessä pidettiin puutteena ja laitokselta toivottiin lisää opetusta kouluissa opetettavista aineista. Opettajille pidettiin hyödyllisenä seuraavia aiheita: 1800-1900-lukujen historia, "Nykymaailman asiat," ajankohtaiset maailmanpoliittiset tapahtumat: (Venäjä, Kiina, Balkan, Ranska…) antiikin ja keskiajan kulttuurihistoria ja poliittinen historia, renessanssi, poliittiset aatteet osana yleistä historiaa, valistus, kansainväliset suhteet, taloushistoria, Yhdysvaltain historia, Suomen historian käännekohdat, aatteet, intiaanikulttuurit, esihistoria, sotahistoria, etenkin maailmansodat ja ylipäätään laajoja kokonaisuuksia ja kehityslinjoja käsittelevät luennot. Esimerkiksi täydennyskoulutus em. aiheista etä- tai iltaopiskeluna kiinnosti opettajia.

Kyselyyn vastanneet toivoivat, että psykologiaa pystyisi suorittamaan sivuaineena. Laitoksen toivottiin järjestävän lakitiedon opetusta yhteistyössä Lapin Yliopiston kanssa. Avoimista työpaikoista toivottiin enemmän tiedotusta laitokselta; tässä voitaisiin yhteistyötä tehdä opetusvirastojen ja koulujen kanssa. Kouluja voitaisiin esimerkiksi pyytää ilmoittamaan sijaisuuksista vaikkapa laitoksen sähköpostilistalla.

Osa vastaajista toivoi, että laitoksen opetus olisi sisällöltään samansuuntaista koulujen opetuksen kanssa. Suoraan tätä kuitenkin ehdotti vain noin neljäsosa vastaajista. Historian laitoksen toivottiin pitävän yhteyttä kouluihin, jotta tiedetään milloin ja millaisiksi kurssit muuttuvat. Koko opetussuunnitelmaa ei kuitenkaan voida muuttaa yhden ammattikunnan toiveita vastaavaksi. Niille jotka ehdottomasti haluavat opettajiksi, voitaisiin tarjota esimerkiksi kirjallisuusseminaari em. historian aiheista. Opiskelijoita pitäisi myös informoida siitä, mitä luentoja, valinnaisia tenttikirjoja yms. alalle haluavan opiskelijan kannattaa valita. Ylipäätään sitä, että opiskelijalla itsellään on varsin suuret mahdollisuudet vaikuttaa opintojensa sisältöön, tulisi painottaa jo ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Esimerkiksi opinto-ohjelmaan voitaisiin merkitä sisällöltään erityisen hyvin opettajille sopivat kurssit ja tenttikirjat. Henkilökunnan ja vanhempien opiskelijoiden kokemusta hyväksi käyttäen voitaisiin opettajiksi aikoville opiskelijoille valmiiksi etsiä ja suositella kouluhistorian kannalta hyvin sopivia tenttikirjoja.

Opettajat arvostivat koulutuksen tuomaa perustietoa historiasta ja katsoivat laitoksen tarjoavan sitä hyvin etenkin perus- ja aineopinnoissa. Silti myös koulutuksen tutkimuksellisuutta ja seminaarimuotoista opetusta pidettiin hyödyllisenä opettajan työn kannalta. Etenkin kaikkia esiintymistä ja sosiaalisia taitoja harjoittavia opetusmuotoja pidettiin paremmin opettajuuteen valmentavina. Laitoksen toivottiin myös kehittävän gradua paremmin opettajille sopivaksi. Opettamiseen liittyviä graduja voi laitoksella jo tehdäkin. Ehkäpä mahdollisuutta pitäisi mainostaa opiskelijoille enemmän.

Lisäkoulutus

Työn ohessa on ainakin periaatteessa ollut mahdollisuus suorittaa täydentäviä opintoja. Etenkin ensimmäisenä opetusvuonna ja talvisin aika ei kuitenkaan riitä. Koulut ja kunnat järjestävät rahatilanteensa mukaan kursseja, useimmiten "yleistä kasvatustieteen höpinää suurelle joukolle -halavalla." Mahdollisuudet vaihtelevat eri paikoissa. Vastaajat kehuivat lähinnä Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton eli Hyol:n järjestämiä kursseja. Tutkinnon täydentäminen ei vaikuttanut olevan kovin helppoa opettajille ainakaan uran alkuvaiheessa. Tämän ja huonon työllisyystilanteen vuoksi opettajiksi tähtääville opiskelijoille kannattaa suositella työn saannin kannalta pakollisten opintojen suorittamista varsinaisena opiskeluaikana. Lisäkoulutusta toivottiin etä- tai kesäopiskeluna yhteiskuntaopista (taloustiede ja lakitiede) koska ala muuttuu jatkuvasti. Myös esihistoriasta, historiantutkimuksen uusista tuloksista ja lähihistorian tapahtumista toivottiin kursseja. Laitoksen toivottiin kehittävän Joensuun mallin mukaan opettajille suunnattua lisensiaattikoulutusta ja houkuttelevan opettajia lisensiaattitutkielman tekoon. Myös tutkimuksen teosta ja luentojen valmistelusta yliopistoon toivottiin lisää kursseja.
 

III Tutkijat

Kyselyyn vastasi myös muutama tutkija, jotka työskentelivät jollekin yliopistolle tai kaupungille. Vastaukset olivat varsin niukkoja. Opinnoissaan he olivat arvostaneet eniten seminaareja, metodikursseja ja opinnäytetöitä. Yleensä ottaen he olivat ihan tyytyväisiä laitoksen toimintaan. Eräässä vastauksessa toivottiin museoalan suuntautumisvaihtoehdon palauttamista.
 

IV Kirjastoala

Osa kyselyyn vastanneista työskenteli informaatikkoina opiskeltuaan noin cum lauden verran informaatiotutkimusta. Historian katsottiin toimivan varsin hyvänä pohjana informaatioalalla. Sen katsottiin harjoittavan yleissivistystä, henkistä pääomaa, aineiston ja ongelmien käsittelyä, analyyttisyyttä ja kriittistä suhtautuminen tietoon.

Sivuaineiksi ja muiksi suositeltaviksi taidoiksi alalle suositeltiin yhteiskunnallisia aineita, kieliä, kunnan, valtion ja hallinnon tuntemusta ja atk-taitoja. Työkokemusta pidettiin hyvin tärkeänä työnsaannin kannalta. Alalle aikovan kannattanee siis käyttää hyväkseen harjoittelupaikat ja kaupungin kesätyöt kirjastoissa. Kirjastoalalla työnantaja on järjestänyt alan lisäkoulutusta etenkin vakituisessa työsuhteessa oleville. Kirjastoalan palkkoihin eivät vastaajat olleet tyytyväisiä.
 

V Viestintä

Viestintäalalla työskentelevät pitivät historiaa todella hyvänä pohjana työlleen. Kyselyyn vastasi toimittajia, tiedottajia, avustajia ja freelancer-toimittajia. Historian katsottiin myös olevan kovassa kurssissa journalistiikan alalla. Sen katsottiin tuovan laajat yleistiedot ja kyvyn erottaa olennainen epäolennaisesta. Puutteena pidettiinkin lähinnä sitä, ettei viestintää ole aiemmin voinut Oulussa opiskella. Suomen kieltä pidettiin hyvänä sivuaineena samoin kuin sosiaalisia taitoja harjoittavia sivuaineita (esim. kasvatustieteet). Myös elokuva- ja televisiotiedettä pidettiin hyödyllisenä. Ylipäätään sivuaineiksi sopivat yleissivistävät, etenkin nykypäivän ymmärtämistä kehittävät aineet. Tärkein sivuaine alalla oli työllistymisen ja työn tekemisen kannalta viestintä.

Opiskelumuotoja joissa pitää etsiä ja tuottaa tietoa ja hyvää asiaproosaa (esseet, seminaarityöt, metodikurssit, kirjatentit) pidettiin parhaimpina työn kannalta. Myös atk- ja esiintymistaitojen omaksumista jo opiskeluaikana suositeltiin ja töiden tekemistä opintojen ohella. Kaikkea itsenäistä kirjoittelua kannattaa opiskelun ohella harjoitella ja pyrkiä saamaan omia kirjoituksia julkaistuksi vaikka puoli-ilmaiseksi. Henkilösuhteet ja suositukset, samoin kuin työkokemus olivat tälläkin alalla tärkeimpiä työnsaannin kannalta.
 

VI Muut

Kyselyyn vastasi myös sekalainen joukko muissa tehtävissä työskenteleviä. Heistä useimmat työskentelivät suunnittelijoina, koordinaattoreina, sihteereinä ja projektinvetäjinä yrityksissä tai yliopistolla. Myös muilla aloilla työskentelevät pitivät historian opiskelun hyvinä puolina yleissivistävyyttä, itsenäiseen työskentelyyn ja ajatteluun tottumista ja yleistä kykyä tiedon hallintaan, etsimiseen ja analysoimiseen. Opiskeluprosessin kautta karttuneita taitoja pidettiin hyödyllisimpinä ja laitoksen toivottiin panostavan niihin entistä enemmän. Varsinaiset työhön pätevöittävät käytännön taidot pitää kuitenkin hankkia esimerkiksi sopivilla sivuaineilla. Tämän tyyppisissä tehtävissä työskentelevät painottivat usein atk-taitojen ja kielten tärkeyttä ja ylipäätään sosiaalisia taitoja: ryhmä- ja parityötaitoja, esiintymiskykyä. Työtehtäviin kuului myös projektinhallintaa, tilastollisen menetelmien hallintaa, verkkosivujen tekoa, budjetointia, verkostojen luomista, neuvomista ja auttamista, tietojen etsintää ja erilaisten tapahtumien (kokoukset, konferenssit) järjestämistä.

Etenkin yksityissektorille suuntaavan kannattaa seurailla, milloin yliopistolla tällaisia kursseja järjestetään. Moni kyselyyn vastannut oli saanut töitä osallistuttuaan jollekin tällaiselle kurssille, lähinnä kurssilla saatujen taitojen ja suhteiden kautta. Kyselyn perusteella ainakin työllistymispalvelut järjestivät kursseja. Kun historian laitoksella järjestetään seuraavan kerran seminaareja tms., voitaisiin opiskelijat ottaa mukaan tapahtuman järjestämiseen ja antaa siitä opintoviikkoja jollain käytännönläheisyyttä henkivällä ja yritysmaailmaan vetoavalla kurssin nimellä. Muutoinkin kurssien toimintatapoja voitaisiin muokata paremmin työmaailman malleja vastaaviksi. Esimerkiksi radioesitelmän tekeminen YLE:lle sai hyvää palautetta. Myös opiskelijajärjestötoiminnassa oppii edellä mainittuja työelämän taitoja. Parissa vastauksessa arvioitiin, että myös yksityissektori arvostaa kasvatustieteitä ja "opettajuutta." Kasvatustieteen opinnot olivat auttaneet työllistymään esimerkiksi henkilöstöhallinnon tehtäviin.

Yksityisellä sektorilla työskentelevät suosittelivat työtehtävien ja työllistymisen puolesta etenkin kieliä, atk-taitoja ja taloustieteitä. Myös markkinointia, viestintää, yritysjuridiikkaa, oikeustieteitä, tilastollisia menetelmiä, yrittäjyysopintoja, hallintotieteitä ja teknillisiä opintoja suositeltiin. Ylipäätään vastaajat kehottivat rohkeisiin ja poikkeaviin ainevalintoihin ja käskivät välttää monen historia- tai monen humanistisen aineen silppututkintoja. Muille aloille työllistyneet moittivat vähäistä opinto-ohjausta. He olisivat jo opiskeluajan alussa halunneet juttutuokioita ohjaajien kanssa ja konkreettisia neuvoja siitä mitä kannattaa valita ja tehdä. Myös työhakemusten laatimisesta ja töiden hakemisesta tulisi antaa ohjausta. Itse työllistymiseen eniten olivat vaikuttaneet kuitenkin henkilösuhteet ja suositukset, työkokemus, opiskeluaikainen harjoittelupaikka, hakijan persoona, akateeminen tutkinto ja onnistuneet työhaastattelut ja testit. Vastausten mukaan työnantajat arvostavat myös ulkomailla opiskelua tai työskentelyä. Vastauksissa painotettiin jonkun erityisosaamisen ja käytännön taitojen hankkimista sekä työkokemuksen hankkimista opiskelun lomassa. Kiinnostaviin työtilaisuuksiin kannattaa siis tarttua opiskelun lomassa.

Mitään kovin konkreettisia suosituksia siitä, mitä "käytännön taitoja" tai erityisosaamista työelämä arvostaa, ei vastauksista aina ilmennyt. Käytännössä myös harjoittelu- ja kesätyöpaikkojen saaminen voi olla vähintään yhtä vaikeaa kuin vakituisen työn. Vastauksista sai vaikutelman, että historian opiskelijat olivat työllistyneet lähinnä siksi, että "sattuivat olemaan hyviä ja sopivia tyyppejä sopivassa paikassa sopivaan aikaan." Vastauksien perusteella siis opintoneuvonnaksi joutuu edelleen antamaan epämääräisiä neuvoja tyyliin, "opetelkaa tuntemaan omat vahvuutenne, hankkikaa erityisosaamista ja opetelkaa markkinoimaan se." Toisaalta lohdutukseksi voi kyselyn perusteella sanoa sen, että historian opiskelijat työskentelivät mitä erilaisimmissa tehtävissä. Omia työllistymismahdollisuuksia on siis lupa pohtia varsin laajasti. Vastaajien näkemykset koulutuksen hyödyllisyydestä vaihtelivat ääripäästä toiseen: eräässä vastauksessa katsottiin historian opiskelun valmentavan mihin vain, toisessa taas kehotettiin suoraan vaihtamaan alaa. Koska kyselyn vastausprosentti oli niin alhainen, ei vastausten perusteella voi tehdä kovin tarkkoja johtopäätöksiä siitä, minne opiskelijat kaiken kaikkiaan ovat työllistyneet ja millä avuilla. Kyselyyn vastanneet vaikuttivat työllistyneen lähinnä aktiivisuutensa, motivoituneisuutensa, sosiaalisuutensa, monipuolisuutensa ja sopeutumiskykynsä vuoksi. Työrooli vaikutti alalla kuin alalla olevan jonkinlainen "joka paikan höylä."

Työnantajista yliopisto ja Nokia suhtautuivat lisäkoulutukseen myönteisimmin ja tarjosivat paljon täydentävää koulutusta. Muutoin raha-, työ- ja perhetilanteen vuoksi opintojen täydentäminen on vastaajille ollut melko vaikeaa. Työnantajat eivät välttämättä järjestä lisäkoulutusta tehtävään, vain suppean perehdyttämisjakson. Lisäksi etenkin työn kannalta tärkeiden aineiden (talous ja tekniikka) opiskelu on kalliimpaa, yleissivistävien aineiden taas halvempaa. Kannattanee siis käyttää miltei ilmainen opetus hyväksi opiskeluaikana ja keskittyä "hauska tietää" -aineiden suorittamiseen valmistumisen jälkeen. Osa vastaajista oli oppinut Atk-taidot työssään, osa taas ehdottomasti suositteli niiden hankkimista jo opiskeluaikana. Elinikäinen oppiminen ei siis välttämättä aidosti toteudu valmistumisen jälkeen, ainakaan lisäkoulutuksen muodossa. Millä alalla tahansa työskentelevän täytyy valmistautua täydentämään tietojaan ja taitojaan itsenäisesti opiskeluajan jälkeen.

Laitoksen toivottiin tekevän enemmän yhteistyötä työllistymispalveluiden ja "ulkomaailman" eli työllistävien tahojen kanssa. Monien vastaajien mielestä laitoksella opitut taidot ja sen toiminta ovat liian kaukana todellisuudesta ja työelämän vaatimuksista. Työllistymispalveluita tulisi myös mainostaa enemmän opiskelijoille. Vastaajat pitivät hyvin tärkeänä, että yhteyksiä solmittaisiin myös yritysmaailmaan ja sinne pyrittäisiin saamaan harjoittelupaikkoja. Myös ulkopuolisen näkökulmaa työllistymisasioissa toivottiin. Historian opiskelijoiden osaamista voitaisiin markkinoida ulos esimerkiksi tarjoutumalla tekemään selvityksiä yrityksille. Tärkeää olisikin, ettei humanistien työllistymistä pohdittaisi vain työllistyvien näkökulmasta, vaan että itse potentiaalisilta työnantajilta kysyttäisiin, mitä konkreettisia taitoja opiskelijoiden kannattaisi hankkia. Työllistymispalvelut voisivatkin järjestää tilaisuuden, johon kutsuttaisiin työnantajat puhumaan. Vastauksissa toivottiin myös mentor-toimintaa, jossa alalle työllistyneet pitäisivät yhteyttä alalle suuntaaviin opiskelijoihin. Myös tapahtumia, jossa jo valmistuneet kertoisivat alastaan ja työllistymisestään, kaivattiin lisää. Erilaisia työllistymis-infoja järjestetään nykyisin yliopistolla paljon enemmän kuin vastaajien opiskeluaikaan, mutta ne eivät ole saaneet kovin suurta suosiota. Kyselyn mukaan on kuitenkin hyvä, että niiden järjestämistä jatketaan.
 

VII Toimintaehdotuksia

Koska opiskelijat työllistyvät niin erilaisille aloille, lienee turhaa suunnata opetuksen asiasisältöä vain yhtä ammattia tukevaksi. Sen sijaan alasta riippumatta kaikkein hyödyllisimpiä opiskelumuotoina pidettiin pari- ja ryhmätyötaitoja, esiintymistä, kirjoittamista, itsenäistä työskentelyä ja kriittistä ajattelutapaa harjoittavat kurssit. Itse opiskeluprosessi koettiin työtehtävien kannalta tärkeimpänä. Työtehtävien kannalta siis jatkossa kannattaisi panostaa esimerkiksi seminaarimuotoisiin opintoihin, esitelmiin ja ongelmakeskeisten esseiden kirjoittamiseen. Ratkaisuksi ei riitä vain se, että tällaisiin opintoihin on jo nyt mahdollisuus, vaan em. taidoista pitäisi saada automaattista ohjausta ja ainakin osan niistä tulisi olla pakollisia. Kirjoittamisesta ja esiintymisestä tulisi pitäisi saada automaattisesti palautetta ja ohjausta sekä opettajalta että yleisöltä. Opettajien tulisi panostaa myös esseiden aiheisiin, jotta niissä todella pyrittäisiin pohtimaan ja ratkaisemaan joku ilmiö eikä referoimaan esimerkiksi Platonin filosofian peruspiirteet lukion filosofian oppikirjasta. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden esitelmien ja suullisen ja kirjallisen ilmaisun tulisi näkyä myös arvosanassa. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että asiasisällölle ja sen esittämiselle annetaan omat arvosanansa. Ylipäätään opetuksen tulisi keskittyä nykyistä enemmän taitojen (ongelmanratkaisu, suullinen ja kirjallinen ilmaisu, analyyttisuus) kehittämiseen.

Opetuksen asiasisältöä määrittää eniten luonnollisesti tieteenala itse. Yhteistä kaikilla aloilla toimiville oli se, että heidän työtehtävien hoidon kannalta opetuksen asiasisältö olisi voinut painottua enemmän nykyaikaan. Tämän päivän ilmiöiden ymmärtäminen oli tärkeää niin opettajille kuin muillakin aloilla työskenteleville. Tämä tulisi ottaa entistä enemmän huomioon kaikessa opetuksessa. Tämänhän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että luennot käsittelisivät vain 1900- 2000-lukua. Jo perusopintojen luentoja, esimerkiksi vanha aika, tieteet ja maailmankuvan kehitys, yhteiskunnalliset ja poliittiset aatteet, tulisi pystyä käsittelemään siten, että esiin nostettaisiin miten ajan ilmiöt ja tapahtumat ovat vaikuttaneet tähän päivään. Tällöin esimerkiksi pohdittaisiin missä mielessä ja oliko Newton uuden ajan tiedemies, ei minä vuonna hän minkäkin teoksen julkaisi, sekä miten, miksi ja millaiseksi Ruotsin valta kehittyi ja miten se vaikuttaa tänä päivänä, ei niinkään sitä kuka milloinkin käskynhaltijana oli.

Luennoilla tulisi myös entistä enemmän käsitellä eri tutkijoiden, koulukuntien ja valtioiden tulkintoja esimerkiksi opettajillekin tärkeistä aiheista kuten maailmansodista tms. Jo perusopintoihin voitaisiin lisätä seminaari, jossa tämän päivän ilmiöille (Palestiina, kurdit yms.) etsittäisiin historiallisia taustoja ja harjoiteltaisiin mediakritiikkiä esimerkiksi näitä ilmiöitä käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita yhdessä analysoimalla. Tällä hetkellä "ajattelutaidot" kehittyvät lähinnä yksin opinnäytetöitä tehdessä ja parasta ohjausta saa yleensä kahdestaan ohjaajan kanssa keskustellessa. Opiskelijan omista oivalluksista ei muille ole hyötyä. Mikäli keskustelevampaa seminaarimuotoista opetusta lisätään, ei laitoksen henkilökunta enää riitä siihen, että jokaisen opiskelijan kanssa keskustellaan tämän työstä kahden kesken. Opetusta tulisi kehittää siten, että esimerkiksi lähteitä tai tutkimuskirjallisuutta tai opinnäytetöitä analysoidaan opettajan johdolla koko ryhmän kanssa. Ehkäpä tällöin myös käsitys lähdekritiikistä selventyisi varhemmin, eikä se olisi (seminaaripalaute-tempauksen mukaan) sitä että "epäillään kaikkea mikä liikkuu." Myös vierailevia luennoitsijoita tulisi kannustaa esittelemään käyttämiään lähteitään ja itse tutkimusprosessia. Esimerkiksi Jokisalon luennot saivat positiivista palautetta juuri lähteiden esittelystä. Tämä hyödyttäisi kaikkia opiskelijoita. Vaikka koulutukseen lisätäänkin tutkimuksellista otetta, ei se palvele vain historiantutkijoita tai tee opiskelusta vain tutkijan uraan tähtäävää. Ajattelutaitoja tarvitaan työssä kuin työssä.

Vastaajat toivoivat, että etenkin osastolle "muut" suuntautuville humanisteille järjestettäisiin räätälöityä täsmäkoulutusta, jossa sovellettaisiin käytännönläheisesti muiden tiedekuntien aineita. Vastaajat toivoivat tällaisiin kursseihin esimerkiksi verkkotyökalujen hallintaa, tiedottamista, markkinointia, projektinhallintaa ja -työskentelyä, budjetointia, tilastollisia menetelmiä, kieliä ja erilaisia Atk-taitoja.

Opiskeluaikaista harjoittelua tulisi myös kehittää ja yrittää hankkia paikkoja myös yritysmaailmasta. Rahan puute tietysti hankaloittaa tuetun harjoittelun lisäämistä. Vaikka muita kuin perinteisiä tapoja työllistyä tulee tietysti tukea, niin laitoksen täytyy myös jossain vaiheessa ymmärtää panostaa siihen, mitä sen opiskelijat parhaiten osaavat ja mihin he parhaiten sopivat. Lienee pitemmän päälle resurssien tuhlausta tukea historian opiskelijoiden työllistymistä ohjelmoijiksi. Vaikka opiskelijat saavat nykyään paljon enemmän ohjausta kuin kyselyyn vastaajat aikoinaan, tulisi konkreettista opinto-ohjausta antaa jo opiskelun varhaisvaiheessa. Opiskelijoita tulisi ohjata miettimään itse vahvuuksiaan ja käyttämään työllistymispalveluja. Eräs kyselyyn vastanneista oli työllistynyt gradunsa aiheen avulla. Hän pitikin historian laitoksen parhaana puolena joustavuutta: opiskelijat saavat erikoistua itseään kiinnostavalle alalle. Opiskelijoita voitaisiin ohjata työllistymään siten, että he esimerkiksi gradun kautta erikoistuvat johonkin sekä itseään, että työnantajia kiinnostavaan aiheeseen. Etenkin sektorille "muut" työllistyviä tulisi kannustaa opiskelemaan myös itseään ja käyttämään akateeminen vapaus hyödykseen mahdollisimman tehokkaasti. Valmiita ratkaisuja ei ainakaan tämän kyselyn perusteella voida antaa, vaan jokaisen täytynee edelleen itse ottaa selvää, mitä kiinnostava ala vaatii.

Vastaajat olisivat itse aikoinaan kaivanneet opinto-ohjausta. Opinto-ohjauksen tilannehan on laitoksella nykyään aivan toinen Hops-tapaamisineen ja manuaaleineen. Kyselyn perusteella suunta on aivan oikea. Ohjauksen haasteeksi nouseekin, miten saada opiskelijat opiskelemaan jokseenkin rivakasti ja järkevästi, mutta silti osallistumaan hitaammille, vaativimmille ja isotöisille kursseille (seminaarit, esseet, esitelmät, opiskelijakongressit jne.), jotka kuitenkin valmentavat paremmin työelämään. Jos laitoksella alkaa vallita "äkkiä pullat uunista ulos" -mentaliteetti, se voi johtaa opintoviikkoja keräilevään epäopiskelutyyliin, jossa historian laitoksen ja opiskeluputken ulkopuolella ei elämää olekaan. Työpaikkaa taas tuskin löytää opiskeluputkesta. Opiskelijalla tulisi olla aikaa harrastaa itseään kiinnostavia asioita ja miettiä mitä todella haluaa työkseen tehdä: työpaikka kun löytyy monesti oman erityisosaamisen tai harrastusten alueelta, ei niinkään opiskeluputkesta. Opinto-ohjauksessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, ettei ennakkoluulottomuuden ja oman mielenkiinnon korostaminen sivuainevalinnoissa johda siihen, että opiskelijat valitsevat sivuaineensa sen mukaan, mitä kiinnostaa opiskella; eivät sen mukaan mitä he haluavat työelämässä tehdä. Liiallinen "järkevien" sivuainevalintojen korostaminen taas voi johtaa siihen, että kouluttaudutaan alalle, joka ei sovi eikä kiinnosta. Opinto-ohjauksen tulisi tasapainotella akateemisen haahuilun ja laskelmoinnin välillä. Ehkäpä ohjeeksi voisi antaa: haahuilla saa, jos tietää tai jaksaa pohtia miksi haahuilee.
 

VIII Opettajina työskentelevien kommentteja:
 

Mielestäni opetuksen suuntausta tulisi eriyttää enemmän: enemmän käytännönläheistä kasvatustiedettä + systemaattisemmin "opetushistoriaa". Laajat kokonaisuudet + laaja lopputyö on muuten antanut hyvät valmiudet elämään.

Muistikuva opettajakoulutuksen puutteista lienee lähinnä se ettei käytännön koululaitoksessa esiintyviin ongelmatilanteisiin puututtu missään kohtaa. Aina vaan sanottiin että "muodostakaa oma tyylinne opettaa ja hoitaa tilanteita." No aivan varmasti jokainen opettaa luonnostaan omalla tyylillään, mutta ainahan jotain hyväksi kokemia "vinkkejä" voisi käyttää. Enemmän kursseja opettajille juuri opetettavista aiheista esim. peruskoulussa 1800-1900 l. historiasta.

Historian aineopintojen erikoisluennot sijoittuvat yleensä hyvin suppealle alueelle. Niiden käyttökelpoisuus opetustyössä on ollut varsin rajallista. Japanin historiaa ei lukiossakaan paljoa opeteta.

Jos nyt voisin valita, ottaisin huomioon myös sen, että historian opettajille ei töitä välttämättä löydy (ainakaan Oulusta), joten opiskelisin kokonaisuuksia, mistä on hyötyä muillakin aloilla (esim. viestintä/tiedotus, taloustiede, markkinointi, psykologia…)

Opinnot historian laitoksella ovat olleet tietysti nykyisen työni kannalta elintärkeät. Nyt niitä oppeja voi soveltaa käytäntöön. Siihen kysymykseen mistä kursseista on ollut eniten hyötyä, on vaikea vastata. Luento-opetusta olisi saanut olla enemmän, sillä face to face -tilanteessa asiat jäävät paremmin mieleen. Laajojen kirjatenttien lukeminen on vähän puuduttavaa eikä kovin tehokasta. Kirjojen tenttiminen ongelmakeskeisiä esseitä kirjoittamalla voisi olla myös hyvä vaihtoehto.

Opiskelijan kannattaa tehdä kesäisin töitä, erityisesti kaikenlaisia hanttihommia. On tärkeää, ettei pyöri vain akateemisten seurassa. Jos aikoo opettajaksi, on tärkeää tuntea monenlaista elämää, monenlaisia ihmisiä ja töitä. Kannattaa kirjoittaa paljon vapaaehtoisesti ja tarjota omia juttuja lehtiin vaikka ilmaiseksi. Sitten voi työhakemukseen kirjoittaa, että on kokemusta lehtiartikkeleiden kirjoittamisesta.

On tärkeää jatkaa itsensä kehittämistä perustutkinnon jälkeenkin.

[koulutuksen puutteet] kasvatustieteiden vähyys, etenkin käytännönläheisten, sosiaaliset valmiudet, aukot historiatieteessä

Opetusharjoittelu on puutteellinen, määrää on supistettu liikaa ja samalla "hyödyttömiä" kasvatustieteen opintoja on lisätty. Harjoittelu erilaisissa kouluissa antaa parhaat valmiudet tähän työhön.

Toivottavaa olisi, että historian laitos yhdessä OKL:n kanssa järjestäisi enemmän varsinaisesti historian opetusta käsitteleviä kursseja. Nyt kun on ollut työssä osaa varmasti hyödyntää kurssitkin paljon paremmin.

Opinnot ovat tukeneet hyvin työtäni. Vaikea sanoa, mistä oli enemmän hyötyä ja mistä vähemmän. Kokonaisuudessaan voisi sanoa, että kaikista on ollut hyötyä. Aineenopetuksen kannalta voisi ajatella, että yliopiston kurssit olisivat suurinpiirtein samat kuin esim. lukion kurssit, vähän syvällisemmät, mutta samansisältöiset. Tällöin opetettavien kurssien ainekset olisi varmasti joutunut käymään läpi itsekin. Ehkä opetuksen suuntautumisvaihtoehtoa suorittavat tekevät oman kokonaisuuden, esim. 5 ov sisältäen lukion pakolliset kurssit.

Vahvaa historian laitoksen opetus ja norssin auskultointi! Siellä tehtiin miehiä! - ja naisia

Kaikki käymäni historiankurssit tukivat työllistymistäni, kun tein päätoimisesti hissan maikan hommia. Ihan hyviä kursseja järjestettiin! Olisin kaivannut enemmän aatteisiin ja nykymaailman aisoihin pureutuvia kursseja à ne on voimakkaasti esillä koulujen historian opetuksessa nykyään.

Seminaari ja proseminaaari ovat tukeneet esiintymistäni ja tuoneet itsevarmuutta ja yhteistyötaitoja. Pari- ja ryhmätehtäviä saisi olla enemmän. Luentojen sijaan voisi olla joku kurssi sellainen, jossa jokainen osanottaja tutustuu johonkin aiheeseen tai vain yhteen teokseen ja esitelmöi siitä toisille. Seminaarityyppisesti aiheesta voidaan keskustella. Lähihistoria tai eri maiden historiaa voitaisiin käsitellä tällä tavalla, samoin kulttuurihistoriaa, naisen ja perheen historiaa, elämäkertoja.

Luentoaines oli mielestäni "hieman" "nippeliainesta" eli suuret kehityslinjat + kokonaisuudet saisivat painottua luennoissa. Ehkä historian laitoksen opetuksessa jäi ongelmanratkaisutaitojen kehitt./ niiden tukeminen kuitenkin puolitiehen, lukuunottamatta seminaarityöskentelyä. Miksei luento-opetustakin voisi kehittää enemmän siihen suuntaan (ehkä siihen on jo siirryttykin). [vastaaja opiskellut vuosina 1992-1997]

Laaja teoriapohja + tutkimustyön painotus ovat tärkeitä jokaisessa työssä.

[koulutuksen vahvuudet] Työtehtävien tietopuoli vahvasti hallussa.

Ensimmäisen vuoden aikana suoritetut perusopinnot (H.O-K) ovat olleet oikeastaan hyödyllisimmät, kun ajattelee esim. lukiossa opetettavia kursseja. Sitten oli itsestä kiinni, mitä luentoja kävi/valitsiko aihepiiriltään sellaisia, joista tiesi olevan hyötyä.

Historian alue on niin laaja, ettei sen kaikkia osa-alueita voi opiskella etukäteen. Historian laitos ja kasvatustieteiden laitos saisivat lähentyä enemmän.
 

IX Viestinnän alalle työllistyneiden kommentteja:

Historioitsijoita arvostetaan todella paljon juuri journalismin alueella. Se on rohkaissut minuakin mainostamaan koulutustani. Historioitsijan vahvuus on yleissivistys. Sitä kannattaa tuoda esille. Oma tutkinto ja koulutus kannattaa rakentaa oman kiinnostuksen varaan. Liika laskelmointi on turhaa. Jos tuntuu siltä, että oma juttu löytyisikin jostain muusta yliopistosta, niin kannattaa lähteä rohkeasti muualle. Palkitsevinta opiskelussa on se, että saa oppia juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa eniten.

Kirjoitusrutiini ja opiskelutekniikka ovat seikkoja, joista on hyötyä tänäkin päivänä: jo ensi silmäyksellä tarjolla olevasta "materiaalista" osaa hahmottaa olennaisen. Enemmän olisi pitänyt olla atk-ohjelmien hallintaa.

Olin internet-toimittajakoulutuksessa, jonka johdosta sain työpaikan viikko ennen täydentävien opintojen päättymistä.

Kirjatentit ts. lukeminen ja kirjoittaminen ja tiedon käsittely ovat tärkeimmät työssäni. [toimittaja]
 

X Muille aloille sijoittuneiden kommentteja:

Toivoisin yliopistolta humanisteille järjestettyä koulutusta, joissa sovellettaisiin käytännönläheisesti muiden tiedekuntien aineita, esim. nettisivujen suunnittelua, tiedottamista, markkinointia, projektinhallintaa ym.

Eniten hyötyä on kursseista, joissa tehdään pari/ryhmätöitä (kuten usein työelämässä), ja myös "esitelmiä" saisi olla enemmän (esiintymistaitoa tarvitaan jo heti työhaastattelussa). Vaikka gradu tuntui ensin hyödyttömältä "tosielämän" kannalta, niin se kyllä vaikuttaa viestivän muille siitä, ettei ole luovuttaja vaan vie asiat sinnikkäästi päätökseen - jos moista "imagoa" nyt voi työtehtäviä tukevaksi asiaksi suoranaisesti kutsua.

Hist. opiskelijoille tarjottava/esiteltävä muitakin vaihtoehtoja kuin open/kulttuurin parista löytyvät työtehtävät. Painotettava monipuolisen tutkinnon merkitystä.

Mielestäni historian opiskelu antaa valmiudet mihin tahansa ja pedagogiset opinnot ovat oiva keino oppia sosiaalisuutta.

Opiskelija on kokonaisuus, joten pelkät ov:t ja opintoaineet eivät ratkaise tilannetta. Harrastukset, työkokemus ja oma kiinnostus suuntaavat myös tulevia työtehtäviä.

Historioitsijoita ei arvosteta työelämässä. Ajatellaan, että heiltä luonnistuu vain teoria, ei käytäntö. Opettajan työtä lukuunottamatta töitä ei ole tarjolla. Siksi kannattaa hankkia tiedot ja taidot joltakin erityisosaamisen alalta, esimerkiksi EU:sta, Venäjästä.

Kokonaisuus ratkaisee, joten kaikesta on hyötyä on AINA hyötyä jossakin vaiheessa. Mielestäni en hyödyttömiä kursseja käynytkään; no ehkä sosiologia on sitä alaa + kasvatustieteet opettajaopinnoissa! (kasvatustieteet = höpötieteet; ei vastaavuutta käytännön elämään)

Työllistymiskurssit (eli vinkit, ohjeet, kontaktit, mallit) tärkeitä

VERKOSTO eli suhteet ovat tärkeitä, perisuomalainen jääräpäinen asenne yksin ja ominvoimin eteenpäin raatavasta yksilöstä on aika naurettava. Suhteita tarvitaan ja on typeryyttä, jos ei niitä käytä hyväkseen. Ei aina auta, vaikka olisi kuinka leveät hartiat, sillä työelämään ponnistaminen on aivan omanlaisensa suoritus opiskeluaikaan verrattuna.

Tenttien (varsinkin kirjatenttien) oheen enemmän suullista osuutta, ehdottomasti lisää seminaareja tms., jotta pakko opetella ilmaisemaan itseään myös suullisesti ja opetella neuvottelutaitoja. Lisää sosiaalisuutta. Lisää myös esseiden yms. kirjoittamista. Eniten hyötyä kursseista, joissa on joutunut sekä kirjoittamaan että puhumaan (esim. elokuva- ja TV-tieteen analyysikurssit). Kokonaisvaltaista ja pakko ajatella omilla aivoillaan. Lisää kursseja, joissa on esim. luettava teos, kirjoitettava siitä arvostelu ja esitettävä kritiikki/analyysi suullisesti. Teokset voivat olla vaikkapa uusimpia historiallisia/yht.kunnallisia tutkimuksia, populaarikulttuuria tms.

Olisin halunnut TUTKIJOITA vetämään TEEMASEMINAAREJA, joilla olisi voinut käsit. Gradun/semman aikakautta/teemaa ja korvata esim. kirjatenttipaketteja. Eikös tutkijat halua opiskelijakontakteja. Mikä rikkaus he olisivat opiskelijoille!

Kaipaisin yliopistolta yleensä jo valmistuneille ja työelämään siirtyneille sellaisia tiiviitä opintokokonaisuuksia esim. 15-20 ov markkinointi, viestintä, englanti jne.), joista saisi teoriatukea käytännön työelämässä hankituille taidoille. (vrt. markkinointi-instituutin toiminta) Nämä toivomani opintokokonaisuudet pitäisi olla erittäin hyvin kohderyhmälleen räätälöityjä ja tarpeeksi tasokkaita = tehokkaita.

Gradun teosta oli hyötyä: kasvattaa pitkäjänteisyyttä, keskittymistä olennaiseen ja hallitsemaan kokonaisuuksia.

Historian alaa voisi tuoda lähemmäksi nykyaikaa. Alalta saa äärimmäisen hyödyllisen ja laajan yleissivistyksen = sitä voisi tuoda/kehittää esim. media ja tiedottamisen alalle = koulutusta voisi yhdistää osittain journalistiikan/informatiikan kanssa.

Rohkeutta valita oma tie kuitenkin niin, että se linkittyy jollakin tavoin opintoihin sekä työelämään. Historioitsijat vetävät varsin matalaa profiilia ja kanavoituvat suurissa määrin opettajiksi, mikä ei ole aina hyväksi. Täytyy olla uskallusta ottaa koulutusohjelmia, jotka ovat poikkitieteellisiä ja mahdollistavat "saumoja" erilaisiin mielenkiintoisiin työtehtäviin.

Opinnot (historia) liian substanssikeskeisiä. Opetellaan tarinoita, ei niinkään kriittisyyttä ja välineitä. Enemmän atk:ta viestintää, KIELIÄ sivuaineiksi (suositeltava). Pois näistä kolme historia-ainetta mammuttitutkinnoista. Koulutuksessa painoa ajattelumalleihin - tarkastelutapoihin. Jokainen osaa sotahistoriansa lukea jos se kiinnostaa. Semmatyöskentely kehittää myös SOSIAALISIA taitoja. Lisäksi koulutus on liian tarinapainotteista. Ei opetella TIEDETTÄ vaan TIETOA. Perusopinnoissa ok, mutta muuten kaipaisin KRIITTISYYTTÄ, KOULUKUNTIEN ANALYSOINTIA, POHDINTAA. Nyt luetaan muttei työstetä tietoa.

Neuvoksi antaisin: kannattaa suunnata niihin työtehtäviin jotka KIINNOSTAVAT aidosti. Ei humanisti halua ohjelmoijaksi, jos haluaisi hän hakeutuisi sille alalle opiskelemaan.

Historian laitoksen "vapaus" valita sitä mikä minua kiinnosti auttoi minua eniten, eli sain mahdollisuuden erikoistua alalle, jolta sain heti töitä valmistuttuani (tai oikeastaan jo ennen valmistumista)

Rohkaisua ymmärtää tiedon arvo: kuinka sitä voidaan jalostaa, kuka sitä voi tarvita, miten tieto "myydään". Lisää kansainvälisyyttä, aitoa kanssakäymistä, vaatimista kommunikointiin.

[koulutuksen puutteet] -"opettajakeskeistä" - ei kai lähtökohta voi olla se että kaikista tulee opettajia ja/tai virkamiehiä…

[ koulutuksen vahvuudet] itsenäiset tehtävät, joissa opinnot liittyivät tehtäviin todellisen elämän kanssa. Esimerkiksi seminaarin järjestäminen, johon kuului puhujien järjestäminen, lehdistötiedotteet ym. Lisäksi tärkeitä olivat esim. populaarien artikkeleiden tai radioesitelmät tutkimusaiheista. Eniten työssäni ovat hyödyttäneet ne muutamat harvat "real life cases" kuten oikean radioesitelmän tekeminen ohjauksessa YLE:lle. On hienoa että laitos tarjoaa vankan yleissivistyksellisen pohjan. Se on vallan riittävä aineenopettajille.

Luulen että aikaisemmin historioitsijoita oli enemmän valtion, kunnan ja maakunnan hallinnossa töissä virkamiehinä. Nyt esim. maantieteilijät ovat vallanneet näitä paikkoja. Historiaa arvostetaan kyllä. Historian professorien ja opettajien pitäisi hakeutua erilaisiin yhteistyöprojekteihin näiden työllistävien tahojen kanssa ja ajaa siten opiskelijoidensa etua. Projektit voisivat olla hyvin monentyyppisiä joustavia selvitystöitä, joissa toimittaisiin yhteistyössä työelämän kanssa.

Humanistien tulisi ottaa kursseja esim. taloustieteestä tai yrittäjyysopintoja. Siihen ja muutenkin poikkitieteellisyyteen pitäisi kannustaa. […] Toinen suunta on TOL ja erilaiset sisällöntuotannon ja median kurssit.

Ylipäänsä pitäisi tehdä voimakkaammin yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa ja panna opiskelijat esim. pikkukuntaan penkomaan kunnanarkistoa tai haastattelemaan kylän mummoja pienimuotoisten töiden puitteissa. Siten historian laitos voisi täydellä leveydellä suuntautua ulospäin.

Harjoittelu joka tehdään muualla kuin valtion hallinnossa ja joka on neuvoteltu yhdessä työnantajien ja yritysten kanssa, on ehdoton. Opiskelijat pitäisi panna jo 2-3 vsk:lla miettimään omaa urasuunnittelua. Tämän pitäisi olla kaikille pakollista. Eihän humanistinen tai historian koulutus valmista muihin ammatteihin kuin opettajaksi. Ainevalikoimaa pitäisi myös rajusti uudistaa tai hakea yhteistyökumppaneita esim. TOL:lta. Ehdotonta olisi myös tarjota tai panna pakollisiksi opinnoiksi vähintään 5 ov ATK/ohjelmisto tai ohjelmointitaitoja.

Markkinointi: [historioitsijan työelämään] monipuolisuus, omaksumiskyky, näkemysten perustelukyky, itsenäinen työskentely ja ongelmien ratkaisu.

[historian opiskelijoita] arvostetaan monipuolisuuden vuoksi, monipuolisuus toki itse osoitettava

Kannattaa hankkia opiskeluaikana käytännön taitoja ja käytännöllisiä taitoja. Eli juuri viestinnän taidot tärkeitä ja projektijutut, niitä tarvitsee lähes joka työssä. Kesätyöt tai harjoittelut ovat tärkeitä: ne antavat tuntumaa työelämään, työkokemusta ja ne auttavat huomaamaan itsestä mitä taitoja pitäisi kehittää, minkälainen työ itseä kiinnostaa jne. Koska tutkinto on "yleistutkinto" jolla voi hakea melkein mitä työtä vain, kannattaa hankkia edes yksi erityisosaaminen, se voi olla ratkaiseva tekijä työllistymisessä.

Kannattaa arvostaa omia opintojaan ja tuoda oppialaansa esille työhakemuksessa mutta on aina perusteltava mitä hyötyä siitä on juuri hakemassasi työssä! Esim. laajojen kokonaisuuksien hallintakyky, analyyttisyy, erottaa olennaiset asiat epäolennaisista jne. Hyviä puolia kyllä löytyy kun hieman miettii, mutta koska opinnot tahtovat olla kovin teoreettisia, kannattaa hankkia käytännön taitoja ja työkokemusta jo opiskeluaikana. Työllistymistä helpottaa huomattavasti se, että on esim. entinen työnantaja suosittelijana: joku tietää jo, että olet hyvä työntekijä ja hyvä tyyppi, työnantajan on silloin helpompi luottaa osaamiseesi!

Ehkä antaisin sellaisen neuvon, ettei kannata heti opiskelujen alussa rajata tulevaisuuttaan tiukasti tiettyyn putkitutkintoon, vaikka nykypolitiikkaa sitä suosiikin. Työelämässä yhä enemmän etsitään "sopivia tyyppejä" koulutettavaksi hyvinkin spesifisiin tehtäviin, eikä kukaan katso sitä, montako opintoviikkoa olet suorittanut -ja etenkään millä arvosanoilla. "Putken" lisäksi kannattaa opiskella myös elämää ja itseään!

Vinkkejä työnhakuun tärkeys järj. 1. On oltava motivoitunut 2. On oltava osoittaa se esim. aiemmilla työtehtävillä tai harrastuksilla, opiskelijajärjestötoiminnalla ym. 3. Työkokemus 4. Koulutus

Opiskeluaikanani kävin kuitenkin silloisen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen vuoden pituisen koulutuksen, josta on ollut minulle paljon hyötyä työelämässä ja työssäni. Näitä asioita (joita siellä kurssilla oli) voisi olla mahdollista tarjota opiskelijoille HL:n tai Hutk:n toimesta: projektinhallinta, projektityöskentely, budjetointi yms. Myös viestintään liittyvät opinnot ovat hyödyllisiä, erityisesti toivoisi Web-työkalu-koulutusta!

Tähän minun on valitettavasti vastattava, että opintoni historian laitoksella eivät ole tukeneet millään tavalla työtehtäviäni. Ainoa hyöty, minkä 15 min. miettimisen jälkeen löydän on pro gradu ja sitä myöten tutkintotodistus. Minun aikanani opiskelu oli käytännössä pelkää tenttiinlukemista. Jos meillä olisi ollut nykyisen kaltaisia projektiopintoja: luentosalkkuja yms. voisin TOIVOTTAVASTI vastata tähän kysymykseen toisin. Millaisia kursseja olisin kaivannut lisää opetukseen… sellaisia , jotka edes jotenkin olisivat olleet sovellettavissa nykyelämän vaatimuksiin: kursseja, joissa olisi oppinut kirjallisen ja suullisen viestinnän taitoja, projektityöskentelytaitoja, sosiaalisia taitoja, joiden asiasisältö olisi ollut edes jollakin tavalla hyödynnettävissä tämän päivän työelämässä.

[Kaipasin] Mitä tahansa henk. koht. ohjausta, juttutuokioita. henk. kunnan kanssa kunnollisia keskusteluita gradusta ja muuta palautetta.
 

XI Tiivistelmä opintovinkeistä ja -suosituksista aloittain

Aineenopettajat:

* Molemmat historia-aineet, lukioissa yleinen historia tärkeämpää. Erikoistumisopintoihin kannattaa valita koulujen kursseilla käsiteltäviä asioita, esim. 1800/1900-lukujen historia, valistus, taloushistoria, kansainvälisten suhteiden historia, sotahistoria, I ja II ms, Suomen historian käännekohdat, nykypäivän ilmiöitä käsittelevät luennot, aatehistoria

* Opettajista ylitarjontaa: työnsaannin kannalta kannattaa hankkia toiseksi opetettavaksi aineeksi uskonto, psykologia tai äidinkieli

* Muita hyödyllisiä aineita ja taitoja: Taloustiede, lakitiede, valtio-oppi, elämänkatsomustieto, filosofia, taidehistoria.(sosiologia työn kannalta hyödyttömämpi). Atk-taidot, esiintyminen, kielitaito, työhakemusten kirjoittaminen, työkokemus, etenkin sijaisuudet, sosiaaliset taidot

* Luentoja, esseiden kirjoittamista, seminaarimuotoista työskentelyä ja kaikkia ryhmä- ja paritöitä pidetty parhaiten opettajuuteen valmentavina

Informaatio ja kirjastoala:

*Alalle työllistyvien tulee opiskella vähintään aineopinnot informaatiotutkimuksesta

* Hyödyllisiä taitoja ja sivuaineita: atk, kielet, yhteiskunnalliset aineet, valtion ja kunnan hallinto

* Työkokemus tärkeä työn saannin kannalta, käytä kaupungin kesätyöt ja yliopiston harjoittelupaikat hyväksesi

Viestintä:

* Ehdoton sivuaine alalle viestintä

* Tarpeellisia sivuaineita ja taitoja: suomen kieli, kirjallinen ja suullinen ilmaisu, sosiaaliset taidot, elokuva ja televisiotiede, kielet, atk-taidot, harrastuneisuus: juttujen kirjoittaminen ja julkaiseminen jo opiskeluaikana

Muut, yksityinen sektori ja yliopisto, sihteerit, koordinaattorit, projektinvetäjät

* Hyödyllisiä sivuaineita: monitieteellisyys ja rohkeat yhdistelmät: taloustiede, markkinointi, kielet, atk, yritysjuridiikka, viestintä, hallintotieteet, teknilliset opinnot, sisällöntuotanto, media

* Hyödyllisiä ominaisuuksia: kaikki käytännön taidot: projektinhallinta, verkkosivujen teko, verkostojen luominen, tiedon hallinta, itsenäinen työskentely, budjetointi, henkilösuhteet ja suosittajat , pari- ja ryhmätyötaidot, esiintyminen, työhakemusten tekeminen, työkokemus tai harjoittelu alalla
 

Sanna Hirsivaara  7.9. 2001