OHJEITA ESSEEN KIRJOITTAMISEEN

MIKÄ ON ESSEE

Esseellä tarkoitetaan tietyn opintojakson aihepiiriin liittyvää kirjoitelmaa. Noin 8 - 10 tekstisivua vastaa yhtä opintoviikkoa. Yleensä essee tarkastelee historiallista ilmiötä, mutta se voi olla myös tieteellisen teorian tai tutkimuksen esittelyä. Essee ei ole tieteellinen artikkeli, vaan se perustuu vähäisempään lähdeaineistoon - tavallisesti vähintään kolmeen tai neljään lähteeseen tai teokseen. Toisaalta essee ei ole myöskään kaunokirjallisuutta, vaan sen sisältöä arvioidaan tieteen kriteerein. Esseessä käytetään suoraa kerrontaa: ei siis pidä käyttää esimerkiksi ranskalaisia viivoja ja yhden virkkeen kappaleita.
  ESSEEN SUUNNITTELU Essee on jäntevä ja järkevä kokonaisuus. Aiheen voi valita vapaasti, kunhan se liittyy suoritettavaan opintojaksoon. Aiheesta sovitaan vastaanottavan opettajan kanssa. Aiheen valinnan jälkeen kannattaa tarkentaa näkökulmaa muotoilemalla tutkimusongelma: mihin kysymyksiin essee pyrkii vastaamaan? Peruskäsitteet ja niiden merkitys on syytä selvittää. Aineistona voi käyttää aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta ja/tai aikalaislähteitä.

Aineiston käytön perusvaatimuksena on, kuten kaikessa historiankirjoituksessa, kriittisyys. Asiatiedon on toisin sanoen perustuttava lähdeluettelossa ilmoitettuun aineistoon ja aineiston tulkinnan on perustuttava kriittisyyteen. Aineisto merkitään tekstin loppuun lähdeluetteloksi, mutta tekstiä ei tarvitse nootittaa. Aineiston vertailu ja sen lähdearvon pohdinta tekstissä korvaa varsinaiset lähdeviitteet.
 

 ESSEEN KIRJOITTAMINEN Ryhdyttäessä kirjoittamaan kannattaa mennä suoraan asiaan. Hyvä keino vangita lukijan mielenkiinto on edetä heti esseen keskeisiin kysymyksiin. Silloin tutkimusnäkökulma, kysymyksenasettelu ja aiheen sisältämät jännitteet avautuvat lukijalle jo tekstin alussa.

Asiat on liitettävä toisiinsa. Myös esseeseen pätee ohje, jonka mukaan asiaproosan pitää edetä johdonmukaisesti. Se tarkoittaa, että toisiaan seuraavat lauseet ja kappaleet ovat aina viittaussuhteessa keskenään ja liittyvät luontevasti toisiinsa. Väliotsikoiden käyttö on sallittua.

Historiallinen esitys sidotaan aikaan. Ilmiö siis kuvataan historiallisesti muuttuvana tai tietyssä ajankohdassa syntyvänä. Yleensä historiallinen essee etenee osamuutoksista kokonaiskuvaan. Toisin sanoen jokin yleinen asiantila ikään kuin perustellaan esseessä aiemmin esitetyillä erityisillä historiallisilla ilmiöillä. Esseessä käsitelty asia on myös sidottava historiallisesti laajempiin kokonaisuuksiin. Lopuksi kannattaa tarkistaa esseen otsikon ja sisällön vastaavuus ja tarvittaessa muotoilla otsikkoa ilmaisevammaksi.
 
 

 ESSEEN ULKOASU 1) Ensimmäiselle sivulle seuraavat tiedot: a) esseen otsikko, b) opintojakson nimi, c) suoritettavien opintoviikkojen määrä, d) opiskelijan nimi ja e) päiväys.

2) Viimeiselle sivulle lähdeluettelo.

3) Essee kirjoitetaan käyttämällä kirjasinkokoa 12 ja riviväliä 1,5. Vasen marginaali on 4 cm ja oikea 2 cm.

4) Tekstikappaleet voi erottaa tyhjällä rivillä, mutta sisennyskin riittää. Ei kuitenkaan pidä käyttää molempia yhtä aikaa.

5) Väliotsikoiden yläpuolelle tulee kaksi tyhjää riviä, alapuolelle yksi. Väliotsikot lihavoidaan tai alleviivataan.
 
 

 ARVOSTELU Esseen arvostelussa otetaan huomioon etenkin seuraavat seikat: eteneekö teksti loogisesti ja täsmällisesti? Miten paljon esseessä on asiasisältöä? Onko lähteitä käytetty riittävästi, täsmällisesti ja kriittisesti? Miten esseessä on huomioitu asioiden rakenteet ja kohteessa tapahtuneet muutokset? Onko esseessä pyritty synteesiin ja miten synteesissä on onnistuttu?

Lopuksi esseen kokonaisrakennetta arvioidaan vielä seuraavin kysymyksin: kertooko tekstin alku napakasti esseen keskeiset tavoitteet ja näkökulmat? Niveltyvätkö tekstin osat hyvin toisiinsa: onko jokainen luku ja otsikko tarpeen ja juuri oikealla paikallaan? Puuttuuko tekstistä jotain olennaista? Onko perustelu pitävää ja havainnollista?
 
 

 LOPUKSI Hyvä essee on aina omaperäinen, eikä annettujen ohjeiden ole tarkoitus tukahduttaa luovuutta. Perusteltu ohjeista poikkeaminen on siis sallittua. Esseen kirjoittaminen on myös harjoiteltava taito: kukaan ei oleta, että jokainen kirjoitettu essee olisi "täydellinen".