(Reija Satokangas, Anita Honkala)
 

Luento

Luento-opetus on edelleen — uusien opetusmetodien tulosta huolimatta — historian laitoksen opetusmuodoista keskeisin, ja parhaimmillaan se edustaa akateemisen opetuksen hienoja perinteitä. Laitoksella järjestettävästä luento-opetuksesta saa tietoja lukukausien alussa valmistuvasta opetusohjelmalehtisestä, laitoksen ilmoitustauluilta ja www-sivuilta (koivu.oulu.fi/~histwww/). Luento-opetusta on erityisesti perusopintovaiheessa, mutta lisäksi pidetään myös erikoisluentoja, joita kaikki voivat seurata opintojen vaiheesta riippumatta. Kannattaa muistaa, että erityisluennot järjestetään usein vain yhden kerran. Niitä pitävät laitoksen omat opettajat., tutkijat tai vierailevat luennoitsijat. Myös naapurilaitosten (erityisesti TAIDAn arkeologian ja taidehistorian) luentoja kannattaa hyödyntää. Kaikissa laitoksen kolmessa oppiaineessa on aineopinnoissa opintojakso, johon korvaavat luentosarjat erityisen hyvin soveltuvat: Suomen ja Skandinavian historian kohta "Perehtyminen Suomen ja Skandinavian historian erityisaloihin" A70613 ja syventävien opintojen kohta S70617 "Suomen ja Skandinavian historian erikoistumisopinnot" on mielekästä suorittaa erityisluennoilla. Yleisessä historiassa vastaavat kohdat ovat A70140 "Valinnaiset opinnot" ja S70908 "Erikoistumisopinnot" ja aate- ja oppihistoriassa A70275 "Teemaopinnot".

Luentosarjoja kuuntelemalla ja niihin osallistumalla opiskelija voi saada opintoviikkosuorituksia ja käyttää niitä opintojaksoihin. Suurin osa luennoista on vaihtoehtoisia kirjallisuuteen perehtymisen kanssa. Yleensä luentosarjan korvaavuus on merkitty opetusohjelman loppuun, mutta usein on mahdollista neuvotella tentaattorien kanssa myös muista vaihtoehdoista. Ennen luennon alkua on syytä käydä sopimassa asiasta erikseen. Historian laitoksen luennoille ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

Luennoista järjestetään useimmiten kertauskuulustelu, luentotentti. Jollei opiskelija pääse tenttiin tai läpäise luentotenttiä hän voi osallistua rästitenttiin. Joskus luentojen suoritustapana on "läsnäolopakko". Silloin opiskelijalta edellytetään luennoilla läsnäoloa, mutta tenttiä ei järjestetä. Luentosarja on myös mahdollista suorittaa laatimalla luentopäiväkirja; luennoitsija ilmoittaa, mikäli tällainen suoritustapa on mahdollinen.
 
 

Seminaari

Historian laitoksen opetuksen toinen pääpainopiste luento-opetuksen rinnalla on seminaarimuotoisessa opiskelussa: teemaseminaari, metodiseminaari, kirjallisuusseminaari, lähdekirjallisuusseminaari, tutkimusteemaseminaari, master-seminaari (ulkomaalaisille ja suomalaisille opiskelijoille), lähdeseminaari ja Homeros-kollegio sekä tietysti proseminaari (kandidaattiseminaari) ja laudaturseminaari (maisteriseminaari) ovat kaikki erilaisia, eri opintojen vaiheissa olevia seminaareja, joissa tutkimuksen ja opettamisen yhteennivominen sujuu luontevasti.

Kaikkiin seminaarimuotoihin eivät osallistu kaikki opiskelijat, mutta esimerkiksi ainakin yksi jonkin historia-aineen proseminaari jokaisen historianopiskelijan on tehtävä ja laudaturseminaariin osallistuttava. Proseminaari onkin tärkeä vaihe opinnoissa; proseminaaria tehdessä opitaan metodiset ja tutkimustekniset taidot, joita tarvitaan myöhemmissä opintojen vaiheessa useaan kertaan. Historian opintojen huipennus on laudaturseminaari, jossa jokainen opiskelija työstää pro gradu -tutkielman. Eri seminaareja ja niihin liittyviä opinnäytetöitä on selvitetty enemmän tämän oppaan luvussa "Opinnäytetyöt ja niihin liittyvät tutkinnot".
 
 

Opiskelijakongressi

Opiskelijakongressissa on tavoitteena tarjota opiskelijalähtöinen harjoituskenttä laitoksen kaikkien kolmen pääoppiaineen opiskelijoiden omien (proseminaari- ja pro gradu -tutkielmien) julkaisemiseen — esitelmänä ja mahdollisesti myös artikkelina.

Myös kommenttipuheenvuorot, kutsutut asiantuntijavieraat, kongressijulkaisu (Ikkunoita historiaan) ja iltajuhla kuuluvat harjoituskongressiin. Opiskelijoilla on mahdollisuus saada opintoviikkosuorituksia opintoihin tekemällä esitelmä, muokkaamalla se artikkeliksi, esittämällä kommenttipuheenvuoro tai tekemällä luentopäiväkirja. Kongressi on tarkoitettu kaikille historian opiskelijoille. Koska kongressipäivä pyritään pitämään vapaana muusta opetuksesta, on nimenomaan ideana, että kaikki opiskelijat osallistuvat opetukseen. Kongressi järjestetään kevätlukukausina, ja tavoitteena on, että se olisi jokavuotinen.
 
 

Opintopiiri

Opintopiiriä ei historian laitoksessa ole juurikaan käytetty, mutta se ei estä, etteikö niitä voisi vastaisuudessa perustaa enemmänkin. Opintopiirin ideana on, että opiskelijat kokoavat keskuudestaan ryhmän, joka kokoontuu yhteisen tutkimus/harjoitusteeman ympärille ja opettajan tuella perehtyy yhteen asiaan syvällisesti ryhmässä. Esimerkiksi antiikin kielten ja kulttuurin opiskelijat tekivät sovituista aiheista esseet, joita ensimmäisen kontaktiopetusjakson yhteydessä opintopiirin ohjaaja kommentoi ja joita täydennettiin tarpeen mukaan. Opiskelijoiden työstämä esseekokoelma toimi opiskelijoitten itse valmistamana kurssi- ja tenttimateriaalina.

Opintopiirien muodot ja oppimistavat voivat vaihdella paljonkin. Opintopiirin aikaansaamiseksi opiskelijoiden kannattaa olla yhteydessä ko. oppiaineen opettajaan ja neuvotella piirin perustamisesta. Jotta tällainen opetusmuoto onnistuu, se vaatii opiskelijoilta aloitteellisuutta ja aktiivisuutta.
 
 

Ekskursio

Historian laitoksen perinteinen, opetusohjelmaan yleensä vuosittain kuuluva ekskursio on Helsinkiin (tammikuussa- tai huhtikuussa) järjestettävä arkistomatka. Arkistoekskursio on kolmipäiväinen ja sen aikana perehdytään keskeisiin historian tutkijan ja opiskelijan kohteisiin Helsingissä. Kansallisarkiston, Helsingin yliopiston kirjaston, Ulkoasiainministeriön arkiston, Eduskunnan kirjaston, Museoviraston ja Sota-arkiston lisäksi käydään tarpeen mukaan tutustumassa muihinkin erityiskokoelmiin, -museoihin ja -kirjastoihin. Opiskelijoiden matkakustannukset pyritään maksamaan oppiaineiden määrärahoista. Opintomatka ja siitä tehty matkapäiväkirja korvaavat syventävistä opinnoista yhden opintoviikon.

Arkistoekskursion lisäksi laitoksen opiskelijat ja opettajat tekevät satunnaisesti yhteisiä opintomatkoja. Vuosittain ekskursioita on järjestetty antiikin maaperälle. Opintomatkalla perehdytään opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä historiallisiin kohteisiin. Opintomatkat kytketään osaksi muita opintoja, ja niistä saa sopimuksen mukaan korvaavuuksia opintojaksoihin. Ekskursioiden järjestäminen riippuu hyvin paljon opiskelijoiden aktiivisuudesta.
 
 

Vierailevat esitelmöitsijät, väitökset

Oulun yliopistossa, historian laitoksen ja muiden laitosten vieraana käy vierailevia esitelmöitsijöitä, jotka usein ovat oman alansa erityisasiantuntijoita. Historia-alan esitelmätilaisuuksia tai seminaareja järjestävät myös monet yhdistykset ja seurat. On erittäin suotavaa, että opiskelijat käyvät näissä tilaisuuksissa. Samoin väitöstilaisuudet ovat oppimisen kannalta hyviä mahdollisuuksia, joita jokaisen yliopisto-opiskelijan tulisi käyttää hyödykseen. Ennen valmistumistaan opiskelijan olisi edes kerran käytävä korkeimman akateemisen opinnäytetyön tarkastustilaisuudessa eli väitöksessä. Esitelmä- ja väitöstilaisuuksiin osallistumisesta on niistäkin mahdollisuus saada korvaavuuksia opintoihin keräämällä luentosalkkuun merkinnät.
 
 

Kirjatentti

Kirjatenttejä on monista vaihtoehtoisista suoritustavoista huolimatta kaikissa opintojen vaiheissa edelleen paljon. Jo ensimmäisen vuoden syksyllä onkin syytä ryhtyä purkamaan tenttisumaa. Kirjatenttiin valmistautuminen on hyvä, itsenäiseen työhön ja opetukseen valmentava oppimistapahtuma, joka kuuluu olennaisena osana yliopistolliseen koulutukseen. Historiatieteen alalla julkaistaan paljon ulkomaista ja kotimaista tutkimusta, joka osin on opintovaatimusten kautta opiskelijoiden tentittävissä; tutkintovaatimuksia uudistetaan jatkuvasti, jotta tentittävä kirjallisuus olisi ajantasaista. Opintovaatimuksissa on hyvin monenlaista kirjallisuutta, mikä on syytä ottaa huomioon myös tenttiin valmistautumisessa: monografiat, käsikirjat, väitöskirjat, yleisesitykset, kokoomateokset, klassikot vaativat erilaista ja eri asteista perehtymistä.

Tentin tavoitteena on vähintään se, että siinä kontrolloidaan opiskelijoiden kirjallisuudesta (tai luennolta) hankkiman tiedon määrä ja että opiskelijalle annetaan hyväksytystä suorituksesta arvosana ykkösestä kolmoseen. Tavoitteena on selvittää, mitä opiskelijat ovat oppineet ja miten he ovat opetetut asiat ymmärtäneet sekä arvioida oppimista.

Kirjatenttiin aikovan opiskelijan on perehdyttävä kirjallisuuteen huolellisesti. On ymmärrettävä ja opittava lukemansa. Historian opiskelijan on heti alkuvaiheessa harjoitettava olennaisen ja epäolennaisen erottamista. Keskeisten faktojen muistaminen ja asioiden kytkeminen yhteyksiinsä ovat asioita, joihin tenttiin lukiessa on panostettava. Kirjan sisällysluetteloon perehtymisen merkitystä oppimisessa ei voi liiaksi korostaa. Sisällysluettelo kertoo kokonaisuudesta, painotuksista. Sen kautta kirjan sisällön hahmottaminen onnistuu. Jo tenttiin lukiessa kannattaa muistaa ne kysymykset, joihin myös tenttivastauksessa usein odotetaan vastausta: ilmiön tausta, mitä, missä ja milloin tapahtui, miksi tapahtui, mitä merkitystä/vaikutusta tapahtuneella oli. Keskeiset käsitteet on myös hallittava. Tenttiin valmistautumisessa on muistettava riittävän ajan varaaminen ja panostettava aktiiviseen lukemiseen; kirjan kanssa kirjastossa istuminen ei merkitse aktiivista lukemista.
 
 

Verkko-opinnot

Historian laitoksella verkko-opintoja tarjoavat Aasian koulutusverkosto, Torus-verkosto ja Tulevaisuudentutkimuksen Verkkoakatemia. (Katso verkostojen esittely) Verkko-opetus täydentää ja monipuolistaa historian laitoksen omaa kurssivalikoimaa ja samalla saa tuntumaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksen ja oppimisen välineenä. Virtuaaliympäristöön suunniteltu opetus on Suomessa jatkuvasti nouseva ala (ks. Suomen virtuaaliyliopiston www-sivut: www.virtuaaliyliopisto.fi).
   Virtuaaliopetuksessa käytetään erilaisia välineitä ja niiden yhdistelmiä: videoluentoja, audioistuntoja, www-pohjaisia oppimisympäristöjä, nettiaineistoa, sähköpostia. Nykyaikainen verkkokurssi onkin kaikkea muuta kuin pelkkä nettiin heitetty luentoaineisto. Myös kontakti- ja etäopetuksen yhdistäminen on mahdollista. Varsinaisen verkkokurssin suorittaminen edellyttää kuitenkin pääsyä päätteelle ja nopeahkoa verkkoyhteyttä.
   Verkko-opinnoissa riippumattomuus ajasta tarkoittaa, että tehtävät voi suorittaa minä vuorokauden aikana hyvänsä. Kurssiaikataulusta on silti pidettävä kiinni – etenkin jos kurssiin sisältyy vuorovaikutteisia osuuksia (esim. verkkokeskustelua tai ryhmätöitä). Etäoppimisessa korostuu yleensä kirjallinen ilmaisumuoto: sanalliset oppimistehtävät, oppimispäiväkirjat, esseet ja kirjallinen vertaisarviointi kurssista riippuen. Interaktiivinen virtuaaliyhteisö tarjoaa aivan uuden tavan oppia: kokeile!