(Heini Hakosalo)
 

Tutkielman esittely

Käsittelyistunnon alussa tutkielman tekijä kertoo työstään ja työprosessista muutaman minuutin ajan tai pitempään (aika vaihtelee seminaarista riippuen). On myös hyödyllistä tiivistää lyhyesti tärkeimmät tutkimustuloksensa ja/tai argumenttinsa. Esittelyn yhteydessä voi halutessaan myös käyttää erilaista havaintomateriaalia. Työn mahdollisten heikkouksien ja keskeneräisyyksien listaaminen sen sijaan ei ole työn tekijän vaan opponentin asia.
 

Tutkielman opponointi

Opponentti perehtyy työhön perusteellisesti etukäteen. Hänen ei tietenkään tarvitse tuntea aineistoa läpikotaisin, mutta hänen on syytä — mikäli mahdollista — tutustua tärkeimpiin lähteisiin ja tehdä muutama pistokoe viitteiden tarkistamiseksi. Istunnossa opponentti esittää kommenttinsa — joille on varattu aikaa 20–40 minuuttia — ystävällisesti mutta kursailematta. Arvioinnin ja kritiikin on oltava johdonmukaista, rakentavaa ja perusteltua. Myös työn vahvuuksiin tulee kiinnittää huomiota. Seuraavassa ohjeellinen työjärjestys:

Tutkielman aihe ja otsikko. Opponentti arvioi otsikon täsmällisyyttä ja yksiselitteisyyttä. Samalla hän kiinnittää huomiota siihen, miten hyvin työn sisältö ja käsittely vastaavat otsikkoa. Otsikko voi olla kaksi- tai yksiosainen. Jos käytetään kaksiosaista otsikkoa, yläotsikon tulee olla lyhyt ja iskevä ja alaotsikon informatiivinen.

Tehtävän rajaus ja kysymyksenasettelu. Opponentti arvioi, miten tutkimusongelman määrittelyssä on onnistuttu, onko tutkimustehtävä rajattu riittävän tiukasti ja yksiselitteisesti ja miten hyvin aiheenvalinnan taustaa on esitelty. Hän voi tässä kohdin myös arvioida, antaako työ sen mitä lupaa eli vastaako työn sisältö kysymyksenasettelua.

Tutkimuskirjallisuus, lähteet ja lähdeluettelo. Opponentti arvioi käytetyn lähteiden luonnetta, riittävyyttä ja edustavuutta sekä tutkimuskirjallisuuden määrää, laatua ja käyttöä. Myös viitemerkintöjen ja lähdeluettelon muotoseikkoihin kiinnitetään huomiota.

Rakenne. Opponentti arvioi jäsentelyn toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta asetetun tutkimustehtävän kannalta. Hän kiinnittää huomiota jäsentelyn johdonmukaisuuteen ja tasapainoisuuteen sekä lukujen ja alalukujen otsikoiden tyyliin ja informatiivisuuteen.

Aiheen käsittely. Aiheen käsittelyn arviointi on opponentin tehtävistä laajin ja tärkein. Siinä kiinnitetään huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin: 1) käsittelyn yleinen johdonmukaisuus, 2) lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden käyttö (niiden keskinäinen suhde, lähdekritiikin onnistuminen), 3) tutkittavan ilmiön kytkeminen laajempaan historialliseen kontekstiin, 4) käytetyt tutkimusmenetelmät ja niiden hallinta, 5) johtopäätökset, selitykset ja tulkinnat (onko selittävää ainesta tarpeeksi, ovatko selitykset vakuuttavia), 6) mahdollinen tilastollinen aines (onko se tarpeellista ja oikein laadittu), 7) viitteet ja lähdeluettelo (onko viitteitä riittävästi, ovatko ne täsmällisiä ja oikein laadittu), 8) mahdolliset liitteet (ovatko liitteet tarpeellisia ja informatiivisia, olisiko työssä tarvittu liitteitä ja jos olisi niin millaisia). Jos opponoitavana on laaja opinnäytetyö, ei ole mahdollista eikä järkevää käydä työtä läpi sivu sivulta. Parempi vaihtoehto on edetä luvuittain tai tutkimusvaiheittain ja nostaa tekstistä esiin muutamia havainnollisia esimerkkejä.

Tekninen toteutus ja kieli. Opponentti arvioi työssä esitettyjen ajatusten täsmällisyyttä, havainnollisuutta ja selkeyttä samoin kuin kirjoitustyyliä, rakennetta, oikeakielisyyttä ja oikeinkirjoitusta sekä tutkielman ulkoasua. Muotoseikkojen hiominen ei ole pääasia, muttei myöskään merkityksetöntä. Kätevintä on muutaman selvän esimerkin avulla havainnollistaa työn teknisiä ja kielellisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Jos yksittäisiä kielikorjauksia on paljon (esimerkiksi gradussa), ne voi toimittaa erikseen tekijälle seminaarin jälkeen.

Kokonaisarviointi. Opponentti esittää lopuksi kokonaisarvion työstä, sen ansioista ja puutteista. Tutkielman tekijällä on tietysti lupa puolestaan kommentoida opponentin väitteitä ja perustella mahdollisuuksien mukaan omia valintojaan.