(Reija Satokangas)
 

Kirjallinen tentti

Kirjatentteihin on aina erikseen ilmoittauduttava. Laitoksella on jaossa tenttikuoria, jollainen on huolellisesti täytettynä jätettävä laitoksen opintoasioiden toimistoon (tai laitoksen aulassa olevaan siniseen laatikkoon jos toimistossa ei ole ketään paikalla) 10 vuorokautta ennen tenttiä. Kuoreen on ehdottomasti merkittävä tentittävä opintojakso, sitä varten luettu kirjallisuus sekä opintojaksosta mahdollisesti aiemmin suoritettu osuus (esimerkiksi korvaava luento). Kirjatentissä on tentittävä kerralla koko opintojaksoon merkitty kirjallisuus. Esimerkiksi kolmen kirjan tenttikokonaisuudesta, joka vastaa neljää opintoviikkoa, on tentittävä kaikki kirjat samalla kertaa, eikä kirja tai kaksi kerrallaan; vain jos opintojaksosta on hyväksytty luentokertaus tai muu kurssi suoritettuna, opiskelija voi tenttiä osan kokonaisuudesta. Tarvittaessa kirjatenttiin ilmoittautuminen on peruttava viimeistään kaksi päivää ennen tenttiä. Opiskelija voi käydä samaa kokonaisuutta tenttimässä kaksi kertaa peräkkäin vastaamatta. Tentaattorit eivät tee kysymyksiä vain sitä varten, että opiskelijat voivat "käydä katsomassa" mitä kysytään, vaan tarkoituksena on, että tenttiin tullaan valmistautuneena. Kahden vastaamattoman kerran jälkeen on pidettävä kahden kuukauden tauko ennen kuin tenttiin voi ilmoittautua uudelleen.

Kirjatenttitilaisuuksia järjestetään yleensä kaksi kertaa kuukaudessa. Lähes kaikkia historian laitoksen tenttejä voi tenttiä sekä laitosryhmän tentissä että tiedekunnan yhteisessä tenttitilaisuudessa. Yhteen tenttitilaisuuteen voi ilmoittautua tenttimään kahdellekin (tai useammallekin) opettajalle, mutta on muistettava, että vastausaika on rajallinen (laitosryhmän tentti kestää kolme tuntia, tiedekunnan tentti neljä tuntia). Tenttikuoressa on opiskelijalle kaksi vastauspaperia, joita saa tarvittaessa lisää ja joihin jokaiseen on ehdottomasti merkittävä opintojakso, tentaattorin nimi ja vastaajan nimi ja henkilötunnus. Tentistä poistuessa opiskelija laittaa vastauspaperit — ja ehdottomasti myös kysymyspaperin! — takaisin kuoreen ja todistaa henkilöllisyytensä tentin valvojalle.

Jos kysymyspaperissa ei erikseen mainita moneenko kysymykseen on vastattava, on tarkoitus että opiskelija vastaa kaikkiin esitettyihin. Vastaamista aloitettaessa on tärkeää ensin "aukaista" kysymys. Kannattaa purkaa kysymys itselleen; miettiä tarkkaan, mihin kysymyksessä odotetaan vastattavan. Vaatiiko kysymys vertailua, analyysiä, suurien kehityslinjojen hahmottamista vai tarkkaa faktatietoa — vai kenties näitä kaikkia? Hyvä tenttivastaus on jäsennelty kokonaisuus, jossa yksityiskohdat seuraavat toisiaan järjestelmällisesti. Vastauksessa opiskelijan tulee osoittaa, että hän paitsi tietää keskeiset asiat hän myös osaa liittää ne toisiinsa johdonmukaisesti. On hyvä muistaa, että muutakin tietämystä kuin "tenttiä varten päntättyä" saa ja on suotavaa käyttää.

Historian laitoksen tenteissä käytetään äärimmäisen harvoin monivalintatenttejä, yleensä vastaukseksi edellytetään esseetyylistä reaalivastausta. Ranskalaisin viivoin tehtyä asialuetteloa ei tenttivastaukseksi hyväksytä. Onhan historia-alalle kouluttamisessa keskeisenä tavoitteena myös se, että opiskelijat oppivat kirjoittamaan sujuvasti, oikeakielisesti ja asiatyylisesti. Jäsennelty kiitettävä vastaus etenee kronologisesti tai systemaattisesti keskeisestä asiakokonaisuudesta toiseen. Ilmiön taustat ja ilmiöön liittyvät sivujuonteet eivät saa rönsyillä, vaan vastauksessa on keskityttävä olennaiseen. Asiavirheet ja aiheeseen kuulumattomat sepustukset eivät nosta arvosanaa.

Opiskelijan kannattaa käyttää kirjatenttiä myös oman työnsä ja oppimisensa arvioinnissa. Opettajilta voi käydä tiedustelemassa arvioinnin perusteita, varsinkin jos tentistä saa odotuksiaan heikomman tuloksen.
 
 

Luentotentti

Luentotentti järjestetään luentosarjan päätteeksi yleensä viikon, parin päästä luennon päättymisestä. Luentotenttiin ei tarvitse ilmoittautua erikseen ja siihen voivat osallistua kaikki luennolla mukana olleet. Luentotenttiin valmistautumisessa ja tenttiin vastaamisessa pätevät pitkälti samat periaatteet kuin kirjatenttiinkin. Myös luentotentissä on tenttivastauspaperiin merkittävä oma nimi ja henkilötunnus, tentaattorin nimi sekä se opintojakso, jonka korvaamiseen opiskelija haluaa luennon käyttää.

Myös rästitentti on luennosta järjestetty kuulustelu. Rästitenttiin osallistuvat ne opiskelijat, jotka eivät ole ensimmäiseen tenttiin päässeet tai jotka ovat siinä tulleet hylätyiksi. Myös sellaiset, jotka haluavat korottaa aiempaa luentokertauksesta saatua arvosanaa, osallistuvat rästitenttiin. Luentoja voi tenttiä varsinaisen luentotentin jälkeen vain kahtena luentokuulustelua seuraavana rästitenttipäivänä. Rästitenttitilaisuus kestää kolme tuntia, ja siinä voi tenttiä useampaakin luentoa. Historian laitoksella järjestetään kolme rästitenttipäivää lukukaudessa. Niihin on ilmoittauduttava kirjallisesti 10 päivää aiemmin.
 

Luentopäiväkirja

(Anita Honkala, Reija Satokangas)

Luentopäiväkirja on perinteisen luentotentin vaihtoehtoinen suoritusmuoto. Luentopäiväkirjaan opiskelija kirjaa luentojen aikaisen opiskeluprosessinsa. Päiväkirja on siis oman oppimisen apuväline; hyvän luentopäiväkirjan avulla opiskelija voi vielä vuosia myöhemminkin palauttaa mieleensä luennolla käsiteltyjä keskeisiä teemoja ja kysymyksiä.

Kaikkia luennolla esitettyjä asioita ei tarvitse kommentoida; muutaman keskeisen teeman ytimekäs käsittely riittää. Opiskelijalta luentopäiväkirja edellyttää sitoutumista; luennoilla on syytä käydä säännöllisesti. Asiaan paneutuminen palkitaan. Tyydyttävälläkin arvosanalla arvostellun luentopäiväkirjan tulee osoittaa, että opiskelija on ymmärtänyt oleellisimman aineksen luennoista. Pinnallinen analysointi tai analysoinnin puute (so. pelkkä referointi), asiavirheet, asiaan liittymättömät kommentit tai perustelemattomat mielenilmaisut alentavat arvosanaa. Luentopäiväkirjasta saa halutessaan palautetta luennoitsijalta; oman päiväkirjansa saa takaisin, jos vain käy sen noutamassa.

Luentopäiväkirjan pituudesta sovitaan usein erikseen. 24 tunnin luennosta suosituspituus voisi olla 10–12, ei kuitenkaan yli 15 sivua. Toisaalta fonteilla, marginaaleilla ja riviväleillä ei kannata ruveta kikkailemaan, jotta pituutta kertyisi, sillä laatu ratkaisee, ei määrä. Kannattaa siis keskittyä aivan olennaisimpaan ainekseen lukuisten yksityiskohtien ja 'nippelitiedon' asemasta.

Luentopäiväkirjaa varten ei tarvitse kerätä tutkimuskirjallisuutta, eikä alaviitteitä tarvita. Halutessaan opiskelija voi kuitenkin tarkastella luennon teemoja aiemmin oppimansa valossa. Lehtiartikkeleihin, ajankohtaiseen keskusteluun tai kirjallisuuteen voi toki viitata, jos niin haluaa—pakkoa siihen ei ole, eikä erinomainenkaan arvosana sitä edellytä. Luentopäiväkirja voidaan arvostella arvolausein tyydyttävät tiedot (merkitään opintorekisteriin numeroarvona 1½), hyvät tiedot (2+) tai erinomaiset tiedot (3). Luentopäiväkirjan tarkastava opettaja voi halutessaan käyttää myös normaalia numeroasteikkoa 1–3. Hylätyn luentopäiväkirjan voi korvata osallistumalla luennon rästitenttiin tai korjaamalla luentopäiväkirjaa luennoitsijan ohjeiden mukaan.

Luentopäiväkirjan kanteen merkitään luennon nimi, ajankohta, opettaja, opiskelijan nimi ja sosiaaliturvatunnus sekä sen opintojakson nimi, johon opiskelija korvaavuuden haluaa käyttää.
 
 

Suullinen tentti

Suullinen tentti voidaan järjestää opiskelijan ja opettajan niin sopiessa. Suulliseen tenttiin opiskelija valmistautuu tavalliseen tapaan. Tentti on keskustelutilanne, jossa tentaattori arvioi opiskelijan (opiskelijoiden) tietämyksen tasoa. Suullisessakin tentissä on tavoitteena saada selville opiskelijan todellinen osaaminen ja arvioida oppimista.
 
 

Esitelmä

Esitelmän laatiminen ja esittäminen sopivat joskus opintojaksojen korvaamiseen. Jokainen historian perusopintojen opiskelija pitää teemaseminaarissa esitelmän, myös opiskelijakongressissa esitelmä on mahdollinen suoritusmuoto. Hyvän esitelmän tekemistä kannattaa harjoitella, sillä usein työelämässä tätä taitoa tarvitaan.

Alla oleva historian laitoksen opiskelijakongressia varten laadittu esitelmän teko-ohje pätee soveltaen myös muihin esitelmiin. Opiskelijakongressin esitelmän kesto on 20 minuuttia Annettua aikaa ei saa ylittää. Kokeile, kuinka kauan esitelmäsi kestää, sillä määräaika kuluu nopeammin kuin arvaatkaan. Hyvän esityksen tunnusmerkkejä ovat yleensä tiiviisti ja johdonmukaisesti rakennettu kokonaisuus ja käytettävissä olevan ajan tietoinen hallinta. Puhenopeuden mukaan vaihdellen 20 minuutin esitelmään tarvitaan yleensä kolmesta seitsemään sivua tekstiä.

Esitelmästä on oltava valmiina kirjallinen konsepti viimeistään viikkoa ennen kongressia, jotta kommentoija voi tutustua esitelmään etukäteen. Kurssin vetäjälle esitelmää ei sen sijaan tarvitse luovuttaa ennakkosensuuriin. Esitelmät tai osa niistä voidaan julkaista laitoksen sarjoissa ("Ikkunoita Historiaan" tai "Historian Viesti"). Julkaisemiskäytännöistä päätetään erikseen vuosittain. Julkaistaviin esitelmiin ei tule nootteja, ainoastaan luettelo käytetyistä lähteistä ja tutkimuskirjallisuudesta. Ohjaajina toimivat tarvittaessa proseminaarien vetäjät.

Suunnittele ensin. Muista, että tavoitteesi on tiedottaminen; viestin on mentävä perille. Tehtäväsi on kertoa, mitä olet tutkinut ja mitä tuloksia saanut. Ajattele, kenelle esitelmäsi pidät. Vastaanottajat on otettava huomioon aineiston, perustelujen ja esitystavan valinnassa.

Valitse näkökulma. Näkökulman valinta merkitsee aiheen rajausta. Näkökulma määrää, miten tarkastelukohdettasi lähestyt; tarkasteletko aihettasi yksilön vai yhteisön kannalta, kokijan vai tekijän kannalta. Valitse aineisto ja sanottavasi valitsemastasi näkökulmasta. Otsikko ja rajaus muotoutuvat näkökulman tarkentumisen myötä.

Jäsentele esitelmäsi. Erota pääasiat ja sivuseikat. Mikä on olennaista, mikä ei. Jäsentelymahdollisuuksia on monia: kronologinen (ajallinen), systemaattinen (asian mukainen), alueellinen, tärkeysjärjestyksen mukainen, vastakohtia esittävä (vertaileva), ongelmakeskeinen.

Mieti aloitus. Esitä kysymys, esimerkki tai kärjistetty väite. Myös hyvä lainaus, tilanteen kuvaus tai suoraan asiaan meno ovat tehokkaita aloitustapoja. Katsekontakti ja tervehtiminen auttavat vuorovaikutuksen saamisessa.

Mieti lopetus. Kokoa yhteen olennaiset asiat, vertaile, esitä johtopäätös tai vastaa kysymykseen, jonka alussa esitit. Yritä saada viimeistään lopetuksella vastaanottaja ajattelemaan!

Muokkaa tekstisi. Pyri siihen, että esitys on johdonmukainen kokonaisuus ja että esität asiasi sidosteisesti, älä poukkoile. Muista, että hyvä asiatyyli on selkeää, täsmällistä, havainnollista, perusteltua ja oikeakielistä.

Mieluummin varman päälle kuin soitellen sotaan. Esityksen koostamisessa kannattaa aluksi pelata varman päälle. Toisin sanoen esitelmän voi kirjoittaa tarpeen vaatiessa vaikka sanasta sanaan auki. Kokemuksen karttuessa pärjää niukemmillakin muistiinpanoilla ja pystyy puhumaan enemmän vapaasti paperin ulkopuolelta. Hyvin mekaanista paperista lukua on joka tapauksessa syytä välttää — katsekontakti sekä huomion kohdistaminen nimenomaan asiasisältöön eikä sanamuotoihin auttavat tässä.

Jos käytät havaintovälineitä, tulkitse ja selosta, mitä näytät. Varmista, että kaikki näkevät. Älä pidä kiirettä. Muista, ettei havaintovälineiden käyttö saa olla itsetarkoitus. Älä

puhu kalvolle tai kankaalle. Tutustu välineisiin etukäteen.

Opiskelijakongressissa tai muussa kongressissa pidetystä esitelmän kommentista, kommenttipuheenvuorosta, on myös mahdollisuus saada opintoviikkosuorituksia. Asiasta on sovittava opintojakson tentaattorin kanssa erikseen. Puheenvuoron tulee täydentää, kyseenalaistaa tai tukea esitelmää. Kommentissa esitetään mahdollisesti uusi näkökulma tai annetaan esitelmän tekijälle palautetta ja lisätietoa. Kommentissa voidaan myös ottaa kantaa esitelmöitsijän argumentointiin, kiittää tai kiistää. Kommenttipuheenvuoron on oltava perusteltu ja asiallisesti esitetty.
 
 

Essee

(Kari Alenius)

Esseellä tarkoitetaan tietyn opintojakson aihepiiriin liittyvää kirjoitelmaa. Filosofian opinnoissa esseellä voi joskus korvata myös luentotentin. Noin 6–8 tekstisivua vastaa yhtä opintoviikkoa. Ohjepituus riippuu aiheen luonteesta ja vaikeusasteesta. Yleensä esseessä tarkastellaan historiallista ilmiötä, mutta se voi olla myös tieteellisen teorian tai tutkimuksen esittelyä. Essee ei ole tieteellinen artikkeli, vaan se perustuu vähäisempään aineistoon — tavallisesti vähintään kolmeen, neljään teokseen. Esseessä käytetään suoraa kerrontaa: ei pidä käyttää esimerkiksi ranskalaisia viivoja. Esseelle asetetaan suurempia vaatimuksia kuin vastaavan tason tenttisuoritukselle. Se ei siis saa olla kirjareferaatti, eikä se ole muutenkaan oikotie nopeaan ja helppoon opintoviikkojen keräämiseen.

Esseen aiheesta sovitaan vastaanottavan opettajan kanssa. Olennainen lähtökohta aiheenvalinnalle on löytää jokin omaperäinen näkökulma ko. aiheeseen. Vastaavasti sellainen ongelmanasettelu, johon löytyvät suorat vastaukset jostakin teoksesta, ei kelpaa esseen aiheeksi. Esseessä esitellyn asiatiedon on perustuttava lähdeluettelossa ilmoitettuun aineistoon, ja aineiston tulkinnan on perustuttava kriittisyyteen. Esseen keskeisintä sisältöä on kuitenkin kirjoittajan oma pohdinta. Alaviitteitä ei käytetä, vaan aineiston vertailu ja sen lähdearvon arviointi korvaa viitteet. Kirjoittajan oma analyysi ja johtopäätökset on selvästi erotettava muiden tutkijoiden vastaavista. Se tarkoittaa, että jokaisen esseessä kerrotun asian kohdalla tekstistä on käytävä ilmi, onko kyseessä esseen kirjoittajan oma tulkinta vai onko tieto peräisin jostakin teoksesta (eli joltakin toiselta tutkijalta).

Ryhdyttäessä kirjoittamaan kannattaa mennä suoraan asiaan. Hyvä keino vangita lukijan mielenkiinto on edetä heti esseen keskeiseen problematiikkaan: mihin kysymyksiin esseellä pyritään vastaamaan ja miksi? On parempi analysoida perusteellisesti suppeahkoa aihetta kuin käsitellä pintapuolisesti laajahkoa aihetta.

Käsiteltävät asiat on liitettävä toisiinsa. Se tarkoittaa, että toisiaan seuraavat virkkeet ja tekstikappaleet ovat aina viittaussuhteessa keskenään ja liittyvät luontevasti toisiinsa. Väliotsikoiden käyttäminen on suositeltavaa. Historiallinen esitys sidotaan myös omaan aikaansa. Ilmiö siis kuvataan historiallisesti muuttuvana tai tietyssä ajankohdassa syntyvänä. Tutkittava asia liitetään myös oman aikansa muihin ilmiöihin ja laajempiin historiallisiin kokonaisuuksiin.

Esseen ulkoasu on seuraava: ensimmäiselle sivulle merkitään 1) esseen otsikko, 2) opintojakson nimi ja koodi, 3) suoritettavien opintoviikkojen määrä, 4) opiskelijan nimi ja sosiaaliturvatunnus, ja 5) päiväys. Viimeiselle sivulle tulee lähdeluettelo. Essee kirjoitetaan käyttämällä jotain suhteutettua kirjasintyyppiä (esimerkiksi Times New Roman); kirjasinkoko on 12 ja riviväli 1,5. Vasen marginaali on 4 cm ja oikea 2 cm. Tekstikappaleet voi erottaa tyhjällä rivillä, mutta sisennyskin riittää. Ei kuitenkaan käytetä molempia yhtä aikaa. Väliotsikoiden yläpuolelle tulee kaksi tyhjää riviä, alapuolelle yksi. Väliotsikot lihavoidaan tai alleviivataan.
 
 

Luentosalkku

Luentosalkku on hyvä väline, kun haluaa hyödyntää opinnoissaan esitelmätilaisuuksia, joita yliopistolla tai yliopiston ulkopuolella järjestetään. Opiskelija osallistuu kymmeneen esitelmätilaisuuteen tai vierailuluentoon tai väitöstilaisuuteen ja kirjoittaa niistä jokaisesta lyhyen luentopäiväkirjan (ks. erillinen ohje). Lisäksi opiskelijalla on oltava kaavake, johon merkitään luennon aihe ja luennoitsijan, esitelmätilaisuuden järjestäjän tai jonkun laitoksen henkilökunnasta paikalla olleen allekirjoitus. Salkku on täynnä kun siinä on yhteensä 10 tiivistelmää vierailuluennosta (yhteensä noin 8–12 liuskaa) ja kaavake täytettynä. Luentosalkun ulkoasuun voi soveltaa edellä olevia esseen yhteydessä olevia suosituksia. Salkku palautetaan sille opettajalle, joka vastaa opintojaksosta, johon salkku on tarkoitus käyttää. Luentosalkku korvaa erikseen sovittavasta aine- tai syventävien opintojen opintojaksosta yhden opintoviikon.

Luentosalkkukaavakkeita jakavat pienryhmäohjaajat ja amanuenssit. Sekä ilmoitustauluille laitettaviin että historian postituslistalle (historia@oulu.fi) lähetettyihin esitelmämainoksiin on liitetty maininta "luentosalkkuun kelpaava", mikäli se sinne sopii.
 
 

Matkapäiväkirja

Matkapäiväkirjalla tarkoitetaan tietyn opintojakson aihepiiriin liittyvää kirjallista selontekoa tutustumiskäynnistä historiallisesti kiinnostaviin kohteisiin. Matkapäiväkirjankin laatimisesta on aina syytä käydä etukäteen sopimassa opintojaksosta vastaavan opettajan kanssa. Opiskelijan oma aktiivisuus on tärkeää tämän suoritustavan soveltamisessa opintoihin.

Matkapäiväkirjan ulkoasu on sama kuin luentopäiväkirjan. Otsikosta tulee käydä ilmi matkan kohde pääpiirteissään sekä matkan suoritusajankohta. Matkapäiväkirja laaditaan esseemuodossa (ks. edellä). Päiväkirjassa on tuotava esiin kaikista vierailukohteista seuraavat tiedot: 1) kohteen nimi ja sijainti ja 2) vierailuajankohta.

Tutustumiskäyntiä selostettaessa on kustakin kohteesta kerrottava, millaisesta kohteesta on kyse. Kohteen luonteesta riippuen voidaan vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: milloin kohde on syntynyt ja millaisissa olosuhteissa? Mikä on kohteen myöhempi historia pääpiirteissään, ja minkälaisiin historiallisiin kehityskulkuihin kohde liittyy myös tältä osin? Mikä oli kohteen anti eli mitä siitä itsestään tai siellä esillä olevista asioista voidaan oppia erityisesti kyseessä olevan opintojakson näkökulmasta?