Historian laitoksessa on kolme pääainetta: aate- ja oppihistoria, Suomen ja Skandinavian historia sekä yleinen historia. Laitoksen oppiaineita ovat myös filosofia, elämänkatsomustieto, Eurooppa-opinnot, antiikin kielet ja kulttuuri,  valtio-oppi, Japani-opinnot, Itä- ja Kaakkois-Aasian opinnot ja tulevaisuudentutkimus. Vuosittainen sisäänotto on 36 pääaineopiskelijaa, kirjoilla on lähes 300 perustutkinto-opiskelijaa, 60–70 jatko-opiskelijaa ja sivu-aineopiskelijoita muualta kuin historian laitoksesta keskimääriin 150.

Tutkintotavoitteet sekä perus- että jatkotutkintojen osalta on ylitetty selkeästi. Vuosittain laitokselta väittelee kes-kimäärin viisi jatko-opiskelijaa. Erittäin tärkeä, ellei tärkein, hyvään tulokseen ja opetuksen onnistumiseen vaikuttava tekijä on suora, avoin ja rakentava keskusteluyhteys opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä . Laitos on onnistunut opetuksen ja tutkimuksen yhteennivomisessa ja tiedeyhteisöllinen keskustelevuus ulottuu aina perusopetuksesta tutkimusryhmiin saakka.
 

Tavoitteet, niihin sitoutuminen ja niiden toteutuminen koulutusratkaisuissa

Historian laitos toteuttaa omilla tavoitteillaan Oulun yliopiston yleisiä tavoitteita, joissa korostuu kansainvälisyys, monialaisuus, Pohjois-Suomen sivistyksen ja aineellisen hyvinvoinnin edistäminen sekä kaikkinainen laadukkuus. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi painotetaan erityisesti seuraavia toiminta-ajatuksia:

1. Historian laitos edistää koulutuksellaan historian yleistä tietämystä ja ymmärtämystä kansallisesti ja kansainvälisesti ja huolehtii alan koulutustarpeesta ja siihen liittyvästä sivistystehtävästä maassamme ja etenkin Pohjois-Suomessa.
2. Historian laitos tekee kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta, osallistuu aktiivisesti siitä käytävään keskusteluun ja on haluttu yhteistyökumppani niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
3. Historian laitos hyödyntää verkostoitumalla ennakkoluulottomasti laitoksen, tiedekunnan, oman yliopiston ja koko korkeakoulumaailman tarjoamia monialaisia yhteistyömahdollisuuksia opetuksessa ja tutkimuksessa.
4. Historian laitos on opiskelijoille haasta-va ja uusia ulottuvuuksia ja herätteitä antava opiskelu- ja tiedeyhteisö.
5. Historian laitos on kaikessa toiminnassaan rakentava, eettisesti laadukas, kriittinen ja inhimillisiä arvoja korostava työ- ja opiskeluympäristö.

Tavoitteiden toteuttamiseksi ja niihin sitoutumiseksi toiminta-ajatusta korostetaan ensimmäisistä  tiedotustilaisuuksista jatkokoulu-tusseminaareihin asti. Koulutuksen suunnittelussa olennainen merkitys on aktiivisella, opiskelijoista ja opettajista (4+4) kootulla opetuksen kehittämistyöryhmällä (OKTR), joka toimii yhteistyössä opiskelijoiden, ainejärjestön ja ylioppilaskunnan edustajien kanssa. OKTR  pitää yllä ja kehittää palautejärjestelmää ja toteuttaa joka lukuvuosi koulutuksen kirjallisen itsearvioinnin. Työryhmä on myös väylä opetuksen ongelmien käsittelyyn ja ratkaisujen etsimiseen. Opetussuunnitelman ja opintojaksojen parannusten ideoijana opettajien ja opiskelijoiden yhteisen tiimin merkitys on keskeinen.
   Monipuolisen opiskelijapalautteen saamiseksi laitoksessa ovat käytössä kaikista opintojaksoista arviointikaavakkeet ja lukukausittaiset palautepäivät.

Koulutuksen sisällöt suhteessa tavoitteisiin ja yhteys tieteelliseen tutkimukseen

Laitoksen keskeisenä tavoitteena on sitoa tutkimus ja opetus toisiinsa, mikä koulutuksessa korostuu seminaarimuotoisen opetuksen monipuolisuutena. Jo ensimmäisellä vuosikurssilla opiskelijat toisaalta pääsevät kiinni tutkimuksen tekoon ja toisaalta saavat tietoa erityisesti laitoksessa tehtävän tutkimuksen painoaloista ja tuloksista. Vuosittain opiskelijoille jaettavassa vihkosessa sekä laitoksen www-sivuilla on paitsi opetusohjelma ja yhteystiedot myös eri oppiaineiden tutkimustoiminnan lyhyt kuvaus.
   Opintojaksojen sisältöjä mukautetaan jatkuvasti ajankohtaisiksi, kiinnostaviksi, uusimpia tutkimus-tuloksia esitteleviksi. Perinteisesti laitoksella väitelleet ovat väitöksen jälkeisenä lukuvuonna pitäneet täysimittaisen luentosarjan tutkimus-aiheestaan. Myös projektitutkijat luennoivat omista teemoistaan. Dosenttiopetusta käytetään kaikissa oppiaineissa paljon. Luonnollisesti laitoksen opetushenkilökunta luennoi parhaillaan tekeillä olevista tai valmistuneista tutkimuksistaan; tutkimuksen painoalat näkyvät myös luentosarjojen nimissä.
   Jo peruskursseilla kaikki historian opiskelijat johdatetaan tieteiden ja tekniikan historiaan, mikä sopii koko yliopiston profiiliin hyvin.
   Kansainvälistymistavoitteen edistämiseksi on kuluneena lukuvuonna laadittu "Master´s Programme in General History" ja "Master´s Programme in Japanese History and Culture" -ohjelmat. Vieraskielistä opetusta on jatkuvasti lisätty, mikä houkuttelee ulkomaalaisia opiske-lijoita hakeutumaan laitokselle.

Työelämän tarpeiden huomioon-ottaminen

Laitoksen tavoitteena on alan koulutustar-peesta huolehtiminen ja tässä keskeisenä on aineenopettajakoulutuksen tarjoaminen. Suurin osa (2/3) valmistuneista sijoittuukin opetusalalle. Se näkyy luonnollisesti myös koulutuksen suunnittelussa. Aineenopettajakoulutukseen hakeutumattomien opiskelijoiden työllistymisen parantamiseksi, koulutuksen suunnittelun ja opintoneuvonnan helpottamiseksi laitoksessa on tehty kaksi selvitystä , jotka osoittavat valmistuneiden sijoittumisen työelämään.
   Syyslukukaudella 1998 pidetty alumnipäivä suunnattiin nykyisille opiskelijoille. Päivän  tarkoituksena ja tuloksena oli kertoa niistä monista erilaisista työelämän mahdollisuuksista, jotka valmistuneilla on edessään.  Laitoksesta valmistuneet kertoivat opinnoistaan ja työelämään sijoittumisestaan. Alumnipäivänä myös esiteltiin ja jaettiin juuri tuolloin valmistunutta työelämään sijoittumisselvitystä.
   Työelämän tarpeiden huomioonottaminen koulutuksessa on viime vuosina korostunut opiskelijoiden oman aktiivisen roolin lisäämi-sellä. Vuorovaikutustaitoja, suullista ja kirjallista ilmaisua sekä esiintymistekniikan harjoit-tamista ja oppimista mahdollistavat opetus-menetelmät ovat lisääntyneet valtavasti (mm. opiskelijaluentosarjat, harjoituskongressit, monimuoto-opetus, tilaustöinä tehdyt opinnäytteet, esseet, opiskelijoiden toimittamat ja kirjoittamat artikkelijulkaisut). Osa opinnäytetöistä tehdään yhteistyössä työelämän kanssa; esimerkiksi paikallis- ja kylähistorioita (juuri valmistunut laaja Petsamon historia), nuorisoseurojen, yritysten ja laitosten historioita tutkitaan ja kirjoitetaan tilaustöinä, joita opiskelijat voivat käyttää pro gradu –tutkielmana tutkinnossaan. Onhan historia-aineiden yhtenä tärkeänä tavoitteena historiankirjoittajien kouluttaminen.

Yksilöllisten opintosuunnitelmien tarjonta

Useilla laitoksen opiskelijoilla on henkilökoh-tainen opetussuunnitelma (HOPS), joiden ohjaaminen on tapahtunut ilman raskasta organisaatiota. Erityisesti sellaiset opiskelijat, jotka eivät hakeudu opettajakoulutukseen ovat muokanneet opintosuunnitelmansa varsin yksilöllisiksi. Viestintä, ATK ja kaupalliset aineet soveltuvat hyvin historian pääaineopiskelijoiden aineyhdistelmään, ja opiskelijoita onkin kehotettu ennakkoluulottomaan sivuaineiden valintaan.
   Tulevana lukuvuonna opintosuunnitelmien tekoon kehotetaan ja niiden teossa ohjataan kaikkia uusia opiskelijoita. Entistä jäntevämmällä opintosuunnittelulla ja sen vuosittaisella tarkistuksella pyritään opiskelijoiden aiempaa nopeampaan valmistumiseen. Tutkintojen keskimääräinen suoritusaika onkin jo 1990-luvulla laskenut, mutta vastaisuudessa sitä painetaan edelleen alaspäin.

 KOULUTUKSEN TOTEUTUS

Opetushenkilökunnan pedago-gisten taitojen nykytila, kehittämi-nen ja arvostaminen sekä tieteel-linen pätevyys

Laitoksessa on 1990-luvun puolivälistä lähtien kehitetty meritointijärjestelmää. Opetusansioi-den painoarvo opetusvirkojen täytössä on määritelty. Portfoliot ja näyteluennot ovat osa virantäyttöprosesseja. Useimmat opettajat ovat tehneet portfolionsa ja henkilökuntaa on osallistunut yliopiston järjestämään pedagogiseen koulutukseen.
    Yksi osoitin ja kannustin opetushenkilö-kunnan tieteellisestä pätevyydestä on laitoksen saama yliopiston sisäinen tutkimuksen huippuyksikkö-status 1997–1999. Merkittävänä osoituksena tieteellisen työn korkeatasoisuudesta laitoksen professori Jouko Vahtola sai Pentti Kaiteran säätiön vuoden 1999 tunnustuspalkinnon.
   Opetushenkilökunnalla ja myös tutkimusta avustava henkilöstöllä (amanuenssit) on vähintään ylempi korkeakoulututkinto. Suurin osa on FL- tai FT-tutkinnon suorittaneita.

Käytettävät opetusmenetelmät ja vaihtoehtoiset suoritustavat suh-teessa koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin

Luennoijilla on opiskelijapalautteen mukaan hyvä viestintätaito ja yhteys opiskelijoihin. Myös seminaarimuotoinen opetus on laitok-sen vahvuuksia; perinteisten proseminaarin ja laudaturseminaarin lisäksi opetusohjelmassa ovat monet muut erilaiset seminaarit. Teemaseminaari, metodiseminaari, kirjallisuusseminaari, lähdekirjallisuusseminaari, tutkimusteemaseminaari, master-seminaari (ulkomaalaisille ja suomalaisille opiskelijoille), lähdeseminaari ja Homeros-kollegio ovat kaikki erilaisia, eri opintojen vaiheissa olevia seminaareja, joissa tutkimuksen ja koulutuksen yhteennivominen sujuu luontevasti. Seminaareissa opiskelijaa valmennetaan tiimityöhön, mikä antaa valmiuksia työelämään ja työskentelyyn tutkimusryhmissä.
     Luentojen, kirjatenttien sekä seminaa-riopetuksen lisäksi on tarjottu ja käytetty runsaasti muita vaihtoehtoisia oppimistapoja: luentopäiväkirja, essee, referaatti, suullinen esitys, kommentoivat puheenvuorot, kongres-siesitelmät, demonstraatio (esim. opintomatkan yhteydessä piirtokirjoitukset), kurssit muista tiedekunnista (esim. tähtitieteen historia), Helsinkiin suuntautuva arkistoekskursio ja muut opintomatkat. Edelleen käytännön toi-meksiannot ja muu tieteellinen ja ammatillinen toiminta (esim. tilaustyöt), jotka voidaan hyödyntää opinnoissa, ovat opetusmenetelminä tärkeitä.
    Opintojaksojen suorittaminen esseillä yleistyi jo muutamia vuosia sitten, mikä aiheutti myös ongelmia. Opiskelijat tuntuivat käyttävän esseesuorituksia päästäkseen siitä,  missä rima on matalin, eikä oppiminen suinkaan ollut keskeistä. Ristiriidan poistamiseksi päätettiin järjestää lyhyt esseenkirjoittamis-kurssi, jossa toinen opettaja on suomen kielen laitokselta ja toinen historian laitokselta – näin sekä oikeakielisyyteen että sisältöön kiinnite-tään huomiota.  Kurssi todettiin tarpeelliseksi ja hyväksi. Samoihin aikoihin myös luentopäiväkirjojen käyttöä ryhdyttiin suosimaan, joten kurssin sisältöön liitettiin luentopäiväkirjan laatimisen ohjaus. Myös kielenhuoltokurssille on aika ajoin ollut  tarvetta, ja sellainen on järjestetty yhteistyössä suomen ja saamen kielen laitoksen kanssa. Lisäksi esseiden ja luentopäiväkirjan teosta laadittiin kirjallinen ohjeisto. Esseiden taso on huomattavasti parantunut, paikoin erittäin korkeatasoiseksi.
   Nämä kurssit ovat olleet yksi keino lisätä ammattiin valmistavaa koulutusta. Monia muitakin uusia oppimismenetelmiä on kokeiltu ja otettu käyttöön. Lukuvuonna 1997–1998 (humanistisen tiedekunnan opetuksen kehittämisen teemavuosi)  yleisen historian oppiaineessa järjestettiin monimuoto-opetuskokeilu,  jossa opiskelijat johdatettiin tutkimuksen tekoon Japanin historian lähde-seminaarissa syyslukukaudella. Kevätlukukaudella kukin opiskelija valmisteli kahden tunnin luennon käsittelemänsä lähdekirjan aihepiirin pohjalta. Vaikka aiheiden kirjo oli melkoinen, pitivät luennolla olleet eri alojen opiskelijat luentopäiväkirjoissaan kokonaisuutta virkistävänä oppimistapana (”Paras kurssi neljänä vuonna”). Monimuoto-opetuskokeilu jäi laitoksen pysyvään opetustarjontaan.
   Aate- ja oppihistorian syventäviä opintoja suorittaville opiskelijoille suunnattu metodiseminaari on yksi uusista opetusmuodoista, joka on saanut erittäin hyvän palautteen. Lu-kuvuoden kestäneessä seminaarissa opiskelijat lukevat metodologiaan perehdyttäviä artikkeleita, joista on vielä kirjoitettava tiivistelmä ja joista seminaareissa keskustellaan. Seminaari-istuntoihin on myös saatu laitoksen tutkijoista tai opettajista vierailevia asiantuntijoita, mikä syventää teemaan perehtymistä. Tämä aluksi yhden oppiaineen kokeilu laajeni sovellettavaksi myös laitoksen muissa aineissa.
   Toinen aate- ja oppihistorian uusi metodi-seminaari liittyy erittäin laajan Landmarks of Science –mikroprinttikokoelman käyttöön. Kokoelma kattaa 1500-luvulta aina 1850-luvun puoliväliin asti lähes kaiken merkittävän länsimaisen luonnontieteellisen kirjallisuuden, jonka hyödyntämiseen Tieteen maamerkit -kurssilla opiskelijat perehdytetään luentojen ja harjoitustöiden avulla. Kurssi antaa opiskelijoille hyvät valmiudet varsinkin oppihistorial-listen opinnäytetöiden ja muiden tutkimusten tekemiseen. Vastaava kurssi on järjestetty yli 3000 volyymiä käsittävän Western Books on Asian: Japan -kokoelman käytöstä.
   Vuonna 1998 laitoksessa kokeiltiin ensim-mäisen kerran kongressitenttiä.  Tavoitteena oli tarjota opiskelijalähtöinen harjoitusfoorumi laitoksen kaikkien kolmen pääoppiaineen opiskelijoiden omien tuotosten (proseminaa-ritöiden ja pro gradu -tutkielmien) julkaisemiseen – esitelmänä ja mahdollisesti myös artikkelina. Myös kommenttipuheenvuorot, kut-sutut asiantuntijavieraat, kongressijulkaisu  ja iltajuhla juhlaesitelmineen kuuluivat harjoitus-kongressiin. Opiskelijoilla oli mahdollisuus saada korvaavuuksia opintoihin tekemällä esi-telmä, muokkaamalla se artikkeliksi, esittämällä kommenttipuheenvuoro tai tekemällä luento-päiväkirja. Harjoitus sai erittäin hyvän vastaanoton. Oppimistapahtumana se tarjoaa monipuolisen mahdollisuuden, jonka yhteys työelämään on selkeä. Sekä opiskelijat että opettajat useassa yhteydessä vaativat opiskelijakongressin vastaistakin järjestämistä, joten siitäkin tuli osa laitoksen jokavuotista opetus-ohjelmaa. Kongressin muotoa ja laajuutta on vielä kehitetty, mutta perusideana hyvää oppimistapahtumaa jatketaan. Kongressitentistä on tullut pysyvä käytäntö.
    Kongressijulkaisuna käytettiin Ikkunoita historiaan -artikkelikokoelmaa, jota opiskelijat ovat vuodesta 1996 asti toimittaneet. Prose-minaaritöistä työstetty populaarijulkaisu on ilmestynyt kuusi kertaa. Laitoksen toinen julkaisu Historian viesti  koostuu pääasiassa pro gradun tekijöiden ja jatkotutkijoiden artikkeleista. Myös sen yhtenä tehtävänä on tehdä tiettäväksi tutkimusta,  jota laitoksessa tehdään jo opinnäytetasolla. Lehtien toimitus- ja painatustyö, tieteellisen artikkelin popularisointi, julkaisun myynti ovat osa työelämään valmistavaa opiskelua, jonka opiskelijat pitkälti itsenäisesti suorittavat saaden tarvittaessa ohjausta henkilökunnalta.
   Multimediaa on erityisesti lääketieteenhistorian luennolla käytetty hyödyksi, mitä opiskelijat ovat pitäneet oppimista edistävänä ja toivoneet audiovisuaalisen materiaalin hyödyntämistä muillakin luennoilla tehtyä enemmän.
    Monimuoto-opetus, jossa opiskelijoiden itsenäinen työskentely ja perinteinen luento-opetus on nivottu yhteen, on ollut sekä opettajien että opiskelijoiden kannalta mielekästä ja kokonaisvaltaiseen asioiden ymmärtämiseen ja hahmottamiseen opettavaa.
 

Opetusteknologian hyödyntäminen ja uusien sovellusten kehittäminen

Opetusteknologiaa ja uusia sovellutuksia on kokeiltu monessa eri oppiaineessa, joista mainittakoon laitoksessa kehitetty hypertekstisovellus ”Vanhat käsialat” -kurssille, tulevaisuuden tutkimuksen ja opetusharjoittelun tele-maattinen opiskeluympäristö sekä Japani-opintojen verkkokurssi. Eivätkä nämä jääneet yhden kerran kokeilujen asteelle, vaan kaikkia jatketaan tulevana lukuvuonna.
    Tulevaisuudentutkimuksen opetus tapahtuu Turun kauppakorkeakoulun puitteissa toimivan Tulevaisuudentutkimuksen Verkosto-Akatemian alaisuudessa. Tämä opetus perustuu itse-, lähi- ja etäopetukseen. Kurssin alussa jaetun materiaalin pohjalta opiskelijat tutustuvat etukäteen käsiteltävään asiaan. Sen jälkeen tietämystä syvennetään keskustelun avulla. Osa opetuksesta tapahtuu puhelimitse etä-opetuksena, jolloin opetuksen piirissä on yhtäaikaa eri yliopistoissa toimivat opetusryhmät. Tämä mahdollistaa myös laajemman keskus-telun. Kurssin lopussa on videoseminaari, jossa videoyhteyden avulla läsnä ovat eri yliopistojen ryhmät. Tilaisuudessa opiskelijat esittelevät tekemiään harjoitustöitä, joita toisen yliopiston opiskelijat opponoivat. Kurssiin sisältyy myös internetissä oleva virtuaalinen oppimisympäristö, jossa oli laaja oheismateriaali ja jossa käydään vilkasta keskustelua tule-vaisuudentutkimuksen problematiikasta.
    Myös Japani-opintojen verkkokurssilla hyödynnetään moderneja sähköisiä kanavia. Internetin, sähköpostin, perus- ja oheislukemiston, harjoitustöiden ja henkilökohtaisten palautteiden avulla kurssilla käytetään uusia ja vanhoja oppimiskäytäntöjä monipuolisesti. Palautteen mukaan varsinkin etäopiskelijat ovat suoritustapaan tyytyväisiä; mm. jatko-opiskelijoille kurssi soveltuu hyvin. Verkkokurssi on integroitu osaksi valtakunnallista Itä- ja Kaakkois-Aasian koulutusverkostoa, johon liittyy myös kulttuurihistorian opintojakso. Viime keväänä jakson luennot välitettiin videoneuvottelutekniikalla 11 paikkakunnalle samanaikaisesti. Jaksoon kuuluvilla Japanin kulttuurihistorian ja Hongkongin historian verkkokursseilla opetus toteutettiin verkko-materiaalia ja sähköpostia käyttäen.

Opiskelijan ja opettajan välinen vuorovaikutus: oppimisen ohjaus, tutortoiminta ja opintoneuvonta

Opiskelijapalautteen mukaan historian opiske-lijoilla on ”ikuinen tietoisuus, että aina voi kysyä keneltä tahansa, mitä tahansa”. Opintoneuvonta on laitoksella tehokasta, sillä kaikissa pääaineissa amanuenssit ovat opinto-ohjaajina - periaatteessa aina opiskelijoiden käytettävissä. Oppimisen ohjaus aloitetaan ensimmäisen vuosikurs-sin opiskelijoiden tiedotustilaisuuksissa. Pienryhmäohjaajille annetaan evästyksiä OKTR:ssä. Opettajien ovet ovat aina opiskelijoille avoin-na; pienistäkin asioista voi käydä keskustele-massa. Kaiken muun lisäksi opiskelijat saavat historian laitoksen toimistossa aulista ja reipasta apua käytännön ongelmiinsa.
  Opiskelijoiden ja opettajien välisen vuorovaikutuksen arvioimisessa ei sovi unohtaa sitä merkitystä, mikä humanistikuppilalla keskellä fyysistä oppimisympäristöä on. Siitä on muo-dostunut yksi tutoroinnin ja opinto-ohjauksen epävirallinen foorumi. Tiedekunnan kaikkien laitosten läheisyys edesauttaa myös tieteiden välistä kanssakäymistä. Pienen tiedekunnan pienen laitoksen pienissä oppiaineissa kaikki tuntevat toisensa, ja lähes päivittäinen kohtaaminen tekevät vuorovaikutuksesta mutka-tonta.
   Opinnäytetöiden ohjaaminen on tiivistä ja monipuolista ja sen tueksi jatkuvasti kehitetään seminaarien työskentelytapoja ja otetaan huomioon opiskelijoiden toiveet käytännöistä. Sekä seminaarityöskentely (tutkimussuunnitelma, dispositiot, käsittelyluvut ja käsikirjoitukset käsitellään rakentavasti ja opettavasti, jokainen opiskelija toimii myös vastaavien seminaaritöiden opponenttina) että henkilökohtaiset palaverit ovat käytössä ja ne ovat saaneet hyvän palautteen. Muutama vuosi sitten aloitetut arkisto- ja kirjastovastaanotot seminaarityöntekijöille madaltavat kynnystä tulla kysymään neuvoja ja siten edesauttavat valmistumisen nopeutumista. Laitoksen pääoppiaineissa on tehty kirjalliset, laajahkot ”Opas opinnäytetöiden tekijöille” –julkaisut (myös englanninkielinen Instruction for Research Writing), joista tutkielmien käytännön ongelmiin ja suoritustapaan löytyy vastauksia. Yksi osoitus laitoksen pro gradujen korkeasta ta-sosta on yleisen historian opiskelija Mari Mäki-Petäykselle syksyllä 1999 myönnetty Oulun yliopiston tunnustuspalkinto erinomaisesta pro gradu -tutkielmasta.
   Jatkotutkintojen tekijöiden ohjaukseen on tarpeen vaatiessa haettu apua Suomen (ja muidenkin maiden) muista yliopistoista. Li-sensiaattitutkimusten ja väitöskirjojen tekijöillä on Suomen muiden historian laitosten asian-tuntemus käytettävissään.
   Tärkeä tutortoiminnan muoto on ollut ”varttuneempien tieteenharjoittajien seminaa-ri”, joka käynnistettiin vuosikymmenen alkupuolella.  Seminaariin ilmoittautui yhteensä 15 opintonsa pro gradu –tutkielmaa vaille suo-rittanutta ”varttuneempaa” opiskelijaa, joiden opinnot olivat keskeytyneet – yleensä työelä-mään siirtymisen myötä. Kahta lukuun ottamatta kaikki erityiseen ”gradututorointiin” mukaan lähteneet ovat nyt suorittaneet FM-tutkinnon.
   Laitos on mukana tekemässä humanistin ”varjo-opasta”, joka täydentää virallista opinto-opasta kertomalla opiskelijan arjesta ja elämästä.

Kotimainen ja kansainvälinen yh-teistyö

Kotimaisessa yhteistyössä tärkeä sijansa on työllä oman tiedekunnan muiden laitosten kanssa. Yleinen ja klassillinen arkeologia, kulttuuriantropologia, saamelaiskulttuuri, sekä informaatiotutkimus, kirjallisuus ja kulttuurintutkimus ovat tieteenaloina lähellä historiatieteitä, joten opetuksessa ja tutkimuksessa vuorovaikutus on mielekästä ja tarpeellista.
   Yhteistyössä normaalikoulun ja opettajankoulutuslaitoksen kanssa on kokeiltu aineenopettajakoulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden  pääsykokeen muuttamista siten, että käyttöön otetaan opetusnäyte entisen haas-tattelun sijaan. Tarkoituksena on integroida opetusnäytteen anto normaalikoulun ja historian laitoksen opetukseen niveltyväksi.
   Avoin yliopisto on laitoksen keskeinen yh-teistyökumppani, jonka kautta laitos tarjoaa opetusta koko Pohjois-Suomeen. Historian perusopintoja, valtio-oppia ja filosofiaa sekä laitoksen muiden aineiden opintoja suorite-taan useissa eri paikoissa.
   Japani-opinnot hyödyntää sekä historian laitoksella että arkkitehtuurin osastolla annet-tavaa opetusta, ja esimerkiksi kurssit japanilaisesta estetiikasta, taidehistoriasta sekä lähdeseminaari ovat sopivia molempien laitos-ten/osastojen opiskelijoille. Samoin verkosto-yliopistossa (Finnish National Network Uni-versities and Polytechnics for East and Sout-heast Asian Studies) Japani-opinnot ovat mu-kana; laitos vastaa Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurihistorian kurssista. Nokia Telecom-munications Oy:lle on voitu antaa Japani-koulutusta ja Hokkaido-yhteistyötä jatketaan ja kehitellään.
    Opiskelijoille on tehty ja tehdään tiettäväksi verkostoyliopistojen ja  Lapin yliopiston tarjoamat opiskelumahdollisuudet (esim. histori-an aineyhdistelmään hyvin sopiva sosiologia). Edelleen opiskelijoita on kehotettu entistä enemmän käymään Oulussa toimivien historia-alan yhdistysten (Pohjois-Suomen Histori-allinen Yhdistys, Oulun Historiaseura, Museo-yhdistys jne.) järjestämissä esitelmätilaisuuksissa. Niistä on myös mahdollisuus saada korvaavuuksia opintojaksoihin. Samoin erilaisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin kongresseihin ja symposioihin osallistuminen soveltuu opintojaksojen suorittamiseen.
   Tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä on opiskelijavaihto, joka on monen vuoden yrit-tämisen jälkeen saatu kasvamaan. Sokrates-, Erasmus- ja Nordplus-vaihdon kautta lähtee yhä useampi historianopiskelija ulkomaille vaihtoon. Alkaneena lukuvuonna opiskelijavaihtoa saadaan entistä enemmän myös Ouluun päin. Vastavuoroisuuden lisääntymisen rinnalla myös opettajavaihto on lisääntymässä (syksyllä 1999 Uumajan yliopistosta FM An-ders Öckerman ja Petroskoin yliopistosta do-sentti Ilja Solomeshtsh tulevat luennoimaan).
    Saamelaishistorian opetuksen ja tutkimuk-sen verkostossa Oulun lisäksi ovat mukana Uumajan ja Tromssan yliopistot. Opiskelija- ja tutkijavaihtoa rahoittaa Norfa. Jatkokoulutusta annetaan myös muiden yhteistyöprojektien puitteissa. Esimerkiksi Korkeakoulu ja tiede-politiikka – yliopisto – alueellinen kehitys -projektissa ja poikkitieteellinen Sairauksien historian Pohjois-Suomessa -projektissa on mukana laitoksen jatkotutkijoita.
 

Harjoittelu ja muut koulutuksen työelämäkytkennät

Yleisen historian ja Suomen ja Skandinavian historian opintovaatimuksissa on 12 ov:n mahdollisuus harjoitteluun, jota on suositeltu erityisesti opettajakoulutuksen ulkopuolella oleville opiskelijoille, mm. museossa, sanoma-lehdessä, kulttuuritehtävissä tehtyjä kesätöitä opiskelijat ovat voineet käyttää hyväkseen. Aate- ja oppihistoriassa harjoittelu on syven-tävien opintojen pakollinen osa. Harjoittelupaikkojen (valtionhallinto, arkistolaitos) vähäisyys on jatkuva ongelma, ja laitos pyrkii saa-maan lisää määrärahoja ja resursseja harjoittelun mahdollistamiseksi yhä useammalle opiskelijalle. Yhä enemmän opiskelijoita ohjataan tekemään erilaisia toimeksiantoja: opiskelijoita rohkaistaan pitämään esitelmiä, osallistumaan paikallishistoriahankkeisiin ja tekemään sukuselvityksiä. Niistä on heille hyötyä paitsi opinnoissa myös käytännön työelämään integroitumisessa.
 

KOULUTUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN

Opetussuunnitelman kehittämiskäytännöt

Opetussuunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Vuosikymmenen puolivälissä tehtiin suuria muutoksia opintojaksojen ryhmittelyssä, sisällöissä ja laajuuksissa, ja kolmen historia-aineen perusopinnot koottiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Sen jälkeen oltiin mukana humanistisen tiedekunnan opetussuunnitelmien kehittämisprojektissa. OKTR:n lisäksi opetussuunnitelmia tarkistetaan vuosittain laitosneuvostossa ja oppiaineissa.  Niiden sisältöjen arvioinnissa opiskelijapalautteen anti on tärkeä. Myös tulevana lukuvuonna opintosuunnitelmiin, erityisesti niiden sisältöihin ja laajuuksiin tehdään tarkistuksia. Oppimiskeskeisyyteen panostetaan entistä enemmän, ja opintojaksoja kevennetään, millä osaltaan lyhennetään tutkintojen suoritusaikoja.

Opiskelijoiden arvioinnit opetuk-sen tasosta, luonteesta ja laa-dusta

Opiskelijat voivat antaa palautetta opetuksen laadusta monenlaisten väylien kautta. Joka lukukauden lopussa järjestettävinä palautepäivinä kootaan yhteen luennoilta ja seminaareista saatu palaute. Palautepäivät ovat myös keskusteluun ja  ideointiin hyviä tilaisuuksia, monet opetuksen kehittämiseksi tehdyt pienet muutokset ja isotkin hankkeet ovat syntyneet näiden päivien aikana. Palautepäivistä tehty muistio ja vuosittain tehty laitoksen itsearviointiraportti ovat esillä laitoksen www-sivuilla  ja ne postitetaan henkilökunnalle paperi/sähköpostina, jotta tieto tehdyistä, korjattavista ja aiotuista ope-tukseen liittyvistä asioista olisi mahdollisimman monen – myös palautepäiville osallistumattomien – saatavilla.
   Palautejärjestelmän käyttöönoton innostu-neen alun jälkeen opiskelijoita on täytynyt rohkaista palautteen antamiseen. Syksyisin ykkösvuosikurssi on kutsuttu kirjeillä tiedotustilaisuuteen, jossa kerrotaan mm. opetuk-sen laadunarviointikäytännöistä. Myös kevään palautepalaverissa OKTR:n opiskelijajäsen kertoo kehittämistyöstä ja vaikutusmahdollisuuksista. Lisäksi historian laitoksen palautekaavaketta uusitaan muutaman vuoden välein, jotta mielenkiinto ja palautteen monipuolisuus taattaisiin. Tulevana vuonna kaavakkeen voi täyttää myös internetissä historian opiskelijoiden ainejärjestön Tiiman kotisivuilla.  Kevään palautepäivät pidetään aina jossakin lähialueen (Hailuoto, Maikkula, Tornio, Suomussalmi, Raahe) kohteessa. Palautepalaverin jälkeen matkalla tutustutaan johonkin historialliseen kohteeseen. Näin mukaan on saatu innostettua sellaisiakin opiskelijoita, jotka muutoin eivät olisi palautepäivään osallistuneet.
    Palautejärjestelmä on avoin ja toimii muulloinkin kuin kerran lukukaudessa järjestettävinä palautepäivinä. Yksi keskustelufoorumi on ”perjantaiklubi”, joka kokoontuu opiskelijaravintolassa pari kertaa lukukaudessa keskustelemaan opiskeluun liittyvistä kysymyksistä. Perjantaiklubiin on osallistunut kerrallaan 20–80 opiskelijaa ja 4–10 opettajaa. Klubin käytännönläheiseksi ja rakentavaksi koettua opetuksen kehit-tämistyötä jatketaan.
    Koulutuksen laatu on opiskelijapalautteiden mukaan korkeatasoista. Laitoksen opetuksen monipuolisuus, omien opettajien hyvät luennointitaidot (opiskelijat ovat palautteissaan verranneet muiden laitosten kursseilla koke-maansa), opintosuoritusten vaihtelevuus, monet uudet opetuskokeilut ovat viime vuosina saaneet kiitosta.
    Vierailevien luennoitsijoiden valitsemisessa opiskelijoiden toiveilla on ratkaiseva merkitys. Palautepäivänä keskustellaan aina seuraavan lukuvuoden opetusohjelmasta, ja opiskelijat esittävät mielenkiinnon ja ajankohtaisuuden perusteella aiheita ja luennoitsijoita, joita seuraavaksi lukukaudeksi pyydetään vierailijoiksi. Vuosittain toiveet vaihtelevat sotahistoriasta kulttuurihistoriaan, keskiajasta Kekkosen kauteen, ja näiden esitysten mukaan laitos kutsuu vierailevia luennoitsijoita eri oppiaineisiin. Viime vuonna toiveena oli luentosarja rakkauden historiasta, ja kun ketään ulkopuolista ei saatu Ouluun, laitoksen opettajat ja tutkijat toteuttivat yhteistyössä luentosarjan, jossa oli kahdentoista opettajan kahden tunnin luento ja johon kukin valitsi oman tutkimusteeman mukaan näkökulman rakkauteen (esim. rahvaan rakkaus, keskiajan rakkaus, rakkaus filosofiassa). Ensi lukuvuonna järjes-tetään vastaavalla tavalla Millennium-luentosarja.
   Opiskelijoiden mukaan ”opiskelijapalaute on huomioitu opetuksen käytänteissä ja aihevalinnoissa kiitettävän rakentavassa hengessä. Opiskelijat voivat luottaa palautteen perillemenoon”. Viisi vuotta sitten aloitetun erittäin aktiivisen palautteen kokoamisen myötä laitoksessa onkin paljon keskusteltu, paranneltu, tehty töitä, kokeiltu.
    Opiskelijapalautteen lisäksi laitoksen työ opetuksen kehittämiseksi on saanut tunnustusta myös muualta. Kahtena viime vuonna laitos on saanut tulosrahaa opetuksen laadun parantamisesta, ja kaksi laitoksen opettajaa on saanut tunnustuksena ”Hyvän opettajan palkinnon”.

Tentit, lopputyöt ja muut oppimisen arviointikäytännöt suhteessa koulutuksen tavoitteisiin ja sisältöihin

Historian laitoksessa on siirrytty suorituspainotteisesta opiskelusta määrätietoisesti oppimispainotteiseen opiskeluun; sirpaletiedon opettamisesta kokonaisuuksien oppimiseen. Koulutuksen tavoitteena on kokonaisvaltaisen tiedon hahmottaminen ja hallinta. Laaja-alaisten kokonaisuuksien ymmärtäminen ja historiatietoisuuden lisääminen on koulutuksen tavoitteissa ja sisällöissä keskeistä, joten niihin kiinnitetään tenttimalleja suunniteltaessa sekä tenttien ja opinnäytetöiden arvioinnissa paljon huomiota. Edelleen painotetaan sitä, että opiskelijat oppivat kysymään, kytkemään asioita yhteyksiinsä syiden ja seurausten avulla ja näkemään olennaisen ja epäolennaisen eron. Kysymysten asettaminen ja ymmärtäminen, tiedon kriittinen hankkiminen, jäsentäminen ja johdonmukainen esittäminen asioiden ja ilmiöiden osalta ovat seikkoja, joiden oppimiseen arvioinneissa kiinnitetään huomiota.

Valmistuneiden työllistyminen

Kevään 1998 aikana tehdyn kattavan kyselyn mukaan historian laitokselta valmistuneista työllistyneitä oli 81,7 %, mikä on valtakunnalliseen humanistisen alan työllistymiseen verrattuna korkea prosentti.  Positiivista on myös se, että lähes 2/3 valmistuneista on saanut töitä Pohjois-Suomesta ja nimenomaan koulutustaan vastaavilta aloilta.
    Aineenopettajakoulutuksen hakeutumattomien työelämään sijoittumisen helpottamiseksi koulutuksen kehittämissuunnitelmassa (raportin lopussa) on monia uusia hankkeita.

Arviointi koulutustarjonnan määrän, laadun ja koulutustarpeen keskinäisestä suhteesta

Koulutuksen laadun osoituksena on korkea työllistymisprosentti, keskeyttäneiden vähäinen määrä (yli 70 % suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon) ja vuosittain laitokselle pyrkivien korkea määrä (v. 1998 pyrki 457, joista vain 12,7 % voitiin ottaa). Koulutukseen hakeutuminen on siis houkuttelevaa, mutta työelämän tarpeiden huomioonottaminen on pitänyt sisäänoton pienenä.
    Historian laitoksen antama koulutus ei rajoitu vain laitoksen omille opiskelijoille tarjottuun opetukseen, vaan lähes kaksisataa ulkopuolista sivuaineopiskelijaa hyödyntävät opetusta. Lisäksi avoimen yliopiston kautta erityisesti historian perusopintojen, filosofian ja valtio-opin opintojaksojen suorittajien määrä moninkertaistuu. Vuonna 1998 laitoksen kahdeksan oppiaineen opintoja suoritettiin avoimessa yliopistossa yhteensä 2325 opintoviikkoa.
 

KOULUTUKSEN TULEVAISUUDENNÄKYMÄT JA KEHITTÄMISSUUNNITELMAT

Koulutuksen tulevaisuuden haasteena on vuosittaisen opiskelijoiden sisäänoton nostaminen 36:sta 45:een, mikä tukee tiedekunnan koko-naistavoitteita ja opetusministeriön ennusta-man opettajapulan torjumista. Laitoksella on selkeä kehittämissuunnitelma. Sen mukaan pro gradu –tutkielmien laajuutta supistetaan ja panostetaan entistä enemmän henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin. Tutkintojen keski-määräistä suoritusaikaa lyhennetään tällä ta-voin. Tällä hetkellä historian laitoksessa tehtävien pro gradu –tutkielmien laajuus on keskimäärin 130 sivua ja vuonna 1998 valmistuneiden keskimääräinen kokonaisopintoviikko-määrä 206 opintoviikkoa. Pro gradujen sivumäärän pudottamisen ohella, ja vielä olennai-sempaa on, että tutkielmien aiheet rajataan kapeammiksi, joten pitkällinen lähdemateriaalin työstäminen ja siten tutkielmaan käytetty kokonaisaika supistuvat olennaisesti. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien tekeminen auttaa opiskelijaa jäsentämään opintonsa niin, ettei ”ylimääräisiä, turhia” opintojaksoja tule suoritetuksi.
   Konkreetteja lähiajan toimenpiteitä on myös opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen portfolio-piiri, joka aloittaa jo saadun määrärahan turvin toimintansa syksyllä 1999. Toiseksi laitoksella on tavoitteena järjestää muutaman vuoden välein tieteellisen ja populaarin kirjoittamisen kurssi, joka on suunnattu laitoksen kaikkien oppiaineiden opiskelijoille, jatko-opiskelijoille ja opettajillekin ja johon kutsutaan  esitelmöitsijöiksi historian popula-risoijia, historiallisten romaanien kirjoittajia, kirjoittamisen ammattilaisia. Kolmanneksi vireillä on opintopiiri, jonka aiheena on ”Itaalisten kielten ja latinan historia” ja joka kuuluu Antiikin kielet ja kulttuuri –opintoko-konaisuuteen. Edelleen yhteistyön lisäämiseksi on jo tehty päätös Oulu School of Japanies Studies -käynnistämisestä vuonna 2000. Kak-sivuotinen Japanin historian -maisterikoulu on myös valmisteilla.
   Koska useat historian opiskelijoista sijoittu-vat valmistuttuaan tiedotusalalle ja koska tiedotusalan kaikki koulutus on eteläisemmässä Suomessa, laitoksen koulutustavoitteissa on myös viestintään painottuvan maisterikoulun järjestäminen. Viestintäkoulutus antaa entistä paremmat työelämävalmiudet ja parantaa työllistymistä. Tähän maisterikouluun sidotaan myös uusi ensi lukuvuonna aloitettava paikallishistorian kirjoittamisen kurssi.
   Maisterikoulun opiskelijoita, opettajiksi val-mistuvia ja muillekin aloille valmistuvia varten on harkittu kuvien käyttöön ja tulkintaan opettavaa kurssia. Historiatieteissä paitsi kuvan tulkinta myös sen käyttö tekstien, esitelmien ja luentojen elävöittäjänä ja oppimista edistävänä menetelmänä on taito, jonka ke-hittämisen tarpeen myös laitoksen henkilö-kunta tiedostaa – osin opiskelijapalautteen ansiosta. Kehittämissuunnitelmassa on myös tämän osa-alueen parantaminen.
   Suunnitelmassa on myös laitoksen jatko-opiskelijoiden yhteinen seminaari. Kaksipäiväinen seminaari kokoaa yhteen historian laitoksen kaikkien oppiaineiden jatko-opiskelijat tutustumaan toistensa työhön ja pohtimaan tutkimuksen metodologisia kysymyksiä sekä ongelmanasettelua. Tämän johdosta myös pro gradun tekijöiden toivotaan osallistuvan seminaariin. Perustutkinto-opiskelijoilla on mahdollisuus  suorittaa seminaari luentopäiväkirjalla.
   Uusia verkostoitumishankkeita on myös vireillä. Keväällä 1999 toimi Oulun yliopiston rehtorin asettama työryhmä, jonka tarkoitus oli pohtia tieteen ja tekniikan historian opetuksen nykytilaa ja kehittämismahdollisuuksia. Työryhmä esitti, että aluksi muodostetaan noin viiden opintoviikon opintokokonaisuus tieteen ja tekniikan historiasta ja sitä tarjotaan valinnaisena kaikkiin Oulun yliopiston tiedekuntiin, kunkin tarpeisiin räätälöitynä. Tästä opetuksesta vastaisi pääosin historian laitoksen aate- ja oppihistoria. Myöhemmin toimintaa laajennetaan valtakunnalliseksi verkoston avulla.
  Yhteenvetona voi todeta, että historian laitoksen opetus- ja oppimisympäristö on dynaaminen ja innova-tiivinen. Laitoksella tehdyt kokeilut ja käyttöön otetut uudet opetus- ja oppimiskäytännöt ovat kannustaneet laitoksen henkilökuntaa ja opiskelijoita. Konkreettien tulosten saavuttaminen on lisännyt rohkeutta entisestään. Ideat ja uudistukset tulevat nopeasti osaksi jokapäiväistä arkea.