| Kalliot |  Kiipeilykierrokset |  Vaikeusasteet | Opaskirjat ym. | Kiipeilyn luonne | Välineet | Omat kokemukset |

	1. Kalliot
	Fontainebleaun kalliot ovat hienorakeista ja kiipeilijän käsille ystävällistä hiekkakiveä. Alueen hiekkakivi on pinnalta harmaata, sisältä vaaleampaa, paikoin norsun nahkaa muistuttavan rosoista. Kivet ovat eroosion vaikutuksesta saaneet mitä mielikuvituksellisimpia muotoja. Joillakin kallioilla on jopa oma nimi: l'Elephant, Le Bilboquet (leikkikalu). Joillakin alueilla (esim. Sables de Cul de Chien) pois kulunut -lähes puhdasta kvartsia oleva- hiekka on muodostanut kalajokimaisia lentohietikoita.  Useissa kiipeilypaikoissa hiekka on paksuina patjoina kiipeilykallioiden alla muodostaen hyvin mukavan laskeutumisalustan. Fontainebleaun massivi on ollut Oligoseenikaudella meren hiekkapohjaa, jonka päälle on aikojen kuluessa kertynyt merieliöiden jäännöksistä muodostunut kalkkiliejukerros. Eonien kuluessa on hiekkakerros muuttunut pehmeäksi hiekkakiveksi ja sen päällä oleva kerros kalkkikiveksi. Maankuoren mullistuksissa on entinen merenpohja aikanaan joutunut kuivalle maalle, jossa sadeveden sisältämä hiilihappo on alkanut liuottaa päällimmäistä kalkkikivikerrosta. Veden ja kalkin liuos on tunkeutunut alla olevaan hiekkakivikerrokseen ja sementöinyt hiekkajyväset yhteen kovaksi hiekkakiveksi. Lopulta kalkkikivikerroksen alta paljastunut hiekkakivi on joutunut alttiiksi sateelle tuulelle ym eroosiovoimille. Kivestä ovat  pehmeät kohdat kuluneet pois ja vain kovat jääneet jäljelle. Paikoin kivissä on vielä jäänteitä päällä olleesta valkoisesta kalkkikivikerroksesta. La Bilboquet
	2. Kiipeilykierrokset
	Kuva opaskirjasta: Fontainebleau. Escalades et randonnees Fontainebleaussa on kiivetty viime vuosisadan lopusta saakka. Tänä aikana alueelle on laadittu valmiita kiipeilykierroksia, joissa jokaisessa on n. 20-50 suunnilleen samantasoista reittiä tai ongelmaa. Näiden ongelmien välit kävellään tai ne ovat  varsinaisia ongelmia helpompia kiivettäviä. Tyypillisesti yhden kiipeilysession aikana kiivetään yksi kierros. Vasemmalla on tyypillisen kierroksen kartta. Esimerkkinä on sininen reitti Roche aux Sabotsin kiipeilyalueella (Troix Pignonin alueelta). Reitin väri kuvaa sen keskimääräistä vaikeutta (ks. alla). Jokaisen ongelman kohdalle on kallioon maalattu ongelman numero samanvärisellä maalilla kuin on kierroksen värikoodi. Kierroksen alku on merkitty kallioon maalatulla kirjaimella D (Départ), ja loppu kirjaimella A (Arrivée). Samalla alueella voi olla hyvinkin eritasoisia kierroksia, joten hyvinkin eritasoiset kiipeilijät voivat kiipeillä samalla alueella.
	3. Vaikeusasteet
	Reittien tai ongelmien vaikeusasteen luokittelu poikkeaa yleisestä ranskalaisesta luokittelusta. Alueella käytetään omaa 'Cotation Bleau' asteikkoa, joka on selitetty alla olevassa taulukossa. Aika hyvän kuvan reitin vaikeusasteesta suomalaisella asteikolla saa lisäämällä kaksi pykälää alla olevaan asteikkoon. 'Cotation Bleaun' poikkeaa myös Iso-Britannian, ja USA:n boulderointialueilla käytettävistä asteikoista. Vertailu yleisiin teknisiin asteikkoihin löytyy vaikka täältä. Värikoodit Väri Kuvaus Lyh. Vaikeus Määrä valkoinen pour enfants (lapsille) E 1-2 18 keltainen facile (helppo) tai F 1-2 4 peu difficile (helpohko) PD 2-3 46 oranssi tai vihreä assez difficile (keskinkertainen) AD 3-4 64 sininen difficile (vaikea) D 3-5 51 punainen très difficile (hyvin vaikea) TD 4-6 43 musta (tai valkoinen joillakin alueilla) extrêmement difficile (erittäin vaikea) ED 5-7 23
	4. Opaskirjat
	. Michel Schulman et al. 1986. Fontainebleau. Escalades et randonnees. Arthaud, Paris. ISBN: 2-7003-0550-7. Hinta n. 125 FFr. COSIROCIN kirjoittajien laatima opaskirja alueesta. Kirja on kirjoitettu alunperin jo 1982, ja ikääntymisen vuoksi osa uusista kierroksista puuttuu (uusittu painos kirjasta on ollut lupeissa jo usemman vuoden). Kirja on vain ranskaksi, mutta kielitaidottomallekin kirja on aivan käyttökelpoinen karttoineen ja kierrosten kuvauksineen.
	Steven Gough. 1998. Bleau. On the Edge. Hintaa n. 15 GBP. Aivan tuore englantilaisen kiipeilylehden On the Edge opaskirjasarjaan kuuluva teos. Kirjoittaja asuu aivan alueen vieressä, ja kirja on tehty yhteistyössä paikallisten kiipeilijöiden kanssa. En ole nähnyt kirjaa, joten en voi arvioida sitä tarkemmin. PS. Katso myös On The Edgen artikkeli: "Bleau hardcore" numerosta 81 (lokakuu 1998).
	Timo Marschner& Harald Roeker. Boulderführer Fontainebleau. 1992. Rotpunkt Verlag, Weinstadt-Benzach, Germany, phone: +49-7151-65041/42. ISBN: 3-928899-08-2. Saksalaisen kiipeilylehden Rotpunktin opaskirja. En ole nähnyt kirjaa, joten en voi arvioida sitä.
	4.1. Alueoppaat
	Les Trois Pignons.1998 Blocs en stock: Le Cuvier. 1993
	5. Kartat
	Opaskirjan lisäksi tarvitset kiipeilyalueiden löytämiseksi Institut Géographique National:in "Les cartes de la Série Bleue et les TOP 25" -sarjan kartan 2417 OT (Foret de Fontainebleau). Kartan mittakaava on 1:25 000, ja kaikki kiipeilyalueet on merkitty siihen symbolilla . Kartta käsittää noin 75 % kaikista kiipeilykallioista. Karttaa saa ainakin paikallisista kirjakaupoista. Osia kartasta on skannattu tänne (ilmeisen laittomasti).
	6. Kiipeilyvideo
	Jerry Moffat ja Ben Moon. The Real Thing. 1996. 53 min. Video ei ole ammttilaisten kuvaama, vaan brittikiipeäjien Jerry Moffatin ja Ben Moon Fontainbleuhun suuntautuneen matkan 'kotivideo'.
	7. Kiipeilyn luonne
	Fountainbleaun pulterit ovat yleensä hyvin miellyttävä käsille ja sormille: niissä ei ole paljon teräviä särmiä. Useimmat otteet ovat puhtaasti kitkaotteita. Kitka kalliossa on periaatteessa hyvä, mutta suositummilla paikoilla otteet voivat olla liukkaiksi kuluneita etenkin kierroksen alkupäässä. Nokkela kiipeilijä aloittaakin kierroksen puolesta välistä tai kiertää sen väärinpäin. Bouldereissa paljon halkeamia  (fissure) ja koloja (pocket) yhden sormen kokoisista vartalon mentäviin. Ongelmat ovat usein katto-ongelmia, joitka voidaan aloittaa maassa makaamalla. Ratkaisut ongelmiin voivat olla ulkopuolisille käsittämättömiä ja vaatia hyvinkin akrobaattisia liikkeitä. Kannattaa seurata paikallisten kiipeilijöiden metodiikkaa. Roche aux Sabots, sininen kierros
	Toit de biceps Moi,  Bas Cuvier
	8. Tarvittavat välineet
	8.1. Välttämättä tarvittavat välineet... Kiipeilykengät. Kitkaotteiden takia välipohjattomat kitkatossut ovat varma valinta. Paikalliset näyttivät käyttävän paljon La Sportivan slippereitä; Five-Tenit näyttivät myös olevan suosittuja Maton palanen, jolla seisten pyyhitään kengistä hiekanmurut. Auton kumimatto tai retkipatja käy tarkoitukseen erinomaisesti Pyyheliina tai rätti, jota käytetään kenkien puhdistukseen. Sillä myös paukutetaan otekohdista pois irtonainen aines tai paukutetaan otekohtiin hartsia (ks. alempana). Luonteenomainen ääni alueella syntyykin juuri pyyheliinan paukutuksesta kiveä vasten. Voi tuntua tarpeettomalta täkäläisestä näkökulmasta, mutta 'Bleaun' kvartsihiekka sileissä otteissa toimii kyllä erinomaisena liukasteena   Hartsia tai magnesiumia. Magnesiumin ylenmääräistä käyttöä ei alueella suositella. Sen väitetään tukkivan hiekkakiven huokoset, ja sen sijaan suositellaan käytettäväksi hartsia, jota saa paikallisista kiipeilykaupoista. Hartsin voi kääriä myös pyyheliinan sisään möykyksi, jolla sitten paukutetaan otekohtia. Vettä tai urheilujuomaa, sekä kevyttä purtavaa. Vettä alueelta ei löydy, ja sitä kuluu runsaasti. Huomaa tarvikkeet kallion alla  Kenkien ja seinän puhdistusta, sekä kiipeilyä J. A. Martinin oranssilla kierroksella
	8.2. Ehkä hyödyllisiä välineitä Törmäysmatto (crashpad). Useissa paikoissa kallioiden alusta on pehmeätä kvartsihiekkaa, mutta jollain alueella niin kivistä että matto voi olla tarpeellinen. Ja on sille matolle jo kolmen metrin korkeudestakin mukavampi tömähtää kuin maahan. Köysi ja valjaat. Useimmiten boulderit kiivetään  alueella ilman köyttä (jopa 5-7 metrin korkeuteen), mutta etenkin eteläisellä alueella (Dame Jouanne) ovat kalliot sen verran korkeita (15 m), että yläköysi voi olla tarpeen.
	9. Omat kiipeilukokemukset
	Omat kiipeilukokemukset ovat Trois Pignonin alueelta, sekä Fontainebleun pohjoispuolelta Rocher St Germain kallioilta. Kallliot -etenkin pohjoiset osat lähempänä Pariisia- voivat kuulemma olla viikonloppuna ruuhkaisia. Olimme metsässä sesonkin ulkopuolella heinäkuun alussa ja keskellä viikkoa, jolloin kallioilla sai olla varsin rauhassa. Alueella vieraili vain muutamia koululuokkia ja muita ryhmiä. Ainoastaan iltaisin paikalla oli paikallisia kiipeilijöitä, vaikka ilmat kiipeilyn kannalta olivat varsin mainiot. Eniten Fontainbleaussa viehättää kiipeilyn täydellinen vaivattomuus. Opaskirjasta voit valita itsellesi sopivan vaikeuasteisen kierroksen ja sitten ei kun menoksi. Ei siis valjaiden pukemista, ei vaivalloista yläköysien asettelua tai kiilanippujen painoa valjaissa (No niin, ei tietty korkeusaddikteille). Uusia haastavia reittejä on edessä loputtoman tuntuisesti. Osin se on kyllä pahastakin, koskapa kiipeilijään iskee helposti ahneus. Kiinnostavaakaan vaativaa reittiä ei jaksa tehdä loppuun asti, koska edessä houkuttaa aina uusi ja mielenkiintoinen reitti. Ja mahdollisimman montahan pitäisi ehtiä kokeilla lyhyen vierailun aikana. Itsensä kiipeilee siis puhki helposti yhden aamupäivän aikana.
	Roche aux Sabots sininen kierros No. 14 ()  Vaikka kiipeilykierroksen reitit ovat periaattessa suunnillen samantasoisia, tuntuu yhden kierroksen sisällä olevan paljonkin vaihtelua. Senhetkiseen kiipeilykunnossa (viisi tikkiä vasemmassa kämmenessä) sopivimmilta kierroksilta tuntuivat oranssit ja siniset, vaikka osa sinisistäkin ongelmista jäi kiipeämättä. Osmo (11 v) ja Marketta harrastivat pääosin keltaisia tai oransseja reittejä, mutta kiipesivät jonkun sinisenkin. Aarni (4 v) tyytyi valkoisiin.   Punaisista reiteistä osa -etenkin suorat laattareitit- eivät tuntuneet Merikosken muuria juurikaan pahemmilta, mutta ei niistä mikään kyllä aivan ylös mennyt.
	Osa punaisista reiteistä tuntui sen sijaan täysin käsittämättömiltä (puhumattakaan nyt valkoisista). Ja vielä käsittömämpää on se, että suurin osa niistä on kiivetty jo 30-luvulla Pierre Allainin ja kumppanien toimesta ennen tahmakumisten kenkien keksimistä. Muuten samainen Pierre Allain oli herra, joka kehitti ensimmäiset nykyaikaiset PA-merkkiset kiipeilykengät, juuri Fontainebleussa kiipeilyn tarpeisiin. Toit Cul de Chien. Yritinpä itsekin tätä, mutta eipä oikein tuo katto mennyt...
	Fontainebleaussa näki, että kiipeilyä voivat harrastaa kaikenikäiset- ja kuntoiset. Erilaisissa ryhmissä oli mukana myös vammaisia. Etenkin päivisin kiipeilemässä kävi vanhoja varmaankin yli seitsemänkymppisiä setiä, jotka kiipesivät ihan kunnioitettavia reittejä. Toista ääripäätä edustivat perheen mukana kiipeilemässä olevat alle kouluikäiset perheenjäsenet. Eritasoiset kiipeilykierrokset samalla alueella mahdollistavat kiipeilyn koko perheellä. Sopivia reittejä riittää kaikille.
	10. Käydyt paikat
	Trois Pignonin  alueella Rocher aux Sabots muodostui lempipaikaksi; oli lähellä tietä ja kalliot olivat jokseenkin suppealla alueella monipuolinen: keltainen, sininen ja punainen reitti aivan lähekkkäin Cul de Chien (kirjaimellisesti nimi tarkoittaa koiran persettä)  lentohietikoiden keskellä ja ongelmat enemmän hajallaan kuin edellisessä keltainen, sininen ja punainen reitti punaisella reitillä erittäin haastava kattoreitti: Toit Cul De Chien (7 a) Toit cul de Chien sekä La Bilboquetille nousu
	J. A. Martin, punainen kierros No. 4 J. A. Martin laajempi alue kuin kaksi edellistä valkoinen, keltainen, kolme vihreää, kaksi sinistä ja punainen kierros kallioissa muutama korkeampikin alastulot paikoin kivisempiä kuin kahdessa edellisessä Chateveau lähimpänä La Musadierin leirintäaluetta ainoastaan vähänkäytetyn oloinen keltainen reitti: ei erityisen mieleenpainuva (ainoastaan Catacombe-niminen (III) reitti jäi mieleen) Trois Pignonin alueelta jäi sittenkin tutkimatta vielä monta kauempana tiestä olevaa kalliota: Diplodocus, 91.1, 95.5, Rocher du Potala,  Rocher des Potets, Pignon Poteau, Gros Sablons, Rocher General, Rocher Guichot, La Grande-Montagne, Rocher Fin.... Laattareitti J. A. Martinilla
	Lähtiessämme kohti pohjoista kävimme vielä tutkimassa Fontaineblaun pohjoispuolella: Rocher Saint-Germainin kalliot valkoinen, keltainen ja oranssi kierros eipä jäänyt mieleen kuin hauskanmuotoinen kallio nimeltä Cyclope (ja jolla helppo reitti nimeltä La Voie du Cyclope)
	11. Lopuksi
	Fontainebleaussa viehättää sen ennen kaikkea sen monimuotoisuus. Kiipeilykallioita on varjoisissa pyökkimetsissä ja Saharaa muistuttavine aukeiden hiekkakenttien keskellä. Toisinaan maisemat muistuttavat kotoista Suomea mäntymetsineen ja koivua kasvavine kukkuloineen. Kiipeilyn tunnelma on ainutlaatuinen. Ikivanhojen ryhmyrunkoisten tammien oksiston läpi siilautuvat auringonsäteet, pihkan ja sananjalkojen kirpeä tuoksu, kiven hellävarainen karheus käsissä, pehmeä rauhoittava hiekkamatto kallion alla (ei sääskien voitonriemuista ininää korvissa, eikä kiipeilykengän nilkkain täynnä lumisohjoa). Se täytyy itse kokea. Sitten voitkin kutsua itseäsi 'Bleausard:ksi'.
	12. Varoituksen sana
	Mikään ei ole täydellistä. Fontainebleau on kuitenkin lähellä Pariisin miljoonakaupunkia, ja varkaat vierailevat säännöllisesti alueen parkkipaikoilla. Ainakin yhden oululaisperheen auto on heidän kertomansa mukaan tyhjennetty Fontainebleaun parkkipaikalla arvotavarasta. Siis älä jätä mitään arvokasta autoon. Myös kiipeilypaikoilla -ainakin lähempänä tietä olevilla- kannattaa pitää reppuansa ja kameraansa silmällä.