Biologian laitos > Eläinmuseo >Jouni Aspi
Tutkimus
Suomen ja sen lähialueiden suurpetojen luonnonsuojelugenetiikka
Suurpetojemme -suden, karhun ja ahman- kannantiheydet ovat käyneet läpi populaation pullonkaulan vimme vuosisadan aikana. Lajien läpikäymät pullonkaulat ja populaatioiden pirstoutuminen ovat voineen johtaa niid geneettisen muuntelun määrän vähenemiseen ja evolutiivisen potentiaalin pienentymiseen. Aiemmin suurpetokantoihin on saatu täydennystä itä- ja etelärajan takaa, mutta koska kannat ovat myös Suomen itäpuolella pienentyneet ei ole tällä hetkellä selvää käsitystä missä määrin sieltä tulee migrantteja Suomeen. Suurpetopopulaatioiden populaatioiden geneettistä tilaa ja populaatioiden välistä geenivirtaa on selvitetty niiden levinneisyysalueen muissa osissa, mutta Suomen ja sen lähialueiden osalta perusteelliset selvitykset puuttuvat. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää Suomessa ja sen itäisellä lähialueen suurpetojen geneettisten muuntelun määrää populaatioiden sisällä ja välillä, efektiivisiä populaatiokokoja, sosiaalista rakennetta ja sukusiitoksen määrää. Lisäksi selvitetään yksilöiden geneettisen muuntelun määrän yhteyttä niiden kelpoisuuteen (esim. jälkeläistuotto, parasiittien määrä ym), sekä geeniekspressiota ja adaptiivisen muuntelun mahdollisuutta kandidaattigeeneisssä. Tutkimuksessa käytetään autosomaalisia ja Y-kromosomaalisia mikrosatelliitteja sekä mitokondriaali-DNA:ta populaatioiden geneettisten rakenteen ja niiden välisen maternaalisen ja paternaalisen geenivirran selvittämiseen. Projektissa selvitetään myös ei-invasiivisten -luonnosta kerätyistä karvoista ja ulosteista eristetyn DNA:n geneettiseen analyysiin perustuvienmenetelmien käyttöä suurpetojen kantojen monitoroinnissa. Lajeista on jo kerätty satoja kudos-, karva- ja ulostenäytteitä, jonka lisäksi näistä yksilöistä on olemassa tietoja kelpoisuusominaisuuksista. Näytteiden ja tietojen keräystä jatketaan projektin aikana Suomesta Venäjän Karjalasta ja Virosta, ja näytteitä otetaan myös museoyksilöistä lajien historiallisen geneettisen muuntelun tason selvittämiseksi.
Kasvien metapopulaatio ja luonnonsuojelugenetiikka
Tutkimusryhmässä selvitetään etenkin uhanalaisten ja pirstoutuneissa habitaateissa esiintyvien kasvilajien metapopulaatiogenetiikka sekä geenivirtaa sekä mikro- että makrospatiaalisessa mittakaavassa DNA-teknisin menetelmin. Tutkimuksen tarkoituksena on populaatiogeneettisen perustutkimuksen lisäksi antaa taustatietoja uhanalaisten lajien käytännön suojelulle ja niiden habitaattien hoidolle. Tutkimusta tehdään läheisessä yhteistyössä samoja lajeja tutkivien ekologien kanssa. Tällä hetkellä ryhmässä on meneillään kaksi projektia
Molekyyliarkeologia
Molekyyliarkeologiassa käytetään uusia DNA:n eristys- ja monistustekniikoita, jotka mahdollistavat suurien DNA määrien saannin hyvin pienestä määrästä museaalista, arkeologista tai fossilista orgaanista materiaalia..Esimerkiksi luista eristetty ns. muinais-DNA (ancient DNA) on tehokas työkalu, jota voidaan käyttää näytteen lajin, alalajin tai jopa lähdepopulaation identifiointiin. Sen avulla voidaan myös tutkia geneettisiä muutoksia ja fylogeneettisiä sukulaisuussuhteita nykyisten ja muinaisten populaatioiden välillä silloinkin kun morfologinen tai anatominen todistusaineisto on vajavaa tai puutteellista. Arkeologisen faunan geneettistä identifikaatiota laji- ja rotu-, ja kantatasolla voidaan käyttää arkeologiassa tutkittaessa mitkä eläimet ovat olleet läheisessä kosketuksessa ihmisiin ja kuinka ne ovat vaikuttaneet ihmisten toimeentuloon, traditioihin ja uskomuksiin. Museaaliset projektit liittyvät muutoksiin suden perimässä viimeisen 150 vuoden aikana. Arkeologisissa projekteissa työskentelen yhteistyössä professori Milton Nunezin ja FT Jari Okkosen johtaman tutkimusryhmän kanssa.
Meneillään olevat projekti:
- Ihmisten ja eläinten välinen suhde Suomen saamelaisyhteisöissä 1000-1800 j.Kr. Palvontapaikoilta löydettyjen luiden DNA- ja stabiili-isotooppianalyysi.
