Metsätyypit                                                                                     (Tulosta vaakatasossa)

Kangasmetsät Happamuusarvot (pH) ovat keskimääräisiä arvoja: ES = Etelä-Suomi, PK = Pohjanmaa-Kainuu, PP = Peräpohjola, ML = Metsä-Lappi

Kasvupaikka- tyypit Maannos Jäkälät ja sammalet Heinät ja ruohot Varvut ja pensaat Puusto Metsätyypit (ES, PK) Metsätyypit (PP, ML) Karukko- kankaat Humus ohut ja hapan (pH 3.6), lahonnutta jäkälää; kivennäismaassa ei tai vähän hienojakoista ainesta Jäkälikkö runsas ja yhtenäinen, erityisesti poronjäkäliä, sammalet menestyvät heikosti (mm. kynsisammalta) Heiniä ja ruohoja erittäin niukasti; valoisilla hiekkamailla viihtyviä lajeja Varvut harvassa ja kituliaita, pensaskerrosta ei yleensä ole Mänty ainoa, sekin jää matalaksi, muut jäävät kenttäkerrokseen ES: jäkälä (ClT) PK: jäkälä (ClT) PP: jäkälä (ClT) ML: jäkälä (ClT), variksenmarja-jäkälä (EClT) Kuivat kankaat Humus ohut, hapan (pH 3.7) ja heikosti maatunut, hiekka- ja someromailla, harvemmin moreenilla Jäkälälaikkuja runsaasti (yli 1/4 peittävyydestä), myös sammalia esiintyy, ES:ssa runsaammin, mm. seinä-, kynsi- ja karhunsammalta Heiniä ja ruohoja harvassa ja heikosti kasvavia; mm. metsälauha, kultapiisku, kissankäpälä Varpulaikkuja yhtä runsaasti kuin jäkälää, matalaa ja pienilehtistä, kanerva runsain, myös puolukkaa, mustikkaa, sianpuolukkaa, variksenmarjaa, pohjoisessa rämevarpuja Mänty kasvaa tyydyttävästi, muut heikosti ja jäävät pensaskerrokseen (mm. haapa, pihlaja ja kataja) ES: kanerva (CT), häränsilmä- kanerva (HyCT) PK: variksenmarja- kanerva (ECT) PP: mustikka- kanerva-jäkälä (MCClT) ML: juolukka-puolukka- variksenmarja (UVET), variksenmarja-jäkälä- seinäsammal (EClPlT) Kuivahkot kankaat Humus paksu, huopamainen ja hapan (pH 3.8), irtoaa levyinä, niukasti hienoja aineksia sisältävillä moreeni-, myös hiekka- ja someromailla Laikuttaisesti jäkälää erityisesti pohjoisessa, sammalia runsaammin, erityisesti seinäsammalta Kuivuutta sietäviä heiniä ja ruohoja harvakseltaan, mm. oravanmarja, kangasmaitikka, metsätähti, sarjakeltano, kultapiisku, metsälauha, hieta- , metsä- ja lapinkastikka Runsaasti varpuja, erityisesti puolukkaa (marjoo hyvin), myös kanervaa (yli 5% peittävyydestä), pohjoisessa runsaammin mustikkaa, variksenmarjaa ja suovarpuja Mänty vallitsee, seassa heikkokasvuista kuusta ja koivua, muita pensaina ES: puolukka (VT), häränsilmä- puolukka (HyVT), puolukka- mansikka (VFrT) PK: variksenmarja- puolukka (EVT) PP: variksenmarja- mustikka (EMT) ML: juolukka- variksenmarja- mustikka (UEMT) Tuoreet kankaat Humus paksu (jopa 20 cm) ja hapan (pH 4), lahoamatonta ainesta pinta- mutta ei alaosassa, keskihyvillä, hienoja aineksia sisältävillä moreenimailla Yhtenäinen sammalmatto, seinä-, kerros- ja kynsisammalta, pohjoisessa jäkäliä kohopinnoilla Runsas heinä- ja ruoholajisto, mm. metsä- ja kangasmaitikka, oravanmarja, metsäimarre, metsäkastikka, metsätähti, talvikkeja, metsäkurjenpolvi, metsäkorte, yövilkka, kielo ja lillukka  Runsas, yhtenäinen ja rehevä varpu- kasvillisuus, mustikka marjoo hyvin, puolukka ei marjo hyvin, myös vanamoa, pensaina pihlajaa, katajaa ja vadelmaa Pääpuina kuusi, mänty tai koivut, pohjoisessa kuusen pituus vähenee nopeammin kuin männyn ES: mustikka (MT), seinäsammal (PlT),  puolukka-lillukka (VRT) PK: pohjoinen mustikka (MT(p)), puolukka- mustikka (VMT), metsälauha- mustikka (DeMT) PP: pohjoinen mustikka (MT(p)), seinäsammal- mustikka (HMT) , suopursu-juolukka (LUT), vaarapykäsammal- metsälauha-mustikka (BaDeMT) ML: suopursu- mustikka (LMT) Lehtomaiset kankaat Humuksen pintaosa hapan (pH 4.3), alempi osa vähemmän hapan ja multaa sisältävä (5-10 cm), kerroksellisuus näkyvissä, viljavilla moreenimailla ja myös savimailla Sammallajisto runsas, mutta sammalpeite harvahko ja aukkoinen, mm. suikero- ja laakasammalia (n. 5% peittävyydestä), sulkasammalta  Runsaasti heiniä ja ruohoja, mäntymetsissä korkeita, kuusikossa vähän, käenkaalia säännöllisesti etelässä,  mm. nuokkuhelmikkä, sormisara, metsä- ja korpi-imarre, metsäorvokki, ahomansikka, nurmitädyke Päävarpuna mustikka, kohopaikoilla puolukkaa, varvusto rehevää mutta aukkoista, myös vanamoa, pensaina mm. vadelmaa, herukoita ja katajaa Pääpuuna kuusi, myös rauduskoivu, harvoin mänty; haapa menestyy hyvin, ES:ssä puumaisena mm. tuomi, pihlaja, raita ja leppä ES: käenkaali- mustikka (OMT), talvikki (PyT), puolukka-lillukka (MeLaT) PK: kurjenpolvi- käenkaali- mustikka (GOMT), metsäimarre- mustikka (DMT) PP: kurjenpolvi- mustikka (GMT), ruohokanukka- metsäimarre- mustikka (CoDMT) ML: matalaruoho (MaRhT)

Takaisin

Lehdot ES = Etelä-Suomi, PS: Pohjois-Suomi

Kuivat lehdot Kivisillä rinteillä tai kuivalla kalkkialustalla, harvahko puu ja pensaskerros, kuivuus haittaa puuston kasvua ES: rauduskoivu, mänty ja haapa ovat yleisiä; myös kuusi, tuomi, pihlaja, lehmus, tammi ja vaahtera esiintyvät; pensaina vadelma, kuusama, kataja, taikinanmarja ja pähkinäpensas; kenttäkerros runsaslajinen mutta matala; pohjakerroksessa kangasmetsien sammalia. ES:ssa erotetaan useita metsätyyppejä. PS: yleeensä mäntyvaltaista, varvuista mm. puolukkaa, sekä kuivuutta sietäviä lehtokasveja (puolukka-lillukkatyyppi, VRT, ja metsäkurjenpolvi-puolukkatyyppi, GVT). Tuoreet lehdot Poikkeuksellisen viljavilla kasvupaikoilla, kuusivaltaista sekametsää, sekapuuna mm. koivua ja haapaa, heinistä ja ruohoista tavataan mm. lehtotesmaa, sudenmarjaa, lehto-orvokkia, valko- ja sinivuokkoa, käenkaalia, vuohen- ja karhunputkea; valtaljit vaihtelevat hyvin paljon. ES: useita metsätyyppejä. PS: metsänkurjenpolvi-käenkaali-oravanmarjatyyppi (GOMaT), metsäkurjenpolvi-käenkaali-lillukkatyyppi(GORT), metsänkurjenpolvi-metsäimarretyyppi (GDT) ja metsänkurjenpolvityyppi (GT) Kosteat lehdot Puronotkoissa ja lähteikköjen tuntumassa, saniaislehdot ja suurruoholehdot, puusto kuusivaltaista sekametsää. ES: saniaislehdot karuimmasta viljavampaan: hiirenporras-käenkaalityyppi (AthOT), isoalvejuurivaltaiset (DryT), hiirenporrasvaltaiset (AthT) ja kotkansiipivaltaiset saniaislehdot (MatT). Suurruoholehdoissa vähän saniaisia, paljon korkeita ruohoja (käekaali-mesiangervotyyppi, OFiT). PS: saniaislehdot karuimmasta viljavampaan: hiirenporras-isoalvejuurityyppi (AthAssT), myyränporrastyyppi (DiplT) ja kotkansiipityyppi (MatT). Suurruoholehtoja: metsänkurjenpolvi-käenkaali-mesiangervotyyppi (GOFiT), metsäkurjenpolvi-mesiangervotyyppi (GFiT), pohjansinivalvattilehdot (CiT) ja ukonhattulehdot (AT).

Takaisin

Turvemaat Allamainituista päätyypeistä voidaan erottaa useita suokasvillisuustyyppejä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jonka eri osissa voi vallita eri suokasvillisuustyyppejä. Tunturisuot ovat pääosiltaan lähde- ja sulamisvesisoita. Aapasuot ovat keskeisiltä osiltaan nevoja ja lettoja, renoiltaan korpia ja rämeitä. Karujen keidassoiden keskiosia luonnehtii ombrotrofinen kasvillisuus, joka saa pääasiallisesti ravinteensa sadevedestä ja joka koostuu rämemättäistä ja avoimemmista nevalaikkuista.

Korvet Ohutturpeisia, minerotrofisia, keskiravinteisia, puustona kuusi, myös hieskoivua ja leppää, kuivapinnoilla mustikkaa, puolukkaa, metsä- ja tiettyjä rahkasammalia, märemmillä pinnoilla korpi- ja viitakastikkaa, korteita ja mm. lehväsammalia, osuus n. 21% suoalasta. Lähde- ja sulamisvesisuot Keskiravinteisia. Lumen sulamisveden suokasvillisuutta ylläpitävä vaikutus ilmenee erityisesti tunturialueilla ja tundralla. Sulamisvesi on lähdevettä vähäravinteisempaa. Lähdekasvillisuuden osuus suoalasta on hyvin pieni, yleisintä Pohjois-Suomessa. Luhdat Keskiravinteisia, järvi-, joki- ja tulvavesien pintavesivaikutuksen alaisia, turvekerros paksuhko, tervaleppää, hieskoivua, suomyrttiä, pajuja ja rantakasvillisuutta. Luhtakasvillisuuden osuus on pieni (alle 1%). Nevat Puuttomia tai vähäpuisia, mätäspinnan osuus korkeintaan 1/5, turvekerros n. 160 cm, karuista keskiravinteisiin, ombrotrofisia; korkea sarakasvillisuus (suursaranevat); tupasvilla, -luikka ja rahkasara (lyhytkorsinevat), mm. valjut rahkasammalet ja vihertävän mustat sirppi- ja maksasammalet (kuljunevat); nevojen osuus n. 25%, pohjoisessa korkeampi (yli 30%). Letot Puuttomia tai vähäpuisia, runsasravinteisia, turvekerros n. 160 cm, mm. katajaa, järviruokoa, lettopajua, lettovillaa, keltasaraa sekä muuta suokasvillisuutta, osuus n. 3%  suoalasta. Rämeet Karuja ja niukkaravinteisia, ombrotrofisia, turvekerros 18-155 cm, puustona ensisijassa mänty (myös koivu ja kuusi), runsasvarpuisia  (mm. kanerva, variksenmarja, suopursu, juolukka ja vaivero), vaivaiskoivua, pallosaraa ja tupasvillaa, osuus n. 42% suoalasta. Turvekankaat Ojitettuja soita, joko ojikkoja (pintakasvillisuus edelleen suokasveja) tai muuttumia (muistuttavat jo kangasmetsää)

Takaisin