Englantilainen Douglas Adams (1952 - 2001) tunnetaan ennen kaikkea romaanisarjastaan Linnunradan käsikirja liftareille. Viisiosaisen trilogian aloitti teos Linnunradan käsikirja liftareille (1979), joka sai myöhemmin jatkokseen kirjat Maailmanlopun ravintola (1980), Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki (1982), Terve ja kiitos kaloista (1984) sekä Enimmäkseen harmiton (1992). Adams on kirjoittanut myös romaanisarjan Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto sekä useita radiokuunnelma- ja tv-sarjoja. Adams tunnetaan erityisen humoristisena kirjailijana, ja esimerkiksi Linnunradan käsikirjaa liftareille pidetäänkin sf-huumorin ja avaruusooppera-parodioiden klassikkona.
Romaanissa Linnunradan käsikirja liftareille päähenkilönä on Arthur Dent -niminen tavallinen englantilainen mies. Eräänä torstaiaamuna hän herää kotitalonsa liepeille ilmestyneen puskutraktorin jylinään ja saa selville, että hänen talonsa aiotaan purkaa ohikulkutien alta pois. Myöhemmin samana päivänä Arthurin ystävä Ford Prefect paljastaa olevansa avaruusolento ja kertoo, että Vogonit aikovat räjäyttää maapallon pois aurinkokunnan halki rakennettavan pikatien reitiltä. Ford houkuttelee Arthurin mukaansa avaruuteen, ja näin Arthur ainoana maan asukkaana selviää hengissä räjähdyksestä. Harhailtuaan aikansa avaruudessa Arthur ja Ford päätyvät Kultasydän-nimiseen avaruusalukseen, jota ohjaavat Fordin ystävä Zaphod Beeblebrox, entinen maan asukas Trillian ja paranoidi androidi Marvin.
Avaruusoopperakliseiden parodia pohjautuu Linnunradan käsikirja liftareille -romaanissa jo sen peruslähtökohtaan: maapallo ei todellakaan ole maailmankaikkeuden napa ja uljain planeetta vaan vähäpätöinen, pois raivattava este intergalaktisen pikatien reitillä. Maan vähäpätöisyyttä korostaa sekin, että mikroalimesonisähkökomponentin muodossa julkaistussa Linnunradan käsikirja liftareille -matkaoppaassa maan kerrotaan lyhyesti olevan "enimmäkseen vaaraton". Siinä missä perinteisten avaruusoopperoiden sankareiksi nousevat tavallisesti ihmiset, Linnunradan käsikirjassa liftareille muka-sankarillisia ihmisiä edustaa saamaton ja hämmentynyt Arthur Dent.
Adams ei parodioi pelkästään avaruusoopperakliseitä, vaan osansa ironiasta saavat myös länsimaisen ihmisen liian korkeat käsitykset itsestään. Heti kirjan alussa ihmiset kuvataan onnettomiksi ja alkukantaisiksi materialisteiksi, jotka yliarvostavat digitaalikellon tapaista vähäpätöistä keksintöä. Linnunradan käsikirja liftareille kritisoi myös ajatusta ihmisestä luomakunnan kruununa. Se nimittäin paljastaa, että delfiinit ja hiiret ovat selvästi ihmistä kehittyneempiä lajeja ja itse asiassa hiiret ovat käyttäneet ihmisiä koe-eläiminään ja maapallo on hiirten tilaama koelaboratorio:
"Maan asukas. Hiiret tilasivat, maksoivat ja omistavat planeetan jolla sinä asuit. Se tuhottiin viisi minuuttia ennen kuin se ehti suorittaa loppuun tehtävän jota varten se oli suunniteltu. Niinpä meidän on rakennettava uusi sen tilalle." Arthur oli tajunnut edellisestä vain yhden sanan. "Hiiret?" "Aivan, Maan asukas." "Anteeksi nyt, mutta puhummeko me näistä pienistä valkoisista karvaisista olioista jotka ovat persoja juustolle ja jotka kuvattiin kuusikymmentäluvun alun vitseissä aina pöydällä seisovan, kirkuvan naisen kanssa?" Romppanen rykäisi kohteliaasti. "Maan asukas", hän sanoi. "Minun on välistä vaikeaa seurata sinun ajatuksenjuoksuasi. Pidä mielessäsi, että minä olen nukkunut viisi miljoonaa vuotta Margrathean uumenissa, eikä minulla ole kovinkaan tarkkaa käsitystä mainitsemastasi kuusikymmentäluvun alun huumorista. Nämä oliot - joita te nimitätte hiiriksi - eivät ole aivan sitä miltä näyttävät. Ne ovat pelkkiä valtavien, yliälykkäiden, yleisulottuvaisten olioiden heijastumia meidän ulottuvuudessamme. Kaikki nuo juusto- ja vikinäjutut ovat pelkkää hämäystä." Vanhus vaikeni hetkeksi, rypisti otsaansa myötätuntoisesti ja jatkoi: "Pelkään pahoin että he ovat käyttäneet teitä koekaniineina."
Romppasen jatkaessa selitystään ilmenee, että maapallo on suuri tietokone, jonka tehtävänä on ollut selvittää, mikä on perimmäinen kysymys elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Vastauksen tuohon kysymykseen paljastaa tietokone Syvä Miete:
"Hyvä on", Syvä Miete sanoi. "Vastaus Perimmäiseen Kysymykseen..." "Niin...!" "Elämästä, Kaikkeudesta ja Kaikesta Muusta Sellaisesta..." Syvä Miete sanoi. "Niin...!" "On..." Syvä Miete sanoi ja piti pienen tauon. "Niin...!" "On..." "Niin...!!!...?" "Neljäkymmentäkaksi", Syvä Miete sanoi äärettömän juhlallisesti ja rauhallisesti.
Syvän Mietteen vastaus tyrmistyttää kuulijat - eikä ihme, sillä se kyseenalaistaa kertaheitolla kaikki ylevät selitykset elämän ja maailmankaikkeuden tarkoituksesta.