Elfquest-sarjakuva on amerikkalaisen avioparin, Wendy ja Richard Pinin, luomus. Richard Pini kirjoittaa Elfquest-tarinat, joihin Wendy Pini luo kuvituksen. Sarjakuvaa on julkaistu jo vuodesta 1978 lähtien, ja tarina jatkuu edelleen. Uusimmat Elfquest-jaksot julkaistaan mustavalkoisina lehtinä, mutta myöhemmin jaksot väritetään ja julkaistaan kokooma-albumeina, joihin on koottu noin viisi jaksoa. Vaihtoehtosarjakuvana pidetty Elfquest saavutti suosiota heti alkuvai-heistaan lähtien, ja tähän mennessä tarina on lumonnut valtaisan joukon lukijoita. Sarjakuva on osoittautunut myös suureksi kaupalliseksi menestyksesi, vaikka esimerkiksi suuret sarjakuvakustantajat Marvel ja DC-Comics hylkäsivät sen epäiltyään Elfquestia liian epäkaupalliseksi.
Elfquest-sarjakuva kertoo nimensä mukaisesti haltijoista, jotka asuttavat Nimettömäksi maailmaksi kutsuttua planeettaa. Haltijat eivät kuitenkaan ole planeetan alkuperäisiä asukkaita, ja saaga saakin alkunsa, kun muinaisten haltijoiden keskiaikaista ritarilinnaa muistuttava avaruusalus haaksirikkoutuu planeetalle. Nämä haltijat ovat Elfquest-tarinan haltijoiden esi-isiä, joilla on ihmisnäkökulmasta katsottuna yliluonnollisia kykyjä, jotka ovat pitkiä, siroja ja hyvin pitkälle kehittyneitä sekä henkisesti että fyysisesti, ja joille paha on tuntematon käsite. Juuri viimeksi mainitun ominaisuuden vuoksi ensikohtaaminen Nimettömän planeetan alkuperäisten asukkaiden, cro magnon -tasolla olevien ihmisten, kanssa on järkyttävä. Ihmiset nimittäin käyvät tulokkaiden kimppuun ja tappavat suuren osan heistä. Eloon jääneet pakenevat ja joutuvat paetessaan eroon toisistaan, mikä johtaa alkuperäisen haltijayhteisön eriytymiseen haltijaheimoiksi, jotka elävät pitkään erillään ja tietämättöminä toisistaan. Vuosituhansien vieriessä ihmiset kehittyvät ja haltijat taantuvat, mutta haltijat pysyvät edelleen kehityksessä ihmistä korkeammalla tasolla. Taistelu ihmisten kanssa jatkuu koko ajan.
Elfquestin haltijoiden esihistoriaan viitataan sarjan alussa vain lyhyesti, sillä pääpaino sarjakuvassa on haltijoiden nykyisyydessä. Varsinainen tarina alkaa, kun Elfquestin pääheimo, Susiratsastajat, joutuu vakavaan taisteluun ihmisten kanssa. Järjettömän vihan sokaisemat ihmiset polttavat maan tasalle Susiratsastajien asuttaman, Holtiksi kutsuman lehtokodin, minkä jälkeen Susiratsastajat joutuvat pakenemaan ja etsimään itselleen uuden asuinpaikan. Vaelluksellaan Susiratsastajat tutustuvat muihin haltijaheimoihin. Näistä ensimmäinen on Aurinkokansa, josta tulee toinen Elfquestin pääheimoista. Seuraavia Susiratsastajien kohtaamia heimoja ovat Liitäjät ja Palaajat.
Vuosituhansien kuluessa haltijaheimot ovat kehittyneet hyvinkin erilaisiksi ja muodostaneet toisistaan poikkeavia yhteisöjä. Yhteisinä piirteinä ovat säilyneet muun muassa maagiset kyvyt, kuten henkiparantamisen taito, telepatia ja levitointi, mutta kaikilla haltijakansoilla ei ole samoja yliluonnollisia kykyjä. Esimerkiksi Susiratsastajat hallitsevat telepatian mutta eivät henkiparantamista tai levitointia, kun taas Liitäjät kykenevät levitoimaan. Heimojen välisiä kulttuurisia yhtäläisyyksiä ovat uskontojen ja tieteenharrastuksen puuttuminen sekä musiikin, tanssin ja veistotaiteen harjoittaminen. Koska haltijat ovat periaatteessa kuolemattomia, he lisääntyvät melko vähän. Lähes kaikissa haltijayhdyskunnissa lisääntymistä edeltää erityinen tunnistamisprosessi, jossa kaksi haltijaa tunnistaa toisensa automaattisesti katsoessaan toisiaan silmiin kohdatessaan. Tunnistaminen takaa sen, että haltijat löytävät itselleen puolison, jonka kanssa he voivat saada parhaat mahdolliset perintötekijät omaavia lapsia.
Kaikkien haltijayhteisöjen yhteiskuntarakennetta hallitsee täydellinen miehen ja naisen välinen tasa-arvo. Haltijat eivät erottele lainkaan naisten ja miesten töitä tai miellä tiettyjä ominaisuuksia naisellisiksi ja toisia miehisiksi, eivätkä haltijamiehet alista naisia pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Koska vallanhimo, ahneus ja ylenmääräinen itsekorostus ovat vieraita haltijoille, he eivät tarvitse lainkaan lakia, oikeuslaitosta tai vankiloita ja haltijoiden keskuudessa esiintyy vain harvoin ihmisille niin tuttuja valtataisteluita tai sairaalloista suuruudenhulluutta. Korkean henkisen kehitystason vuoksi myös haltijoiden hallinto on järjestetty oikeudenmukaisesti, ja heimot kunnioittavat ja rakastavat päälliköitään.
Elfquestin suosion salaisuudeksi on arvioitu sen kauneutta, joka ulottuu sekä sisällön että muodon tasolle. Richard Pinin luoma tarina rauhaa rakastavista ja sympaattisista haltijoista huokuu kauneutta ja syvällisyyttä. Elfquestissa ei mässäillä lainkaan väkivallalla, vaan väkivalta on haltijoille lähinnä välttämätön pakko, johon on vastahakoisesti turvauduttava olemassaolon taistelun ja varsinkin pahimman vihollisen, ihmisen, vuoksi. Ilman ulkoisia uhkatekijöitä * etenkin ilman ihmisiä * haltijoiden elämä olisi lähinnä harmonista rinnakkaineloa ympäröivän luonnon kanssa, ja heidän eloaan leimaisi keskinäinen huolenpito, välittäminen, kunnioitus ja tasa-arvo. Elfquestin onkin katsottu palvelevan ihmisten jalompia puolia ja pyrkimyksiä kuvatessaan, mitä ihmiset voisivat olla, mutta mitä he eivät vielä ole. Elfquestin kauneuden sinetöi Wendy Pinin upea, tarkka ja yksityiskohtainen piirrostyö, jota on verrattu japanilaiseen manga-sarjakuvaan. Piirrokset ovat sangen tarkkoja, ja haltijat ovat yksilöllisen näköisiä. Elfquestin kuvituksessa ei ole häiritsevää jäykkyyttä, vaan haltijahahmot taipuvat luontevasti erilaisiin asentoihin ja liikkeisiin ja henkilöiden mielialat näkyvät selvästi heidän ilmeissään ja eleissään. Lisäksi kuvien väritys on hyvin monipuolista, hienostunutta ja silmiä hivelevää.
LÄHTEET:
Haaramo, Mikko 1990: Quo vadis, Elfquest. Portti 2/1990. 64 - 81.
Lohikari, Anne 1983: Saaga nimeltä Elf-quest. Sarjainfo 3/1983. 11 - 23.