Alan Garner on palkittu englantilainen kirjailija, joka kuuluu anglosaksisen fantasiaromaanin mestareiden joukkoon. Garnerin nykyinen asema ei kuitenkaan ole aina ollut itsestäänselvyys, sillä hän aloitti kirjailijanuransa kirjoittamalla kaavamaista fantasiaa. Garnerin neljäs romaani, Huuhkajalaakso (1967), kuitenkin edustaa jo hänen kehittyneempää tuotantoaan, ja nimenomaan Huuhkajalaakso on vakiinnuttanut Garnerin arvostetun aseman.
Garner hyödyntää Huuhkajalaaksossa vanhaa walesilaista myyttiä Mabinogion-tarinakokoelmasta ja sijoittaa sen nykyaikaan laajempaan Walesia koskevaan poliittiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Myytissä on kolme päähenkilöä: Lleu Llaw Gyffes, Gronw Pebyr ja ensin mainitun kukista tehty puoliso Blodeuwedd. Blodeuwedd ja Gronw Pebyr rakastuvat toisiinsa, mikä johtaa tragediaan. Lleu Llaw Gyffes surmaa Gronw Pebyrin, ja Blodeuwedd muuttuu huuhkajaksi. Satojen vuosien kuluessa myytti ei ole menettänyt pisaraakaan vahvuudestaan vaan tarina toistuu alkuperäisellä tapahtumapaikallaan sukupolvesta toiseen "aina kun kolme ihmistä tapaa Huuhkajalaaksossa".
Tällä kertaa myytin valtaan joutuu kolme nuorta: Alison, Roger ja Gwyn. Alison ja Roger ovat englantilaisia puolisisaruksia, jotka tulevat viettämään vanhempiensa kanssa kesälomaa Walesiin Alisonin omistamaan taloon. Gwyn puolestaan on walesilainen poika, joka tulee taloon palvelemaan Alisonin ja Rogerin perhettä yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Yliluonnolliset tapahtumat saavat alkunsa, kun Alison ja Gwyn löytävät ullakolta koristeellisia lautasia. Alison näkee koristeet huuhkajina ja alkaa jäljentää niitä paperille. Näin Alison tulee vapauttaneeksi muinaisen myytin voimat, ja se aktualisoituu 1900-luvun ajassa. Huuhkajalaakson päähenkilöt joutuvat tahtomattaan myytin päähenkilöiden rooliin, jolloin Alisonista tulee Blodeuwedd, Gwynistä Lleu Llaw Gyffes ja Rogerista Gronw Pebyr.
Tapahtumien edetessä Gwynin, Alisonin ja Rogerin välille syntyy konflikteja. Gwyn on älykäs, lahjakas ja kunnianhimoinen poika, mutta hänen opintietään vaikeuttaa se, että hän on köyhä, syntynyt avioliiton ulkopuolella ja lisäksi walesilainen. Roger ja Alison puolestaan ovat täysin päinvastaisessa asemassa, sillä he ovat rikkaita ja ennen kaikkea englantilaisia. Yhteiskuntaluokkien ja kansallisuuksien erot näkyvät näiden kolmen nuoren suhteessa selvästi. Alisonin äiti esimerkiksi kieltää Alisonia olemasta tekemisissä Gwynin kanssa silloin, kun Gwynin ja Alisonin suhde näyttää syvenevän ja heidän keskinäinen ymmärryksensä kasvaa. Roger puolestaan halveksuu Gwyniä avoimesti tämän yhteiskunnallisen aseman ja kansallisuuden vuoksi. Vähitellen tilanne ajautuu siihen, että Alison ja Roger loukkaavat Gwyniä syvästi, Alison tahtomattaan ja Roger tahallaan.
Myytin aktualisoituminen yhdessä edellä mainittujen seikkojen kanssa on johtaa kolmikon tuhoon, joka näyttää väistämättömältä jo siinä vaiheessa, kun Alison päättää nähdä lautasten kuviot nimenomaan huuhkajina. Kuviot olisi kuitenkin ollut mahdollista mieltää myös kukkasiksi eli hellyyden ja hyvyyden symboleiksi, mutta Alison näkee ne itsepintaisesti huuhkajina, jotka symboloivat julmuutta ja pahaa. Näin nimenomaan julma huuhkaja-Blodeuwedd pääsee valtaamaan Alisonin ruumiin hellän kukkais-Blodeuweddin sijasta. Blodeuweddin kaksinaisen luonteen lähteenä ovat luonto ja ihminen. Hänen kauneutensa on peräisin luonnosta, kun taas julmuuden saa aikaan ripaus ihmisyyttä. Myytin huipentuessa huuhkaja-Blodeuwedd on vallannut Alisonin kokonaan:
Alison makasi pöydällä, Huw oli peittänyt hänet takillaan. Häneen oli takertunut höyheniä ja niitä leijui hänen ympärillään. Huw pyyhkäisi höyhenet pois, mutta ne pyörivät ilmavirtojen mukana ja palasivat takaisin tytön ympärille. "Se on se voima", sanoi Huw. "Se on hänessä, pahan kerran. Sitä se on, poika." [--] "He ovat nyt yksi ja sama." [--] Roger pyyhki höyheniä pois Alisonista. Ne lentelivät ja laskeutuivat, lentelivät ja takertuivat; tässä kieppui hänen pölyssä näkemänsä huuhkajatanssi. Ne lensivät katossa ja seinillä ja hän alkoi nähdä kuvioita, jotka olivat seuranneet Huwia sateessa: silmät, siivet, jotakin terävää, siivekkäät silmät, keltaista, kaartuvaa mustaa * kattohirsissä, seinällä, höyhenissä, kaikkialla. Hän ei ollut ikinä nähnyt niin paljon höyheniä. Hän pyyhki niitä pois Alisonin poskelta. Tyttö huusi ja Roger näki kolme naarmua jotka ulottuivat otsalta kaulalle, ja käsissä oli toiset; mutta iho ei ollut rikkoutunut. (Huuhkajalaakso, 171*172.)
Alisonin voi pelastaa vain saamalla hänet näkemään itsensä huuhkajien sijasta kukkasina. Gwyn on liian syvästi loukattu auttaakseen Alisonia, mutta Roger onnistuu sisarpuoltaan tuntemansa rakkauden turvin karkottamaan Blodeuweddin pois Alisonista.
Garner kuvaa Huuhkajalaaksossa yhteiskuntaluokkien ja kansallisuuksien välisen ristiriidan lisäksi sitä, kuinka fantasia ja myytti haastavat nykyaikaisen teknologisen yhteiskunnan arvot ja asenteet. Modernissa, rationaalisessa maailmassa elävät Gwyn, Alison ja Roger joutuvat myöntämään, että ikiaikaisia myyttisiä voimia ei voi mitätöidä järkeilemällä ja kieltämällä ne. Huuhkajalaakson yhtenä viestinä onkin, että myyttejä ei saa väheksyä, sillä ne säilyttävät täyden vahvuutensa ja vaikuttavat ihmisten elämään huolimatta ajallisesta ja paikallisesta välimatkasta.
Nuortenromaaniksi Huuhkajalaakso on epätavallisen monitasoinen ja monitulkintainen. Garner onkin todennut, että hän haluaa toisaalta kirjoittaa niin, että lukija kiinnostuu seuraamaan kirjan tapahtumia, ja toisaalta tuoda sanomaansa esille sitä kuitenkaan tyrkyttämättä. Garner kertoo edelleen, että "näin joudun kirjoittamaan runoa, sanojeni on toimittava useammalla kuin yhdellä tasolla, minun on alistuttava runon kuriin: rytmiin, tiiviyteen, yksinkertaisuuteen". Tällaista menetelmää noudattamalla Huuhkajalaaksosta on tullut hienovireinen, runollinen ja kaunis kertomus voimakkaasta rakkaudesta ja mustasukkaisuudesta, jotka saattavat hallitsemattomina muuttua tuhoisiksi.
LÄHTEET:
Attebery, Brian 1992: Strategies of Fantasy. Indiana University Press, Bloomington and Indianapolis.
Filmer, Kath 1994: Atseiniau O Ddyddiau Gynt: Welsh Myth and Sulture in Contemporary Fantasy. - Twentieth-Century Fantasists (edited by Kath Filmer). 108 - 120. St. Martin Press, New York.