Yhdysvaltalaisesta William Gibsonista (1948-) tuli yksi merkittävimmistä science fiction -kirjailijoista vuonna 1984 hänen Neurovelho-romaaninsa myötä. Ilmestymisvuonnaan Neurovelho sai kaikki tieteiskirjallisuuden arvostetuimmat palkinnot: Hugon, Nebulan ja Philip K. Dick -palkinnon. Neurovelhoa pidetään edelleen science fictionin postmodernin kyberpunksuuntauksen pääteoksena.
Neurovelho kuvaa kapitalismiin perustuvaa tulevaisuuden maailmaa, jossa ylikansalliset suuryritykset, rikollisjärjestöt, jengit ja pienyhteisöt ovat syrjäyttäneet perinteiset kansallisvaltiot valtakeskuksina. Teknologian voimakas kehittyminen on mahdollistanut nopeat kulkuyhteydet, keinotodellisuuden, kyberavaruuden ja ihmisruumiin teknisen muokkaamisen, kyborgiruumiillisuuden.
Neurovelhon päähenkilöt ovat kyberavaruuscowboy-tietovaras Case ja palkkasoturi-katusamurai Molly, joiden tehtävänä on murtautua Tessier-Ashpool-perheyhtiön tietokantoihin ja yhdistää Wintermute- ja Neuromancer-tekoäly. Case on 24-vuotias, ja kaksi vuotta ennen Neurovelhon tapahtumia hän oli yksi parhaimmista cowboysta. Hän saa jatkuvasti haastavia työtehtäviä ja pääsee tämän tästä seikkailemaan kyberavaruudessa, kunnes erehtyy varastamaan työnantajiltaan. Rangaistukseksi vastapuoli vaurioittaa hänen hermostonsa mykotoksiinilla, minkä jälkeen Case ei enää pääse kyberavaruuteen. Mikäli Case onnistuu saamassaan tehtävässä, hänen hermostonsa luvataan palauttaa ennalleen. Myös Mollyn menneisyys on problemaattinen. Rahoittaakseen biotekniset kyborgilisänsä hän on työskennellyt prostituoituna. Lisäksi hän on jättänyt taakseen epäonnisen rakkaussuhteen, joka päättyi, kun palkkasoturit surmasivat hänen rakastettunsa.
Douglas Kellner löytää Neurovelhosta useita yhtäläisyyksiä Jean Baudrillardin ajatusten kanssa. Gibson problematisoi Neurovelhossa subjektiuden käsitteen, kyberavaruus kyseenalaistaa ajan, tilan ja todellisuuden käsitteen, yksilöiden ja teknologian yhteen sulautuminen kumoaa ihmisyyden käsitteen, ja lopulta jopa nyky-yhteiskunnan perimmäiset arvot, luonne ja kulttuuri kyseenalaistetaan.
Neurovelhon raa'assa maailmassa itsenäisenä yksilönä säilyminen on vaikeaa. Mikko Laaksonen tulkitsee, että erilaisten valtakeskusten paineessa Neurovelhon ihmisten on erittäin vaikeaa, lähes mahdotonta, säilyttää yksilöllisyytensä. Esimerkiksi Case ja Molly joutuvat turvautumaan väkivaltaisiin toimintamalleihin pohtimatta lainkaan tekojensa moraalista oikeutusta. Kellnerin Neurovelho-tulkinta on huomattavasti positiivisempi, sillä hänen mukaansa Gibson pitäytyy individualismin romanttisessa kuvassa. Edes teknologian ja jättiyritysten maailmassa ihminen ei menetä riippumattomuuttaan ja valtaa hallita omaa kohtaloaan. Kellner ei myöskään pidä Neurovelhon henkilöitä yhtä raaistuneina kuin Laaksonen. Väkivallankin keskellä he pyrkivät säilyttämään kunniansa ja arvokkuutensa, ja heidän toimintaansa ohjaavat tunteet: pelko, viha, uskollisuus ja jopa rakkaus.
Yksi hedelmällisimmistä Neurovelhon anneista tieteiskirjallisuudelle on kyberavaruuden käsite, jota on myöhemmin hyödynnetty lukuisissa science fiction -tarinoissa sekä kirjallisuuden että elokuvan puolella. Vaikka kyberavaruus ei ole Neurovelhossa aito todellisuus, siitä on tullut ihmisten aistien välttämätön jatke. Tosin kaikilla ihmisillä ei ole varaa seikkailuihin keinotodellisuudessa. Kyberavaruus on kolmiulotteinen ja vuorovaikutteinen tila, johon pääsyn mahdollistaa kallis laitteisto. Kyberavaruus tarjoaa sinne pääseville monia mahdollisuuksia, mutta siellä väijyy myös aivokuoleman vaara. Monille Neurovelhon henkilöille keinotodellisuudesta on tullut todellisempi ja kiehtovampi kuin arkinen kokemusmaailma. Esimerkiksi Caselle ruumis on lähinnä vankila, ja siksi Casen hermoston vaurioituminen tuntuu entistäkin raskaammalta:
Vaurio oli vähäinen, ovela ja äärimmäisen tehokas. Caselle, joka oli elänyt kyberavaruuden ruumiittoman riemun tähden, se oli menoa. Kapakoissa hän oli liikuskellut mestaricowboyna, ja tuossa eliittiasemassaan hän oli oppinut suhtautumaan rennon ylenkatseellisesti lihaan. Ruumis oli lihaa. Case lankesi oman lihansa vangiksi. (Neurovelho, 10.)
Kun Casen hermosto on korjattu ja hän pääsee jälleen kyberavaruuteen, hän itkee ilosta. Case uppoutuu kyberavaruuteen ja pakolliset normaalitodellisuuden toiminnot suorastaan ärsyttävät häntä:
Tämä oli hänen juttunsa. Tämä oli sitä mitä hän oli, kuka hän oli, hänen olemassaolonsa. Hän unohti syömisen. Molly jätti pitkän pöydän kulmalle riisirasioita ja sushi-tarjottimia. Välistä häntä ärsytti lähteä dekin äärestä käyttämään kemiallista wc:tä, jonka he olivat asentaneet huoneen nurkkaan. [--] Hän meni suoraan, pukeutumatta, dekin ääreen ja jakkasi sisään. Hän sahasi jäätä. Hän teki töitä. Hän unohti päivien kulun. (Neurovelho, 65.)
Neurovelhon yksi keskeinen teema on myös teknologian ja ihmisen yhteensulautuminen, mikä näkyy erityisen hyvin Mollyn hahmossa. Molly on hankkinut itselleen lukuisia bioteknisiä kyborgilisiä:
Tyttö [Molly] pudisti päätään. Case oivalsi että lasit oli istutettu kirurgisesti hänen silmäkuoppiinsa. Hopeanhohtoiset linssit näyttivät kasvavan pehmeästä ja kalvaasta ihosta poskipäiden yläpuolella, kehyksenään sojottavaksi pörröksi leikatut hiukset. Nuolipistoolin ympärille kiertyneet sormet olivat hoikat ja valkoiset, kynnet säihkyvän viininpuneiset. Ne näyttivät tekokynsiltä. [--] Hän ojensi kätensä, kämmenet ylöspäin, valkoiset sormet hieman harallaan, ja kymmenen kaksiteräistä, nelisenttistä skalpellia liukui miltei kuulumattomasti kilahtaen tupistaan viininpunaisten kynsien alla. (Neurovelho, 31.)
Kellner pitää Neurovelhoa kuolemattomuuden etsimisen ja ihmisen voittavan teknologian allegoriana. Kehittyneen teknologian avulla ihmiset kykenevät pitkittämään elinikäänsä huomattavasti:
Julius Deane oli 135-vuotias; hänen aineenvaihduntansa sai pontta ylettömästä jokaviikkoisesta seerumi- ja hormoniannoksesta. Hänen tärkein vanhenemisen jarrunsa oli vuotuinen pyhiinvaellusmatka Tokioon, jossa genetiikkakirurgit uudistivat hänen DNA-koodinsa, mikä ei Chibassa käynyt päinsä. (Neurovelho, 17.)
Kyberavaruudessa ihmisen on mahdollista saavuttaa jopa eräänlainen kuolemattomuus, mikä ilmenee Dixie Flatlinen tapauksessa. Dixie Flatline oli yksi parhaimpia cowboyta, Casen oppi-isä. Kuolemansa jälkeen hänestä tehtiin tietokonerakennelma, joka herää henkiin vain tietokoneeseen kytkettynä. Silloin hän voi puhua, kommunikoida ja liikkua kyberavaruudessa. Tällainen vajavainen, ruumiiton tietokonekuolemattomuus ei kuitenkaan tyydytä Dixietä, vaan hän rukoilee Casea tuhoamaan hänet.
Ihmisen ja teknologian suhteen kannalta Neurovelhon loppu on erittäin mielenkiintoinen. Wintermute-tekoäly onnistuu yhdistymään Neurovelho-tekoälyyn kanssa, jolloin tuloksena on uusi korkeampi älyllisyys, jumala, jossa yhdistyvät persoonallisuus (Neurovelho) ja äly (Wintermute). Näin teknologia näyttäisi ottavan vallan maailmassa, mutta Gibson ei kerro, millaiseksi maailma muuttuu tietokoneiden valtaan astumisen jälkeen.