Tyttäreni Auri on myös erittäin kiinnostunut kirjoista ja on jo reilun kolmen vuoden ajan luetuttanut ääneen melkoisen joukon lastenkirjoja. Mikäpä siinä, sillä olen huomannut, että aikuinenkin löytää hyvästä lastenkirjasta paljon mielenkiintoista tarkasteltavaa. Ihan alun Maisa- ja Puppe-kirjakausi ei tosin ollut kovin innostava, mutta kunhan Aurin valitsemissa kirjoissa alkoi olla jonkin verran juontakin, lukeminen tuntui itsestäkin mielekkäämmältä.

Kuvakirjoista Aurin suosikkeja ovat olleet Kristiina Louhen Aino-kirjat, ja minäkin pidän niistä. Kuvitus on tasokas, ja Louhi kuvaa mukavan lämminhenkisellä tavalla pienen Aino-tytön ja hänen perheensä arkea. Pidän myös siitä, että Aino-kirjoissa on selkeä jatkumo, sillä Aino kasvaa kirjasarjan aikana 2-vuotiaasta 7-vuotiaaksi koululaiseksi. Toinen yhteinen suosikkimme on ollut Mauri Kunnas; eihän hänen riemukkaita kirjojaan voi vastustaa. Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjat ovat aivan hurmaavia, ja Auri uskoo edelleen, että Aimo Jauhiainen -niminen hiiri käy piilottelemassa kotiimme karkkia Auria varten. Elsa Beskowin Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen ovat tulleet myös tutuiksi samoin kuin Sven Nordqvistin Viiru-kissa seikkailuineen.

Kuvakirjojen lisäksi olemme lukeneet myös joukon lastenromaaneja. Auri oli noin 3,5-vuotias, kun luimme Narnian tarinoiden ensimmäisen osan Velho ja leijona. Suurin osa Muumi-kirjoistakin on tullut luettua ja Astrid Lindgrenin tuotantoonkin olemme tutustuneet lukemalla Peppi Pitkätossua, Marikkia ja Ronja Ryövärintytärtä. Auri pitää myös Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjoista sekä Marjatta Kurenniemen Onnelista ja Annelista.

Pääsivulle