Nautin paljon myös musiikin kuuntelemisesta ja pidän hyvin monenlaisesta musiikista. Yksi rakkaimmista levyistäni on Tom Waitsin Closing Time, jota kuunnelleen vietimme Karin kanssa monia tunnelmallisia iltoja seurustelumme alkuaikoina. Pidänkin erityisen paljon miesartisteista, joilla on persoonallinen lauluääni. Tom Waitsin ohella tähän ryhmään kuuluvat Nick Cave, Nick Drake, Lou Reed, Tim & Jeff Buckley sekä tietysti Neil Young. Naisartisteista suosikkejani ovat mm. Björk, Sheryl Crow ja Janis Joplin.
Musiikin aikakausista erityisen mieluisa on 1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku. Tuon ajan musiikissa on mukavan leppoisa ja positiivinen tunnelma sekä kiehtovan monipuolinen ja laaja äänimaailma. Edellä jo mainittujen artistien lisäksi pidän myös Led Zeppelinistä, Lovesta, Belle and Sebastianista, Jimi Hendrixistä ja Velvet Undergroundista.
CD-soittimessani on soinut erityisen usein brittiläinen musiikki. Stone Rosesin ensimmäinen levy on kerta kaikkiaan täydellinen rock-levy. Pidän myös The Smithsistä, Suedesta, Radioheadista, The Clashista, Pulpista, Massive Attackista sekä Portisheadista.
Kuuntelen valikoiden kotimaistakin musiikkia. Ultra Bra teki alkuaikoinaan pari hyvää levyä ja Kauko Röyhkä useammankin. Kingston Wallin tuotannosta varsinkin kakkoslevy on tavattoman hyvä. Uusimpia kotimaisia suosikkejani ovat Scandinavian Music Group ja Don Johnson Big Band. Kotimaisita artisteista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt kuitenkin Pekka Streng.
Tuoreimpia suosikkejani on The Flaming Lips. Sen musiikissa on ihastuttavan mielikuvituksekas äänimaailma sekä valoisa ja hyväntuulinen tunnelma. Laulaja muistuttaa mukavalla tavalla Neil Youngia, ja muukin bändi hoitaa hommansa hienosti.
On näemmä kulunut vähän aikaa tämän osion päivittämisestä, kun listalta puuttuu monia uusia suosikkejani. The Flaming Lipsin jälkeen tutuiksi ovat tulleet mm. The Soundtrack of our Lives, Porcupine Tree, Ryan Adams (Todellakin Ryan ilman B:tä. B:n lisääminen tekee musiikista tylsää*askaa.), Husky Rescue ja Liekki. Kaksi viimeksi mainittua osoittavat, että suomalaisellamusiikilla menee todella lujaa - vaikkei sitä euroviisuvoittoa edelleenkään ole.
Kuulin joskus väitteen, että kuunneltuaan aikansa kaikenlaista musiikkia innokas populaarimusiikin ystävä päätyy lopulta progen suurkuluttajaksi. Minulle on nyt sitten käynyt näin. Viime aikoina tutuiksi ovat tulleet muun muassa Ragnarök, Strawbs, Camel, Caravan, King Crimson, Renaissance ja Rush.