Rumiko Takahashi (1957-) on japanilainen sarjakuvataiteilija, jonka työt luetaan kuuluviksi japanilaiseen mangasarjakuvien genreen. Takahashi saavutti menestystä sarjakuvataiteilijana varhain, jo 21-vuotiaana, kun hänet palkittiin Shogakukanin vuotuisessa Uusien sarjakuvataiteilijoiden kilpailussa vuonna 1978. Samana vuonna hänen komediasarjakuvansa Lum *Urusei Yatsura alkoi ilmestyä viikottain manga-sarjakuvia julkaisevassa Shônen Sunday -lehdessä. Tällä hetkellä Taka-hashi on todennäköisesti maailman suosituin manga-artisti, ja hänen sarjakuviaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta. Takahashin tunnetuimpia sarjakuvia ovat Ranma ½, One-Pound Gospel, Maison Ikkoku, Mermaid's Mask, Rumic Theater, Rumic World ja Inu-Yasha (1996-). Mangasarjakuville tyypilliseen tapaan useimmat Takahashin tarinoista ovat hyvin pitkiä, esimerkiksi Lum *Urusei Yatsuran julkaisu jatkui yhdeksän vuotta, Ranma ½:sta on julkaistu Japanissa jo 34. osa, ja Maison Ikkoku yltää 14 osallaan noin 3000 sivun mittaan.
Inu-Yashan tarina alkaa, kun tavallinen tokiolainen koulutyttö Kagome tempautuu feodaaliajan Japaniin kotinsa kellarissa olevan kaivon kautta. Aikamatkallaan Kagome päätyy japanilaiseen kylään, jossa hänet tunnistetaan kylän edesmenneen papittaren reinkarnaatioksi. Tämän vuoksi Kagomen tehtäväksi tulee Neljän sielun jalokiven suojeleminen. Neljän sielun jalokivi on myyttisten hirviöiden ja demonien tavoittelema aarre, joka heidän käsiinsä joutuessaan toteuttaisi heidän suurimman haaveensa. Feodaaliaikaan saavuttuaan Kagome vapauttaa vahingossa unestaan puolidemoni Inu-Yashan, joka muiden demonien tapaan tavoittelee Neljän sielun jalokiveä. Erinäisten kamppailujen jälkeen Neljän sielun jalokivi hajoaa sirpaleiksi eri puolille maata. Kagomen ja Inu-Yashan on lähdettä keräämään Neljän sielun jalokiven sirpaleita, sillä demonien ja hirviöiden käsiin joutuessaan ne vahvistaisivat demonien voimia. Etsintäretkellään Kagome ja Inu-Yasha törmäävät toinen toistaan mielikuvituksellisempiin hirviöihin ja demoneihin.
Takahashin sarjakuvissa romantiikka pääsee usein kukkimaan, ja niin käy myös Inu-Yashassa. Inu-Yasha on puolidemoni, jonka isä oli demoni ja äiti ihminen. Inu-Yasha on suunnilleen Kagomen ikäinen, eikä hän voi välttyä ihastumasta viehättävään Kagomeen. Myös Kagome tuntee yhä kasvavaa kiintymystä Inu-Yashaa kohtaan, vaikka Inu-Yasha usein käyttäytyykin epäkypsästi, äkkipikaisesti ja jopa loukkaavasti Kagomea kohtaan. Kagomen ja Inu-Yashan suhteessa on mielenkiintoista myös se, että Inu-Yashan ylle langetetun loitsun ansiosta Kagome hallitsee häntä pelkällä "Istu!"-komennolla. Kun Inu-Yashan käytös muuttuu liian hurjaksi, Kagomen täytyy vain komentaa "Istu!", ja Inu-Yasha rojahtaa maahan vaikka mistä korkeuksista. Romantiikan vastapainoksi Inu-Yashasta löytyy myös kauhua, kun Kagome ja Inu-Yasha joutuvat hurjiin taisteluihin käsittämättömän kaameiden ja hirvittävien demonien ja hirviöiden kanssa.
Yksi Inu-Yashan vastustamattomista piirteistä on romantiikan lisäksi huumori, joka on tyypillistä Takahashin sarjakuvissa. Takahashin komiikka toimii sekä tekstin että kuvan tasolla. Piirroksissa vilisee hassun näköisiä otuksia, ja henkilöiden huvittavat ilmeet kirvoittavat lukijalta usein makeat naurut. Tekstin tasolla varsinkin dialogista löytyy lukuisia hauskoja jaksoja.
Inu-Yashaa lukiessaan ei voi olla ihmettelemättä Takahashin mielikuvituksen laajuutta. Inu-Yasha nimittäin on pullollaan eriskummallisia demoneita, hirviöitä ja muita yliluonnollisia olentoja. Takahashi on todennäköisesti keksinyt itse mielikuvitusolentonsa, sillä vastaavanlaisia en ole muusta fantasiakirjallisuudesta löytänyt. Inu-Yashan ja Kagomen vihollisiin kuuluvat muun muassa Yura, joka manipuloi ihmisiä kuolleiden kalloista varastamillaan hiuksilla, korppidemoni, kuolematon sammakkodemoni, ihmisruumiita varastava naamio ja ukkosveljekset salamahyökkäyksineen ja tulihengityksineen.
Kerronta ei rajoitu Inu-Yashassa pelkästään feodaaliajan Japaniin, vaan Kagomen täytyy palata välillä nyky-Japaniin tapaamaan perhettään ja ystäviään sekä tekemään rästiin jääneet kotiläksyt ja kokeet, jotta hän pääsisi toivomaansa hyvään lukioon. Ajasta toiseen siirtyminen tapahtuu aina Kagomen kotikellarin kaivon kautta. Aluksi paluu feodaaliaikaan tuntuu Kagomesta vastahakoiselta. Hänen on kuitenkin suoritettava tehtävänsä feodaaliajassa, sillä siitä riippuu myös nyky-Japanin kohtalo. Jos demonit saavat käsiinsä Neljän sielun jalokiven sirpaleet, koko Japani on tuhon oma. Kagomeen tahtomattaan yhä enemmän kiintyvä Inu-Yasha on sitä mieltä, että Kagomen pitäisi jäädä pysyvästi feodaaliaikaan. Toisinaan hän seuraa Kagomea nykyaikaan. Koska Kagome joutuu aikamatkustuksensa takia olemaan paljon poissa koulusta ja ystäviensä luota, Kagomen isoisän täytyy jatkuvasti sepittää uusia selityksiä, miksi Kagome ei ole koulussa. Niinpä Kagome "sairastaa" feodaaliajassa viettämiensä jaksojen aikana vaarallisia tauteja diabeteksesta leukemiaan.
Inu-Yashan kuvitus on loistokasta työtä. Takahashin hahmot ovat hänelle tyypilliseen tapaan hyvin ilmeikkäitä ja hauskan näköisiä. Piirrostyö on varsin tarkkaa ja monipuolista: piirroksissa on runsaasti yksityiskohtia ja Takahashin ruudutus on vaihtelevaa. Varsinkin taistelukuvat ovat hyvin lennokkaita - Inu-Yashassa taistellaankin usein ilmassa. Takahashi hyödyntää monenlaisia kuvakulmia, eikä hänen piirroshahmoissaan ole lainkaan jähmeyttä.