Joanna Russ (1937-) on yhdysvaltalainen kirjailija, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä tieteiskirjailijanaisista. Hän aloitti uransa tieteiskirjailijana jo vuonna 1959 novellilla Nor Custom Stale, mutta hänen läpimurtonsa tapahtui 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Russin pääteos on Naisten planeetta (1975), ja muita hänen merkittäviä teoksiaan ovat Piknikki paratiisissa (1968) sekä Alyx (1976). Russ on kirjoittanut myös paljon novelleja, joista monia on palkittu science fiction -palkinnoilla. Russ on teoksillaan laventanut tieteiskirjallisuuden kenttää ihmistieteiden suuntaan ja kokeillut erilaisia ilmaisumuotoja. Science fiction on hänelle vieraannuttamiskeino, jonka avulla ajankohtaisia kysymyksiä voi tuoda julki tehokkaammin. Yksi keskeisimmistä teemoista Russin tuotannossa on feminismi.
Tieteiskirjallisuuden genre sai 1970-luvulla joukkoonsa lukuisia feministisiä romaaneja, joista Naisten planeettaa on pidetty kaikkein voimakkaimpana ja aggressiivisimpana feministisenä utopiana. Russ kuvaa romaanissaan neljää naispäähenkilöä, jotka ovat kotoisin neljästä vaihtoehtoisesta maailmasta. Joanna on meidän maapallollemme kuuluva kirjailija, joka taistelee taiteen keinoin naisten aseman puolesta. Hiljainen ja alistuvainen kirjastonhoitaja Jeannine tulee maailmasta, joka ei kokenut toista maailmansotaa ja jossa naisten asema työelämässä ei ole vakiintunut. Kulttuurinormit ja Jeanninen perhe painostavat häntä avioitumaan ja tyytymään kotirouvan rooliin, mutta Jeanninen haluaa jotakin muuta. Vahva, peloton ja älykäs Janet on kotoisin Kaukamaasta, jossa naiset ovat eläneet satoja vuosia ilman miehiä näiden kuoltua rutossa. Jaael kuuluu maailmaan, jossa miehet ja naiset elävät erillään toisistaan ja ovat jatkuvassa sodassa toisiaan vastaan. Hän on keinotekoisesti muunneltu soturi, jolle on asennettu aseiksi tappavat kynnet ja rautahampaat. Yhdessä nämä neljä naista edustavat saman naiseuden eri muunnelmia.
Naisten planeetan neljästä vaihtoehtomaailmasta lähimpänä toisiaan ovat Joannan ja Jeanninen maailma. Niitä molempia Russ kuvaa hyvin kriittisesti, sillä niissä nainen on mieheen nähden hyvin alistetussa asemassa ja vailla samoja oikeuksia kuin miehellä. Sovinnaiset kulttuurinormit pakottavat naista hiljaisen ja tyytymättömyytensä salaava perheenäidin rooliin, ja muunlaista elämää halajavat naiset leimataan mielisairaiksi feministilesboiksi. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on näissä todellisuuksissa naisille hyvin vaikeaa. Russ ei syytä tilanteesta pelkästään miehiä vaan myös naisia, jotka alistuvat nurkumatta ja miehiä myötäillen asemaansa uskaltamatta kapinoida. Naisten planeetasta löytyy kuitenkin teini-ikäinen Laura Rose, joka antaa viitteitä siitä, että hänen sukupolvensa naiset ovat valmiita emansipoitumaan. Laura on älykäs ja lahjakas tyttö, jota perinteinen naisen rooli ei kiinnosta. Helppoa hänen kapinansa ei kuitenkaan ole, mikä ilmenee seuraavassa katkelmassa Lauran sisäisestä monologista:
Ihmiset sanovat: tottakai sinä menet naimisiin. Ne sanovat: tottakai sinä olet älykäs. Ne sanovat: tottakai sinä luet itsesi maisteriksi ja uhraat sitten tutkintosi hankkiaksesi lapsia. Ne sanoo: jollet tee niin, joudut tekemään kahta työtä yhtaikaa, ja siihen pystyt vain jos olet poikkeuksellisen tarmokas, mitä hyvin harvat naiset ovat, ja jos sinä onnistut löytämään erittäin ymmärtäväisen miehen. [--] Koulupsykologi sanoi että minä en ehkä itse tajua sitä, mutta minun nykyinen elämäntyylini on hyvin vaarallinen ja saattaa johtaa lesbolaisuuteen (hah hah!), ja että minun pitäisi yrittää näyttää naisellisemmalta ja käyttäytyä naisellisemmin. Minä nauroin vedet silmissä. Sitten se sanoi että minun pitää ymmärtää että naisena oleminen on hieno asia, ja että vaikka miesten tehtävät yhteiskunnassa ovat erilaisia kuin naisten, molemmat ovat samalla lailla arvokkaita. Siis erilaisia mutta samanlaisia. Miehet hoitavat päätöksenteon ja naiset päivällisenteon. [--] Minä ajattelin että minulle tapahtuisi jotain hirvittävän kamalaa siinä paikassa, sen äijän matolla. Minä en pystynyt puhumaan. En pystynyt liikkumaan. Oksetti niin että sattui. Se tyyppi tosiaan kuvitteli että minä rupeaisin elämään sellaista elämää - (Naisten planeetta, 85-86.)
Janetin kotipaikka Kaukamaa on Naisten planeetan vaihtoehtotodellisuuksista ihanteellisin. Miehet ovat kuolleet ruttoon, mutta tieteen kehittyneisyys on mahdollistanut kahden munasolun yhdistämisen, jolloin lisääntyminen onnistuu. Eri tieteenalojen ja teknologian huimasta edistymisestä huolimatta kaukamaalaiset ovat luonnonlapsia. Kaukamaan naiset ovat älykkäitä, monipuolisesti lahjakkaita, sivistyneitä ja ennen kaikkea vapaita perinteisen naisen roolin kahleista. Useimmat kaukamaalaiset pariutuvat, ja jokainen heistä synnyttää tavallisesti yhden lapsen. Kun Janet vierailee Joannan maailmassa, erityisesti miehet ovat hämmentyneitä siitä, että Kaukamaassa ei ole miehiä. Ennen kaikkea heidän on vaikea ymmärtää sitä, että Kaukamaan naiset eivät edes kaipaa miehiä. Paitsi että miesten puuttuminen tekee kaukamaalaisista täysin tasa-arvoisia, se takaa kaukamaalaisnaisille fyysisen turvallisuuden, josta Joannan ja Jeanninen maailman naiset voivat vain haaveilla:
Kaukamaassa ei voi olla ulkona liian myöhään tai jalkeilla liian varhain eikä väärässä kaupunginosassa tai ilman saattajaa. Siellä on mahdotonta että ihminen eksyisi pois sukulaisverkostosta ja hänestä tulisi seksuaalista riistaa muukalaisille, sillä siellä ei ole riistaa eikä muukalaisia - ja verkosto on maailmanlaajuinen. Koko Kaukamaassa ei ole ainuttakaan ihmistä joka estäisi sinua menemästä minne tahdot (tosin voit vaarantaa henkesi jos sellainen sinua kiehtoo); kukaan ei seuraa sinua eikä kiusaa sinua sopottamalla rivouksia korvaasi, kukaan ei yritä raiskata sinua, kukaan ei varoita sinua kaduilla vaanivista vaaroista, eikä kukaan seisoskele kadunkulmissa silmät kiiluen ja pahoin aikein, hypistellen pikkurahoja kädet housuntaskuissa täynnä katkeraa, kitkerää varmuutta siitä että sinä olet halpa letukka, kuuma ja kiimainen, joka pitää siitä, joka ei osaa sanoa ei, joka tekee sitä rahasta, joka herättää miehessä pelkkää inhoa ja tahtoo tehdä hänet hulluksi. (Naisten planeetta, 103.)
Jaaelin vaihtoehtomaailmaa voi pitää meidän maailmamme uhkakuvana. Jos sukupuolten välisiä ristiriitoja ei saada ratkaistua, seurauksena voi olla miesten ja naisten eläminen erossa toisistaan sekä sukupuolten välinen jatkuva sota. Erityisen surkuhupaisa Jaaelin todellisuudessa on Miesmaan tilanne. Sen asukkaat jakautuvat kolmeen ryhmään: tosimiehiin, puolivaihdokkeihin ja vaihdokkeihin. Puolivaihdokit ovat transvestiitteja ja vaihdokit miehistä naisiksi leikattuja transseksuaaleja. Tavallisten naisten puuttuessa tosimiehet ovat alistaneet kaksi muuta miesten ryhmää seksiobjekteikseen.
Naisten planeetta on sekä rakenteeltaan että keskusteeman käsittelyn kannalta varsin poikkeuksellinen romaani. Russin tarinankerronta on katkonaista, ja kirjassa on useita minäkertojia, mutta aina ei ole selvää, kuka kerrontavuorossa on. Naisten planeetta sisältää myös suoria kommentteja lukijoille sekä ennakointeja teoksen vastaanotosta. Keskeistä teemaansa Russ käsittelee epätavallisen kiihkeästi ja eksplisiittisesti, joten todennäköisesti jokainen lukija ymmärtää, mistä Naisten planeetassa on kyse. Teoksensa lopussa Russ ennakoi sen muuttuvan joskus vanhentuneeksi ja käsittämättömäksi, mitä voi pitää naisten vapauden ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisen merkkinä:
Älä valita kun sinusta viimein tulee kummallinen ja vanhanaikainen, kun sinä olet aikasi elänyt niin kuin menneiden sukupolvien krinoliinit, ja kun sinut luokitellaan samaan sarjaan kuin Meheviä lännentarinoita, Pikku Naisia ja Sheikin poika; älä murise vihaisesti itseksesi kun nuoret ihmiset lukevat sinua ja röhisevät ja tuhisevat ja nauraa hohottavat ihmetellen mistä pirusta sinussa oikein on kysymys. Älä synkisty kun sinua ei enää ymmärretä. Älä kiroa kohtaloasi. Älä nouse lukijoiden polvilta mottaamaan heitä kuonoon. Riemuitse, pikku kirja! Sillä sinä päivänä me olemme vapaita. (Naisten planeetta, 259-260.)