Englantilainen John Ronald Reuel Tolkien (1892 - 1973) on todennäköisesti maailman tunnetuin ja kaikkien aikojen suosituin fantasiakirjailija. Laajalla tuotannollaan Tolkien on vaikuttanut merkittävästi 1950-luvun jälkeiseen fantasiakirjallisuuteen. Hänen kuuluisin teoksensa on eittämättä Taru Sormusten herrasta -trilogia, joka on taannut Tolkienille kulttikirjailijan maineen ympäri maailmaa. Tolkien ehti elämänsä aikana saavuttaa mainetta myös kielitieteen saralla, ja hän toimi muun muassa englantilaisen filologian professorina Leedsin yliopistossa sekä Oxfordin yliopiston englannin kielen ja kirjallisuuden professorina.
Taru Sormusten herrasta -trilogian kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät vuonna 1954, ja kolmas osa julkaistiin vuonna 1955. Sormuksen tarina saa kuitenkin alkunsa jo Hobitissa (1937), jonka Tolkien tarkoitti alunperin iltasaduksi pojalleen. Näissä ja lukuisissa muissa fantasiaromaaneissaan Tolkien luo maailmankirjallisuuden monisyisimmän ja yksityiskohtaisimman mytologisen järjestelmän ja keksityn maailman, Keski-Maan. Tolkien oli intohimoisen kiinnostunut eri kansojen eepoksista, muun muassa Kalevalasta, Eddasta, Iliaasta ja Odysseiasta, ja häntä suretti se, että englantilaisilla ei ollut vastaavanlaista tarustoa. Niinpä hän päätti luoda itse englantilaisille täydellisen mytologisen järjestelmän. Tuloksena on Keski-Maa, jonka historiaa, maantiedettä, sosiologiaa, luonnontietoa, kulttuuria ja elämäkerrastoa Tolkien hahmottelee tuotannossaan hämmästyttävän laajasti ja tarkasti. Keski-Maan historia ulottuu 38 000 vuoden päähän siitä ajankohdasta, kun ihmiskunnan historiaa alettiin merkitä muistiin. Keski-Maa vilisee erilaisia kansoja - kuten enttejä, ihmisiä, haltijoita, kääpiöitä, örkkejä ja ennen kaikkea hobitteja. Eri kansojen historiaa Tolkien valaisee lukuisissa teoksiinsa kirjoittamissaan sisäkkäistarinoissa, lauluissa ja runoissa. Tolkienin tuotannossa näkyy myös hänen kiinnostuksensa kielistä jopa siinä määrin, että hän luo teoksissaan oman kielen, haltiakielen, jota tarkkaan hänen tuotantonsa läpi kahlanneet lukijat ovat oppineet puhumaan.
Sormuksen tarina alkaa Hobitissa, kun Hobitin päähenkilö, Bilbo-niminen hobitti, löytää salaperäisen sormuksen, joka voi muuttaa kantajansa näkymättömäksi. Sormuksen herran alussa lukijalle selviää, että kyseinen sormus on Mordorin Mustan Ruhtinaan Sauronin kadonnut mahtisormus. Sauron on pitkään ollut vaaraton, mutta hän on alkanut uudestaan nousta, vahvistua ja laajentaa valtaansa Keski-Maassa. Jotta Sauron saisi nujerrettua koko Keski-Maan lopullisesti valtaansa, hänen pitäisi saada haltuunsa Bilbon löytämä sormus. Gandalf-velho kuvailee Bilbon ottopojalle Frodolle sormuksen alkuperää ja siihen liittyviä uhkakuvia seuraavasti:
Yksi viholliselta vielä puuttuu, se joka antaisi hänelle voiman ja tiedon, jolla hän voi nujertaa kaiken vastarinnan, lyödä viimeisen puolustuksen ja peittää kaikki maat uuteen pimeyteen. Häneltä puuttuu Sormusten Sormus.
Haltiakuninkaat kätkivät häneltä kauneimmat Kolme sormusta eikä hänen kätensä milloinkaan koskenut eikä saastuttanut niitä. Seitsemän sormusta oli kääpiökuninkaiden hallussa, mutta kolme niistä hän on saanut takaisin ja loput ovat lohikäärmeet tuhonneet. Yhdeksän hän antoi kuoleville ihmisille, ylpeille ja mahtaville, ja kietoi heidät siten pauloihinsa. Kauan sitten ne joutuivat Suurimman vallan alle ja niistä tuli sormusvarjoja suuren Varjon alla, hänen kauheimpia palvelijoitaan. [--]
Näin on nyt: Yhdeksän hän on kerännyt itselleen, samoin Seitsemän, tai sitten ne ovat tuhoutuneet. Kolme on yhä kätkössä. Mutta se ei enää huoleta häntä. Hän tarvitsee vain Suurimman, sillä hän teki tuon sormuksen itse, se on hänen, ja hän vuodatti siihen paljon entistä voimaansa, jotta hän voisi hallita kaikkia muita. Jos hän saa sen takaisin, hän hallitsee niitä kaikkia, Kolmeakin, missä ne ikinä lienevät, ja kaikki mitä niillä on tehty, mitätöisyy, ja hän on mahtavampi kuin koskaan.
Ja Frodo, tämä on se kauhea mahdollisuus. Hän uskoi, että Sormusten Sormus oli tuhoutunut, että haltiat olivat hävittäneet sen, niin kuin olisi pitänyt tehdä. Mutta nyt hän tietää, että se ei ole tuhoutunut, että se on löytynyt. Ja hän etsii ja etsii sitä, ja hänen ajatuksensa on kääntynyt sitä kohti. Se on hänen suuri toivonsa ja meidän suuri vaaramme. (Taru Sormusten herrasta, 57 - 58.)
Jotta Keski-Maa ei vaipuisi Sauronin valtaan, sormus on kuljetettava Tuomiovuorelle ja tuhottava siellä. Sormuksen kantamisesta tulee Frodon tehtävä. Matkaseurakseen Frodo saa kolme hobittia, Sam Gamgin, Merrin ja Pippinin, kaksi ihmistä, Boromirin ja Aragornin, Gandalf-velhon, Legolas-haltian ja Gimli-kääpiön. Seurueen matkan ympärille Tolkien rakentaa runsaasti polveilevan, hirvittäviä vihollisia, huimia taisteluita ja ihmeellisiä olentoja pursuavan tarinan hyvän ja pahan välisestä taistelusta.
Tarulle Sormusten herrasta on tarjottu lukuisia toisistaan poikkeavia tulkintoja. Kielitieteellisestä näkökulmasta teosta tarkastelleet tutkijat ovat pitäneet sitä lähinnä haltiakielen ympärille rakennettuna maailmana. Sormusten herrassa on nähty myös heijastumia marksilaisesta talouskritiikistä sekä yhä lisääntyvän teknologian ja teollistumisen problematisointia. Jotkut tulkitsijat puolestaan ovat lukeneet Tarua Sormusten herrasta idän ja lännen välisen taistelun vertauskuvana, jossa itää (eli lähinnä entistä Neuvostoliittoa valtapiireineen) edustavat Sauronin joukot. Tarussa Sormusten herrasta on epäilemättä vaikutteita maailmansodista. Tälle tulkinnalle löytyy tukea Tolkienin elämäkerrasta (Tolkien sai itse hermoromahduksen I maailmansodassa, ja hänen poikansa joutui II maailmansodan taistelutantereille) sekä Sormusten herran kirjoitusajankohdasta (II maailmansodan aikaiset vuodet). Tätä tulkintaa vasten Yksisormus on helppo nähdä esimerkiksi ydinaseeseen verrattavana pelottavana uhkakuvana ja voimakkaana aseena, joka antaa hallitsijalleen liian suuren vallan, minkä vuoksi se on tuhottava. Ylipäätään Sormusten herrassa tehdään selväksi, että yhdelläkään olennolla ei saa olla liian paljon valtaa muihin ihmisiin ja valtasuhteiden on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja molempien osapuolten keskinäiseen kunnioittamiseen. Sormusten herrasta löytyy ilmiselviä varoituksia liiallisen ahneuden turmelevasta vaikutuksesta. Tästä konkreettisimpia esimerkkejä ovat Klonkun ja Boromirin kohtalo. Sormusten herrassa pääsevät esille myös uskollisuuden, uhrautuvaisuuden, epäitsekkyyden, ystävyyden ja urhoollisuuden teemat. Kaiken tämän lisäksi Sormusten herra on eittämättä Frodon kasvutarina, joka kertoo, kuinka pienestä, rauhaa rakastavasta, lempeästä ja ystävällisestä hobitista kasvaa suuri sankari, joka kykenee pitämään puolensa uskomattoman voimakasta ja lähes voittamattomalta tuntuvaa vihollista vastaan.
LÄHTEET:
Attebery, Brian 1992: Strategies of Fantasy. Indiana University Press, Bloomington and Indianapolis.
Day, David 1992: Tolkien: Tarujen taustaa. WSOY, Porvoo.
Manlove, C. N. 1975: Modern Fantasy. Cambridge University Press, Cambridge.