Ursula K. Le Guin (1929-) kuuluu tunnetuimpien tieteiskirjailijoiden joukkoon. Science fictionin saralla hänen päätyönsä on romaani Osattomien planeetta (1974), joka on saanut lukuisan joukon merkittävimpiä tieteisromaaneista myönnettyjä palkintoja. Muita Le Guinin merkittäviä teoksia ovat science fiction -romaanit Pimeyden vasen käsi (1969) ja Maailma, vihreä metsä (1972) sekä fantasiasarja Maameren tarinat.
Osattomien planeetta kuvaa kahta hyvin erilaista maailmaa, Urrasta ja Anarresia. Vauras Urras jakautuu useisiin valtioihin, joista johtavassa asemassa on äärimmäiseen individualismiin perustuva A-Io. Koska jokainen on oman itsensä herra, ihmisten välille ei synny todellisia keskinäisen ystävyyden, ymmärryksen ja solidaarisuuden siteitä. Rikkauksista huolimatta kaikkien Urrasin asukkaiden toimeentulo ei ole turvattua, vaan huomattava osa väestöstä elää niukoissa ja vaikeissa olosuhteissa vailla alkeellisintakaan sosiaaliturvaa.
Anarres on kuiva ja luonnonvaroiltaan köyhä planeetta, jonne Urrasista karkotetut kapinalliset ovat perustaneet oman yhteiskunnan. Ensimmäiset anarresilaiset halusivat rakentaa planeetalle odolaisiin aatteisiin perustuvan ihanneyhteiskunnan. Odolaisen yhteiskunnan perusajatus on se, että yhteisön eduille alistuessaan ihminen vapautuu ja pystyy toimimaan sekä omaksi että oman yhteisönsä hyväksi. Koska ihmisten keskinäiset suhteet nojautuvat solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen sekä haluun saavuttaa entistä suurempi vapaus, odolaisessa yhteiskunnassa ei tarvita lainkaan lakeja eikä laillista esivaltaa. Karujen luonnonolosuhteiden vuoksi elämä Anarresissa ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman yhteiskunnan keskitettyä ja suunnitelmallista ohjausta. Rajallisista luonnonvaroista huolimatta kaikille Anarresin asukkaille pystytään turvaamaan riittävä perustoimeentulo, mutta yksikään anarresilainen ei omista mitään. Käytännössä Anarresin yhteiskuntajärjestys muistuttaa sosialistista anarkiaa. Anarres on lähes täysin eristäytynyt muusta maailmasta, ja varsinkin Anarresin ja Urrasin välit ovat kireät, sillä molemman planeetan asukkaat pitävät toisen planeetan väestöä vaarallisena itselleen.
Osattomien planeetan päähenkilö on anarresilainen Shevek-niminen fyysikko, ja hänen elämäänsä kuvataan lapsuudesta keski-ikään saakka. Shevek on jo lapsena ilmeisen lahjakas ja luova, mikä aiheuttaa hänelle hankaluuksia yhteiskunnan tasa-arvoisuutta korostavien normien kanssa. Mitä vanhemmaksi Shevek käy ja mitä pitemmälle hän fyysikkona kehittyy, sitä enemmän anarresilainen yhteisö tuntuu rajoittavan hänen tieteellistä toimintaansa. Siksi hän päättää muuttaa väliaikaisesti työskentelemään Urrasiin, jotta voi saattaa loppuun uransa merkittävimmän fysikaalisen teorian laatimisen. Urrasissa Shevek pystyy laatimaan teoriansa valmiiksi, mutta hän tajuaa, että siellä tieteentekemistä rajoittavat kaupalliset intressit. Mitä pitempään Shevek Urrasissa viipyy, sitä enemmän häntä järkyttää Urrasin yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus. Hän hankkiutuu yhteyteen A-Ion kapinaa ja vallankumousta suunnittelevan maanalaisen liikkeen kanssa, ja hänestä tulee alaluokan vapautumispyrkimysten symboli. Sorrettujen kapina kuitenkin kukistetaan verisesti, ja Shevek joutuu pakenemaan vieraan maan, Terran, lähetystöön. Siellä häntä autetaan pakenemaan takaisin Anarresiin, mutta ennen kotiinpaluutaan Shevek lahjoittaa koko maailmankaikkeudelle suurimman tieteellisen keksintönsä, joka mahdollistaa tehokkaan kommunikaation maailmankaikkeuden eri osien välillä.
Vaikka Osattomien planeetta sisältää kritiikkiä sekä Urrasin että Anarresin yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, keskiössä ovat Anarresin ongelmat. Anarresin yhteiskuntarakenteen pohjana oleva odolainen aatesuunta vaikuttaa hyvin ihanteelliselta ideologialta, mutta sen käytännön toteutus on joiltakin osin epäonnistunut Anarresissa. Yksi keskeisimmistä ongelmista on eristäytyneisyys muusta maailmasta. Tähän Shevek ei halua alistua, vaan katsoo, että ihminen tarvitsee tietoa myös muista kulttuureista ja järjestelmistä. Näin yksilö voi paremmin kehittää sekä itseään että omaa yhteiskuntaansa. Tämän näkemyksen vuoksi jotkut anarresilaiset pitävät Shevekiä maanpetturina.
Vaikka anarresilaiset ovat vapaita, he eivät aina voi tehdä sitä työtä, mikä heille on mieleisintä ja missä he ovat lahjakkaimpia, vaan tarvittaessa yhteiskunnan ohjauksesta vastaava laitos, TJK, voi määrätä kenet tahansa mihin tahansa työhön. Shevekiä tämä ahdistaa useaan otteeseen hänen elämänsä aikana. Kaksikymmentävuotiaana Shevek on toden teolla aloittamassa fyysikon uransa, mutta juuri silloin hänet määrätään työhön metsätyömaalle:
Shevek oli viettänyt ensimmäiset dekadinsa metsitystyömaalla hiljaisesti harmissaan ja uuvuksissa. Ihmisiä jotka haluavat työskennellä keskeisen funktionaalisilla aloilla, kuten fysiikantutkimuksessa, ei olisi pitänyt vaatia mukaan tällaisiin hankkeisiin ja erikoistyökomennuskuntiin. Eikö ollut moraalitonta tehdä työtä, josta ei pitänyt? [--] Mutta tutkimuslaitoksessa kukaan ei tiennyt miten onneton Shevek oli. Heitä ei ollut sijoitettu millekään hemmetin metsänistutustyömaalle juuri kun he olivat aloittamassa itsenäisen tutkimustyönsä. Heidän keskeinen tehtävänsä ei mennyt hukkaan. He tekivät työtä: he tekivät sitä mitä halusivat tehdä. Shevek ei tehnyt työtä. Hänellä teetettiin työtä. (Osattomien planeetta, 56-57.)
Myöhemmin elämässään Shevek joutuu neljäksi vuodeksi eroon vaimostaan Takverista ja tyttärestään Sadikista, koska Shevek ja Takver määrätään töihin kauas toisistaan.
Mitä pitemmälle Shevek kehittyy fyysikkona, sitä voimakkaammin hänen työskentelyään rajoitetaan. Myös Anarresin tiedeyhteisöstä löytyy auktoriteettiasemaansa vetoavia asemansa vakiinnuttaneita tutkijoita, jotka pyrkivät estämään uusien ajattelutapojen ja uusien tutkijoiden esilletulon. Shevekin esteeksi tulee Sabul-niminen fyysikko, joka käyttää hyväkseen Shevekin ideoita:
Kuten Mitis oli ennustanut, hän oli "Sabulin mies". Sabul oli jo vuosia sitten lakannut toimimasta fyysikkona; hänen korkea maineensa perustui toisten ajatuksiin, jotka hän esitti ominaan. Shevek sai tehdä ajattelutyön ja Sabul korjasi kunnian. [--] Ja niin he olivat hieroneet kauppaa, hän ja Sabul, hieroneet kauppaa kuin keinottelijat. Kaupankäyntiä se oli ollut eikä taistelua. Anna sinä minulle tämä, niin minä annan sinulle tuon. Jos hylkäät minun tarjoukseni, niin minä teen sinulle samoin. Tehdäänkö kaupat? Kiinni veti! Shevekin ura, samoin kuin hänen yhteiskuntansa olemassaolokin, riippui pohjimmiltaan sanattoman hyötysopimuksen jatkuvuudesta. Se ei ollut keskinäiselle avulle ja solidaarisuudelle perustuva suhde, vaan riistosuhde; se ei ollut orgaaninen, vaan mekaaninen. Voiko vioittunut elimistö toimia kunnolla? (Osattomien planeetta, 128.)
Shevekin itsenäistymispyrkimysten vahvistuessa Sabul eristää Shevekin lähes kokonaan tiedeyhteisöstä.
Anarresissa ei myöskään suvaita toisinajattelijoita. Eräs Shevekin ystävä kirjoittaa yhteiskuntakriittisen näytelmän, minkä jälkeen hänen toimintaansa kirjailijana rajoitetaan huomattavasti. Vähitellen tilanne kärjistyy niin, että Shevekin ystävä päätyy mielisairaalaan.
A-Ion räikein yhteiskunnallinen ongelma on kansalaisten välinen valtava eriarvoisuus ja äärimmäisen pitkälle viety kapitalismi. Osa kansasta on suunnattoman rikkaita, mutta suuri osa väestöstä elää köyhyydessä. Myös naisen asema, yhteiskuntaluokasta riippumatta, on A-Iossa erittäin heikko. Naisilla ei käytännössä ole juurikaan mahdollisuuksia osallistua merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin, vaan he ovat lähinnä miesten omistuksessa olevia seksiobjekteja.
Sekä Anarres että Urras ovat tilanteessa, jossa yhteiskunnan on pakko uudistua jollakin tavalla. Anarresissa suunta on todennäköisesti positiivinen: eristäytyminen muusta maailmankaikkeudesta lakkaa ja koko yhteiskunta muuttuu suvaitsevammaksi myös toisinajattelijoita kohtaan. Silloin Anarres todennäköisesti alkaa entistä enemmän vastata seuraavaa kuvausta, jonka Shevek esittää Anarresista puhuessaan A-Ion kapinallisille joukoille:
"Minä olen täällä siksi että te näette minussa lupauksen, sen lupauksen jonka me annoimme kaksisataa vuotta sitten tässä kaupungissa - lupauksen joka on pidetty. Me olemme pitäneet sen Anarresissa. Meillä ei ole muuta kuin vapautemme. Meillä ei ole teille muuta annettavaa kuin teidän oma vapautenne. Meillä on vain yksi ainoa laki, ihmisten välisen keskinäisen avun periaate. Meillä ei ole hallintoa, meillä on vain yhdistymisvapauden periaate. Meillä ei ole valtioita, ei kansakuntia, ei presidenttejä, ei pääministereitä, ei päälliköitä, ei kenraaleja, ei pomoja, ei pankkiireja, ei vuokraisäntiä, ei palkkoja, ei hyväntekeväisyyttä, ei poliisia, ei sotilaita eikä sotia. Eikä meillä ole kovin paljon muutakaan. Me olemme jakajia, emme omistajia. Emme ole vauraita. Kukaan meistä ei ole rikas. Kukaan meistä ei ole mahtava. Jos haluatte Anarresiin, jos se on se tulevaisuus jota etsitte, niin teidän on tultava sinne tyhjin käsin. Teidän on tultava sinne yksin ja alasti, niin kuin lapsi tulee maailmaan, tulevaisuuteensa, ilman menneisyyttä, ilman omaisuutta, täysin muiden ihmisten huolenpidon varassa eläen.