Tässä vähän valistusta alkoholin kiroista:
Juomareille: "Kuinga hänen [juomarin] Rippins kansa on? Wastaus. Ei se ole parempi kuin muutkan hänen Christillisydens kappalet. Hän käy ripillä, tunnusta suullans, lupa katua ja parata elämäns; mutta sieltä tuldua mene juoma-penkkihin ja rypö niin kuin pesty sika rapakosa ja syö oxennuxens niin kuin koira, se on hän tahra itsens aina wastudest juopumisella. (Israel Reinius 1755)
Lapsille: "Juovutusjuomat ovat "kuoleman oikea käsi". Nälkä, suru, sota, rutto ovat vain pieniä tekijöitä maailmassa juovutusjuomien rinnalla. "Kuoleman oikea käsi saattaa sanoa itse Kuolemalle:
"Minä saan aikaan yksin kaiken sen, jonka kaikki muut yhdessä. Minä saatan ihmiset näkemään nälkää, tuotan heille surua ja köyhyyttä. Minä vajotan heidät epätoivoon ja lahjoitan heille sairautta ja kaikenlaisia onnettomuuksia, sanalla sanoen kaikkea sellaista, joka vie heidät perikatoon ja tekee heistä sinun alamaisiasi. Katso", jatkoi hän ja kohotti pikariaan, "tämä tässä on onnenmalja."
Ja Kuolema jatkaa: "Sinä olet oikeassa, sinä todellakin saat yksin aikaan yhtä paljon kuin nuo kaikki toiset yhdessä. Sentähden kuuluu arvonimi "Kuoleman oikea käsi" sinulle." (Vilho Reima 1933)
Suomen naisille ja miehille: "Suomalainen mies on raittiina ollessaan yleensä esiintymiseltään hillityn arvokas ja ilmentää vakaalla, miehekkäällä käyttäytymisellään sitä sisua ja voimaa, jota kansamme on osottanut maailmalle niin urheilukentällä kuin taistelutantereella. Myös on suomalaisessa naisessa luontaista hienoutta, jota tosin nykyaikainen muoti ja varsinkin kasvojen maalaus jonkun verran on hävittänyt. Suomalaisen paras kaunistus on sukuperintönä saatu luontainen koruttomuus. Mutta maan pinnalla tuskin on rumempaa ja arvottomampaa nähtävää kuin päihtynyt suomalainen. Juopuneena suomalainen mies menettää tavallisesti kaiken miehisen arvokkuutensa ja muuttuu rähiseväksi, typerästi kerskailevaksi, väliin tunteilevasti vetisteleväksi, vieläpä usein myös rivosti, raa'asti ja uhkailevastikin esiintyväksi olioksi. Ken joutuu murheekseen usein toteamaan muutoksen, minkä päihtymys vaikuttaa suomalaisessa miehessä, tekee ehdottomasti sen johtopäätöksen, etteivät väkijuomat ole lainkaan tarkoitettuja tälle kansalle, jos niistä ei ole mitään siunausta muillekaan. Myös katoavat kaikki sulottaret juopuneen suomalaisen naisen lähettyviltä. Jotain sanomattoman rumaa ja rivoa on niissä nuorissa juopuneissa tytöissäkin, joita nykyisenä ajankohtana väliin joutuu kaduillakin kohtaamaan." (Yrjö J. E. Alanen 1944)