Avaruusagentti Valerianin seikkailut on ranskalainen tieteissarjakuva, jota käsikirjoittaa Pierre Christin (1938-) ja piirtää Jean-Claude Mézières. Christin ja Mézières ovat harvinaisen tiivis käsikirjoittaja-piirtäjä-pari, sillä he ovat tutustuneet jo pikkupoikina toisen maailmansodan aikana pommisuojassa. Avaruusagentti Valerianin seikkailujen julkaisu alkoi ranskalaisessa Pilote-lehdessä jo vuonna 1967, ja sitä on myöhemmin julkaistu useissa maissa albumimuodossa. Suomessa Valerianin julkaisu alkoi vuonna 1973 Zoom-lehdessä, ja sen jälkeen Otava, Tammi ja Jalava ovat julkaisseet sitä albumimuodossa. Valerian on Christinin ja Mézièresin päätyö, mutta he ovat tehneet paljon muutakin. Christin on käsikirjoittanut monipuolisia sarjakuvia monille piirtäjille ja toimii journalistiikan professorina Bourdeaux'n yliopistossa. Mézières on ollut mukana muun muassa Fifth Element -elokuvan suunnittelussa.
Avaruusagentti Valerianin seikkailuissa liikutaan sujuvasti ajasta toiseen. Tulevaisuudessa mennään aina vuoteen 2770 saakka, jolloin vuonna 1986 ydinkatastrofissa tuhoutuneiden nykyisten sivilisaatioiden tilalle on noussut Galaxity, tulevaisuuden maapallo. Sarjakuvan miespuolinen päähenkilö Valerian työskentelee Galaxityn aika-avaruuspalvelussa aika-avaruusagenttina. Heti sarjan alussa Valerian matkustaa keskiajalle suorittamaan työtehtäväänsä. Tällä aikamatkallaan Valerian tutustuu Laurelineen, joka lähtee hänen mukaansa tulevaisuuteen ja alkaa Valerianin työtoveriksi. Sarjan sisäinen historia muuttuu vuosina 1984 ja 1985 tehdyissä kahdessa albumissa, joissa Valerian ja Laureline lähetetään 1980-luvun puoliväliin estämään ydintuho. Ydintuhon estäminen tarkoittaa samalla sitä, että Galaxityä ei olekaan tulevaisuudessa. Näin Valerian ja Laureline menettävät myös työpaikkansa aika-avaruuspalvelussa ja ryhtyvät elättämään itsensä freelance-ongelmanratkaisijoina ympäri avaruutta.
Christinin ja Mézièresin luoma sarjakuvamaailma on erittäin monipuolinen, vaihteleva ja laaja. Valerian ja Laureline matkustavat lukuisilla planeetoilla, joilla asuu toinen toistaan eriskummallisempia hahmoja. Koska näitä erilaisia olentoja on niin paljon, Christin ja Mézières ovat tehneet Taivaan asukkaat -nimisen teoksen (1991), jossa he kuvailevat sarjakuvassa esiintyneitä otuksia. Lukuisten erilaisten avaruuden asukkien joukosta keskeisimpiä ovat ehdottomasti Shinguzit. Koska Shinguzien kotiplanneetta on erittäin karu, he elättävät itsensä vakoilemalla ja myyvät hankkimiaan tietoja eniten tarjoavalle. Elinkeinoaan he perustelevat selittämällä, että vakoilu on paras keino olla käymättä sotia. Shinguzit liikkuvat aina kolmen hengen ryhmissä, ja heidän perusluonteenpiirteitään ovat viisastelu, moraalittomuus, juopottelutaipumus sekä hyödyntavoittelu. Tästä kaikesta huolimatta Shinguzit ovat erittäin rakastettavia ja hauskoja otuksia, jotka ovat korviaan myöten ihastuneita Laurelineen.
Avaruusagentti Valerianin seikkailut on mielenkiintoisen kaksijakoinen sarjakuva. Christinin mukaan siinä on "10-vuotiaalle sopiva juoni ja monikerroksisia aiheita". Valerian onkin samalla sekä viihdyttävä, että kantaa ottava tieteissarjakuva. Valerianin tekijät pitävät sarjakuvansa perusajatuksena rasismin ja militarismin vastustamista, muukalaisuuden hyväksymistä ja uskoa älyn voimaan väkivallan sijasta. Nämä teemat ovatkin esillä kaikissa Valerian-tarinoissa. Vaikka Avaruusagentti Valerianin seikkailut on varsin toiminnallinen sarjakuva, siinä turvaudutaan hyvin harvoin raakaan väkivaltaan ja ruumiita ei synny lainkaan. Muukalaisuuden hyväksyminen näkyy esimerkiksi siinä, että Valerian ja Laureline ovat aina valmiita auttamaan kaikkia mahdollisia avaruuden kansoja ja rotuja.
Edellä mainittujen perusteemojen lisäksi kaikissa Valerian-albumeissa korostetaan naisen vahvaa asemaa. Sarjakuvan pääkaksikosta Laureline on ehdottomasti itsenäisempi, sillä Valerian on Galaxityn käskyläinen, jonka on toimittava työnantajan määräysten mukaan. Toki Valerianinkin itsenäisyys lisääntyy, kun Galaxity lakkaa olemasta. Laureline miettii heti alusta alkaen asiat itse, sanoo rohkeasti mielipiteensä ja on yleensä aina oikeassa. Valerian on toiminnallisempi hahmo, mutta myös Laureline kykenee tehokkaaseen ja rohkeaan toimintaan sen lisäksi, että hän hoitaa lähes kaiken ajattelutyön. Laurelinen vahvuus on ollut sarjakuvan historiassa poikkeuksellista. 1960-luvun lopussa, jolloin sarja sai alkunsa, sarjakuvissa oli tuskin lainkaan naisia - vahvoista naisista puhumattakaan. Itse asiassa koko naisasialiike otti tuohon aikaan vasta ensiaskeliaan. Laurelinen jälkeen sarjakuviin on ilmestynyt koko ajan lisää vahvojakin naishahmoja.
Kaikissa sarjan albumeissa vaikuttavien perusajatusten lisäksi yksittäisistä seikkailuista löytyy lisää teemoja. Esimerkiksi maapalloa kritisoidaan muun muassa albumeissa Varjojen lähettiläät (1985) ja Epävarmoina aikoina (2001). Ensin mainitussa maapallon joukot pyrkivät sotilaallisin keinoin laajentamaan kotiplaneettansa valtapiiriä avaruudessa. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistu vaan maapallo eristetään pitkäksi aikaa pois päätöksenteon keskipisteestä. Epävarmoina aikoina -tarinassa esiintyy Christinin ja Mézièresin näkemys kolmiyhteisestä Jumalasta: isä-Jumala on hämäperäinen kyttä, Jeesus pilveenmenevä hippi ja Pyhä Henki risa levyautomaatti. Isä-Jumalan näkemys hallitsemastaan planeetasta ei ole kovin suopea; itse asiassa hän harmittelee, miksi hänelle on kaikkien planeettojen joukosta annettu hallittavakseen näin surkea planeetta. Näin nauretaan maan asukkaiden egoistiselle ajatukselle, että meidän planeettamme olisi jotenkin erityisen hohdokas ja mahtava muihin planeettoihin verrattuna.
Kertomuksessa nimeltä Vallan piirit (1994) pohditaan vallan käsitettä. Perimmäisen vallan lähdettä ja luonnetta pidetään albumissa salaperäisenä, hallitsemattomana ja käsittämättömänä. Valtaan liittyvistä ikävistä piirteistä tarinassa otetaan esille korruptio. Valerian ja Laureline pestautuvat Rubanis-planeettaa käytännössä hallitsevan eversti Tlocin työntekijöiksi selvittämään planeettaa uhkaavan kaaoksen syitä. Valerianin, Laurelinen ja Tlocin keskustelussa paljastuu ironisesti mutta selvästi vallanpitäjien korruptoituneisuus:
- Poliisipäällikkönä tapanani ei ole hätkähtää vähästä mutta, nähkääs, nyt tässä on jotakin uutta... kun epäjärjestys hyödyttää teollisuutta, kaupankäyntiä, rikoksia ja uskontoa, jotka kulkevat käsi kädessä, minä kannatan sitä... [Tlocin puhekupla] - Niin, kokonaisuutena se näyttää tuottavan mukavasti! [Tlocin ylellistä työhuonetta vilkuilevan Laurelinen puhekupla] - En voi valittaa. [Tlocin puhekupla] - Mutta Rubaniksen piirejä uhkaavaa kaaosta minä olen vastaan! [Tlocin puhekupla] - Tehän olette kuitenkin poliisipäällikkö? [Valerianin puhekupla] - Poliisikunnallani on niin kiire haalia rikkauksia, ettei siitä ole tässä ongelmassani minulle apua... [Tlocin puhekupla] (Vallan piirit 1994, 13.)
Avaruusagentti Valerianin seikkailut on vakavuutensa ohella aina ollut myös humoristinen sarjakuva, mutta tuoreimmissa kertomuksissa huumori on selvästi lisääntynyt. Christinin mukaan syy tähän on maailman muuttuminen ja uusi kritiikin kohde: media. Christin pitää tämän päivän diktaattoreina mediajättiläisiä, joita vastaan ei voi taistella hyökkäämällä suoraan päin. Huumori on hänen mielestään paras keino osoittaa median teeskentely, itsensä toistaminen, typeryyksien kierrättäminen ja todellisuudesta vieraantuminen.
Christin ja Mézières ovat kirjoittaneet Valerianin ja Laurelinen seikkailuja jo 18 albumin verran, mutta todennäköisesti tarina saa vielä jatkoa. Christin tosin kertoo, että hän on suunnitellut valmiiksi viimeisen Valerian-tarinan synopsiksen, mutta ainakaan tällä hetkellä sarjan lopettamiseen ei ole mitään syytä.