Renessanssi ja humanismin synty (n. 1350 - 1600)

Antiikin kulttuurien tutkimuksen mukana alkoi vähitellen renessanssiksi kutsuttu aikakausi, joka synnytti modernin individualistisen ihmiskuvan. Näin humanismilla --- jolla oikeastaan tarkoitetaan juuri antiikin tutkimusta --- ruvettiin myöhemmin ymmärtämään myös ihmisen arvon ja henkisen kulttuurin korostamista. Skolastiikka korvautui retoriikalla ja erilaisilla taikauskoisilla filosofioilla; 1200-lukua voidaan pitää renessanssia suosiollisempana aikakautena sekä luonnontieteelle että filosofialle. Toisaalta erilaisia käytännön taitoja ruvettiin arvostamaan, ja esim. kehittyvää matematiikkaa käytettiin lisääntyvän kaupan tarpeisiin ja mm. navigoimiseen. Alkaneet tutkimusmatkat syvensivät talouden globalisoitumista. Taide kehittyi monella rintamalla, ja esim. maalaustaiteissa löydettiin sekä perspektiivi että öljyvärit. Näihin aikoihin läntinen sivilisaatio ohitti kiinalaisen elämisen laadussa.

Francesco Petrarca 1304 - 1374

• Ensimmäinen moderni runoilija ja yksilöllisyyden korostaja, 'ensimmäinen humanisti' [ks. Cicero]. Petrarcan ajattelu korosti kommunikaatiotaitojen, kuten retoriikan ja kielten opiskelun, merkitystä kulttuurille.
• Uusien humanistien --- ja myös Petrarcan --- ajattelu ihannoi antiikkia, mutta tukeutui Aristoteleen sijasta Platoniin. Humanistien mukaan keskiaikainen skolastiikka [ks. Tuomas Akvinolainen] oli kiinnostunut spekulaatioista niiden itsensä vuoksi sen sijaan, että olisi tukeutunut jo antiikin aikana löydettyihin totuuksiin todellisesta maailmasta. Etenkin uusplatonismin [ks. Plotinos] luonnontieteistä ja logiikasta riippumaton mystiikka viehätti [ks. Regiomontanus].

Giovanni Boccaccio 1313 -1375

• Novellitaiteen kehittäjänä tunnettu Boccaccio kirjoitti erään renessanssiajan suurimmista proosateoksista, Decameronen (1348-1353). Novelli on epiikan [ks. Homeros] alalaji [ks. myös Cervantes]. Boccaccio kirjoitti myös Danten elämänkerran, kommentoi tämän Jumalaista näytelmää ja piti siitä luentoja; kyse oli siis kirjallisuudentutkimuksesta [ks. Aristoteles].

Geoffrey Chaucer 1343 - 1400

• Kirjailija, joka tunnetaan Canterburyn tarinoistaan (1378-1400).

Filippo Brunelleschi 1377 - 1446 ja Leon Battista Alberti 1404-1472

• Arkkitehtejä ja kuvaamataiteen kehittäjiä. Molemmat saivat vaikutteita antiikin ajasta, ja Brunelleschi esim. aloitti muinaisen Rooman kaivaukset 1400.
  • Antiikki oli tullut yhä enenevässä määrin muotiin, ja esim. bysanttilainen --- ja siten kreikankielinen --- Manuel Chrysoloras (n. 1353-1415) oli saapunut länteen 1393 hakeakseen apua turkkilaisten ahdistamalle Konstantinopolille [ks. Regiomontanus]. Hän käänsi mm. Homerosta ja Platonia.
• Brunelleschi määritteli lineaarisen perspektiivin lait 1417-1420, ja metodi esiteltiin Albertin teoksessa La pittura (1435; italiankielinen versio vuotta myöhemmin). Perspektiivin tulo maalaustaiteeseen lähensi sitä matematiikkaan (monet taiteilijat, mm. Alberti, kirjoittivat teoksiakin matematiikasta), ja tämän seurauksena maalaustaiteen arvostus nousi.
  • Seuraava merkittävä perspektiiviä käsitellyt teos oli Piero della Francescan (n. 1420-1492) De prospettiva pingendi (n. 1488). [Ks. myös Regiomontanus; da Vinci].
  • Perinteisesti maalaustaide kuului käsitöihin [ks. Sapfo], ja renessanssiajalla säilyi tapa tehdä sekä maalauksia että veistoksia ryhmätyönä. Inhimillisen luovuuden käsitettä [ks. Vasari] ei vielä ollut, vaan taiteissakin oli kyse luonnon ja antiikin jäljittelystä.
• Brunelleschiä pidetään ensimmäisenä renessanssiajan rakentajana, ja hänen töitään on mm. Firenzen katedraalin kupoli (1420-1436). Albertin elämäntyö oli tärkeä teos arkkitehtuurista, De re aedificatoria (ensimmäinen painos vasta 1485) [ks. myös Vitruvius].
  • Arkkitehtuuri ja insinööritieteet liitettiin yhteen, ja arkkitehtejä kutsuttiin usein nimikkeellä ingenierius. Samat ihmiset olivat tyypillisesti myös maalareita tai kuvanveistäjiä, mutta lähinnä vain insinööritieteisiin liitettiin jonkinasteinen luovuuden aspekti.
• Alberti kehitteli myös alkeellisia laitteita kosteuden ja tuulen nopeuden mittaamiseen [ks. Hooke ja Leeuwenhoek].

Johannes Gutenberg n. 1400 - 1468

• Keksijä, joka kehitti 1450-luvulla menetelmän irrallisten kirjakkeiden valamiseksi kirjapainoa varten. Vaikka lukutaidoton rahvas ei keksinnöstä ensi alkuun paljoa hyötynyt, mm. luonnonfilosofit pystyivät painettujen kirjojen avulla luomaan jo toimivan yhteisön. Myöhemmin uskonpuhdistajat [ks. Luther ja Calvin] käyttivät kirjapainotaitoa hyväkseen ja edistivät lukutaidon kasvua. Kirjojen määrä lisääntyi Euroopassa räjähdyksenomaisesti [ks. myös Black ja Watt].
  • Kirjapaino vaikutti arabialaisten numeroiden [ks. Fibonacci] läpimurtoon Euroopassa [ks. Regiomontanus]: käsinkirjoitetussa tekstissä luvut olivat helpommin väärennettäviä kuin vanhat roomalaiset numerot.
  • Vaikka paperi ja alkeellinen kirjapaino oli keksitty Kiinassa ja islamilainen maailma oli oppinut paperinvalmistuksen [ks. Muhammad] paljon ennen eurooppalaisia, kirjat säilyivät näissä kulttuureissa harvinaisina [ks. Averroės]; sama päti myös Intiaan. Esimerkiksi islamilaisessa maailmassa ensimmäinen kirjapaino aloitti toimintansa vasta v. 1728, ja sekin suljettiin jo 1745. Kirjojen puuttuminen esti tehokkaasti tiedon kasautumisen.
• Kirjapainon myötä tarinankerronta alkoi siirtyä elävän performanssin puolelta teosten piiriin. Tämä johti klassisen retoriikan paatoksen [ks. Aristoteles] merkityksen muuttumiseen: kyse ei enää ollut yleisön aidosta vaan tekstin kirjoittajan ylitunteellisesta mielentilasta.

Regiomontanus (oik. Johann Müller) 1436 - 1476

• Tiedemies, matemaatikko ja kielitieteilijä, joka kirjoitti ensimmäisen merkittävän länsimaisen teoksen (De triangulis omnimodibus) trigonometriasta [ks. al-Khowarizmi]. Regiomontanus julkaisi myös ensimmäisen painetun almanakan (Kalendarium novum, 1476), ja yritti mitata vuoden 1472 komeetan etäisyyden kolmiomittauksella siinä kuitenkaan onnistumatta [ks. Aristoteles; Brahe].
  • Suurin osa ajan matematiikasta oli käytännönläheistä ja perustui Fibonaccin paljon varhaisempiin töihin [ks. myös Gutenberg]. Varsinkin kaupankäynnissä arabiasta tulleen uuden lukujärjestelmän hyödyllisyys tuli hyvin ilmi, ja mm. helmitaulujen käyttö alkoi korvautua uusilla numeroilla tehtävillä laskuilla. Termi laskeminen, kalkyyli, tulee latinan sanasta calculus, joka tarkoittaa pientä kiveä.
    • Johannes Widman (s. n. 1460) kirjoitti kaupallisesta aritmetiikasta (Behede vnd hubsche Rechnung auff allen kauffmanschaft, 1489) ja Luca Pacioli (n. 1445-1517) kaksinkertaisesta kirjanpidosta (Summa de arithmetica, 1494). Edellisessä teoksessa esiteltiin nykyisin tunnetut merkit yhteen- ja vähennyslaskulle, + ja -. Yhtäsuuruusmerkki on myöhemmältä ajalta, Robert Recorden (1510-1558) teoksesta The Whetstone of Witte (1557).
• Turkkilainen Ottomaanien valtakunta laajeni 1400-luvulla Balkanille; laajimmillaan valtakunta oli 1520-1566. Etenkin Konstantinopolin [ja Bysantin kulttuurin, ks. Justinianus] kaatuminen 1453 johti kreikankielisten pakolaisten vyöryyn länteen [ks. Brunelleschi ja Alberti]. Näiden mukana tuli myös entistä enemmän antiikin kirjallisuutta, ja mm. Regiomontanus aloitti sen systemaattisen kääntämisen 1471. Tärkeiden (esim. Arkhimedeen matematiikkaa käsittelevien) töiden lisäksi myös vähemmän merkittäviä [esim. astrologisia, ks. Hesiodos] töitä löydettiin uudelleen. Vaikka Aristotelesta ei unohdettu --- esim. 1500-luvulla Aristoteleen teoksiin laadittiin enemmän kommentaareja kuin koko edeltävänä vuosituhantena yhteensä --- hänen ajattelunsa sai tehdä yhä enemmän tilaa muille filosofioille [ks. Petrarca]:
  • Aristotelismia vastustaneessa humanismissa ihmisen mahdin ja arvokkuuden teemaa kehitettiin järjettömyyksiin asti. Syntynyt hermeettis - kabbalistis - uusplatonistinen [ks. Plotinos] traditio perustui lukumystiikalle, magialle ja alkemialle, ja yksi sen tunnetuimpia kannattajia oli Paracelsus [ks. Vesalius]. Marsilio Ficino (1433-1499) oli tunnetuin Platonin ja Plotinoksen (ja muiden uusplatonistien) teosten latinantaja.
    • Giovanni Pico della Mirandola (1463-1494) tunnetaan teoksesta Ihmisen arvokkuudesta (De hominis dignitate, 1487). Useista humanisteista poiketen hän tuomitsi astrologian, koska piti sitä ihmistä kahlehtivana: Picon mielestä ihmisen jumalaista mahtia eivät edes tähdet uhanneet.
    • Katolinen kirkko vastusti salatieteiden kehitystä, ja esim. 1484 julkaistiin noituuden tuomitseva bulla [keskiaikaisesta inkvisitiosta, ks. Dominicus ja Franciscus]. Rooman ongelmat olivat kuitenkin vasta alkamassa [ks. Kopernikus; Luther ja Calvin].
  • Myös monien antiikin skeptikkojen [ks. Pyrrhon] filosofia tuli 1500-luvulla uudelleen tutuksi Sekstos Empeirikoksen töiden perusteella. Toiset pyrkivät sen avulla todistamaan Raamatun ylivoimaisuuden epävarman aristoteelisen tiedon maailmassa [ks. Luther ja Calvin], toiset vähentämään ihmisten ylimielisyyttä [ks. Montaigne].
    • Nicholas of Cusa (1401-1464) esitti teoksessa De docta ignorantia, että oppimisessa on kyse lisääntyvästä oman tietämättömyyden ymmärtämisestä [ks. Sokrates]. Hän yrittikin mm. sovitella katolisen maailman sisäisiä uskonnollisia kiistoja.
  • Antiikin materialistiset opit eivät saanut suurta kannatusta [ks. kuitenkin Luther ja Calvin], vaikka [Lucretiuksen] De rerum naturan ainoa säilynyt käsikirjoitus oli löydetty 1417 ja painettu 1473. Asiaan palattiin vakavasti vasta 1600-luvulla [ks. Gassendi].
  • Ottomaanit tekivät v. 1526 lopun myös Unkarin hetkellisestä suurvalta-asemasta; heikko valtio [ks. Magna Carta] ei kyennyt puolustamaan itseään omaa etuaan ajavan ylimystön vain riidellessä keskenään. Toisin kävi tulevan Venäjän alueella, jossa valtion rakentaminen alkoi 1400-luvun lopulla mongolien lähdettyä: kehitys johti itsevaltiuteen hieman Kiinaa muistuttavalla tavalla.

Leonardo da Vinci 1452 - 1519

• Täysrenessanssin päämestariksi kutsuttu monitaituri, taiteilija, tiedemies ja keksijä, joka ei kuitenkaan vaikuttanut tieteen kehitykseen: da Vincin työt eivät juurikaan levinneet muiden tietoon. Hänen tunnetuin maalauksensa on nykyisin Louvren taidemuseossa Pariisissa näytteillä oleva Mona Lisa (1503-1506).
  • 1510-lukua on pidetty renessanssiajan huippuna; tuolloin mm. Michelangelo ja Raphael maalasivat suurtöitään.
• Perspektiivistä kirjoittaessaan da Vinci korosti geometrisen perspektiivin [ks. Brunelleschi ja Alberti] lisäksi myös muiden tekijöiden merkitystä etäisyyden illuusion luomisessa: mm. näkyvyyden sumentuminen ja värien sinistyminen etäisyyden funktiona, sekä varjostuksen ja varjojen käytön.
  • Samoihin aikoihin myös Albrecht Dürer (1471-1528) julkaisi perspektiiviä käsitteleviä matemaattisia töitä.
• da Vinci piirsi tarkkoja kuvia ihmisen anatomiasta [ks. Vesalius]. Hän mm. päätteli silmän toimivan kuin camera obscura [ks. Alhazen], ja nämä tutkimukset auttoivat Francesco Maurolicoa selittämään 1520-luvulla silmälasien [ks. Roger Bacon] toiminnan: ne kohdistivat valonsäteitä silmän verkkokalvolle eli retinalle [myöhemmin Kepler tuki ajatusta verkkokalvon merkityksestä näkemiselle, ja Descartes todisti asian].
  • Giovanni Battista della Porta paransi 1558 camera obscuran kuvaa korvaamalla neulanreiän linssillä.
• da Vinci piirsi suunnitelmia myös erilaisista teknisistä keksinnöistä [esim. helikopteri; ks. myös Roger Bacon].
• Jo pitkään oli tiedetty, että kuun valo on auringon valon heijastumisen ansiota. da Vinci huomasi, että maapallon meristä heijastuva valo selittää ajoittain näkyvän heikomman kuunvalon. Kasvitieteellisessä työssään hän kuvasi ensimmäisenä n. 1510 Amerikasta tuodun auringonkukan kykyä seurata auringon liikettä [ks. myös Linné].

Desiderius Erasmus (Rotterdamilainen) n. 1466 - 1536

• Humanisti, joka auttoi levittämään renessanssin ajatuksia Pohjois-Eurooppaan. Papistoa pilkkaamalla Erasmus vaikutti uskonpuhdistuksen [ks. Luther ja Calvin] syntyyn, vaikka pysyi itse valistuneena katolisena. Aivan erityisesti hän vastusti uusien liikkeiden tapaa vähätellä vapaan tahdon merkitystä.
  • Englannin ja Ranskan välinen satavuotinen sota (1337-1453) oli vihdoin päättynyt, ja tämä helpotti osaltaan sivistyksen leviämistä.
  • Erasmukseen vaikutti mm. Lorenzo Vallan (1406-1457) tutkimukset latinan kielestä ja sen muutoksista (Elegantiae Linguae Latinae, 1444, julk. 1471). Erityisen kuuluisaksi oli muodostunut Vallan analyysi (Declamatio, 1440), joka todisti erään vanhan katolisen kirkon dokumentin väärennökseksi [ks. Bodin; Descartes]. Tekstikritiikki oli syntynyt [ks. Descartes].
• Esseestään Tyhmyyden ylistys (1509) Erasmus saattoi naurunalaiseksi inhimillisiä heikkouksia, kuten ihmisten harhaisen kuvan omasta rationaalisuudestaan ja heidän houkkamaisen onnellisuuden tavoittelunsa. Rationaalisuuden sijaan ihmisten toimia motivoivat heidän tunteensa [ks. Bayle; Mandeville; Hume], ja onnellisuuden sijaan heidän tulisi tavoitella itsensä sivistämistä ja nöyrää, yksinkertaista kristillisyyttä. Erasmuksen mukaan liiallinen tieto tekee ihmisistä onnettomia.
  • Tyhmyyden ylistys käännettiin englanniksi 1549 ja vaikutti siten myös näytelmäkirjallisuuteen [ks. Shakespeare].
  • Renessanssiajan humanismissa sivistys tarkoitti klassikoihin tutustumista, hienostuneen retoriikan oppimista, oikeakielisyyttä ja yleensäkin tyylin tavoittelua [ks. Petrarca]. Oppineisuus siinä mielessä kuin asia ymmärrettiin uudella ajalla tai edes myöhäiskeskiajan skolastiikassa [ks. Tuomas Akvinolainen] ei kuulunut ohjelmaan.
• Eurooppalainen sivistyskehitys oli jo vuosisatoja vanha [ks. Magna Carta], ja Erasmuskin kirjoitti poikien soveliaasta käyttäytymisestä 1530.

Niccolņ Machiavelli 1469 - 1527

• Poliitikko, historioitsija ja filosofi. Etsiessään teoksessa Ruhtinas (Il Principe, 1513) hallintotapaa, joka tekisi kaupunkivaltiosta mahdollisimman voimakkaan, Machiavelli ennakoi kansallisvaltioiden syntyä [ks. Luther ja Calvin; Bodin]. Kansainvälisessä politiikassa puhutaan 'realismista', kun ulkopolitiikan oletetaan perustuvan Machiavellin peräänkuuluttamaan kansallisen edun tavoitteluun ja valtapyrkimyksiin [ks. Herodotos ja Thukydides; idealismista, ks. Kant].
  • Samalla kehittyi nk. merkantiili kapitalismi [ks. Albertus Magnus]. Siihen kuului vahva, tuotantoa ja ylijäämäistä ulkomaankauppaa tukeva valtio, joka keräsi arvometalleja valtansa tueksi [ks. Bodin; Petty; Hume; Smith].
• Vaikka ruhtinasta eivät sido tavanomaiset eettiset säännöt ja itsekkyys kuuluu ainakin potentiaalisesti ihmisluontoon, Machiavelli puhui myös vapauden ja tasavaltalaisen [ks. Cicero; Magna Carta] valtiomuodon puolesta (Discorsi sopra la prima deca di Tito Livio, postuumisti 1531). Vapaus merkitsi oikeutta solmia avioliitto oman mielen mukaan, oikeutta perheen turvattuun asemaan ja lasten kasvatukseen, sekä omaisuuden turvaa [ks. Ockham]. Vapauden vastakohtaa, orjuutta, tuli vastustaa laeilla.
  • Moderni edustuksellinen demokratia on kehittynyt enemmän tasavaltalaisista ajatuksista kuin antiikin suoran demokratian [ks. Solon; Herodotos ja Thukydides] ihanteesta; mukana on hyviä puolia myös monarkiasta ja aristokratiasta. Esimerkiksi tasavaltalaiset virkamiehet valitaan mieluummin äänestämällä kuin klassisen demokratian suosimalla arvonnalla.
  • Tasavaltalaiset ihanteet vaikuttivat myöhempiin vallankumouksiin [ks. Locke; Burke].
• Machiavelli suosi uudenlaista historiankirjoitusta, jossa tapahtumien taustalla ovat ihmisluonto ja sattuma, ei esim. jumalallinen suunnitelma [ks. Augustinus; Bodin]. Hän itse kirjoitti mm. Medicien historian; suku oli noussut pankkitoimillaan [ks. Solon] 1390-luvulta alkaen merkittäväksi voimatekijäksi Euroopassa. Pankit mahdollistivat mm. sujuvamman ulkomaankaupan [ks. Albertus Magnus]. Myös hallitsijat tarvitsivat sotiinsa lainarahoitusta verotulojen [ks. Herodotos ja Thukydides] lisäksi.
  • Useampikin pankki oli kaatunut 1300-luvulla hallitsijoiden jättäessä velkansa maksamatta. 1500-luvlta alkaen valtiot perustivat omia pankkeja auttamaan lainoituksessa [ks. myös Bodin; Petty].
  • Valtionlainoissa verotusta siirretään nykyhetkestä tulevien sukupolvien harteille. Poliittisesti niiden määrää merkittävämpi tekijä ovat lainanhoitokulut suhteessa valtion kokonaiskuluihin; Ranskan vallankumous on tästä esimerkki [ks. Burke]. Poliittinen merkitys kasvaa jos lainoittajat tulevat kotimaan ulkopuolelta.

Nikolai Kopernikus 1473 - 1543

• Tähtitieteilijä, joka teoksessaan De revolutionibus orbium coelestium (Taivaallisten kehien kiertoliikkeestä, 1543) esitti planeettojen kiertävän paikallaan pysyvää aurinkoa [ks. Aristarkhos]. Kopernikuksen malli selitti mm. planeettojen taantuvan liikkeen [ks. Apollonios] paljon maakeskistä mallia [ks. Ptolemaios] yksinkertaisemmin. Kopernikus sijoitti kuun oikealle paikalleen maapallon satelliitiksi, ja selitti vuorokausirytmin maapallon pyörimisenä akselinsa ympäri [ks. Ockham]. Näin avaruudessa oli useammanlaisia liiketiloja.
  • Motiivina Kopernikuksella oli uusplatoninen [ks. Plotinos] näkemys, ettei Jumala voinut luoda mitään niin kömpelöä kuin Ptolemaioksen malli, ja että ympyräradat pitää palauttaa kunniaan matemaattisen harmoniansa takia!
  • Galilei tuli esittämään ensimmäiset sitä tukevat havainnot, ja Keplerin tarkennukset tekivät siitä tieteellisen teorian.
• Kopernikus ei pystynyt mittaamaan teoriansa ennustamaa kiintotähtien parallaksia, ja hänen täytyi olettaa niiden etäisyyden hyvin suureksi verrattuna planeettojen ja auringon etäisyyksiin [ks. Newton; Bessel]. Hän uskoi kiintotähtien kuitenkin olevan kiinnitetyn paikallaan pysyvään kehään [ks. Gilbert].

Thomas More 1478 - 1535

• Kirjailija, jonka tunnetuin teos on Utopia (1516, 'paikka jota ei ole'). Moren Utopiassa kaikki on yhteisomistuksessa [ks. Platon; Ockham]. Hänelle varkausrikollisuus on seurausta köyhyydestä [vrt. Aristoteles]. Jos siitä seuraava rangaistus on ankaruudessa verrattavissa murhasta saatuun, seurauksena on myös henkirikollisuuden nousu.
  • Teoksellaan More hyökkäsi omana aikana näkemäänsä keskiaikaisen elämäntyylin häviämistä vastaan. Keskiajalla yhteiskäytössä olleita alueita aidattiin ('enclosure'-prosessi) yksityisomistukseen, ja suuria ihmisjoukkoja joutui kerjäläisiksi ja kaupunkien slummeihin.
• Moren utopia on mahdollinen vain jos ihmiset ovat epäitsekkäitä ja hyviä [anarkismista, ks. Godwin ja Wollstonecraft]. Vaikka osa tulevaisuudenkuvauksista on Moren tapaan optimistisia [ks. Francis Bacon], merkittävä osa myöhempää kirjallisuutta on pessimististä: myös ihmisluonnon heikkoudet tunnustettiin [ks. Voltaire].

Martti Luther 1483 - 1546 ja John Calvin 1509 - 1564

• Uskonpuhdistajia, jotka nousivat Rooman katolista kirkkoa vastaan 1500-luvun alkupuolella [ks. Dominicus ja Franciscus; Ockham]. Vastauskonpuhdistus alkoi 1545 Trenton kirkolliskokouksesta, ja 1534 perustetulla jesuiittajärjestöllä ja heidän nk. kasuistiikalla oli tässä tärkeä sijansa [ks. myös Erasmus]. Augsburgissa sovittiin 1555 että hallitsijat saisivat itse päättää alamaistensa uskonnosta (lat. cuius regio, eius religio).
  • Kehitys vaikutti moraalifilosofiseen kehitykseen. Vaikka katoliset eivät hyväksynyt uskonpuhdistajien synkeää ihmiskuvaa, ripittäytymisen merkityksen ylikorostaminen ohjasi heitäkin tutkimaan enemmän syntiä kuin hyveitä.
• Luther aloitti uskonpuhdistuksen eli reformaation 1517 vastustamalla julkisesti kirkon anekauppaa ja rituaaleja korostavaa oppia. Hänen kannattajiaan alettiin kutsua protestanteiksi. Sekä Luther että Calvin korostivat Raamatun merkitystä ja sen omatoimista lukemista, eivätkä uskoneet vapaan tahdon olemassaoloon. Jälkimmäinen korosti, että pelastuksen saavat ihmiset on myös määrätty jo ennen syntymää [ks. Augustinus]. Molemmille turmeltuneen ihmisluonnon ainoa vastavoima on Jumalan armo, mikä teki ei-kristityistä automaattisesti syntisiä. Siinä missä Luther myönsi maallisen vallan oikeutuksen, Calvin asetti kirkon valtion edelle. Luther tunnetaan Raamatun saksannoksesta; Calvinin pääteos oli Christianae religionis institutio (1536).
  • Englannissa kalvinismista eriytyi myös katolisuutta ja uskonpuhdistusta yhdistävä puritanismi, protestanttinen asketismi, jota edustaa John Bunyanin (1628-1688) Kristityn vaellus (Pilgrim's Progress, 1678).
  • Mikael Agricola (1510-1557), josta tuli myöhemmin Turun piispa ja Suomen uskonpuhdistaja, opiskeli Lutherin ja tämän oikean käden, Melanchthonin (1497-1560), johdolla. Myös Agricola näki kansan kielellä julkaistun kirjallisuuden parhaaksi tavaksi levittää kirkon oppia, ja hän onkin tärkeä suomen kirjakielen kehittäjä. Agricola julkaisi ensimmäisen suomalaisen aapisen (ABC-kirja, 1538 tai 1543) ja käänsi Uuden testamentin (Se Wsi Testamenti, 1548). Aikakautta 1540-1810 kutsutaan 'vanhan suomen kaudeksi'.
• Uskonpuhdistuksella oli paljon ennakoimattomia sivuvaikutuksia, jotka eivät voineet olla heijastumatta myös katolisiin maihin:
  • Maalliset hallitsijat alkoivat käyttää liikettä poliittisena aseena kirkkoa vastaan, ja moderni valtio alkoi muotoutua 1400-luvun lopulta alkaen myös Euroopassa [ks. Machiavelli; Bodin; Grotius]. Koulutus [ks. Dominicus ja Franciscus; Comenius] siirtyi vähitellen valtion harteille, ja pian luku- ja kirjoitustaito eivät enää olleet vain hallitsevan eliitin taitoja [ks. myös Gutenberg]. Vaikka uskonpuhdistajien päätavoitteena oli ollut Raamatun omatoimisen lukemisen edistäminen, samalla syntyi tilaus antiikin teosten kansankielisiin ja -tajuisiin yleisesityksiin. Latinan merkitys alkoi vähentyä.
    • Kiinassa virkamiehiin perustuva, monella tavalla moderni valtio oli syntynyt melkein 2000 vuotta aikaisemmin [ks. Polybios]. Virikkeitä tuli myös ottomaaneilta [ks. Regiomontanus]. Euroopassa vastaavaa kehitystä oli pohjustettu jo lähes tuhat vuotta [ks. Beda; Magna Carta]. Vahvan valtion myöhäinen synty antoi sekä ylimystölle että kaupunkiporvaristolle aikaa kehittyä, ja on esitetty, että demokratian juurtuminen Eurooppaan on tätä perua. Eri maiden kehityskulut poikkesivat kuitenkin toisistaan lähinnä em. toimijoiden keskinäisistä voimasuhteista ja sisäisestä solidaarisuudesta riippuen.
    • Ei ollut katolisten pappien salaliittoa, joka olisi pyrkinyt pitämään kansan lukutaidottomana. Katolinen kirkko kehittyi keskiajalla, jolloin kirjat olivat kalliita ja lukutaito harvinaista. Seurauksena syntyi kulttuuri, jossa oppia välitettiin kirkossa papin auktoriteetilla. Protestanttinen kulttuuri syntyi aivan erilaisessa ympäristössä.
  • Protestanttien ja katolilaisten välisiä sotia [ks. Grotius] ja kerettiläisten teloituksia ei saatu [eräistä ekumeenisista yrityksistä huolimatta, ks. Leibniz] kuriin, ja tämä johti valistusajalla [ks. Bayle] maallistumiseen. Välimeren katolisissa maissa inkvisitiotoiminta [ks. Dominicus ja Franciscus] kohdistui myös juutalaisiin, mikä johti köyhtymiseen sekä tieteissä, tekniikassa että taloudessa. Julistuksessa Index Librorum Prohibitorum (1557 Roomassa, 1559 Espanjassa) määriteltiin kielletyt kirjat [ks. myös Galilei].
    • 1500- luvulla vain Sebastian Castellio rohkeni julkaista kirjoituksia uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolesta [ks. Regiomontanus]. Kristinuskoa puolustavasta skepsismistä on esimerkkinä Gianfrancesco Pico della Mirandolan (1469-1533) teos Examen vanitatis dectrinae gentium (1516; painettu 1520).
    • Kirjojen [ks. Lucretius; Regiomontanus] myötä antiikin materialistinen ajattelu alkoi levitä siinä määrin, että Luther joutui huomauttamaan asiasta [ks. myös Gassendi].
    • Sotia tutkineen Evan Luardin mukaan 'dynastioiden aikakausi' 1400-1559 muuttui Euroopassa 'uskontojen aikakaudeksi' 1559-1648 [ks. Grotius].
  • Protestanttinen etiikka korosti ihmisen kutsumusta, Jumalan asettamaa tehtävää, joka maanpäällisessä elämässä tarkoitti ahkeruutta. Se helpotti myös luottamussuhteiden syntyä toisilleen tuntemattomien ihmisten välille eri tavalla kuin perhekeskeinen katolilaisuus. Säästäväisyydestä ja sitä kautta varallisuudesta tuli hyve [ks. Franklin].
    • Noin vuosisata myöhemmin Japanissa kehittyi zen-buddhalaisuuden [ks. Hesiodos; Murasaki Shikibu] muoto, joka protestantismin tavoin edisti yritystoimintaa suosivaa työetiikkaa.

Franēois Rabelais 1493 - 1553

• Kirjailija, joka kirjoitti sarjan mielikuvituksellisia ja karkean koomisia yhteiskuntasatiireja Pantagruel-nimisestä jättiläisestä; ensimmäinen teos, Pantagruel, Disposien kuningas, ilmestyi 1532. Rabelaisin karnevalistinen huumori muistuttaa antiikin kyynikoiden [ks. Antisthenes ja Diogenes] uhmasta.

Georgius Agricola (oik. George Bauer) 1494 - 1555

• Mineralogian [ks. Theofrastos] perustaja ja kaivosinsinööri. Agricola käsitteli mineraaleja teoksessa De re fossilium (Fossiilien luonteesta, 1546) ja kaivostoimintaa teoksessa De re metallica (postuumisti 1556). Vaikka vielä renessanssin alkuaikoina kokeellista tutkimusta pidettiin [antiikin tavoin, ks. Platon] herrasmiehen arvolle sopimattomana, ajatus taitoaineiden hyödyllisyydestä sai vähitellen kannatusta [ks. Vesalius]. Seitsemän vapaan taidon, artes liberales [ks. Isokrates] lisäksi puhuttiin ei-vapaista mekanistisista taidoista, artes mechanicae. Näihin luettiin mm. kankaankudonta, maanviljelys, purjehdus ja rakennustaito.

Girolamo Cardano 1501 - 1576

• Matemaatikko, joka jatkoi keskiajan algebran [ks. al-Khwarizmi] tutkimusta. Teoksessaan Ars magna (1545) Cardano esitti (muilta omaksumansa!) yleisen kolmannen ja neljännen asteen yhtälön ratkaisukaavat. Lisäksi hän käytti negatiivisten lukujen neliöjuuria, so. imaginaarilukuja.
  • Algebra oli vielä osittain sidoksissa numeroarvoihin, so. aritmetiikkaan; modernimpi ja aikaisempaa autonomisempi algebra oli myös tulollaan [ks. Vičte].
  • Niels Henrik Abel (1802-1829) osoitti 1826, että viidennen ja siitä korkeamman asteen yhtälöille ei yleistä algebrallista ratkaisua ole olemassa. Matemaattinen analyysi tarjosi kuitenkin muita tapoja ratkaista nämä ongelmat.
• Cardano, joka oli intohimoinen uhkapeluri, kehitti teoksessaan Liber de ludo aleae (Kirja sattuman peleistä, 1526, julkaistu vasta 1663) todennäköisyyslaskennan [ks. Fermat ja Pascal] alkeita. Hän oli myös lääkäri ja keksijä (mm. kardaaninivel), ja kirjoitti teoksen luonnon monimuotoisuudesta (De rerum varietate, 1557).

Giorgio Vasari 1511 - 1574

• Taiteilija, arkkitehti ja ehkä ensimmäinen vakavasti otettava taidehistorioitsija, joka tunnetaan kuuluisien taiteilijoiden elämänkerroistaan Le vite dei pģu eccellenti pittori, scultori e architetti (1550; uudistettu painos 1568). Vasari kutsui maalausta, kuvanveistoa ja arkkitehtuuria yhteisellä nimellä arti del disegno. Käsite taiteellisesta luovuudesta alkoi vähitellen kehittyä ja matematiikan korostus [ks. Brunelleschi ja Alberti] vähentyä.
• Vasari otti käyttöön omaa aikaansa kuvaavan termin 'renessanssi' eli uudelleen syntyminen; tällä hän viittasi antiikin tieteen ja taiteen arvostuksen nousuun.
  • Arkkitehti Andrea Palladio (1508-1580) teki teoksillaan tunnetuksi roomalaista antiikin ajan arkkitehtuuria, mm. I quattro libri dell'architettura (1570).
  • Jyrkkää jakoa keski-ajan ja renessanssin välille teki myöhemmin myös Jakob Burckhardt (1818-1897), joka teoksessaan Italian renessanssin sivistys (1860) korosti siirtymää yksilöä korostavaan ajatteluun. Tätä perinteistä käsitystä on myös kritisoitu, mm. Johan Huizinga (1872-1945) teoksessaan Herstij der Middeleeuwen (1919) ja Charles Homer Haskins teoksessaan The Renaissance of the Twelfth Century (1927): sydänkeskiaika ei ollutkaan niin 'pimeätä' kuin perinteinen näkemys oletti.

Gerardus Mercator 1512 - 1594

• Kartografi, joka piirsi ensimmäiset karttaprojektiot [ks. Ptolemaios] merinavigointiin; tärkeää oli siis suunnan määrittäminen etäisyyksien ja maa-alojen kustannuksella (Nova et aucta orbis terrae descriptio, 1569). Mercatorin kartat perustuivat jo 1400-luvun alkupuolella alkaneen löytöretkien ajan tuloksiin. Löytöretket perustuivat karttojen lisäksi myös parantuneeseen laivanrakennustaitoon sekä kompassin [ks. Peregrinus] ja astrolabin [ks. Hipparkhos] hyödyntämiseen. Retkeilijät oppivat tuntemaan maapallon suuren mittakaavan tuulet ja pintakerrosten merivirrat [ks. Thompson]. Esimerkiksi pasaatituulet (engl. trade winds) puhaltavat päiväntasaajan alueella idästä länteen (oik. pohjoisella pallonpuoliskolla koillisesta ja eteläisellä kaakosta); napa-alueiden ympärillä tuuli käy puolestaan lännestä.
  • Henrik Purjehtija (1394-1460) oli toimillaan vaikuttanut uuden purjelaivatyypin, karavelin, kehittymiseen. Aluksella pystyi luovimaan vastatuuleen.
  • Astrolabin avulla saattoi määritellä leveysasteen mittaamalla auringon korkeuden paikallisen keskipäivän aikaan. Pituusasteen määrittäminen olikin paljon vaikeampaa, vaikka periaatteessa paikallisajan tunteminen olisi riittänyt: myrskyävällä merellä luotettavasti toimivia kelloja ei tunnettu [ks. Huygens].
  • Maakarttojen piirtämistä helpotti Gemma Frisiuksen (1506-1555) vuonna 1533 ehdottama kolmiointimenetelmä, jota Brahe yritti ensimmäisenä hyödyntää [ks. kuitenkin Snell].
• Kaukaisista maista haettiin mm. mausteita, joita hyödynnettiin myös ruuan säilytyksessä. Matkojen vaarallisuus vaikutti osakeyhtiömäisen rahoitusmallin merkityksen kasvuun. Lisäksi uuden mantereen, Amerikan, monet yllätykset osoittivat, että antiikin viisaat eivät olleetkaan tienneet kaikkea. Esim. perunan kaltaisen viljelyskasvin tuomisella Eurooppaan oli merkittävä vaikutus: ruokahuollon paranemisen lisäksi myös kasvitiede [ks. Theofrastos; Gesner ja Cesalpino] lähti uuteen nousuun. Sen sijaan amerikkalainen kulta ei tuonut pysyvää hyötyä [ks. Bodin]. Molemmat amerikkalaiset sivilisaatiot, atsteekkien (1325-1521) ja inkojen (n. 1400-1535), tuhoutuivat. Kiinalaisten paljon aikaisemmat merimatkat eivät sen sijaan saavuttaneet mitään.
  • Omaan erinomaisuuteensa yhä enemmän käpertyvän Kiinan Ming-dynastia (1368-1644) kielsi ulkomaankaupan ja tuhosi valtavan laivastonsa Indonesian ja Intian vesille vuosina 1405-1431 tehtyjen 'tutkimusmatkojen' jälkeen (kyse oli lähinnä barbaareille näyttäytymisestä).
    • Uuteen pääkaupunkiin, Beijingiin, rakennettiin nk. Kielletty kaupunki (Gugong) vuosina 1406-1420.
  • Kolumbus 'löysi' Amerikan 1493 etsiessään läntistä vesireittiä Aasiaan [ks. Polo]. Vasco da Gama purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Afrikan eteläkärjen ympäri Intian valtamerelle 1498. Magalhćes ja del Cano kiersivät maapallon 1519-1522.
    • Cortés kohtasi atsteekit nykyisessä Meksikossa 1519, Pizarro inkat nykyisen Perun Andeilla 1531. Vaikka espanjalaiset olivat säälimättömiä uskonnollisessa kiihkossaan ja kullanhimossaan, he vain jouduttivat sivilisaatioiden tuhoa: molemmat olivat kuolemassa sisäisiin ongelmiin. Atsteekkien valtakunta kärsi laajojen ihmisuhriseremonioidensa vuoksi sisällissodista ja inkojen valtakunta oli yksi kaikkien aikojen totalitaarisimmista pakkotyöleireistä. Espanjalaisilla ei ollut mitään vaikeuksia saada paikallista apua vallanpitäjien kukistamisessa. Noin 95% atsteekeista kuoli sadassa vuodessa eurooppalaisten mukanaan tuomiin tauteihin [syynä oli Euraasian monipuolisempi eläinkanta, jossa kehittyneitä tauteja oli siirtynyt ihmiseen, ks. Hippokrates]. Tautien mahtia kuvaa se, että Pohjois-Amerikassa Missisipin alueella elänyt sivilisaatio kuoli niihin parissa sadassa vuodessa, eli ennen kuin eurooppalaiset itse ehtivät paikalle! Inkat olivat vastustuskykyisempiä (syytä ei tiedetä); heistä kuoli 'vain' n. 20%.
      • Inkojen kaupunki Machu Picchu, joka oli rakennettu 1400-luvun puolivälissä, löydettiin vasta 1911.
  • Espanjan valtion juuret ovat vuodessa 1469, jolloin Ferdinandin ja Isabellan avioliitto yhdisti alueen hallintoa. Mercatorin ajoista alkaen hallinto kehittyi heikon itsevaltiuden suuntaan. Systeemissä kuningas myi ylimystölle tuottoisia virkoja kustantaakseen esim. Ranskan kanssa käytyjä sotia. Kyse oli siis huonosta taloudenpidosta; Espanja olikin vararikossa vuosina 1557, 1560, 1575 ja 1597 ja useita kertoja myös 1600-luvulla. Hallinnollinen kehitys oli samanlainen myös Ranskassa [ks. Bodin].

Andreas Vesalius 1514 - 1564

• Lääketieteen tutkija [ks. Hippokrates; Galenos; Avicenna], modernin anatomian [ks. myös Harvey; Willis] isä. Vesaliuksen De humani corporis fabrica (Ihmisruumiin rakenteesta, 1543) levisi --- toisin kuin da Vincin työt --- muidenkin tietoisuuteen.
  • Samoihin aikoihin Ambroise Paré (n. 1510-1590; Anatomie Universelle du Corps Humain, 1561) kehitti kirurgiaa. Edeltäjistä voidaan mainita Gui de Chauliac (Grande Chirurgie, 1363).
  • Girolamo Fracastoro (1478-1553) ennakoi kuppaa tutkittuaan jopa tarttuvien tautien [ks. Hippokrates; Galenos; Avicenna] mikrobiteoriaa (De contagione et contagiosis morbis, 1546).
• Vesaliuksen mielestä anatomiasta oppi enemmän lihatorin leikkaajilta kuin skolastisilla anatomian luennoilla [vrt. Agricola]. Toisaalta hän humanistina kunnioitti suuresti antiikin kirjoituksia, ja Galenosin vasta löydetyt teokset olivat hänenkin työnsä pohjana. Todistaessaan monet vanhat väitteet vääriksi Vesalius ajautui ajalleen tyypilliseen tilanteeseen, jossa esikuvan mielipiteitä joutui selittelemään parhain päin; on puhuttu 'humanismin paradoksista'.
  • Jo Mondino de'Luzzi (1270-1326) oli ottanut ihmisten ruumiinavaukset käyttöön lääketieteen opetuksessa (Anatomia mundini, 1316).
  • Vesaliusta tiukemmin Galenosia ja yleensäkin auktoriteetteja asettui vastustamaan Giovanni Argenterio (1513-1572), joka halusi perustaa tiedon luonnon havainnointiin.
• Varsinainen tieteellinen lääketiede syntyi paljon myöhemmin [ks. Willis; Boerhaave]. Esimerkiksi Paracelsus (1493-1541) ylläpiti lääketieteessä Aristoteleen vastaista mutta yhtä taantumuksellista, humanistista ja holistista maailmankuvaa. Hän mm. oletti aseen käsittelyn lääkevoiteella parantavan 'sympatian' kautta myös sen tuottaman haavan, ja kehitti varhaisen homeopaattisen hoitomuodon (similia similibus curantur). Paracelsuksen tavasta suosia kemiallisia lääkkeitä, so. metalleja ja mineraaleja kasviperäisten aineiden sijaan kehittyi uusi lääkinnällinen koulukunta [ks. Libavius]. Valitettavasti esim. elohopean kaltaisten aineiden käyttö lääkkeinä ei ole turvallista.
  • Samanlaisen parantamisella oli aikaisemmin tarkoitettu nk. signatuurioppia, jossa kasvien ulkomuodosta pääteltiin mitä sairauksia ne oli 'luotu' parantamaan: esim. saksanpähkinä paransi aivotoimintaa jne. Systemaattinen homeopatia syntyi Samuel Hahnemannin (1755-1843) toimesta vasta 1796. Nykymuodossaan se olettaa, että vaikka vaikuttavaa ainetta laimennetaan niin voimakkaasti että lääkkeeseen (siis veteen) ei jää ainoatakaan sen molekyyliä, vesimolekyylit 'muistavat' ja välittävät aineen parantavia ominaisuuksia. Tällä ei tietenkään ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa.

Konrad von Gesner 1516 - 1565 ja Andrea Cesalpino 1519 - 1603

• Biologeja, jotka systematisoivat [ks. Linné] omien alojensa aineistoja. Gesner oli eläintieteilijä [ks. Aristoteles] ja Cesalpino kasvitieteilijä [ks. Theofrastos]. Löytöretket [ks. Mercator] vaikuttivat osaltaan biologisten tieteiden [ks. myös Albertus Magnus] virkistymiseen.
• Gesner luokitteli eläimiä viisiosaisessa teoksessaan Historia animalium (osat I-IV vuosina 1551-58; osa V postuumisti 1587). Hän julkaisi myös varhaisen paleontologisen teoksen De rerum fossilium (1565) fossiileista [ks. Avicenna; Albertus Magnus].
  • Edeltäjistään poiketen Gesner ei juurikaan spekuloinut fossiilien alkuperällä, johon palattiin myöhemmin [ks. Hooke ja Leeuwenhoek].
• Cesalpino kuvaili kasveja v. 1583 teoksessaan De plantis [ks. Camerarius ja Hales]. Kasvitieteen kehitykseen vaikutti Theofrastosin uudelleen löydettyjen töiden julkaiseminen 1483.
  • Valerius Cordus (1515-1544) oli aloittanut kasvien yksityiskohtaisen ja systemaattisen kuvauksen, minkä avulla ne voitiin tunnistaa ilman kuvaakin.

Jean Bodin 1530 - 1596

• Historioitsija ja valtiotieteilijä [ks. Machiavelli]. Teoksessaan Methodus ad facilem historiarum cognitionem (Johdanto historiantutkimukseen, 1566) Bodin tutki mennyttä aikaa maallisella, lähteisiin kriittisesti suhtautuvalla tavalla [ks. Erasmus; Descartes]. Hänen pyrkimyksenä oli löytää --- renessanssiajan skeptismin ja retoriikan ihannoinnin vastaisesti --- historialliselle totuudelle jokin objektiivinen mittapuu. Erityisen kiinnostunut Bodin oli löytämään valtakuntien nousuun ja tuhoon vaikuttavia ja mahdollisesti yleistettäviä kausaalisia tekijöitä [ks. Gibbon].
• Bodin tutki 1568 hyödykkeiden hintojen nousua ja päätteli syyksi, ei tuotteiden vähyyden tai monopolien muodostumisen, vaan inflaation, rahan arvon laskun, joka oli mm. seurausta Amerikan [ks. Mercator] kulta- ja hopea-aarteiden saapumisesta Eurooppaan. Tämä liittyi nk. rahan kvantiteettiteoriaan [ks. Hume]. Bodin vastusti myös rahojen arvometallipitoisuuden alentamista [ks. Oresme], joka oli tyypillinen tapa hoitaa valtionlainoja [ks. Machiavelli; Petty].
  • Koska rahan arvo perustui sen arvometalliin, hopean ja kullan vähäisyys ennen Amerikan löytymistä oli tarkoittanut myös markkinoilla olevan rahan vähyyttä, mikä vaikeutti kauppaa. Tämä selitti osaltaan merkantilismin suosiota.
  • Kasuistit [ks. Luther ja Calvin] yhteistyössä isojen pankkitalojen [ks. Machiavelli] kanssa onnistuivat vähitellen lieventämään perinteistä kieltoa koron perintään lainoista.
• Huoli tuhoisten uskonsotien [ks. Luther ja Calvin] lisääntymisestä sai Bodinin kirjoittamaan teoksen Six livres de la Republique (Kuusi kirjaa valtiosta, 1576). Vaikka mikään valtiomuoto [monarkia, aristokratia tai demokratia, ks. Aristoteles] ei ole ehdottomasti paras, Bodin asettui nk. valtiosuvereeniuden kannalle [ks. myös Grotius; Hobbes; kansansuvereeniudesta, ks. Rousseau]. Valtion valtaa ei rajoita muu kuin jumalallinen laki tai luonnonoikeus [ks. Cicero; Tuomas Akvinolainen; Magna Carta]. Kirjaa pidetään myös poliittisen taloustieteen [ks. Petty] ensimmäisenä teoksena.
  • Ranskan hallinto kehittyi [Espanjan tavoin, ks. Mercator] heikon yksinvaltiuden suuntaan, kun kuninkaat alkoivat rahapulassaan myydä virkoja ja arvonimiä ylimystölle ja jopa kaupunkiporvaristolle.

Michel Eyquem de Montaigne 1533 - 1592

• Kirjailija ja humanistinen filosofi, essee-muotoisen kirjallisuuden isä; pääteos Esseitä (1580, 1588).
• Filosofiassaan Montaigne puolusti klassista skeptismiä keinona välttää ylimielistä dogmatismia: varmaa tietoa ei saanut sen paremmin järjellä kuin kokemuksellakaan [ks. Pyrrhon; Regiomontanus]. Koska tämä ei estänyt häntä pitämästä katolisia opinkappaleita absoluuttisesti tosina, Montaigne oli nk. fideisti. Useimmat maailman ongelmat Montaigne näki pohjimmiltaan kieliopillisina.
  • Esseitä -teoksessaan Montaigne toistaa esim. Pliniuksen väitteitä suuttomasta intialaisesta ihmisrodusta, joten hänen skeptisminsä oli hieman horjuvaa.
  • Montaigne suosi myös humanistien moraalisesti arveluttavaa näkemystä, jonka mukaan kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksiantamista [ks. Hume].
• Montaigne uskoi, että henki ja ruumis ovat tiiviimmässä yhteydessä toisiinsa kuin haluttiin myöntää [vrt. Descartes]. Lohtua ei tarvinnut hakea taivaallisesta tai tuonpuoleisesta, vaan luonnon lakeja noudattava maanpäällinen elämä oli tarpeeksi. Ainoa moraalinen imperatiivi oli elämän kunnioittaminen. Montaigne tuomitsi mm. alkaneen orjien laivauksen Amerikkaan ja intiaanien huonon kohtelun siellä [ks. Mercator]. Hän epäili myös ihmisten ylemmyyttä muihin eläimiin verrattuna [ks. Bentham]. Nämä ajatukset enteilivät myöhempää valistusajattelua [ks. Bayle]. Renessanssille tyypillinen ihmisen mahdin korostus jäi vähitellen pois muodista [ks. Regiomontanus].
  • Montaignen käsitys elämästä oli varsin naturalistinen [ks. Shakespeare; Bayle; Mandeville]: "Meidän olemisemme on muurattu sairaista aineksista; kunnianhimo, mustasukkaisuus, kateus, kostonhimo, taikausko, epätoivo asuvat meissä [...] Joka kitkisi meistä noiden ominaisuuksien siemenet, tuhoaisi elämämme perustan."
  • Kissan kanssa leikkiessään Montaigne aprikoi, leikkikö kissa hänen kanssaan.

Franēois Vičte 1540 - 1603

• Matemaatikko, jota on kuvattu modernin algebran aloittajaksi. Aritmetiikassa (Canon mathematicus, 1579) Vičte propagoi murtolukujen ilmaisemista desimaalijärjestelmän [desimaalipilkusta, ks. Napier] avulla perinteisen seksagesimaalijärjestelmän sijaan. Algebrassa (In artem analyticem isagoge, 1591) hän otti kirjaimet [ks. Diofantos ja Pappos] käyttöön matemaattisten suureiden merkinnöissä vähentäen näin retoriikan osuutta [ks. al-Khwarizmi; Cardano]. Lisäksi hän esitti luvulle π ensimmäisen analyyttisen lausekkeen (Variorum de rebus mathematicis responsorum liber VIII eli Matemaattisia probleemoja, osa 8, 1593). Tämä oli paljon merkittävämpi saavutus kuin pelkkään raakaan laskentaan perustuva desimaalien metsästys, ja nykyään analyysinä tunnetun matematiikan haaran alku.
  • Toinen merkittävä algebran tutkija oli Rafael Bombelli (n. 1526-1573, Algebra, 1572).
  • Käytännöllisistä syistä Vičten kaavasta ei kuitenkaan ollut hyötyä π:n numeerista arvoa laskettaessa, ja hän käytti itse Arkhimedeen menetelmää laskiessaan arvon yhdeksän desimaalin tarkkuudella. Al-Kashi (k. n. 1436) oli laskenut arvon 16 desimaalilla [ks. myös Newton].
• Taitojensa avulla Vičte avasi Ranskan hallitsijoille espanjalaisten salakirjoituksia [ks. Polybios; Francis Bacon].

William Gilbert 1544 - 1603

• Fyysikko, jota pidetään yhtenä varhaisimmista empirismin puolustajista. Gilbert julkaisi v. 1600 systemaattisen tutkielman, De Magnete, jossa hän kertoi maapallon olevan ison magneetin ("magnus magnes ipse est globus terrestris"). Näin hän selitti myös kompassin [ks. Peregrinus] toiminnan. Gilbert esitteli teoksessaan myös käsitteen electrick force [ks. Thales]. Sähkön ja magnetismin välistä yhteyttä ei hahmotettu [kuten ei vielä uuden ajan parina ensimmäisenä vuosisatanakaan, ks. Franklin].
  • Gilbertin teorianmuodostusta helpotti Robert Normanin 1576 uudelleen tekemä havainto magneettikentän inklinaatiosta eli sen poikkeamasta vertikaalisuunnasta; Georg Hartmannin aikaisemmat vuoden 1544 havainnot olivat unohtuneet. Magneettisen ja maantieteellisen pohjoisnavan suunnan välinen ero, deklinaatio, tunnettiin jo 1400-luvulla, Kiinassa satoja vuotta aikaisemmin.
  • Henry Gellibrand osoitti deklinaatiotutkimuksilla 1634, että Gilbertin löytämä maapallon sisäinen magneettikenttä ei ole pitkällä aikavälillä vakio; hänellä oli käytössä kolme datapistettä 54 vuodelta [ks. myös Halley].
• Gilbert kannatti Kopernikuksen aurinkokeskistä maailmanmallia ja oletti auringon säätelevän planeettoja magneettisen voiman avulla [ks. Newton]. Hän ei kuitenkaan uskonut Kopernikuksen kiintotähtien kehään, vaan kannatti Thomas Diggesin uutta mallia: tämä oli sirotellut tähdet aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevaan äärettömään avaruuteen (Perfit description of the Caelestiall Orbes, 1576).
  • Digges keksi myös nk. pimeyden arvoituksen, joka on myöhemmin tunnettu Olbersin paradoksina: miksi avaruus on pimeä, vaikka tähtiä on ääretön määrä. Itse hän oletti tämän johtuvan suurista etäisyyksistä: kaukaiset tähdet ovat liian himmeitä silmin nähtäviksi [vrt. Zenon ja Khrysippos].

Tyko Brahe 1546 - 1601

• Tähtitieteilijä, suurin ja viimeisin paljain silmin havaintoja tehnyt tutkija. Brahen työllä oli suuri merkitys myöhemmälle planeettojen liikkeen selvittämiselle [ks. Kepler]. Hän oli merkittävä nimenomaan havainnoijana: teoreetikkona Brahe ei edes uskonut aurinkokeskiseen järjestelmään [ks. Kopernikus]!
  • Brahe suosi geoheliosentristä sekamallia, nk. Tykon kosmologiaa, jossa aurinko ja kuu kiertävät maapalloa, muut planeetat aurinkoa [ks. myös Aristarkhos]. Tällainen malli ei sallinut kiinteiden pallonkuorien olemassaoloa muille kuin uloimmille kiintotähdille.
• Brahe näki uuden tähden, nk. supernovan, synnyn 1572 (De nova stella, 1573). Lisäksi hän osoitti 1577, että komeetat eivät ole ilmakehän ilmiöitä vaan avaruuden kohteita [ks. Regiomontanus]. Molemmat havainnot olivat ristiriidassa aristoteelisen käsityksen kanssa kuunylisen eetteriavaruuden muuttumattomuudesta.
  • Muut kuuluisat, paljain silmin nähdyt supernovat ovat vuosilta 1054 ja 1604; niitä arvioidaan tapahtuvan galaksissamme kuitenkin jopa n. 50 vuoden välein (vuoden 1987 supernova räjähti naapurigalaksissa).
• Brahe kokosi merkittävän tähtikartan [ks. Bessel], ja vertaamalla tuloksiaan antiikin mittauksiin hän pystyi johtamaan tarkan arvon, 51''/vuosi, maapallon prekessioliikkeelle (Astronomiae instauratae progymnasmata, 1588-1602) [ks. Hipparkhos]. Hän johti myös arvon valon taittumiselle, refraktiolle, ilmakehässä; ilmiön oli havainnut jo Bernard Walther (1430-1504). Mittauslaitteistoaan Brahe kuvasi teoksessa Astronomiae instauratae mechanica (1598). Brahe tunnetaan myös ensimmäisistä maanpinnan kolmiomittauksista [ks. Mercator; Snell].
  • Johannes Bayer (1572-1625) julkaisi samoihin aikoihin oman tähtikartastonsa, Uranometrian (1603).
• Brahen mittaukset olivat osaltaan paljastamassa juliaanisen kalenteriin [ks. Caesar] sisältyvän virheen, joka vaikutti mm. pääsiäisen ajankohdan määrittämiseen [ks. Beda]. Nykyinen, nk. gregoriaaninen kalenteri otettiin katolisissa maissa käyttöön 1582; siinä karkausvuosien määrää vähennettiin niin, että vuoden keskimääräiseksi pituudeksi saatiin 356.2425 päivää; poikkeama todellisesta aurinkovuoden pituudesta on 26 s vuodessa [ks. Hipparkhos].
  • Uutta kalenteria oli ehdottanut Luigi Giglio, ja paavillinen astronomi Kristoffer Clavius (1538-1612) oli mukana ehdotuksen täytäntöönpanossa paavi Gregorius XIII:n johdolla. Muissa kuin katolisissa maissa kalenteri otettiin käyttöön paljon myöhemmin; esim. Suomessa vasta 1753.
  • Eri aikakausien ja kulttuurien kirjavan ajanlaskun vuoksi Joseph Justus Scaliger (1540-1609) kehitti nk. juliaaniset päivämäärät (Scalingerin isän nimi oli Julius), joilla on käyttöä sekä historiassa että tähtitieteessä: ajan nollakohta on keskipäivällä 1.1. vuonna 4713 eaa. (usein käytetään nk. modifioitua juliaanista päivämäärää, jossa nollakohta tuodaan lähemmäksi nykyhetkeä). Scalinger korjasi itse useita historiallisia päivämääriä tutkimustensa avulla (esim. Thesaurus Temporum, 1609).

Andreas Libavius 1540 - 1616

• Oppinut, joka tunnetaan ensimmäisestä kemian oppikirjasta, Alchemia (1597). Alkemia [ks. Regiomontanus; Vesalius] oli johtanut epäorgaanisten aineiden, so. metallien ja mineraalien käyttöön lääkkeinä [ks. Vesalius], ja apteekkarit tarvitsivat kemian oppikirjoja. Vaikka moderneja tulkintoja kemiallisten kokeiden merkityksestä alkoi syntyä, ala kehittyi hitaasti [ks. Helmont; Boyle].
  • Vuonna 1604 alkemisti Michael Sendivogius (1556-1636?) kertoi salpietarin vapauttavan kuumennettaessa 'salaista elämän ruokaa'. Reaktio oli 2KNO₃ Ž 2KNO₂ + O₂ [hapesta ks. Willis; Boyle; Priestley ja Ingenhousz; Lavoisier].
  • Kun rautaa upottaa aineeseen, joka nykyään tunnetaan kuparisulfaattina CuSO₄, sen päälle ilmaantuu kuparikerros. Angelo Sala (1575-1640) osoitti, että itse rauta ei ollut kokenut muodonmuutosta, vaan että kupari oli peräisin liuoksesta.

Miguel de Cervantes Saavedra 1547 - 1616

• Kirjailija, joka oli teoksellaan Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari (1605; 1615) luomassa uutta epiikan [ks. Homeros] lajia, romaania [ks. Murasaki Shikibu; Boccaccio]. 
  • Romaani voidaan määritellä ihmiskuvauksen taiteeksi. Se löi itsensä kunnolla läpi vasta 1700-luvulla uuden ajan filosofien [ks. Descartes; Locke; Hume] korostettua, että ihmiset hahmottavat todellisuutta omien havaintojensa ja tiedostamisensa kautta; syntyi nk. psykologinen realismi, jossa myös Don Quijoten kaltaiset elämää suuremmat hahmot korvautuivat arkipäiväisimmillä henkilöhahmoilla.
  • Aivan ensimmäiseksi länsimaiseksi romaaniksi on joskus mainittu tuntemattoman tekijän La vida de Lazarillo de Tormes (1500).

John Napier 1550 - 1617

• Matemaatikko, joka keksi logaritmit (Mirifici logarithmorum canonis descriptio, 1614). Yhteistyössä Henry Briggsin (1561-1639) kanssa Napier päätyi lopulta 10-kantaiseen järjestelmään. Napier oli myös ensimmäisiä eurooppalaisia, joka käytti desimaalipilkkua systemaattisesti modernilla tavalla [ks. Vičte].
  • Laplace huomautti lähes 200 vuotta myöhemmin, että Napier oli tähtitieteilijöiden työn puolittamisella kaksinkertaistanut näiden eliniän.
  • Itse asiassa Jobst Bürgi (1552-1632) oli keksinyt logaritmit suunnilleen samaan aikaan Napierin kanssa, mutta julkaisi tuloksensa vasta 1620. Tuolloin kehittyi myös nk. luonnollinen logaritmijärjestelmä (kantaluku e).
• Napier kehitti myös laitteita --- nk. Napierin sauvat eli Napierin luut (Rabdologiae, 1617) --- mekaaniseen laskemiseen [ks. Roger Bacon; Fermat ja Pascal].
• Napier, joka oli taipuvainen myös mustaan magiaan, todisti numerologisesti paavin olevan Antikristus!

Francis Bacon 1561 - 1626

• Filosofi, jonka mukaan oikea tieto voi perustua vain kokemukseen ja joka kehitti mm. tieteellisen induktion menetelmää (The Advancement of Learning, 1605; Novum Organum, 1620). Baconin kritiikki kohdistui Aristoteleen lisäksi myös humanistien omaksumaan ajatukseen siitä, että kaikki tieto oli saatu kirjoihin jo antiikin aikana [ks. Petrarca; Regiomontanus]. Hän uskoi tiedon yhtenäistämiseen ja käytti siitä termiä Instauratio Magna (Uusi alku). Omassa tieteellisessä työssään Bacon sortui kuitenkin käyttämään epäluotettavia tietolähteitä, eikä häntä pidetä merkittävänä tiedemiehenä [vrt. Gilbert].
  • Vaikka Bacon kritisoi itseriittoista rationalistista ajattelua, hän näki tieteen sekä induktiivisena että deduktiivisena prosessina, joka perustui "ihmisen empiirisen ja rationaalisen kyvyn toteen ja lailliseen avioliittoon" [ks. Aristoteles; Arkhimedes].
    • Bacon mm. kehotti filosofeja miettimään, miten ajattelu kehittyy maailmankaikkeudessa, eikä miten maailmankaikkeus kehittyy ajattelusta. Näin hän yritti syrjäyttää platonilaista rationalismia ajattelulla, joka ennakoi nykyaikaisia käsityksiä tietoisuuden evoluutiosta.
  • Baconin nk. väitteiden pyramidin pohjan muodostavat luonnonhistorian perustiedot. Korrelaatiota etsimällä pyramidia kavutaan varovaisesti ylöspäin, kohti yleisempiä totuuksia. Tieteen edistymisen ajatus on tässä vahvasti mukana. Aivan erityisesti Bacon korosti tieteellisen työn sosiaalista luonnetta [tiedeseuroista, ks. Galilei]. Luonnon lakeja etsittäessä negatiiviset tulokset ovat merkittävämpiä kuin positiiviset.
  • Bacon listasi asioita, jotka voivat johtaa virheisiin tieteellisessä työssä: (1) yleinen ihmisluonne, yksilön (2) temperamentti ja (3) kokemukset, (4) kieli, sekä (5) auktoriteetit.
• Baconilta on peräisin lentävä lause "tieto on valtaa", ja keskeneräiseksi jääneessä utopiakirjassaan New Atlantis (1626) hän ylisti tieteelliselle tutkimukselle omistautunutta yhteiskuntaa [vrt. More, jonka utopia oli poliittinen, ei teknologinen]. Tieteellä on merkityksensä ihmiskunnan hyvinvoinnille, ei vain Aristoteleen uskoma arvo sinänsä. Tieteellisessä työssä tärkeätä oli esittää oikeanlaisia kysymyksiä [ks. Descartes; Kant], joihin luonto 'pakotettiin' vastaamaan.
  • Tieteen välineellisen arvon korostaminen erottaa Baconin uuden ajan alun suurista tiedemiehistä, jotka olivat kiinnostuneita tieteellisistä teorioista ja abstrakteista matemaattisista menetelmistä myös niiden itsensä takia. Tässä mielessä Bacon oli vielä rationalismin vastaisen renessanssiajan vanki.
  • Baconin valitsemat kielikuvat ovat aiheuttaneet myöhemmin ongelmia: hän oli valmis vaikka 'kiduttamaan' luontoa, jotta se 'avaisi suunsa'. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään, mitä esim. moderni feministinen tiedekritiikki väittää sen tarkoittavan.
• Montaignen esimerkin mukaan kirjoitetuissa Esseissään (1597-1625) Bacon käsittelee mm. uskonnon ja moraalin suhdetta [ks. Platon; Aristoteles]. Hänen mielestään ateismi ei vie ihmiseltä ja hänen yhteiskunnaltaan sen paremmin lakeja, filosofiaa, järkeä, luontaista kuuliaisuutta tai mainetta; tekijöitä, jotka mahdollistaisivat moraalin ilman uskontoakin [ks. Hobbes; Bayle].
• Bacon keksi myös salauskoodin [ks. Polybios; Vičte], jota John Wilkins (1614-1672) kehitti edelleen kirjoituksessa Mercury, or the Secret and Swift messenger: Shewing, How a Man may with Privacy and Speed communicate his Thoughts to a Friend at any distance (1641). Koodia käytettiin soihtujen välityksellä käytävässä viestinnässä [lennättimistä, myös optisesta sellaisesta, ks. Henry].
  • Wilkins oli ensimmäisenä myös kehittelemässä keinotekoista kieltä, jossa sanojen merkityksen pystyi johtamaan niiden muodosta [ks. myös Leibniz]. Yritys epäonnistui surkeasti.

William Shakespeare 1564 - 1616

• Kirjailija ja humanisti, ehkä kaikkien aikojen merkittävin näytelmäkirjailija [ks. Aiskhylos, Sofokles ja Euripides]. Shakespearen näytelmätuotanto on jaettu karkeasti viiteen erilaiseen kauteen:
  • nuoruuden tuotanto; esim. Richard III, Kuinka äkäpussi kesytetään
  • toinen kausi; esim. Romeo ja Julia
  • suurten komedioiden kausi; esim. Paljon melua tyhjästä
  • tragedian kausi; esim. Hamlet, Macbeth
  • satunäytelmien kausi; esim. Myrsky
• Montaignen tavoin Shakespearen ihmiskuvaus ja -käsitys oli modernimpi ja biologisempi kuin myöhempien filosofien dualistiset käsitykset. Esimerkiksi tunteilla on suuri merkitys toiminnan motivoijina jopa näennäisesti rationaalisessa politiikassa [ks. Erasmus].
  • Montaigne ja Shakespeare eivät olisi hyväksynyt kulttuurideterministisiä käsityksiä, jotka tulivat muotiin 1800-luvun lopulla. Tämä ei ole estänyt myöhempiä tutkijoita väittämästä, että Shakespeare --- tai hieman aikaisemmat etelä-ranskalaiset trubaduurit [ks. myös Dante] --- 'keksivät' romanttisen rakkauden.
  • Venetsian kauppiaassa Shylock sanoo: "- and what's his reason? I am a Jew. Hath not a Jew hands, organs, dimensions, senses, affections, passions? fed with the same food, hurt with the same weapons, subject to the same diseases, healed by the same means, warmed and cooled by the same winter and summer, as a Christian is? If you prick us, do we not bleed? if you tickle us, do we not laugh? if you poison us, do we not die? and if you wrong us, shall we not revenge?"

Merkittäviä renessanssitaiteilijoita olivat mm. Michelangelo (1475-1564), Raphael (1483-1520) ja El Greco (1541-1614). Säveltäjistä kannattaa mainita Palestrina (n. 1525 - 1594). Merkittävät kirjailijat Cervantes ja Shakespeare käsitellään tekstissä.

Filosofi Stephen Toulminin mukaan renessanssin kääntyessä uudeksi ajaksi tapahtui "muutos pois historiallisesta, konkreettisesta ja psykologisesta kohti formaalia, abstraktia ja loogista". Fyysikko Steven Weinberg on kuvannut samaa tapahtumaa hieman provosoivammin: "Olennainen elementti, joka tarvittiin modernin tieteen syntyessä, oli kuilun luominen fysikaalisen tieteen maailman ja humanistisen kulttuurin maailman välille."