Ensi keväänä täyttyy 60 vuotta siitä, kun minä pääsin ripiltä. Rippikoulua pidettiin pappilan pirtissä. Tytöt ensin ja pojat sen jälkeen. Viisikymmentäkaksi meitä oli. Pappeina olivat Eino Virkkula ja Heikki Ahti. Kanttorina oli Pentti Sutela. Hän asui kirkolta vanhaan Haminaan päin ensimmäisenä olevassa talossa. Heillä oli poika ja kaksi tytärtä ja navetassa neljä lehmää. Minä kun olin Ojakylästä kotoisin, tunsin ennestään Sutelan, joka kulki Rytiperässä heinänteossa kesäisin. Maat annettiin sodan jälkeen Mantsinsaaresta Iihin evakkoon tulleelle Andrei Kuhan perheelle.

Papeista ja kanttorista jäi kaunis muisto rippikouluajalta. Virkkula opetti Raamatun kirjat niin hyvin, että ne ovat vieläkin muistissa: Rom, Kor, Ka, Ef, Fili, Kol,Tes, Timo, Tiit, Filemon, Heb, Ree, oli muistihokema. Kun Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Se on kyllä monesti tullut esiin, kun vastuksista on selvinnyt. - On niitä kyllä tarpeeksi ollut!

Saarnavirsi Virkkulalla oli Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan. Kaikkosen Marjatan kanssa me käsikädessä  Rytikujaa pitkin rippikoulua kuljettiin. Viisi kilometriä oli matkaa. Kaksi viikkoa syksyllä, kaksi keväällä. Niin me siinä kodikkaassa Iin vanhassa puukirkossa päästiin ripille. Kuvakin otettiin kirkon portailla. Ripillä käytiin silloin musta leninki päällä. Minulle osti äiti leninkikankaan ja Hissan Helli teki leningin. Samalla leningillä kävivät myöhemmin ripillä orpo tyttö Helmi Helmivirta ja Karjalan evakkotyttö Aune Lavikainen. He asuivat Haminassa vanhalla Pirisellä, kunnes pääsivät takaisin Karjalaan Enon kuntaan, aivan rajan pintaan. Saa laulaa, että ”On monta joukostamme jo muuttanut kotimaalle”, mutta onhan meitä 75-vuotiaita vielä sentään täällä kallistelemassa, kuten tuo minun vaivainen ukkorukkani, joka oli minun kanssani samassa rippipöydässä.

Kanttori Sutela joutui sotaan. Sillä aikaa heille syntyi pikkutyttö. Hän sai lomaa sitä varten, että käy vauvaansa katsomassa, mutta niin kävi, että lomajunaa pommitettiin ja Sutela kuoli siinä pommituksessa. Perhe asui vielä joitakin vuosia vanhassa Haminassa Simppa Viinamäen talossa vuokralla. Sitten Anna-täti halusi lähteä Lumijoelle, josta oli kotoisin.

Ei meitä samana vuonna rippikoulun käyneitä asu Haminassa muita kuin Kirsti Tolonen, o.s. Kurttila. Minä olin kaksi vuotta Helmivirralla apulaisena rippikoulun käytyäni. Kun sunnuntaina pääsin ripiltä, niin maanantaina menin sinne. Ennen sitä olin ollut viitenä kesänä kauppias Kurtilla juoksutyttönä. Kun 19-vuotiaana mentiin avioliittoon, menin vanhaan Haminaan Olli Viinamäelle miniäksi. Siinä kului neljä vuotta, jona aikana ehti syntyä kolme poikaa. Sitten isä tuli sodasta ja teki uuden mökin. Sitä on asuttu jo yli viisikymmentä vuotta.