Alkuun Haminalaisten salakalastusta  
 

Rouva Eevi Viinamäki:

"On pimeä lokakuun ilta vuosien 1945–46 tienoilla. Naapurukset Eino ja Olli, 16-vuotiaat poikaset, ovat Puohinkosken alla lippoamassa kutemaan nousevaa siikaa. Soudetaan kosken alle, sitten lasketaan myötävirtaa lipon suu lähellä pohjaa. Joskus sattuu kivikin lippoon. Jos lippo repeää, se korjataan taas illaksi.

Lippoaminen on luvatonta, ja siksi pojat ovat koko ajan varpaillaan. Einon sokea veli Arvi on vahdissa poliisien varalta. Hän on askartelevinaan rannassa olevien moottoriveneiden kimpussa. Arvilla on tiedusteluketjuna pikkupoikia pitkin rantaa. He juoksevat sanomaan, jos poliisit tulevat. Arvi ilmoittaa tulitikkuja riipomalla tai taskulampulla tuikuttamalla, milloin vaara uhkaa salaa lippoavia.

Pojilla on hyvä kalatuuri. Puoli säkillistä hopeakylkisiä siikoja on jo veneen pohjalla.

– Kato! Nyt Arvi näyttää valomerkkiä. Sielä on polliisit!

– Sivotaan lippo ja kalasäkki tuohon ikipoolan aakkoseen kiini. Hajetaan sitte aamuyöllä pois. Ei ne koko yötä vahtaa! Sanotaan, että ollaan töistä tulosa, ku mennään rantaan. Anna minä selevitän niille, Eino sanoo.

Pojat soutavat muina miehinä rantaan Koskipirtin kohdalle. Poliisit hyökkäävät pensaiden takaa veneelle.

– Mistä pojat on tulosa?

– Tullaan tuolta Kantolanlahelta pöllejä kokuamasta, sielä on hajonnu tarakka. Meni vähä myöhään, ku ei maltettu jättää urakkaa kesken.

– Eihän teillä oo keksejäkkään! Lipolla ootta tainnee olla. Katotaanpa mitä tuola venneesä on.

– Keksit jätettiin työmaalle, ku aamulla lähetään sinne uuvestaan. Kattokaa vain, ei sielä venneesä mittään oo.

– On täälä suomuja! Mihin te siiat panitta?

– On kai sielä suomuja, ku se on Halttu-Eemelin vene. Sillä on huutovesi tuosa kosken alla. Se on käyny aamulla kovulla.

– Jaa jaa. Kyllä kai te ossaatta puhua. Mitä se tuo mies tekkee tuola moottorisa tuntikausia? Antoko se merkkejä sieltä? Oliko sielä palijo venneitä tuola jojella?

– Se on meijän Arvi. Se käy aina illalla pumppaamasa vettä pois moottoreista, ettei ne yön aikana uppua. Miten se ny sokia mies mittään merkkejä lähettäs. Eikä me pimiäsä nähty, oliko sielä jojella kettään.

– No menkkää ny sitte, ku ei vennestä mittään löytyny!

– Muistahhan, Olli, herätä aamulla aikonaan! Lähetään taas kuuvelta soutelemmaan työmaalle.

– Joo, sanoo Olli. – Se on pitkä matka Kantolanlahelle.

Poliisit näkevät pimeän läpi veneen olevan tulossa lähellä rantaa.

– Tuo otetaan kiini! Me otetaan, pojat, tuo teijän vene ja souvetaan perrään!

– Poliisit lähtevät soutamaan joelle. Pojat sytyttävät muka tupakkaa ja liikuttelevat palavia tulitikkuja edestakaisin ilmassa. Lipollaolijat huomaavat valomerkit ja sauvovat veneensä keskelle koskea. Sinne eivät tottumattomat poliisit uskalla mennä, ja salakalastajat pelastavat taas nahkansa.

Joesta nostetaan syksyisin siikaa saavikaupalla joka ilta. Joku aina joutuu kiinnikin, mutta useimmiten poliisit saadaan harhautettua. Suolattua siikaa syödään Haminan asumuksissa pitkin talvea. "

©Tari Koskela 2002