|
"...Muinaistieteellinen toimikunta, jonka
kansatieteellisellä osastolla on tapana järjestää vuosittain tutkimusmatkoja
Suomen eri osiin, otti tutkimusohjelmaansa Iin Haminan lähinnä sen johdosta,
että Rakennushallituksen arkkitehti Salme Setälä oli edellisenä talvena
käynyt siellä asemakaavaa koskevissa asioissa ja havainnut kylän monessa
suhteessa kiintoisaksi." (Itkonen, T.I. 1951)
Seuraavassa poimintoja Itkosen ja Virtasen
muistiinpanoista
Sananlaskuja
”Hujan hajan on haminalaisten kylypy."
”Vilija (hylje) kulukee, mollo (kuu)
paistaa." Kalastajien ja hylkeenpyytäjien salakieltä.
”Kun merellä rupijaa tuulemaan, niin
siellon uupelo piilopaikoista."
Rakennuksista
Sivunen ~ ulkorakennuksen ulkoseinälle
tehty, tavallisesti viistokattoinen vaja.
Kymmenkunta taloa Haminassa on ilman
”huojennuskonttoria”.
Likavedet kannettiin talvella lukkarin
ja pappilan pelloille.
Ikkunakukat: myrtti, pelakuu, palsami, (veren)pisara,
oljanteri, annansilmä l. äitinkyynel, asparagus ja kukonparta.
Ollilan talon edustalla olevasta
puistikosta ja ent. Häggqvistin talon kellarin luota on löytynyt ihmisluita
melkoinen määrä.
Nuotanperä ~ kadun soppimainen levenemä
Kaikkosen kaupan luona, Vilmin, Parviaisen ja Järvenpään talojen välissä.
Ammatteja 1900-luvun alkupuoliskolla
Vakituisia kauppiaita olivat Arvid Lampa
Oulusta (Hissan kauppa) ja Juho Häggqvist Kemijärveltä. Pirttikauppiaita
(tavarat aitassa) olivat Puolakka, Antti Meriläinen, Heikki Tapio, Kalle Räinä.
Oulusta käsin pitivät kauppaa Junnelius ja Kananen.
Lohensuolaajia olivat Heikki Valtari,
Antti Päkkilä, Laru ja Heikki Tapio, joka lähetti kalaa Helsinkiin, sekä
Tervo. Lohen ostajia, suolaajia ja kauppiaita olivat
Juho Tapio ja Juho Kuninkaanniemi. Haminassa oli kolme
lohikellaria. Lohiastia eli napes veti 10-300 kg. Lohikellari oli pimeä, kuuraa
oli seinissä ja katossa kesälläkin. Lohet säilöttiin suolaan ja
salpietariin (antoi kauniin värin), juottosuolavettä lisättiin tapinreiän
kautta. Raarisuolainen (vähäsuolainen) lohi oli omaan tarpeeseen. Iiläinen
lohi on korkeempi ”suipelo”, oululainen ”kalakas” lallukka, punalihainen
leveäpyrstöinen pakuna.
Teurastaja oli 49-vuotias Arttu Korvala.
Läkkiseppä Jaako Kestilä.
Muurari Juuso Kurtti, myös E.
Jurvakainen ja J. Juntunen.
Nahkureita l. karvareita Ransa (Frans)
ja Janne Wiik, joilla oli verstas Syltin veneveistämöllä.
Nikkari Sakari Niemi. Lasten arkut
olivat valkeita, aikuisten mustia. Arkku verhoiltiin kankaalla, vainajan
koristeeksi asparagusta ja myrttiä, lasten arkkujen kannelle niistä tehty
kranssi.
Seppänä toimi aiemmin Aukusti Tapio,
nyt ei enää asu Haminassa seppiä.
Suutareita olivat Backman, Puuperä ja
Eemil Oulasvirta (Ockenström).
Merimiehiä: Hugo Niemi, Janne Kurtti,
Jaako Liedes, Matti Viinamäki kotivesillä paattein perämiehenä.
Kaljakaupppiaita: Sofia Tapio ”Pikku-Fiia”,
Malla Kaitaniemi, Matti Viinamäen vaimo, Maria Ylitalo Korvalan talossa, työmiehen
leski Leena Kestilä, Pöllönen ”Pöllöskä”, Pentin Priitta-Maija.
Pirttikahviloita jopa 17. vehnäsen
leipojia: Anna Beata Viinamäki, Beata Tapio, Sofia Appelgren, Maria Päkkilä.
Ässät, kaakot (palmikko), rinkilät, viipurinrinkilät (0,5 kg, tehtiin hyvästä
taikinasta), leivoksia markkinoiden aikana, räätilimppu (imellyslimppu).
Maalari Fredrik Kakko, puuseppä
Niskanen.
Värjäri Pekka Aulin.
Jähdin omistaja Järvenpää.
Ensimmäinen valokuvaamo oli Heikki Kärnällä.
|