Alkuun

Haminaa vuonna 1950

 

T.I.Itkonen ja E.A.Virtanen Muinaistieteellisen toimikunnan
mukana Iin Haminassa kesäkuussa 1950:

"...Muinaistieteellinen toimikunta, jonka kansatieteellisellä osastolla on tapana järjestää vuosittain tutkimusmatkoja Suomen eri osiin, otti tutkimusohjelmaansa Iin Haminan lähinnä sen johdosta, että Rakennushallituksen arkkitehti Salme Setälä oli edellisenä talvena käynyt siellä asemakaavaa koskevissa asioissa ja havainnut kylän monessa suhteessa kiintoisaksi." (Itkonen, T.I. 1951)

Seuraavassa poimintoja Itkosen ja Virtasen muistiinpanoista

Sananlaskuja

”Hujan hajan on haminalaisten kylypy."

”Vilija (hylje) kulukee, mollo (kuu) paistaa." Kalastajien ja hylkeenpyytäjien salakieltä.

”Kun merellä rupijaa tuulemaan, niin siellon uupelo piilopaikoista."

Rakennuksista

Sivunen ~ ulkorakennuksen ulkoseinälle tehty, tavallisesti viistokattoinen vaja.

Kymmenkunta taloa Haminassa on ilman ”huojennuskonttoria”.

Likavedet kannettiin talvella lukkarin ja pappilan pelloille.

Ikkunakukat: myrtti, pelakuu, palsami, (veren)pisara, oljanteri, annansilmä l. äitinkyynel, asparagus ja kukonparta.

Ollilan talon edustalla olevasta puistikosta ja ent. Häggqvistin talon kellarin luota on löytynyt ihmisluita melkoinen määrä.

Nuotanperä ~ kadun soppimainen levenemä Kaikkosen kaupan luona, Vilmin, Parviaisen ja Järvenpään talojen välissä.

Ammatteja 1900-luvun alkupuoliskolla

Vakituisia kauppiaita olivat Arvid Lampa Oulusta (Hissan kauppa) ja Juho Häggqvist Kemijärveltä. Pirttikauppiaita (tavarat aitassa) olivat Puolakka, Antti Meriläinen, Heikki Tapio, Kalle Räinä. Oulusta käsin pitivät kauppaa Junnelius ja Kananen.

Lohensuolaajia olivat Heikki Valtari, Antti Päkkilä, Laru ja Heikki Tapio, joka lähetti kalaa Helsinkiin, sekä Tervo. Lohen ostajia, suolaajia ja kauppiaita olivat Juho Tapio ja Juho Kuninkaanniemi. Haminassa oli kolme lohikellaria. Lohiastia eli napes veti 10-300 kg. Lohikellari oli pimeä, kuuraa oli seinissä ja katossa kesälläkin. Lohet säilöttiin suolaan ja salpietariin (antoi kauniin värin), juottosuolavettä lisättiin tapinreiän kautta. Raarisuolainen (vähäsuolainen) lohi oli omaan tarpeeseen. Iiläinen lohi on korkeempi ”suipelo”, oululainen ”kalakas” lallukka, punalihainen leveäpyrstöinen pakuna.

Teurastaja oli 49-vuotias Arttu Korvala.

Läkkiseppä Jaako Kestilä.

Muurari Juuso Kurtti, myös E. Jurvakainen ja J. Juntunen.

Nahkureita l. karvareita Ransa (Frans) ja Janne Wiik, joilla oli verstas Syltin veneveistämöllä.

Nikkari Sakari Niemi. Lasten arkut olivat valkeita, aikuisten mustia. Arkku verhoiltiin kankaalla, vainajan koristeeksi asparagusta ja myrttiä, lasten arkkujen kannelle niistä tehty kranssi.

Seppänä toimi aiemmin Aukusti Tapio, nyt ei enää asu Haminassa seppiä.

Suutareita olivat Backman, Puuperä ja Eemil Oulasvirta (Ockenström).

Merimiehiä: Hugo Niemi, Janne Kurtti, Jaako Liedes, Matti Viinamäki kotivesillä paattein perämiehenä.

Kaljakaupppiaita: Sofia Tapio ”Pikku-Fiia”, Malla Kaitaniemi, Matti Viinamäen vaimo, Maria Ylitalo Korvalan talossa, työmiehen leski Leena Kestilä, Pöllönen ”Pöllöskä”, Pentin Priitta-Maija.

Pirttikahviloita jopa 17. vehnäsen leipojia: Anna Beata Viinamäki, Beata Tapio, Sofia Appelgren, Maria Päkkilä. Ässät, kaakot (palmikko), rinkilät, viipurinrinkilät (0,5 kg, tehtiin hyvästä taikinasta), leivoksia markkinoiden aikana, räätilimppu (imellyslimppu).

Maalari Fredrik Kakko, puuseppä Niskanen.

Värjäri Pekka Aulin.

Jähdin omistaja Järvenpää.

Ensimmäinen valokuvaamo oli Heikki Kärnällä.

©Tari Koskela 2003