Selkärankaiset

Eläinmuseon selkärankaisosaston pääasiallinen tehtävä on huolehtia museon selkärankaiskokoelmista. Monenlainen yleisöpalvelu kuuluu osaston tehtäviin: lajintunnistukset, havaintojen vastaanottaminen erilaisista luontoon liittyvistä asioista, ikä- ja kuolinsyymääritykset. Luonnon eläinten kuolinsyitä, tauteja ja loisia tutkitaan yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) Oulun alueyksikön kanssa ( http://www.evira.fi/).

Museon selkärankaisosasto avustaa myös tutkimuksissa ja opetuksessa sekä harjoittaa itsenäistä tutkimustyötä.

Luonnonsuojelulain 40 § mukaan:

Kuolleena tavattua rauhoitettua eläintä ei saa ottaa haltuun. Sellainen eläin voidaan kuitenkin toimittaa poliisille tai tutkittavaksi kuolinsyyn toteamiseksi.
Jos 1 momentissa tarkoitetulla eläimellä asianmukaisesti käsiteltynä on tieteellistä, opetuksellista tai keräilyarvoa, se saadaan ottaa talteen ja luovuttaa luonnontieteelliselle keskusmuseolle, muulle luonnontieteelliselle museolle tai laitokselle, korkeakoululle tai alueellisen ympäristökeskuksen luvalla muullekin kuin edellä mainituille.

Selkärankaisosasto vastaanottaa noin 500 näytettä vuosittain. Suurin osa näistä on luonnosta kuolleena löydettyjä eläimiä, joita toimittavat museolle sekä yksityiset henkilöt että viranomaiset. Lisäksi museolle tuodaan ekologisia näytteitä kuten eläinten syönnöksiä ja jätöksiä.

Kokoelmat

Näyttelysalissa olevan yleisökokoelman lisäksi museolla on tutkimus- ja opetuskokoelmat. Kokoelmiin on talletettu yli 50 000 selkärankaisnäytettä mm. täytettyjä eläimiä, nahkoja, siipiä, pyrstöjä, luita ja kalloja.

Kokoelmat ovat niin tutkijoiden kuin opiskelijoidenkin käytettävissä.

Nisäkkäät

Selkärankaisnäytteistä nisäkäsnäytteitä on n. 70 %. Nisäkkäistä n. 75 % on pikkunisäkkäitä. Lisäksi hyvin edustettuina ovat mm. ilves, kettu, näätä, saukko ja metsäpeura.

• n. 22 000 yksilöä
• n. 13 000 nahkaa
• n. 20 000 kalloa tai leukaluita
• n. 5500 luustoa

Linnut

Lintukokoelmasta petolintujen osuus on n. 25 %.

• n. 7500 yksilöä
• n. 1000 täytettyä
• n. 3300 nahkaa
• n. 3500 siipi- tai pyrstönäytettä
• n. 5500 luustoa (ei täydellisiä, yleensä raajojen luut, rintalasta, selkä)
• n. 1200 kalloa

Linnunmunat

Museon linnunmunakokoelma koostuu n. 3000 pesyeestä. Munat on kerätty suurimmaksi osaksi vv. 1900-1950 Einari Merikallion ja Wäinö Wallin toimesta.

Vertailukokoelmat

Museolle on koottu edustavat vertailusarjat selkärankaisten eläinten luiden sekä sulkien, karvojen ja jätösten määrittämiseksi. Se tarjoaa erinomaisen käsikirjaston ekologisen, paleontologisen ja arkeologisen tutkimuksen avuksi.

Käytettävissä oleva materiaali (englanniksi)