Järven kunnostamiskeinoista

Kun järvi voi jostain syystä pahoin, löytyy ympäristöstä varmaan monia, joita järven tila huolestuttaa. Yhdessä eri intressipiirien kanssa voidaan perustaa esimerkiksi kunnostustoimikunta tai järven suojeluyhdistys kunnostushanketta toteuttamaan. Sopivia järvikunnostuksen yhteistyömuotoja ovat myös kalastuskunnat ja kylätoimikunnat. Eduksi hankkeelle on, että sen takana on tehokkaasti toimiva järjestö. Merkittävää on, että kaikki järven hyväksi tehtävät toimenpiteet suunnitellaan ja tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä alueen rannanomistajien ja kalastuskuntien kanssa. Myös alueellisten ympäristökeskusten ja työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköiden asiantuntemus kannattaa hyödyntää. Täten voidaan välttää väärät ja turhat toimenpiteet.

Kun järvi päätetään kunnostaa, on aluksi tarpeellista selvittää ja vähentää järven ulkoista kuormitusta. Se saattaa aiheutua jokien, purojen, ojien ja norojen kautta järveen valuvista likaisista ja kasviravinteita sisältävistä vesistä.

Tärkeänä tarkastelun kohteena tulee olla koko järven valuma-alue. Mahdollisia kunnostustoimenpiteitä ovat tällöin mm. suojavyöhykkeiden, laskeutusaltaiden ja kosteikkojen perustaminen sekä haja- ja vapaa-ajan asutusten jätteiden ja jätevesien käsittelyn parantaminen.

Kuva 7: Kaislojen niittoa Papinjärvellä

Järvi saattaa rehevöitymisen ansiosta kasvaa lähes umpeen. kortetta, kaislaa, ruokoa ja muita ilmaversoisia vesikasveja voidaan vähentää niittämällä. Lumpeen tai ulpukan niitto saattaa olla tulokseltaan joskus epävarmaa, koska niiden juuristo juuriston alueella on runsaasti ravinteita, joiden avulla ne kasvavat uudelleen. niittoa ei tulisi tehdä lainkaan uposlehtisille vesikasveille, joita ovat esimerkiksi vesisammal ja vesirutto. tämä johtuu siitä, että nämä kasvit voivat lisääntyä palasista ja ne pystyvät kehittämään uusia versoja hyvin nopeasti.

Suositeltavaa on, että kasveja niitetään ensimmäisenä kesänä kahteen kertaan, toisena kerran ja tämän jälkeen tarpeen mukaan. Leikattu kasvimassa on poistettava järvestä. Kerran kesässä leikattaessa suositeltavaa on, että leikkaus tehdään heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Useammin niitettäessä, ensimmäinen niitto tehdään juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat 3-4 viikon välein.

pojat.gif (98618 bytes)

Kuva 8: Lapin puhtaiden vesien kalamiehet

Rehevöitymisen seurauksena järven happitasapaino voi järkkyä ja happi peräti loppua, joka aiheuttaa kalakuolemia. Happikatoa voi torjua järvihapetukseen kehitetyllä laitteilla. Niitä voi vuokrata alan yrittäjiltä. Tähänastisten kokemusten mukaan tällaisissa järvihapetuksissa on onnistuttu yli puolessa tapauksista. Näissä tapauksissa järvet eivät olleet vielä ehtineet kärsiä vakavasta rehevyydestä ja toimenpiteisiin oli ryhdytty viivyttelemättä. Järven mataluus ei ole ollut esteenä hapetuslaitteiden käytölle.

Hapeton pohjaliete luovuttaa ravinteita veteen. Pohjalietteen pöyhimisestä laahainta vetämällä on saatu hyviä kokemuksia. Tavoitteena tässä pöyhimisessä on, että lietteen happitilannetta parannetaan tulevan talven varalle. Laahaimena voidaan käyttää esimerkiksi kahden veneen väliin kytkettyä kettinkiä tai jotain muuta pohjaa pöllyttävää laitetta. Tällainen pohjan pöyhiminen tulee tehdä järvien syystäyskierron aikana. Syystäyskierto alkaa tavallisesti, kun pintaveden lämpötila laskee alle 10 asteen.

Tehokkaan pyynnin avulla ylitiheää särkikantaa voidaan harventaa. paran tulos tällöin saadaan nuotan avulla. Oikea pyyntitapa on kuitenkin harkittava kullekin järvelle erikseen. Välineet, joita käytetään, voidaan valmistaa itse. särkikalojen määrää voidaan myös rajoittaa myös runsailla petokalaistuksilla. Pyydettyjen kalojen saatavuudesta kannattaa tiedottaa.

Umpeenkasvu- ja hapettomuusongelmiin auttaa usein järven vedenpinnan nostaminen. Järven ilmaversoiset kasvustot kannattaa kuitenkin niittää enne vedenpinnan nostoa. Tällöin toimenpiteellä saavutetaan suurempi hyöty.

Esteenä tälle nostohankkeelle ovat usein ne vahingot, joita toimenpide saattaa aiheuttaa. Jotta vältytään jälkeenpäin syntyviltä ristiriidoilta, on vedenpinnan nostamiseen aina syytä hankkia vesioikeuden lupa.

Eräs keino veden pohjalietteen käsittelyssä on sen saostaminen ja sitominen kemiallisten yhdisteiden avulla. Tämä vaatii kuitenkin asiantuntemusta, jotta osataan valita sopivat yhdisteet ja käyttömäärät. Niinpä käsittely tulee suunnitella ja toteuttaa yhteisymmärryksessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa, jotta vääriltä ja vahingollisilta toimenpiteiltä vältyttäisiin.