Kuva 1: Vene vesille ja kalastamaan.

Papinjärven alkuperäinen nimi on ollut Isojärvi. Nykyisen nimensä se sai 1800-luvun alussa, jolloin oikeudet kalastukseen järvellä muutettiin asetuksella papin yksinoikeudeksi.(Hiltunen 1987, 25.) Se on ikäänkuin kuulunut papin luontaisetuihin ja on ollut osa papin palkkaa. Myöhemmät papit ovat kuitenkin luopuneet tästä etuoikeudestaan kalastaa Papinjärvellä suoden kalastuoikeuden muillekin kansalaisille. Paikkakuntalaiset ovat saaneet kalastaa järvessä 3-5 markan lupamaksua vastaan (Vähäsöyrinki 1999, 9.)

Kalasto:

Pakkalan (1986) mukaaan Papinjärven kalaston ainoat kalalajit ovat hauki (Esox lucius) ja ahven (Perca fluviatilis). Vähäsöyringin (1999) mukaan kalakannan suuruudesta ei ole virallista, tutkimukseen perustuvaa tietoa, mutta molempia lajeja on ollut varsin runsaasti. Hän toteaa, että yli kymmen kilon haukiakin on saatu ja ahvenet ovat tunnetusti isoja. Hänen mukaansa kalamiesten keskuudessa puhutaan yleisesti "Papinjärven körmyniskoista".(Vähäsöyrinki 1999, 8.)

1980-luvun alussa järveen istutettiin luparahoilla 2000 kesänvanhaa siianpoikasta (Päätalo).Siikaa ei järvestä ole kuitenkaan sen koommin tavattu. Syyksi on epäilty järven petokaloja hakea ja ahventa, jotka ovat saaneet hetken nauttia jalokalaravinnosta.(Vähäsöyrinki 1999, 9.)

Kesällä 1996 ja 1997 järveen istutettiin pyyntikokoisia 800-1500 gramman painoisia kirjolohia yhteensä parisataa kappaletta. Päätalon mukaan kirjolohi elää ja voi hyvin järvessä,  mutta kokeilua ei ole jatkettu nousseiden istutuskustannusten vuoksi.(Vähäsöyrinki 1999, 9.

Kalastus:

Kun papin erikoisoikeudet kalastukseen ovat poistuneet, myös paikkakuntalisille on tarjoutunut mahdollisuus siihen. Vuosilupamaksu on ollut 3-5 mk. Sen sijaan kirjolohien kalastusoikeudesta on saanut maksaa 50 mk:n vuosimaksun. luparahoilla on ostettu taas lisää istutettavaa.