Yleista

Kuva 1: Esimerkki yhdestä Papinjärven happamoittajasta: lentoliikenteen tuottamien päästöjen kuiva- ja märkälaskeumat

Happamoituminen: Happamoituminen on tiettyyn systeemiin tulevan hapon, vetyionin (H+), määrän lisääntymistä. Happamoitumisen kannalta merkittävimpiä ilman epäpuhtauksia ovat rikkidioksidi ja typen oksidit. Tuuli kuljettaa näitä ilman epäpuhtauksia säätekijöiden mukaan, jolloin tuulen suunta ja nopeus määräävät suunnan ja sen miten kauas ne kulkevat. Pitoisuuteen vaikuttavana tekijänä on tuulen nopeus ja pyörteisyys. Tapahtuu sekoittumista. Ilmassa reagoidessaan nämä rikkidioksidi ja typen oksidit muodostavat happoa. Ilmakehässä oleva rikkidioksidi muuttuu rikkihappopisaroiksi, jotka liukenevat ilmanvesihöyryyn ja tulevat maahan sateen mukana. Typpioksidi muuttuu ilmakehässä typpihapoksi, joka voi liueta ilman vesipisaroihin, jolloin se hajoaa nitraatiksi ja vetyioneiksi. Muuttuneet ilman epäpuhtaudet tulevat maahan ja veteen ns. laskeumina: hiukkasina, eli kuivalaskeumina ja sateen mukana eli ns. märkälaskeumana. Maahan sateen mukana tulleet rikkihappopisarat hajoavat sulfaatti-ioneiksi ja vetyioneiksi. Märkälaskeumana maahan tullut typpihappo liukenee veteen ja hajoaa nitraateiksi ja vetyioneiksi.

Epäpuhtauksien ilmaan tulolähteitä ovat pistemäiset lähteet (esim. teollisuuslaitokset) ja hajapäästöt (esim. liikenne, ihmisen aikaansaamat palamisprosessit, kuten auton moottoreista syntyvät pakokaasut ja teollisuuslaitoksista tulevat pakokaasut). Rikkidioksidia tulee eniten energiantuotannosta (64 %) ja teollisuudesta (33 %). Typen oksideista ja ammoniakista happamoitumisen kannalta merkittävimpiä ovat typpimonoksidi (NO) ja typpioksidi (NO2). Näiden lähteitä ovat liikenne (60 %) ja energiantuotanto. Ammoniakkia haihtuu ilmaan karjanlannasta, lannoiteteollisuudesta, ammoniakin valmistuksesta ja jonkin verran myös keinolannoitteista.

Happamoitumisen seuraukset vedessä: Kemiallisten tasapainoreaktioiden ansiosta veden epäorgaaninen hiili muuttuu bikarbonaatista hiilidioksidiksi, joka ei liukene veteen vaan pyrkii ilmakehään. Tästä on seurauksena hiilen määrän väheneminen vesiekosysteemissä. Vesistöjen happamoituminen näkyy ensimmäisenä vesiekosysteemissä eli karuissa ylänköalueiden metsäjärvissä, jotka ovat valuma-alueen latvajärviä. Happamoituminen näkyy järvessä seuraavasti:

Happamoitumisen seuraukset

Kirkas vesi. PH:n laskiessa humuskolloidit saostuvat ja laskeutuvat veden pohjalle. Alumiinin läsnäolo edistää saostumista (alumiinipitoinen vesi). Bikarbonaattipuskurikyky häviää (alkaliteettiarvo) ja pH -arvo laskee pysyvästi alle viiden.
Karuja järviä. Fosforin tehokas sakkautuminen alumiinin kanssa edistää ravinnemäärien pienentymistä.
Korkea typpipitoisuus. Typpipitoisuus voi olla korkea typpilaskeuman ansioista.
Korkea mangaanin ja raskasmetallien (esim. kadmium, sinkki) pitoisuus.
Eliöiden lajisto muuttuu, lajimäärä pienenee.

6. Vesisammaleet lisääntyvät peittäen pohjan tiheänä mattona.

7. Pohjaruusukekasvit häviävät sammaleen tieltä

8. Kelluslehtiset ja ilmaversoiset kasvit viihtyvät.

9. Hajottajayhteisö muuttuu bakteerivaltaisesta sienivaltaiseksi.

10. Kasvi- ja eläinplanktonin lajirunsaus vähenee

11. Kotilot ja simpukat katoavat.

12. Vesikovakuoriaisten määrä lisääntyy.

13. Kalamäärät vähenevät =>kalattomat järvet